Pelottavin kirja minkä olet lukenut?
Luen itse vähän kauhukirjallisuutta mutta mielenkiinnolla kuulisin muiden kokemuksia. Kenties saisin itsekin kipinän lukemiseen.
Kommentit (238)
Vierailija kirjoitti:
Uinu, uinu, lemmikkini (engl. Pet Cemetery) - muutama kohta jäi kriippaamaan vuosiksi.
Hohto - jotain aivan järkyttävää.. kaduin kun katsoin ekan kerran, kun meni yöunet. Sitten katsoin 2. ja 3. kerrankin. Hyvin tehty.
Uhrilampaat - ahdistava, luin koko kirjan illasta aamuun yön yli, yksin ollessani. Hieman paranoidi fiilis sen jälkeen.
Nämä kaikki leffoina tosi pelottavia, haittaavat unta pitkään. Nykyään en katso lainkaan kauhuleffoja.
Vierailija kirjoitti:
Hautalan kirjat ovat niin ahdistavia että en pysty niitä enää lukemaan, vaikka sinänsä ansioituneita ovatkin. Varmaan se on se suomalainen miljöö, joka tulee liikaa iholle.
Eri tavalla epämiellyttävä kokemus oli Poika raidallisessa pyjamassa.
Ruotsalaisissa kauhukirjoissa ja trillereissä on myös usein sellaista inhorealistusta väkivallan ja pahoinvoinnin kuvausta, josta minulta menee yöubet, vaikka kirjojen juinet eivät välttämättä olisikaan erityisen pelottavia.
Itse innoissani aloitin kuokkamummoa,joka olikin suuri pettymys...sekava,eikä pelottava ollenkaan. Toivottavasti täällä kehuttu sumu on parempi.
Kultatukka tähtönen oli kyllä huippu!
Vierailija kirjoitti:
Kerro kerro kuvastin ja kultatukka tähtönen 😱
Ruth rendell on tuon ensimmäisen kirjoittaja.
Vierailija kirjoitti:
Orwellin 1984. Ei siksi, että kirja olisi niinkään pelottava, vaan siksi, että kutakuinkin kaikki kirjassa oleva on käynyt toteen ja vielä pahempaakin. Joskin joiltain osin eri tavoin ja eri instrumentein kuin kirjassa kuvailtuna, mutta kuitenkin.
Kyllä. Esimerkiksi aina kun tässä puhelimella vauva av:ta selailee, isoveli todellakin valvoo. Askon sängyt ja Finlaysonin lakanat pomppivat mainoksina tänne väliin, koska pari päivää sitten molempia tällä kapineella katselin. Tämä esimerkki ei nyt ollut pahimmasta päästä, mutta ei olisi vielä parikymmentä vuotta sitten uskonut, että tällaista elämää vietettäisiin jo 2020-luvun alussa: joku/jokin tietää, mitä olet tehnyt ja mistä olet kiinnostunut ja muistuttaa sinua siitä.
Minun on hyvin vaikea kauhistua mistään kirjasta. Stephen Kingiä luin joskus nuorena mutta siinäkin kiinnosti lähinnä jenkkiläisen elämänmenon kuvaus, ei se kauhu. Ihan lapsena eniten säikyttivät jotkut Hymyn artikkelit.
Vierailija kirjoitti:
Minun on hyvin vaikea kauhistua mistään kirjasta. Stephen Kingiä luin joskus nuorena mutta siinäkin kiinnosti lähinnä jenkkiläisen elämänmenon kuvaus, ei se kauhu. Ihan lapsena eniten säikyttivät jotkut Hymyn artikkelit.
Lisäksi Kingistä on tullut nykyisin täysi woke hörhö. Häpeäisi, vanha ukko.
Noidan käsikirja se jossa oli kellertävä pääkallo verestävien silmien kanssa. Huih! >A<
Mats Stanbergin "Hoivakoti" on hyvä ja nostaa kauhun tunnelmaa vähitellen, kuten hyvän kauhukirja kuuluukin. Menee maku jos möröt hyppii silmille heti alussa.
Catherine Belton "Putin's People". Tottakai sen tietää minkälainen mies Putin on, mutta että on ihan niin kauhea yllätti. Tuollainen maa meillä naapurissa.
Jeff Long: Helvetin piirit. Lapsena pelotti Merja Jalon Tunturiratsastus. Muistan vieläkin kun luin illalla sängyssä sitä kattovalot päällä ja menin peiton alle piiloon...
Vierailija kirjoitti:
Kari Nenosen kauhukirjat hakkaa kevyesti Kingin kirjat.
Niissä on paljon samanlaisia elementtejä mutta kun ne sijoittuu suomalaiseen miljööhön, on karmivuus jotenkin voimakkaampaa.
Kuten Stephen King, myös Nenonen oli loistava 80-luvun ajan ja arkisen elämänmenon kuvaaja.
Monet jotka ovat eläneet 80-luvulla lapsuutensa mutta eivät niin piittaa kauhu-genrestä, ovat pitäneet Nenosen kirjoista, koska niistä välittyy se "fiilis", mitä oli elää 80-luvulla.
henkilöhahmot on uskottavia ja samaistuttavia.
Takaan, että jos luette Kari Nenosen minkä tahansa kauhukirjan, niin ette nuku kovin hyvin seuraavana yönä!
Komppaan! Luin Nenosen kirjan Ken kuolleita kutsuu joskus parikymppisenä yhdeltä istumalta ja hätkähtelin kaikenlaisia varjoja ja näin painajaisia pitkän aikaa. Myöhemmin hankin kirjan omaan hyllyyni ja luen sen ainakin kerran vuodessa ja edelleen siitä tulee jotenkin epämukava olo. Myös Nenosen novellikokoelma Noitarovio kannattaa vilkaista, etenkin siitä löytyvä Suku on pahin-novelli.
Nenosella oli todellakin taito kirjoittaa niin, että henkilöt ovat tavallisia, uskottavia ja normaaleja ihmisiä jotka joutuvat keskelle kauhua ja järjettömyyttä ja yrittävät selvitä miten parhaiten pystyvät. Harmi, että Nenonen menehtyi liian aikaisin, hänellä olisi ollut vielä paljon annettavaa meille kauhukirjallisuuden ystäville.
Kyllä kaikki keskitysleiri kuvaukset nostattaa hiukset pystyyn, nehän on totta, samoin Tsernobylin uhrit, jos muistin kirjan nimen oikein.
Ei mikään kirja ole pelottanut, ovat vain tarinoita.
Toisin on leffat, esimerkiksi Syvä joki oli tosi pelottava ja toden tuntuinen.