Väkivaltaisuuden selittäminen kaksisuuntaisella mielialahäiriöllä
Kaverillani on diagnosoitu kaksisuuntainen mielialahäiriö. Välillä hän käyttäytyy väkivaltaisesti ja riehuu syyttä. Seuraavana päivänä tulee anteeksipyyntöviesti ja selittää käytöstään, että toinen persoona ottaa vallan ja kuvittelee, että asia on sillä selvä. Minua kuitenkin vaivaa, että missä määrin voi antaa anteeksi tekoja vedoten toiseen persoonaan? Kuinkahan paljon näissäkin on huijausta, ettei oikeasti olekaan tullut "kohtausta" vaan on ihan omaa käytöstä? Millaisia kokemuksia teillä on asiasta, ja pitäisikö teidän mielestänne painaa villasella "piilossa olevan persoonan" teot?
Kommentit (12)
Ei kaksisuuntaiseen kuulu mitkään ”sivupersoonat”. Kaverillasi on huono selitys huonoon käytökseensä. Ja jos on tosiaan väkivaltainen, pysyisin kaukana. Hänellä taitaa olla ajatus, että saisi sairauden varjolla tehdä mitä tahansa.
Ei kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön liity mitään "toisia persoonia". Kuulostaa sille että kaverisi on vaan vastuuton ja väkivaltainen ihminen lähtökohtaisesti. Pitäisin kovan etäisyyden tuollaiseen henkilöön.
Mielialahäiriötä voidaan hoitaa. Kaverisi ei selvästikään hoida itseään, joten parempi pitää välimatkaa.
Jos ja kun potilas tajuaa tilansa, sitoutuu hoitoon ja ottaa itsekin vastuuta tekemisistään, eikä selitä olevansa jokin sairauden tahdoton uhri, hän voi elää normaalia elämää.
Hoitamattomana ihan yhtä paha juttu kuin alkoholismi tai päihderiippuvuus. Ei kuitenkaan koskaan itseaiheutettu, toisin kuin nämä.
Minulla on kaksisuuntainen mielialahäiriö. Ei onneksi noin paha, kiikuin aina depression puolella ja nyt toivun hitaasti. Terapia auttoi sekä tajuamaan sairautta, tunnistamaan laukaisevat tekijät että hallitsemaan tunteita.
Ei kaksisuuntaiseen kuulu mitkään toiset eikä kolmannetkaan persoonat. Joku muu sairaus nyt kyseessä tai sitten vaan ei osaa käyttäytyä. Vaikka nyt sairastaisikin mitä tahansa häiriötä niin se ei ole yksinään mikään selitys väkivaltaisuudelle. Väkivallasta ja muista haitallisista käytösmalleista voi myös opetella eroon vaikka olisi mikä sairaus.
Väkivaltaisuus on ihan erillinen ongelma. Johtuu kyvyttömyydestä hallita tunneimpulsseja. Ei se silti sulje pois kaksisuuntaisen mahdollisuutta.
Enemmän tuo touhu viittaisi vaikka rajatilapersoonaan. Tolkuttomia, yliampuvia reaktioita ja mustavalkoinen maailmankuva.
Minkään selittäminen bipolla on täysin scheissea. Kuuntelin vuosia hoitotasapainottoman hullun vinkumista pettämisistään ja naisseikkailuistaan vedoten ”sairauteen”. Paha hän on - kuolisi pois.
Kaveri saattaa yhtäkkiä alkaa heittelee tavaroita, jos tulee pienikin tunnekuohu. Hän saattaa tarttua lujasti toiseen kiinni, eikä reagoi puolustusyrityksiin ennenkuin "kohtaus" loppuu. Tällöin hän käyttäytyy uupuneen oloisesti, istuu sohvalla poissaoleva katse silmissä. Välillä hän kuvittelee seurustelevansa erään julkkiksen kanssa ja puhuu tämän kanssa puhelimessa, vaikkei oikeasti puhu kenenkään kanssa. Hänellä saattaa olla myös päivän aikana monta seksikumppania (nämä ei ole kuvitelmaa)
Ap
Kaksisuuntaisella ei todella ole sivupersoonia. Mitä väkivaltaisuuteen tulee, mun mies on bipo, kakkostyyppiä, ja lempein tuntemani ihminen - jos en toppuuttelisi, meillä olisi talo täynnä koiravanhuksia ja siipirikkoja lintuja. Tekosyitä typerän käytöksen oikeutukseen voivat käyttää niin terveet kuin sairaatkin.
Kaksisuuntaista enemmän tuo kuulostaa epävakaalta eikä kyllä ihan siltäkään. Kaksisuuntaisessa mennään hitaasti vaiheesta toiseen eikä hetkessä eikä mikään väkivalta sinänsä liity siihen.
Millaista väkivaltaa? Kohdistuuko ihmisiin? Miten esim. riehuu?