Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Te uskonnolliset, MIKSI uskot omaan uskontoosi?
05.09.2018 |
Kysymyksenä siis miksi, en kaipaa vastauksia "koska se on totta" tai "ei usko perusteluja kaipaa", vaan oikeita perusteluita omalle uskollesi.
Kommentit (89)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen oikeastaan valinnut tieteellisen panteismin, ja kehitellyt siitä omaan maailmankuvaani istuvan version.
Miksi? Ateismi on mielestäni tylsää, tosikkomaista ja profiloitunut kulttuurisesti liikaa kristinuskon vastustamisen kautta, eikä ateismi tarjoa tyydyttäviä vastauksia niihin filosofisiin tarpeiisin, joita minulla henkilökohtaisesti on.
Tarkennuksena: ihmisen pään ulkopuolella olemassa oleviin "fyysisiin" jumaliin en usko.
Vierailija kirjoitti:
Olen oikeastaan valinnut tieteellisen panteismin, ja kehitellyt siitä omaan maailmankuvaani istuvan version.
Miksi? Ateismi on mielestäni tylsää, tosikkomaista ja profiloitunut kulttuurisesti liikaa kristinuskon vastustamisen kautta, eikä ateismi tarjoa tyydyttäviä vastauksia niihin filosofisiin tarpeiisin, joita minulla henkilökohtaisesti on.
Tarkennuksena: ihmisen pään ulkopuolella olemassa oleviin "fyysisiin" jumaliin en usko.
Ateismilla tarkoitetaan epäuskoa jumaliin, ja jos et jumaliin usko olet automaattisesti ateisti, vaikka kokisitkin sen kuinka tylsänä tai profiloituneena.
Joskus rippikouluikäisenä koin jotenkin uskovani ja vielä parikymppisenä kävin usein sunnuntaiaamun messussa, vaikka en osallistunut seurakunnan toimintaan oikeastaan mitenkään muuten. Minusta seurakunta ei tarjonnut nuorelle aikuiselle mitään muuta kuin messun, jos sinne tahtoi mennä. Sehän myös on kristinuskon oleellisin seurakunnassa järjestettävä tapahtuma. Nuorten aikuisten kokoontumiset olivat vanhojen isosten ja muiden seurakunta-aktiivien sisäpiiritapaamisia, joihin en uskaltanut lähteä, koska minulla ei ollut seurakunnassa aktiivisia ystäviä.
Lopetin kirkossa käymisen vähitellen, kun aloitin kolmivuorotyön. Samana syksynä seurakunnassa järjestettiin tuomiorovastin vaali, jossa kolmannella vaalisijalla oli ehdolla nuorehko pappi, jota aioin äänestää. Hänellä oli konkreettisia ehdotuksia siitä, miten esim. nuoria aikuisia ja kirkosta eronneita voisi luontevasti kutsua mukaan seurakuntien toimintaan. Hänellä oli myös konkreettista näyttöä siitä, että nämä ideat olivat hänen silloisessa työpaikassaan toimineet ja saaneet todella positiivista pöhinää aikaan. Yhteen vaalipaneeliin takarivistä osallistuttuani tajusin, miten hirvittävän konservatiivinen joukko seurakunnassa aktiivisena pyörii. Kun oma suosikkiehdokkaani ei tullut valituksi, tunsin, että seurakunta ei ollutkaan sellainen, jossa haluaisin viettää aikaani edes messun verran.
Nyt noista ajoista on jo kymmenen vuotta. Kuulun edelleen kirkkoon enkä tee enää kolmivuorotyötä, mutta en tunne tarvetta mennä sunnuntaiaamun messuunkaan. Käyn kirkossa harvoin ja silloin kun käyn, se liittyy musiikkiharrastukseeni tai juhlallisiin seremonioihin, kuten häät tai hautajaiset. Se tuntuu luontevalta ja neutraalilta ja kulttuurihistoriallisesti tärkeältä osalta suomalaista yhteiskuntaa.
Varsinainen usko on jäänyt nuoruusvuosiin. Olen seurustellut kahdeksan vuotta ja äskettäin mennyt kihloihin kirkosta eronneen agnostikon kanssa. Tämän suhteen aikana omakin ajatusmaailmani on maallistunut. Minulla ei ole mitään uskontoja vastaan, mutta pohjimmiltaan ajattelen, että kaikissa suurissa maailmanuskonnoissa perusteet ovat samat. Etsitään pelastusta, onnellisuutta, totuutta, selitystä maailmalle, lohtua, elämänohjeita jne. Kuvat ja nimet tälle etsinnälle ovat vain erilaisia. Mikään uskonto ei ole toisiin verrattuna parempi tai oikeampi.
Uskon tietyllä tapaa tarkoituksenmukaisuuteen. Siihen, että kaikella on tarkoituksensa ja kaikki, mikä tapahtuu, tapahtuisi samalla tavalla uudestaan, jos saisi peruuttaa valinnoissaan taaksepäin. Ehkä meitä joku johdattaa ja varjeleekin, mutta en voi olla siitä varma eikä minun tarvitsekaan. Se on vapauttavaa.
uskovainen kirjoitti:
Koska minulla on Jumalan rauha.
Pysytkö kertomaan, mistä tiedät, että rauhasi on peräisin juuri Jumalalta, eikä esim sinusta itsestäsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joskus rippikouluikäisenä koin jotenkin uskovani ja vielä parikymppisenä kävin usein sunnuntaiaamun messussa, vaikka en osallistunut seurakunnan toimintaan oikeastaan mitenkään muuten. Minusta seurakunta ei tarjonnut nuorelle aikuiselle mitään muuta kuin messun, jos sinne tahtoi mennä. Sehän myös on kristinuskon oleellisin seurakunnassa järjestettävä tapahtuma. Nuorten aikuisten kokoontumiset olivat vanhojen isosten ja muiden seurakunta-aktiivien sisäpiiritapaamisia, joihin en uskaltanut lähteä, koska minulla ei ollut seurakunnassa aktiivisia ystäviä.
Lopetin kirkossa käymisen vähitellen, kun aloitin kolmivuorotyön. Samana syksynä seurakunnassa järjestettiin tuomiorovastin vaali, jossa kolmannella vaalisijalla oli ehdolla nuorehko pappi, jota aioin äänestää. Hänellä oli konkreettisia ehdotuksia siitä, miten esim. nuoria aikuisia ja kirkosta eronneita voisi luontevasti kutsua mukaan seurakuntien toimintaan. Hänellä oli myös konkreettista näyttöä siitä, että nämä ideat olivat hänen silloisessa työpaikassaan toimineet ja saaneet todella positiivista pöhinää aikaan. Yhteen vaalipaneeliin takarivistä osallistuttuani tajusin, miten hirvittävän konservatiivinen joukko seurakunnassa aktiivisena pyörii. Kun oma suosikkiehdokkaani ei tullut valituksi, tunsin, että seurakunta ei ollutkaan sellainen, jossa haluaisin viettää aikaani edes messun verran.
Nyt noista ajoista on jo kymmenen vuotta. Kuulun edelleen kirkkoon enkä tee enää kolmivuorotyötä, mutta en tunne tarvetta mennä sunnuntaiaamun messuunkaan. Käyn kirkossa harvoin ja silloin kun käyn, se liittyy musiikkiharrastukseeni tai juhlallisiin seremonioihin, kuten häät tai hautajaiset. Se tuntuu luontevalta ja neutraalilta ja kulttuurihistoriallisesti tärkeältä osalta suomalaista yhteiskuntaa.
Varsinainen usko on jäänyt nuoruusvuosiin. Olen seurustellut kahdeksan vuotta ja äskettäin mennyt kihloihin kirkosta eronneen agnostikon kanssa. Tämän suhteen aikana omakin ajatusmaailmani on maallistunut. Minulla ei ole mitään uskontoja vastaan, mutta pohjimmiltaan ajattelen, että kaikissa suurissa maailmanuskonnoissa perusteet ovat samat. Etsitään pelastusta, onnellisuutta, totuutta, selitystä maailmalle, lohtua, elämänohjeita jne. Kuvat ja nimet tälle etsinnälle ovat vain erilaisia. Mikään uskonto ei ole toisiin verrattuna parempi tai oikeampi.
Uskon tietyllä tapaa tarkoituksenmukaisuuteen. Siihen, että kaikella on tarkoituksensa ja kaikki, mikä tapahtuu, tapahtuisi samalla tavalla uudestaan, jos saisi peruuttaa valinnoissaan taaksepäin. Ehkä meitä joku johdattaa ja varjeleekin, mutta en voi olla siitä varma eikä minun tarvitsekaan. Se on vapauttavaa.
Huh, oma tarinasi on hirveän samanlainen kuin minunkin. Nuorena uskoin suhteellisen lujastikin, mutta vanhetessa usko pikkuhiljaa hävisi. Sinällään en koe, että uskonnoissa on mitään pahaa (vaikka niiden nimissä paljon pahaa tehdäänkin), sillä kyllähän kaikki ihmiset toivovat itselleen onnellisuutta ja selityksiä maailmalle. Nuo viimeiset lauseet "Ehkä meitä joku johdattaa ja verjeleekin, mutta en voi olla siitä varma eikä minun tarvitsekaan. Se on vapauttavaa" ovat kyllä niin täydellisesti sanottu.
Kristinuskon Raamatussa opettama kuva ihmisyydestä näyttää olevan totta. Eli on helppo uskoa kun tekstien viisaus on myös arkielämässä nähtävissä.
Uskon perusteleminen on mahdollista paremmin, jos olisin ehtinyt asiaa enemmän opiskelemaan. Itselleni riittävät kokemukseni, joissa näen toteutuvan Raamatun viisauden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskova pönttö kirjoitti:
Kristinuskon Raamatussa opettama kuva ihmisyydestä näyttää olevan totta. Eli on helppo uskoa kun tekstien viisaus on myös arkielämässä nähtävissä.
Uskon perusteleminen on mahdollista paremmin, jos olisin ehtinyt asiaa enemmän opiskelemaan. Itselleni riittävät kokemukseni, joissa näen toteutuvan Raamatun viisauden.
Jep Raamatussa on paljon viisauksi kuten kultainen sääntö. En kuitenkaan suostu uskomaan että suurin osa kristityistä hyväksyisi raamatun kokonaan. Kannattaako joku muka oikeasti orjuutta missään muodossa? Ja vastutavatko kaikki kristityt oikeasti homoutta ja naisen alistamista, kuten raamatussa opetetaan?
Perinnöllinen taipumus. Raamatun sanat ovat vakaat ja todet.
Jokaisella vapaus uskoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Perinnöllinen taipumus. Raamatun sanat ovat vakaat ja todet.
Jokaisella vapaus uskoa.
Perinnöllinen taipumus eli koska oma perhe on opettanut uskomaan, minäkin uskon? Mutta mistä tosiaan tiedät, että raamatun sanat ovat todet? (Ja on toki kaikilla vapaus uskoa, ja niin tulisikin olla, silti asiasta on hyvä aina välillä keskustella)
Vierailija kirjoitti:
Uskova pönttö kirjoitti:
Kristinuskon Raamatussa opettama kuva ihmisyydestä näyttää olevan totta. Eli on helppo uskoa kun tekstien viisaus on myös arkielämässä nähtävissä.
Uskon perusteleminen on mahdollista paremmin, jos olisin ehtinyt asiaa enemmän opiskelemaan. Itselleni riittävät kokemukseni, joissa näen toteutuvan Raamatun viisauden.Jep Raamatussa on paljon viisauksi kuten kultainen sääntö. En kuitenkaan suostu uskomaan että suurin osa kristityistä hyväksyisi raamatun kokonaan. Kannattaako joku muka oikeasti orjuutta missään muodossa? Ja vastutavatko kaikki kristityt oikeasti homoutta ja naisen alistamista, kuten raamatussa opetetaan?
Kultainen sääntö löytyy jossain muodossa monien muidenkin uskontojen pyhistä kirjoista ja teksteistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raamatussa on paljon kohtia, jotka ymmärretään väärin. Lisäksi kaikki kertomukset eivät ole Raamatussa siksi, että Jumala ajattelisi kyseisen tarinan pitävän hyviä asioita sisällään. Itseäni kiehtoo nimenomaan se, että Jumala jättäytyi tietoisesti ”tieteellisen perustelun” ulkopuolelle. Eli mikäli Jumala on on, hänen täytyy olla ihmistä fiksumpi. Näin Hän teki kun jätti meidät näpertelemään kysymyksiemme kanssa.
Uskova pönttö kirjoitti:
Raamatussa on paljon kohtia, jotka ymmärretään väärin. Lisäksi kaikki kertomukset eivät ole Raamatussa siksi, että Jumala ajattelisi kyseisen tarinan pitävän hyviä asioita sisällään. Itseäni kiehtoo nimenomaan se, että Jumala jättäytyi tietoisesti ”tieteellisen perustelun” ulkopuolelle. Eli mikäli Jumala on on, hänen täytyy olla ihmistä fiksumpi. Näin Hän teki kun jätti meidät näpertelemään kysymyksiemme kanssa.
Mistä tiedät, että ne on ymmärretty väärin? Hänhän on meitä viisaampi, eli ehkä sinäkään et ole niitä oikein ymmärtänyt. Jos hän on niin viisas, niin miksei tehnyt ohjeita selkeämmäksi ymmärtää, jottei niistä ihmisten tarvi tapella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska haluan päästä kuoltuani taivaan kotiin.
On turvallista olla uskomassa. Jumala on luvannut kuuliaiset lapsensa hyvästi siunata.
Ilman Uskoa on mahdoton kelvata Jumalalle.
Synnin palkka on kuolema eli jos kuolee epäuskovaisena niin ei pääse taivaan kotiin.
Uskoa ei koskaan kannata kieltää koska kukaan meistä ei tiedä päiviemme määrää eikä sitä antaako Jumala enää palaamisen armoa.
Jos on hätä omista synneistä, pelkää kuolemaa niin sillon kannattaa rukoilla Jumalalta, että saa voimia tehdä parannuksen. Jumala on luvannut kuulla totisen rukouksen. Jumala antaa myös voiman tulla Jumalan lapseksi. Kannattaa lähteä seuroihin Rauhanyhdistykselle tai kuunnella seurat netistä. Yleisestä saarnastakin saa uskoa kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Usko ja evankeliumin voima on niin suuri, ihmeellinen asia, että sitä ei pysty järjellä ymmärtämään.
Ei ole niin suurta syntistä jolle Jumalan armo ei kuuluisi. Jumalalle on kaikki mahdollista.
Kannattaa tehdä parannus.
Vierailija kirjoitti:
Koska haluan päästä kuoltuani taivaan kotiin.
On turvallista olla uskomassa. Jumala on luvannut kuuliaiset lapsensa hyvästi siunata.Ilman Uskoa on mahdoton kelvata Jumalalle.
Synnin palkka on kuolema eli jos kuolee epäuskovaisena niin ei pääse taivaan kotiin.
Uskoa ei koskaan kannata kieltää koska kukaan meistä ei tiedä päiviemme määrää eikä sitä antaako Jumala enää palaamisen armoa.
Jos on hätä omista synneistä, pelkää kuolemaa niin sillon kannattaa rukoilla Jumalalta, että saa voimia tehdä parannuksen. Jumala on luvannut kuulla totisen rukouksen. Jumala antaa myös voiman tulla Jumalan lapseksi. Kannattaa lähteä seuroihin Rauhanyhdistykselle tai kuunnella seurat netistä. Yleisestä saarnastakin saa uskoa kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Usko ja evankeliumin voima on niin suuri, ihmeellinen asia, että sitä ei pysty järjellä ymmärtämään.
Ei ole niin suurta syntistä jolle Jumalan armo ei kuuluisi. Jumalalle on kaikki mahdollista.
Kannattaa tehdä parannus.
Siis en nyt ihan ymmärrä. Pääseekö taivaaseen vain jos uskoo vai pitääkö myös tehdä parannus synneistään? Laittaako Jumala hyvänkin ihmisen tulihelvettiin, vain jos tämä ei elämässään ole uskonut häneen? Eikö se tee hänestä moraalisesti pahan?
Olen hengissä siksi, että Jumala on auttanut ja varjellut. Menneisyydessä mulle on tehty jotain tosi pahaa, enkä olisi jaksanut elää, ellei Jeesus olisi pahimpina hetkinä ollu armossaan mun lähellä. Nyt eheydyn ja jaksan päivä päivältä paremmin. Rukoile sydämestäsi Jeesusta ja katso, mitä tapahtuu. Voit yllättyä...☺
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska haluan päästä kuoltuani taivaan kotiin.
On turvallista olla uskomassa. Jumala on luvannut kuuliaiset lapsensa hyvästi siunata.Ilman Uskoa on mahdoton kelvata Jumalalle.
Synnin palkka on kuolema eli jos kuolee epäuskovaisena niin ei pääse taivaan kotiin.
Uskoa ei koskaan kannata kieltää koska kukaan meistä ei tiedä päiviemme määrää eikä sitä antaako Jumala enää palaamisen armoa.
Jos on hätä omista synneistä, pelkää kuolemaa niin sillon kannattaa rukoilla Jumalalta, että saa voimia tehdä parannuksen. Jumala on luvannut kuulla totisen rukouksen. Jumala antaa myös voiman tulla Jumalan lapseksi. Kannattaa lähteä seuroihin Rauhanyhdistykselle tai kuunnella seurat netistä. Yleisestä saarnastakin saa uskoa kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Usko ja evankeliumin voima on niin suuri, ihmeellinen asia, että sitä ei pysty järjellä ymmärtämään.
Ei ole niin suurta syntistä jolle Jumalan armo ei kuuluisi. Jumalalle on kaikki mahdollista.
Kannattaa tehdä parannus.Siis en nyt ihan ymmärrä. Pääseekö taivaaseen vain jos uskoo vai pitääkö myös tehdä parannus synneistään? Laittaako Jumala hyvänkin ihmisen tulihelvettiin, vain jos tämä ei elämässään ole uskonut häneen? Eikö se tee hänestä moraalisesti pahan?
Tunnen itseni huonoksi ja vajavaiseksi näitä asioita selittämään. Mutta yritän.
Usko tulee kuulosta ja kuulo Jumalan sanan kautta. Kun on saanut parannuksen armon niin Pyhä Henki avaa ymmärtämään Jumalan sanaa. Uskovainenkin tekee syntiä ajatuksin, sanoin ja teoin. Jeesus kuoli ristillä kaikkien ihmisten syntien sovittamiseksi eli että kaikki jotka uskoo kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä niin pääsevät Jumalan lapseksi. Jos uskoo evankeliumin niin sillon on uskovainen, taivas kelpoinen mutta myös armahdettu syntinen. Uskovainen on armahdettu syntinen eli hän on Jumalan armon alla, uskosta nouseva rauha, ilo ja rakkaus sydämessä mutta tuntee myös omassa tunnossaan syntisyyden.
Raamattu opettaa, että ilman Uskoa on mahdoton kelvata Jumalalle. Eli vaikka olisi kuinka hyvää tekevä ihminen tahansa mutta usko puuttuu niin ei pääse taivaaseen.
Ei Jumala ole paha,eikä hän kiusaa ketään ihmistä.
Jumala on rakkaus. Jumala tahtoisi, että jokainen hänen luomansa ihminen kääntyisi ja tekisi parannuksen.
Vierailija kirjoitti:
Niin, miten voit olla täysin varma, että juuri sinun valintasi on täysi totuus. Onko kyse jonkinlaisesta mielenhäiriöstä, aivan kuin rakastumisessakin, jossa ei pysty ajattelemaan kohteesta mitään huonoa. Puhutaanhan uskoon hurahtamisestakin.
Tuskin se mikään "täysi totuus" on ja miksi pitäisikään olla. Uskonnot ovat ihmisen luomia, eivät siis täydellisiä.
Sekoitus satanismia, noituutta, panteismia sekä shamanismia. Uskon itse luontoäitiin (gaia), jonka energiat on jokaisessa elollisessa olennossa, kuten vaikka kasveissa ja puissa. Kaikki on "pyhää" mulle, etenkin metsät ja parhaiten pystyn rentoutumaan luonnossa. Satanismista sen verran, että olen itse oma jumalani eikä saatana ole mun jumala. Se on sitten saatananpalvontaa se, jossa palvotaan itse Saatanaa.
Alue: Aihe vapaa
https://www.theguardian.com/world/2017/apr/14/what-is-the-historical-ev…