Nyt en enää kestä

Paljon voimia sulle jaksaa synkän kauden yli!!

Onko lasi puoleksi täynnä vai tyhjä? Elämässä mikään ei ole taattua, vaikka moni huijaakin itsensä uskomaan niin.

Ala sekakäyttäjäksi. Häviää huolet ja murheet. Elämä menee rairai...

Sanos muuta. P askalla on taipumus pudota niskaan erittäin suurina määrinä. Elämässä voi tapahtua ihan käsittämättömiä asioita. Joskus tuntuu siltä, että kaikki karmeus osuu aina yhden ihmisen kohdalle.

Itsekin koitan vielä toipua kaikesta, mitä itselleni on sattunut. En oikein tiedä, mitä muuta sanoisin kuin että elämä on tosi usein vaan pershiistä.

Lepää nyt kun olet siellä lepäämäässä, mutta taistele sitten itsesi puolesta kun olet levännyt. Koita saada kaikki mahdollinen apu. Kunhan huolehdit siitä, että juot, syöt ja olet jokseenkin puhdas, niin asiat on jo suht ok.

Se pahin olo ei jatku ikuisesti. Tuska lievenee. Kai sitä jotenkin turtuu, jos ei muuta.

Vierailija kirjoitti:

Sanos muuta. P askalla on taipumus pudota niskaan erittäin suurina määrinä. Elämässä voi tapahtua ihan käsittämättömiä asioita. Joskus tuntuu siltä, että kaikki karmeus osuu aina yhden ihmisen kohdalle.

Itsekin koitan vielä toipua kaikesta, mitä itselleni on sattunut. En oikein tiedä, mitä muuta sanoisin kuin että elämä on tosi usein vaan pershiistä.

Lepää nyt kun olet siellä lepäämäässä, mutta taistele sitten itsesi puolesta kun olet levännyt. Koita saada kaikki mahdollinen apu. Kunhan huolehdit siitä, että juot, syöt ja olet jokseenkin puhdas, niin asiat on jo suht ok.

Se pahin olo ei jatku ikuisesti. Tuska lievenee. Kai sitä jotenkin turtuu, jos ei muuta.

Kiitos

Vierailija kirjoitti:

Paljon voimia sulle jaksaa synkän kauden yli!!

Kiitos

Itse sain voimia uskosta Jeesukseen, sekä terapiasta. Voimia ja toivoa tulevaisuuteen. Lepää ja kerää voimia ja ala ulkoilla, kun pystyt, sekin auttaa.💜

Petra P kirjoitti:

Isoisä on halvaantunut vasemmalta puolelta täysin.

Kummisetäni kuoli 1,5kk sitten ja en ole päässyt edes siitä yli. Tänään on veljeni kuolin päivän vuosi päivä. Itse makaan sairaalassa pakkolevossa.

Miksi kaiken paskan pitää kaatua aina kerralla niskaan

Voimia ja osanottoni. Päivä kerrallaan eteenpäin. Vähitellen helpottaa.

Voi repsukka. Älä nyt tänne tule, täällä tyrkytetään vain jeesuksia ja positiivista ajattelua. Ne ovat perseestä kun tuntuu oikein synkältä.

Ota tarjotut lääkkeet, tyhjennä pääsi, keskity hengittämään ja unohda some. Tee vaikka sanaristikoita tai sudokuja, mutta älä tule saastuttamaan tällä hetkellä haurasta mieltäsi tunnevammaisten temmellyskentälle.

Parhautta, rakkautta, voimaa, aikaa. Loppujen lopuksi se on hengittäminen ja aika, jotka hitaasti ummistavat haavat, jotka eivät koskaan katoa, mutta käyvät siedettäviksi. <3

Just nyt sun varmaan tekisi mieli tirvaista mua kun sanon tän, mutta tarkoituksena on tuottaa parantavaa itkunaurua:

Ajattele sitä paljousalennuksena. Pääset suremaan useammat surut kerralla, sehän on pelkkää säästöä sitten loppuviimeksi.

Jos siis pääset tuosta vielä rämpimään pystyyn. Mutta onhan se totta, että alkuvaiheen kamaluuden jälkeen vähitellen alkaa olo helpottaa. Sitä nopeammin, mitä enemmän pystyt puimaan nyrkkiä maailmalle. Ja toisaalta antautumaan kivulle. Vuoron perään molempia kunnon annoksina, se on oma paras reseptini.

Itse isoissa vastoinkäymisissä olen mennyt jotenkin säästöliekille, ja surrut tai edes kunnolla kokenut asioita vasta myöhemmin. Turtuneessa olotilassa itkunaurun hetket tarjoava musta huumori oli tapa saada pysähtyneisyys hetkeksi poikki, kun se kävi ylivoimaiseksi. Niinkuin hammaslääkäri olisi puuduttanut sieluun asti, ja sitten alkaa suunnilleen pelottaa että mitä jos unohdan hengittääkin.

Vierailija kirjoitti:

Petra P kirjoitti:

Isoisä on halvaantunut vasemmalta puolelta täysin.

Kummisetäni kuoli 1,5kk sitten ja en ole päässyt edes siitä yli. Tänään on veljeni kuolin päivän vuosi päivä. Itse makaan sairaalassa pakkolevossa.

Miksi kaiken paskan pitää kaatua aina kerralla niskaan

Voimia ja osanottoni. Päivä kerrallaan eteenpäin. Vähitellen helpottaa.

Kiitos

Vierailija kirjoitti:

Just nyt sun varmaan tekisi mieli tirvaista mua kun sanon tän, mutta tarkoituksena on tuottaa parantavaa itkunaurua:

Ajattele sitä paljousalennuksena. Pääset suremaan useammat surut kerralla, sehän on pelkkää säästöä sitten loppuviimeksi.

Jos siis pääset tuosta vielä rämpimään pystyyn. Mutta onhan se totta, että alkuvaiheen kamaluuden jälkeen vähitellen alkaa olo helpottaa. Sitä nopeammin, mitä enemmän pystyt puimaan nyrkkiä maailmalle. Ja toisaalta antautumaan kivulle. Vuoron perään molempia kunnon annoksina, se on oma paras reseptini.

Itse isoissa vastoinkäymisissä olen mennyt jotenkin säästöliekille, ja surrut tai edes kunnolla kokenut asioita vasta myöhemmin. Turtuneessa olotilassa itkunaurun hetket tarjoava musta huumori oli tapa saada pysähtyneisyys hetkeksi poikki, kun se kävi ylivoimaiseksi. Niinkuin hammaslääkäri olisi puuduttanut sieluun asti, ja sitten alkaa suunnilleen pelottaa että mitä jos unohdan hengittääkin.

Kiitos

Vierailija kirjoitti:

Voi repsukka. Älä nyt tänne tule, täällä tyrkytetään vain jeesuksia ja positiivista ajattelua. Ne ovat perseestä kun tuntuu oikein synkältä.

Ota tarjotut lääkkeet, tyhjennä pääsi, keskity hengittämään ja unohda some. Tee vaikka sanaristikoita tai sudokuja, mutta älä tule saastuttamaan tällä hetkellä haurasta mieltäsi tunnevammaisten temmellyskentälle.

Parhautta, rakkautta, voimaa, aikaa. Loppujen lopuksi se on hengittäminen ja aika, jotka hitaasti ummistavat haavat, jotka eivät koskaan katoa, mutta käyvät siedettäviksi. <3

Kiitos

Muun ymmärrän, mutta vuosipäivien murehtiminen on niin turhaa. Mitä vanhemmaksi elää, sitä enemmän ikävää muisteltavaa ehtii kertyä, meille kaikille. Muistellaan eläviä ihmisiä, ei heidän kuolinhetkiään.