Lue keskustelun säännöt.
Tytär aikoo järjestää sukupäivälliset yksiössä, en tajua
05.09.2018 |
Tyttö ja poikaystävä haluavat tutustuttaa perheet toisiinsa, mikä on kiva idea. Mutta he aikovat tehdä sen yksiössään ja tarjota ruokaa. Istutaan varmaan sitten lautaset sylissä sängynreunalla, hienoa. Ehdotin, että syötäisiin meillä, olisi enemmän tilaa ja mahduttaisiin kaikki istumaan. Mutta tyttö on nyt niin täynnä omaa kotia, ettei ymmärrä järkipuhetta.
Kommentit (26)
21 unohti sen oleellisen, että tokihan mummo oli paikalla, eli meitä oli yhteensä kymmenen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainut ongelma varmaan yksiössä syömiselle on iso egosi. Mitenhän se mahtuu sisään sinne pikku luukkuun?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ollut lakkiaisissa, jotka nuori ylioppilas järjesti pikkuisessä yksiössään. Olin aivan otettu jo siitä, että minut kutsuttiin. Hän oli kutsunut kaikki tärkeät ihmisensä, ei ehkä käyty yhtaikaa kaikki, saattoi ollakin ahdasta, mutta tunnelma oli suloinen.
Nämä ovat ne lakkiaiset, jotka muistan yksityiskohdiltaan. Kaikki muut (omien lasteni mukaan lukien) ovat olleet samanlaisia, äitien järkkäämiä taloissa tai isommissa huoneistoissa. Mutta tämä on helmi.
Eli muistat ahtauden. Kahvittelu onnistuukin pienessäkin asunnossa, ja yo-juhlissa on muutenkin niin ahdasta, että mikä tahansa jakkara käy, illalliset ovat kuitenkin intiimimpi tilaisuus.
Muistan intiimiyden. Ja ero oli se, että nämä olivat tytön järjestämät. Hän itsenäistyi varhain, hyvistä syistä. Hänen juhlistaan puuttui se määrätynlainen virallinen ilme, joka saa etukäteen jännittämään ja miettimään, mitä minulta nyt odotetaan, onko puku kyllin arvokas, mitä sanon.
Olen oman avioliittoni aloittanut 15 neliön yksiössä - kyllä sinne silti vieraatkin mahtuivat syömään.
Et taida ymmärtää, miten vähättelevä asenteesi on, tekstistä paistaa, miten "söpöä" on, kun nuori leikkii aikuista. Tottakai vieraiden pitää olla kohteliaita, ihan niin kuin lasten teekutsuilla pitää maistaa mielikuvitusteetä. Omillaan asuvalta odottaisi kuitenkin jo vähän realismia, että mihin oman kodin tilat riittävät.
Rakas sukulaisperhe asui alle 40 neliön huoneistossa vuosikymmenet. Minäkin asuin siellä useaan otteeseen kun olin kesätöissä kaupungissa, samoin muutama muu sukulainen tarvittaessa. Oma perheeni asui 40 neliön kodissa kuusi vuotta, kolme lastamme syntyivät sinä aikana.
Olen tottunut tilaihmeisiin. Sen sijaan pidän vähättelevänä asennetta, ettei pienessä kodissa voi elää oikeaa elämää. Erittäin monet ihmiset tekevät niin koko elämänsä ajan. Vieraat tulevat ja menevät, jopa yöpyvät, juhlat juhlitaan. Syödään ja leivotaan ja sisustetaan.
Et taida tuntea Helsingin kantakaupungissa asuvaa väkeä. Pienet kodit ovat siellä tavallisia. Niissä asuvat ja ovat asuneet aina kokonaiset perheet ihan oikeasti, eikä leikisti. Pidän outona heittona, joka tuli muuten sinulta, että jonkun muun koti olisi kuin jokin leikkimökki, jossa leikitään kutsuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ollut lakkiaisissa, jotka nuori ylioppilas järjesti pikkuisessä yksiössään. Olin aivan otettu jo siitä, että minut kutsuttiin. Hän oli kutsunut kaikki tärkeät ihmisensä, ei ehkä käyty yhtaikaa kaikki, saattoi ollakin ahdasta, mutta tunnelma oli suloinen.
Nämä ovat ne lakkiaiset, jotka muistan yksityiskohdiltaan. Kaikki muut (omien lasteni mukaan lukien) ovat olleet samanlaisia, äitien järkkäämiä taloissa tai isommissa huoneistoissa. Mutta tämä on helmi.
Eli muistat ahtauden. Kahvittelu onnistuukin pienessäkin asunnossa, ja yo-juhlissa on muutenkin niin ahdasta, että mikä tahansa jakkara käy, illalliset ovat kuitenkin intiimimpi tilaisuus.
Muistan intiimiyden. Ja ero oli se, että nämä olivat tytön järjestämät. Hän itsenäistyi varhain, hyvistä syistä. Hänen juhlistaan puuttui se määrätynlainen virallinen ilme, joka saa etukäteen jännittämään ja miettimään, mitä minulta nyt odotetaan, onko puku kyllin arvokas, mitä sanon.
Olen oman avioliittoni aloittanut 15 neliön yksiössä - kyllä sinne silti vieraatkin mahtuivat syömään.
Et taida ymmärtää, miten vähättelevä asenteesi on, tekstistä paistaa, miten "söpöä" on, kun nuori leikkii aikuista. Tottakai vieraiden pitää olla kohteliaita, ihan niin kuin lasten teekutsuilla pitää maistaa mielikuvitusteetä. Omillaan asuvalta odottaisi kuitenkin jo vähän realismia, että mihin oman kodin tilat riittävät.
Rakas sukulaisperhe asui alle 40 neliön huoneistossa vuosikymmenet. Minäkin asuin siellä useaan otteeseen kun olin kesätöissä kaupungissa, samoin muutama muu sukulainen tarvittaessa. Oma perheeni asui 40 neliön kodissa kuusi vuotta, kolme lastamme syntyivät sinä aikana.
Olen tottunut tilaihmeisiin. Sen sijaan pidän vähättelevänä asennetta, ettei pienessä kodissa voi elää oikeaa elämää. Erittäin monet ihmiset tekevät niin koko elämänsä ajan. Vieraat tulevat ja menevät, jopa yöpyvät, juhlat juhlitaan. Syödään ja leivotaan ja sisustetaan.
Et taida tuntea Helsingin kantakaupungissa asuvaa väkeä. Pienet kodit ovat siellä tavallisia. Niissä asuvat ja ovat asuneet aina kokonaiset perheet ihan oikeasti, eikä leikisti. Pidän outona heittona, joka tuli muuten sinulta, että jonkun muun koti olisi kuin jokin leikkimökki, jossa leikitään kutsuja.
Pienissä kodeissa asuvat tapaavat nykyään yleensä kahviloissa tai ravintoloissa. Menneinä vuosikymmeninä toki kaksitoistahenkiset perheet asuivat jossain saunakamarissa, mutta se ei oikein ole rätä päivää, vai mitä?
Meillä kävi hiljattain niin, että annoin sukulaisille luvan pitää ruokajuhlat kämpässämme. Paha vain, että pari sukulaistätiä oli omavaltaisesti kutsunut paikalle 10 ihmistä enemmän, kuin alunperin oli sovittu 🤣
Enon perheessä oli neljä henkilöä. Meitä oli viisi. Sovimme hyvin mummon 31,5 neliön yksiöön kaikki yhtä aikaa, kun mummo täytti 70. Oltiin jo teinejä kaikki, ettei mitään ympäriinsä juoksevia lapsia.