Kaipaan aikaa, jolloin ihmisoikeudet, tasa-arvo, heikoimman puolustaminen ja yhteen hiileen puhaltaminen olivat vielä itsestäänselvyyksiä
Olen kyllästynyt siihen, että niitä täytyy nykyään erikseen puolustaa uudelleen ja uudelleen, aivan kuin oikeudenmukaisuus ja solidaarisuus eivät olisi jo itsessään arvokkaita ja puolustamisen arvoisia.
Pidä huolta itsestäs ja niistä jotka kärsii...
Muita?
Kommentit (24)
En minäkään näe, että koskaan jokaista ihmistä tuollainen onnela olisi koskenut. Paperilla toki mutta ei käytännössä. Aina on rikkaat pärjänneet ja rohmunneet lisää ja muut yrittäneet selvitä miten parhaaksi näkevät.
Minä en suostu samaan pukuhuoneeseen kaikkien maailman ihmisten kanssa sukupuolesta riippumatta siksi että pari random leivänpaahdinta ei tiedä kumpaan pukuhuoneeseen menisi. Anteeksi raju ilmaisu, mutta tätä tahtoo nykypäivän tasa-arvo olla. En vaan voi hyväksyä ajatusta siitä, että halutessani mennä uimahalliin ei ole mahdollista mennä pukuhuoneeseen ja suihkutilaan jossa on vain naisia. En myöskään hyväksy ajatusta siitä että lapseni (tyttö) 13 vuotiaana joutuisi liikkatunnilla vaihtamaan vaatteensa luokan poikien kanssa samassa tilassa siksi, koska tasa-arvo. Mitä tasa-arvoa se on, kun enemmistöä yritetään änkeä samaan muottiin näiden muista poikkeavien kanssa joilla on päänupissa mennyt jotain pieleen.
Vierailija kirjoitti:
En minäkään näe, että koskaan jokaista ihmistä tuollainen onnela olisi koskenut. Paperilla toki mutta ei käytännössä. Aina on rikkaat pärjänneet ja rohmunneet lisää ja muut yrittäneet selvitä miten parhaaksi näkevät.
Onneksi on sosiaaliturva nykyään, vaikka siinäkin on puutteita.
Ennen huono-osaiset lapset myytiin orjiksi, vanhukset tapettiin nälkään, ylimääräiset lapset tungettiin suohon jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään näe, että koskaan jokaista ihmistä tuollainen onnela olisi koskenut. Paperilla toki mutta ei käytännössä. Aina on rikkaat pärjänneet ja rohmunneet lisää ja muut yrittäneet selvitä miten parhaaksi näkevät.
Onneksi on sosiaaliturva nykyään, vaikka siinäkin on puutteita.
Ennen huono-osaiset lapset myytiin orjiksi, vanhukset tapettiin nälkään, ylimääräiset lapset tungettiin suohon jne.
Mutta se on kuitenkin juuri se nykyaika joka on ihan *aska. Jep.
Kylla - kaipaan myos! Lapsuudessani ja nuoruudessani (1970- ja 80-luvuilla) oli suomalaisen yhteiskunnan henki aivan toisenlainen ja kylla paljon enemman huolehdittiin siita etta kukaan ei ihan tipu yhteiskunnan rattaista tienposkeen! Ajan henki on erilainen ja aika kova nykyaikana, ehka on tulossa jonkinlainen neofasismin aika. Mutta toivon ettei!
No, ei voi monta ollakaan, kuolleet vanhuuteen tai eivät osaa käyttää tätä palstaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään näe, että koskaan jokaista ihmistä tuollainen onnela olisi koskenut. Paperilla toki mutta ei käytännössä. Aina on rikkaat pärjänneet ja rohmunneet lisää ja muut yrittäneet selvitä miten parhaaksi näkevät.
Onneksi on sosiaaliturva nykyään, vaikka siinäkin on puutteita.
Ennen huono-osaiset lapset myytiin orjiksi, vanhukset tapettiin nälkään, ylimääräiset lapset tungettiin suohon jne.
Heh, taisit lukea tuon , hallituksen perustamisen pysyvästä lisäpöytäkirjasta jossa tärkeimät tavoitteet mainitaan, se on salainen hyi sinua.
Minäkin kaipaan aikaa, jolloin työssäkäynti ja pärjääminen olivat normaalia eikä kukaan tosissaan pohtinut kannattaako töihin mennä. Kaipaan myös aikaa, kun jokaisesta vastoinkäymisistä ei jääty kahden viikon saikulle..
Vierailija kirjoitti:
Niin siis milloin näin on ollut? Kysyn ihan tosissani.
Seiskyt ja kahdeksankymmentä mentiin koko ajan parempaan suuntaan.
Vierailija kirjoitti:
PLS kirjoitti:
Kylla - kaipaan myos! Lapsuudessani ja nuoruudessani (1970- ja 80-luvuilla) oli suomalaisen yhteiskunnan henki aivan toisenlainen ja kylla paljon enemman huolehdittiin siita etta kukaan ei ihan tipu yhteiskunnan rattaista tienposkeen! Ajan henki on erilainen ja aika kova nykyaikana, ehka on tulossa jonkinlainen neofasismin aika. Mutta toivon ettei!
Johtuisiko siitä että tuolloin suomalainen yhteiskunta oli aikalailla erilainen.
Käytännössä homogeeninen kansa, ja jos joku olisi vakavissaan ehdottanut että meidän pitää ottaa tänne miljoona pulskaa neekeriukkoa eläteiksi koska he ovat maailman hädänalaisin porukka niin hullujenhuoneellehan sellainen olisi viety.
Aivan, tuleeko monikaan ajatelleeksi, että tuolloin elämä oli oikeasti helpompaa, yksinkertaisempaa ja mukavampaa? Globalisaatio repii hiljalleen kaikki hajalle.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin kaipaan aikaa, jolloin työssäkäynti ja pärjääminen olivat normaalia eikä kukaan tosissaan pohtinut kannattaako töihin mennä. Kaipaan myös aikaa, kun jokaisesta vastoinkäymisistä ei jääty kahden viikon saikulle..
Ja työpaikat oli lähes pysyviä. Nykyään kukaan ei sitoudu mihinkään paria vuotta pidempään. Kokoajan ollaan valmiita muutokseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin kaipaan aikaa, jolloin työssäkäynti ja pärjääminen olivat normaalia eikä kukaan tosissaan pohtinut kannattaako töihin mennä. Kaipaan myös aikaa, kun jokaisesta vastoinkäymisistä ei jääty kahden viikon saikulle..
Ja työpaikat oli lähes pysyviä. Nykyään kukaan ei sitoudu mihinkään paria vuotta pidempään. Kokoajan ollaan valmiita muutokseen.
Sillä voi olla jotain vaikutusta että ennen töistä sai kunnollista palkkaa. Tai palkkaa ensinnäkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
PLS kirjoitti:
Kylla - kaipaan myos! Lapsuudessani ja nuoruudessani (1970- ja 80-luvuilla) oli suomalaisen yhteiskunnan henki aivan toisenlainen ja kylla paljon enemman huolehdittiin siita etta kukaan ei ihan tipu yhteiskunnan rattaista tienposkeen! Ajan henki on erilainen ja aika kova nykyaikana, ehka on tulossa jonkinlainen neofasismin aika. Mutta toivon ettei!
Johtuisiko siitä että tuolloin suomalainen yhteiskunta oli aikalailla erilainen.
Käytännössä homogeeninen kansa, ja jos joku olisi vakavissaan ehdottanut että meidän pitää ottaa tänne miljoona pulskaa neekeriukkoa eläteiksi koska he ovat maailman hädänalaisin porukka niin hullujenhuoneellehan sellainen olisi viety.
Aivan, tuleeko monikaan ajatelleeksi, että tuolloin elämä oli oikeasti helpompaa, yksinkertaisempaa ja mukavampaa? Globalisaatio repii hiljalleen kaikki hajalle.
Ei globalisaatio vaan markkinaliberalismi. Ihminen uhrataan tuotannolle ja kaupalle, kun näiden pitäisi olla ihmisen palvelijoita eikä ihmisen herra.
Omia ihanteitani nuo olivat nuoruudessani.
Nykyään tajuan, että jotkut heistä, joille olisin vaatimassa tasa-arvoa, ihmisoikeuksia ym. ovat valmiita kieltämään ne minulta. Näyttää siltä, että on valittava kumman pillin mukaan tanssitaan, ja taidan taipua omaan maailmankatsomukseeni. Ole kuka tai mikä tahansa kunhan elelet sillä tavallasi ketään muuta vahingoittamatta/alistamatta/halveksumatta jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin kaipaan aikaa, jolloin työssäkäynti ja pärjääminen olivat normaalia eikä kukaan tosissaan pohtinut kannattaako töihin mennä. Kaipaan myös aikaa, kun jokaisesta vastoinkäymisistä ei jääty kahden viikon saikulle..
Ja työpaikat oli lähes pysyviä. Nykyään kukaan ei sitoudu mihinkään paria vuotta pidempään. Kokoajan ollaan valmiita muutokseen.
Sillä voi olla jotain vaikutusta että ennen töistä sai kunnollista palkkaa. Tai palkkaa ensinnäkään.
'
Firmat oli pysyviä ja ihmiset tekivät itsestäänselvästi 20 vuotta töitä samassa paikassa. Nykyään firmoja tulee ja menee ja myydään. YT:itä on jatkuvasti ja muutenkin pidetään outona, jos pysyy kymmenenkin vuotta yhdessä paikassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
PLS kirjoitti:
Kylla - kaipaan myos! Lapsuudessani ja nuoruudessani (1970- ja 80-luvuilla) oli suomalaisen yhteiskunnan henki aivan toisenlainen ja kylla paljon enemman huolehdittiin siita etta kukaan ei ihan tipu yhteiskunnan rattaista tienposkeen! Ajan henki on erilainen ja aika kova nykyaikana, ehka on tulossa jonkinlainen neofasismin aika. Mutta toivon ettei!
Johtuisiko siitä että tuolloin suomalainen yhteiskunta oli aikalailla erilainen.
Käytännössä homogeeninen kansa, ja jos joku olisi vakavissaan ehdottanut että meidän pitää ottaa tänne miljoona pulskaa neekeriukkoa eläteiksi koska he ovat maailman hädänalaisin porukka niin hullujenhuoneellehan sellainen olisi viety.
Aivan, tuleeko monikaan ajatelleeksi, että tuolloin elämä oli oikeasti helpompaa, yksinkertaisempaa ja mukavampaa? Globalisaatio repii hiljalleen kaikki hajalle.
Ei globalisaatio vaan markkinaliberalismi. Ihminen uhrataan tuotannolle ja kaupalle, kun näiden pitäisi olla ihmisen palvelijoita eikä ihmisen herra.
Myös globalisasaatio. Joka valtiossa elää sekalaista kansaa ja yritetään integroitua kaikki kaikkien kanssa. Ollaan maailmanlaajuisesti yhteydessä, online, 24/7.
Vierailija kirjoitti:
Omia ihanteitani nuo olivat nuoruudessani.
Nykyään tajuan, että jotkut heistä, joille olisin vaatimassa tasa-arvoa, ihmisoikeuksia ym. ovat valmiita kieltämään ne minulta. Näyttää siltä, että on valittava kumman pillin mukaan tanssitaan, ja taidan taipua omaan maailmankatsomukseeni. Ole kuka tai mikä tahansa kunhan elelet sillä tavallasi ketään muuta vahingoittamatta/alistamatta/halveksumatta jne.
Täytyy sanoa, että tämä oli minullekin järkytys. Minut kasvatettiin hyväksymään kaikki ja kohtelemaan kaikkia tasa-arvoisesti, enkä ymmärtänyt mitä on vihata jotakin rodun takia, ennen kuin minuun kohdistettiin vihaa siksi, että olen valkoinen.
Niin siis milloin näin on ollut? Kysyn ihan tosissani.