Sain sittenkin siivottua koko kodin

Niin että se on ihan ok, että neljä lasta asuu sikolätissä, mutta kun MIES astuu kuvioihin niin alkaa tapahtua?

Vierailija kirjoitti:

Niin että se on ihan ok, että neljä lasta asuu sikolätissä, mutta kun MIES astuu kuvioihin niin alkaa tapahtua?

Ihailin aloittajan ahkeruutta ja ihailen vieläkin, mutta tuossa kohdassa kummastelin samaa, kuin sinä. 

Itse ylläpidän siisteystasoa jatkuvasti. Ikinä ei saa olla tavarat niille kuulumattomilla paikoilla. Joka ilta imuroin, toisinaan aamuin illoin (vapaapäivinä lähinnä 2x päivässä). Vaatiihan se viitseliäisyyttä, mutta kun oma äiti on siivoushullu, niin ei tyttärestäkään sottapyttyä voi tulla. Onhan tässä se hyvä puoli, että koskaan ei yllätysvieraat haittaa siinä mielessä, että kun ei olisi siivottu.

Kiva että sait siivottua. Nyt voit nauttia järjestyksessä olevasta kodista! :D

Tee pieniä järjestelyjuttuja joka päivä, niin siivoa on helpompi ylläpitää. Vie esimerkiksi tavaroita paikoilleen ja pyyhi pöydänpinta ja tiskipöytä. Ja istuta ne neljä lasta nyt pöydän ääreen kuuntelemaan ja kerro, miten sinusta tuntuu nyt niin paljon paremmalta tämä siistimpi koti ja että tästä lähtien perheessä yritetään ylläpitää siivoa. Jokainen voi miettiä, miten voitte yhdessä asiaa auttaa jne jne...

Paikka kaikelle ja kaikki paikoilleen on hirmu hyvä periaate!

Ehkä ap oli liian yksinäinen eron (oletus, koska neljä lasta) ja sen mukanaan tuoman yksinkantamisen vastuun ja liiton epäonnistumisen tms. vuoksi, että kaikki voimat ovat menneet arjesta selviytymiseen. Nyt uuden rakkauden myötä hänellä on uutta virtaa, koska hän saa energiaa miehestä ja toiveen siitä, että joku jakaa hänen elämäänsä.

Olen itse asunut muutaman vuoden läävässä, kun jäin yksin ison surun kanssa. Rakkaus oli se, joka nosti minut takaisin sellaiseen elämään, että tunsin itseni normaaliksi ja sen myötä alkoi taas löytyä energiaa arjesta selviämiseen eikä pelkästään selviämiseen vaan normaaliin elämään. Yksinäisyys on kammottava lamauttaja. 

Vierailija kirjoitti:

Itse ylläpidän siisteystasoa jatkuvasti. Ikinä ei saa olla tavarat niille kuulumattomilla paikoilla. Joka ilta imuroin, toisinaan aamuin illoin (vapaapäivinä lähinnä 2x päivässä). Vaatiihan se viitseliäisyyttä, mutta kun oma äiti on siivoushullu, niin ei tyttärestäkään sottapyttyä voi tulla. Onhan tässä se hyvä puoli, että koskaan ei yllätysvieraat haittaa siinä mielessä, että kun ei olisi siivottu.

Miksi imuroit niin usein? Onko teillä koiraa tai kissaa joka päästää karvoja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse ylläpidän siisteystasoa jatkuvasti. Ikinä ei saa olla tavarat niille kuulumattomilla paikoilla. Joka ilta imuroin, toisinaan aamuin illoin (vapaapäivinä lähinnä 2x päivässä). Vaatiihan se viitseliäisyyttä, mutta kun oma äiti on siivoushullu, niin ei tyttärestäkään sottapyttyä voi tulla. Onhan tässä se hyvä puoli, että koskaan ei yllätysvieraat haittaa siinä mielessä, että kun ei olisi siivottu.

Miksi imuroit niin usein? Onko teillä koiraa tai kissaa joka päästää karvoja?

Neljä kissaa ja yksi koira. Keittiössä aina murusia ruokailujen jälkeen, kun lapset käy syömässä.

Mä kanssa luulen, että yleensä ihmiset kyllä tietävät MITEN siivotaan ja miten siisteyttä ylläpidetään. Mutta esim. uupunut äiti ei hyödy siivousvalistuksesta, kun ongelma on jossain muualla.

Vierailija kirjoitti:

Kiva että sait siivottua. Nyt voit nauttia järjestyksessä olevasta kodista! :D

Tee pieniä järjestelyjuttuja joka päivä, niin siivoa on helpompi ylläpitää. Vie esimerkiksi tavaroita paikoilleen ja pyyhi pöydänpinta ja tiskipöytä. Ja istuta ne neljä lasta nyt pöydän ääreen kuuntelemaan ja kerro, miten sinusta tuntuu nyt niin paljon paremmalta tämä siistimpi koti ja että tästä lähtien perheessä yritetään ylläpitää siivoa. Jokainen voi miettiä, miten voitte yhdessä asiaa auttaa jne jne...

Paikka kaikelle ja kaikki paikoilleen on hirmu hyvä periaate!

Joo, lapsetkin tykkää auttaa jos tehtävää ei ole paljon. Pölyjen pyyhkiminen on kivaa. vaatteiden viikkaaminen, oma lelut johkin koriin jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse ylläpidän siisteystasoa jatkuvasti. Ikinä ei saa olla tavarat niille kuulumattomilla paikoilla. Joka ilta imuroin, toisinaan aamuin illoin (vapaapäivinä lähinnä 2x päivässä). Vaatiihan se viitseliäisyyttä, mutta kun oma äiti on siivoushullu, niin ei tyttärestäkään sottapyttyä voi tulla. Onhan tässä se hyvä puoli, että koskaan ei yllätysvieraat haittaa siinä mielessä, että kun ei olisi siivottu.

Miksi imuroit niin usein? Onko teillä koiraa tai kissaa joka päästää karvoja?

Neljä kissaa ja yksi koira. Keittiössä aina murusia ruokailujen jälkeen, kun lapset käy syömässä.

Tosin eläimiä meillä ollut vasta viimeiset viisi vuotta, ja ennen sitäkin imuroin yhtä paljon. Se on pakkomielle, että oltava koko ajan siistiä. Ilman päivittäistä imurointia ei mielestäni ole siistiä, mutta en ajattele näin muiden kodeista, vain omastani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin että se on ihan ok, että neljä lasta asuu sikolätissä, mutta kun MIES astuu kuvioihin niin alkaa tapahtua?

Ihailin aloittajan ahkeruutta ja ihailen vieläkin, mutta tuossa kohdassa kummastelin samaa, kuin sinä. 

Olen ollut tosi väsynyt. Ehkä se väsymys nyt helpottaa. En ole jaksanut joka kerta siivota lasten jälkiä ja pyykkiä kertyy. Vaatteiden määrä on aika iso ja jos jaksaisin niin kävisin ne kaikki läpi ja lahjottaisin ylimääräset pois.

Ap

Hienoa! Se on hyvä tunne, kun havahtuu siitä lamaannuksesta ja tajuaa että asioille voi ja pitää tehdä jotain.

Itsellä ei ole kuin kaksi lasta, mutta eron jälkeen... No, aluksi laitoin maanisesti kaikkea ja hallinnoin uutta kotiani, mutta sitten kun se energia loppui, niin alkoi se välinpitämätön kausi, jota kesti jonkin aikaa.

Onneksi erossa olin päässyt tavarasta eroon, ja rahoistani, joten mitään krääsää ei nurkkiin kertynyt (eikä kukaan ulkopuolinen sinne kantanut).

Vierailija kirjoitti:

Ehkä ap oli liian yksinäinen eron (oletus, koska neljä lasta) ja sen mukanaan tuoman yksinkantamisen vastuun ja liiton epäonnistumisen tms. vuoksi, että kaikki voimat ovat menneet arjesta selviytymiseen. Nyt uuden rakkauden myötä hänellä on uutta virtaa, koska hän saa energiaa miehestä ja toiveen siitä, että joku jakaa hänen elämäänsä.

Olen itse asunut muutaman vuoden läävässä, kun jäin yksin ison surun kanssa. Rakkaus oli se, joka nosti minut takaisin sellaiseen elämään, että tunsin itseni normaaliksi ja sen myötä alkoi taas löytyä energiaa arjesta selviämiseen eikä pelkästään selviämiseen vaan normaaliin elämään. Yksinäisyys on kammottava lamauttaja. 

Sinä ymmärsit. Kiitos. Tuli oikeasti itku kun luin tuon.

Oon ollut ihan yksin tässä, ei sukulaisia enkä ole kehdannut pyytää kavereiltakaan apua.

Olen tietysti joutunut aina jotakin siivoamaan mutta sitten kun näen ne pyykkikasat ja tiedän että ne vaan pitäisi hoitaa pois, mutta se väsymys vie kaiken...

Kun on pieni asunto ja kaikelle ei vaan tunnu olevan sitä omaa paikkaansa..mutta yritän nyt pitää mahollisimman siistinä jatkossa.

Ap

Onneksi olkoon urakastasi ja sen päätökseensä taas tällä kertaa hoitamisesta!

(...ja kuten huomasit, onnistuu ilman mitään hemmetin 'Konmarejakin.')

Kyllähän jokainen itse parhaiten ne oman kotinsa siivoustarpeet kulloinkin tietää ja kotinsa tuntee.

Hemmets Konmari kirjoitti:

Onneksi olkoon urakastasi ja sen päätökseensä taas tällä kertaa hoitamisesta!

(...ja kuten huomasit, onnistuu ilman mitään hemmetin 'Konmarejakin.')

Kyllähän jokainen itse parhaiten ne oman kotinsa siivoustarpeet kulloinkin tietää ja kotinsa tuntee.

Kiitos. Jään välillä vaan ihailemaan tätä siisteyttä. Tulee tunne että asiat järjestyy sittenkin. On kevyempi olo.

Ennen eroa jaksoin siivota ja sitä pinta-alaa oli paljon enemmän kuin nyt, mutta se ei tuntunut silloin niin raskaalta.

Nautin siisteydestä ja tuskin kukaan tykkää sotkussa muutenkaan asua..

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä ap oli liian yksinäinen eron (oletus, koska neljä lasta) ja sen mukanaan tuoman yksinkantamisen vastuun ja liiton epäonnistumisen tms. vuoksi, että kaikki voimat ovat menneet arjesta selviytymiseen. Nyt uuden rakkauden myötä hänellä on uutta virtaa, koska hän saa energiaa miehestä ja toiveen siitä, että joku jakaa hänen elämäänsä.

Olen itse asunut muutaman vuoden läävässä, kun jäin yksin ison surun kanssa. Rakkaus oli se, joka nosti minut takaisin sellaiseen elämään, että tunsin itseni normaaliksi ja sen myötä alkoi taas löytyä energiaa arjesta selviämiseen eikä pelkästään selviämiseen vaan normaaliin elämään. Yksinäisyys on kammottava lamauttaja. 

Sinä ymmärsit. Kiitos. Tuli oikeasti itku kun luin tuon.

Oon ollut ihan yksin tässä, ei sukulaisia enkä ole kehdannut pyytää kavereiltakaan apua.

Olen tietysti joutunut aina jotakin siivoamaan mutta sitten kun näen ne pyykkikasat ja tiedän että ne vaan pitäisi hoitaa pois, mutta se väsymys vie kaiken...

Kun on pieni asunto ja kaikelle ei vaan tunnu olevan sitä omaa paikkaansa..mutta yritän nyt pitää mahollisimman siistinä jatkossa.

Ap

Ei sitä väsymystä ja lamaannusta ymmärrä kuin toinen, joka on sen kokenut. Olen normaalisti tosi siisti ja energinen ja aikaansaava. Ne muutama vuosi oli pakko vain antaa periksi ja yrittää luovia jotenkin mukana, ei mitään mahdollisuutta pystyä normaaliin elämänhallintaan, siihen, joka normaalisti tulee ihan luonnostaan. 

Ihanaa, että alat päästä takaisin elämänsyrjään!