Vajaa kaksi viikkoa korkeakouluopintoja takana. Entä jos omaksun asenteen että niin metsä vastaa kun siihen huutaa?

olen usein miettinyt miksi aina uuden koulun alussa ei kerrottaisi käytössääntöjä joita tarvitaan kyseisellä asteella. esim. amkk voisi olla otta tervehditään muita luokkaan tullessa jne.  Ja jos ei suju niin pitää opiskella käytöksen kultainen käsikirja läpi ja ei valmistu jos ei pääse kurssista läpi.

Parikymppisistä valtaosa on vielä niin estoisia (teinin tasolla) etteivät kykene tavalliseen arkipäiväiseen kanssakäymiseen.

Minua yllätti, miten paljon sosiaalialalla on kiusaavia opiskelijoita. Empaattisuus loistaa poissaolollaan. Onko pääsykokeissa jotakin vikaa, kun alaa opiskelemaan pääsee kiusaajan luonteella?

Opiskelin vuoden AMK:ssa alaa, joka sivusi sitä oppiainetta, johon olisin yliopistossa halunnut. Seuraavana vuonna pääsin minne halusin. Oli kyllä eroa oppilasaineksessa! AMK:ssa oli paljon sellaisia, joita ei opiskelu kiinnostanut yhtään, yliopistolla kaikki olivat motivoituneita. Porukassa oli yksi kolmekymppinen ja yksi nelikymppinen, ja heidät otettiin todella hyvin vastaan.

Tuntuu naurettavalta, että joku tuhahtelisi tai naksauttelisi kieltään. Jätä omaan arvoonsa. Löydät kyllä porukasta niitäkin, jotka ovat toisenlaisia. Kouluhan on just vasta alkanut.

Vierailija kirjoitti:

Itsehän lopetin opiskelut vastaavan takia, koulukiusaamista taustalla. Tämmöinen kohtelu voi viedä ihmisen syvimpään masennuksen kuiluun, ja en tosin tiedä voiko sitä ymmärtää jos ei ole koskaan ollut kiusattu/ulkopuolelle jätetty. Ne vanhat traumat puskee sieltä läpi ja pitää olla äärimmäisen vahva henkisesti jos aikoo selvitä tuollaisesta. Ja sitten ihmetellään miksi meillä on niin paljon syrjäytyneitä nuoria ja aikuisiakin.

Olen kokenut kiusaamista ala-asteelta korkeakouluun asti. Pakko hakea ensi kerralla monimuotoon opiskelemaan että saa rauhassa opiskella.

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä on, että nimenomaan sosiaalialan opiskelijoissa on niin paljon keskenkasvuista porukkaa? Fiksuja joukossa tietysti myös.

Tää on totta jopa yliopistossa. Noloa ja säälittävää.

Vierailija kirjoitti:

vaihtaa paikkaa luentosalossa niin etten näkisi heitä kääntämättä selvästi päätä

Siis onko aloittajalla tapana luennoilla kyylätä kaikkia paikalla olevia naisia?

Vierailija kirjoitti:

Mä olen 30+ ja opiskelen nyt neljättä vuotta. Samaan aikaan aloittaneissa, ts. piireissä joissa pyörin, ei ole ketään "vanhusta". Se on muuten veikeä sana, en tunne itseäni lainkaan vanhaksi. Nyt on tulossa "seniorivapaat bileet" jonne ei haluta pölyttyneitä fossiileja, ja ymmärsin hyvin tämän tarkoittavan esimerkiksi minua. Olen aiemmin ajatellut etten antaisi painoarvoa iän takia syrjimiselle, mutta tämä loukkasi yllättävän paljon. En minäkään pennuttele, vauvattele tai ivaa heitä koskaan ikänsä takia, mutta toisin päin se on kovin hauskaa ja hyväksyttävää. Totuus on, että ylipistostakin löytyy melkoista henkistä köyhyyttä ja kiusaamista.

Vie asia eteenpäin, tuo on syrjintää ja se on yliopiston arvojen vastaista. Meillä oli vapaa-ajan excu, jonka järjestäjä (yliopiston ulkopuolinen yritys) oli asettanut yläikärajan ja tästä nousi melkoinen haloo. Ikäraja peruttiin ja firma sai lakki kourassa selitellä

Oikis?

1. Ei tarvitse kaveerata väkisin ikävien ihmisten kanssa. Arvosta itseäsi, mutta tuima muita kohtaan ei tarvitse olla.

2. Tutustumisillanviettoihin ja ennen kaikkea yliopiston tai AMK:n järjestämiin tapahtumiin kannattaa osallistua ainejärjestötapahtumien ohella tai sijaan - näissä tapahtumissa käy usein myös jo toista tutkintoa suorittavia ihmisiä ja opiskelijoita, joita ei kiinnosta pelkkä biletys.

3. Keskity opiskeluun - hyvällä opintomenestyksellä ja oikealla asenteella pärjää myös työelämässä. Uskon, että omilla hyvillä käytöstavoillasi viet "opiskelutoverit" 6-0 työhaastattelu- ja ryhmähaastattelutilanteissa.

4. Elämän opintojen ulkopuolella kannattaa olla kunnossa. Mukava työ, harrastus tai kaverit on parasta vastapainoa.

5. Kannattaa harkita opiskelijoille suunnattuja muita aktiviteetteja, esim. poikkitieteellisiä liikuntaryhmiä tai jotakin ylioppilaskunnan ylläpitämiä kerhoja.

T. Itse saman kokenut, nyt jo työelämässä, kun mainitsemasi kaltaiset ihmiset bilettää vieläkin viikosta toiseen.

Kuka pakottaa hengaamaan heidän kanssaan, jos ei ole pakko? Teet pari- ja ryhmätyöt heidän kanssaan, muuten voit liikkua missä tahansa piireissä. Ilmeisesti kuitenkin haluat osallistua juuri oman alasi kuvioihin, jos ainejärjestössäkin hengaat? Itse luin pääaineena erästä kieltä, ja toiset opiskelijat olivat omaan makuuni aivan liian tosikkoja, kilttejä, olivat kiinnostuneet ihan eri jutuista kuin minä. Niinpä menin ihan omia polkujani, menin harrastuksen ympärille rakennettuihin opiskelijayhdistyksiin mukaan, liityin suurimpaan osakuntaan ja aloin käydä heidän ylläpitämillä musaklubeilla ja löysin samanmielisiä kavereita, yllättäen pari vanhempaa omasta oppiaineestanikin.

Jos vastaanotto on tuollaista mitä on, miksi kierrät veistä haavassa ja pyörit vielä ko. ainejärjestössäkin? Itse pyörin esim. kemistien ainejärjestössä, koska siellä oli hyvät bileet ja useisiin muihinkin juttuihin sai osallistua, vaikkei ollut alan opiskelija, en edes samassa tiedekunnassa.

AP täällä.

Tilanne on nyt selvä. Aniharva haluaa olla tekemisissä kanssani. Tänään yritin istua muutaman muun kanssa samaan pöytään ja ne siirtyi heti muualle sanomatta sanaakaan. Myöhemmin päivällä kuulin miten joku paiskoi ainejärjestön huoneen oven kiinni kun olin sen ulkopuolella selaamassa puhelinta.