Tuntuu hassulta, että kaverit alkavat olla suuryritysten toimareita

Vierailija kirjoitti:

Hassua, kun kertoo ihan vain omasta elämästä niin sitä ei uskota. Se nyt kuitenkin on omaa arkeani.

Missä opiskelit, milloin, ikä, jne. Uskottavuuden vuoksi nämä kannattaisi paljastaa.

Minun kouluajoistani on jo iäisyys enkä enää edes muista niitä kunnolla, mutta silti pittää vielä painaa töitä. Muutama luokkakaveri on kyllä pörssiyhtiön johdossa tai jo super eläkkeellään.

Sun kaverit on siis kaikki miehiä?

Mutta etkö jo itse sanonut jotenkin ettei sinua kiinnostanut samalla tavalla tuollaiset tehtävät. Ei se ole minusta mikään häpeän aihe, oikeastaan päinvastoin. Tajusin saman kuin sinä kun huomasin vanhan tutun olevan töissä ministeriössä..minä en ole saavuttanut mitään erityistä, vielä :D olen pyrkinyt seuraamaan omaa polkua ja uskon että se on paras juuri minulle.

Oletko ap 50-60 v.?

Toimarilla on toimarin paineet. En haluaisi itse niitä. Työ ei sopisi minulle.

Annan tälle hyvin sekavalle ja harkitsemattomalle provolle kaksi pistettä viidestä.

Mun miehellä on aika sama. Opiskeli Hankenilla ja on syntyny -74. Osa tavattu myös armeija-ajoilta. Vähän kuulemma joskus harmittaa kun kavereista löytyy miljonäärejä ja olis itsekkin voinu lähteä mukaan niihinkin kaveribisneksiin.

Minullakin on noita yritysjohtajakavereita, lisäksi on jo pitkään ollut vahoja kavereita ja nuoremoia kuin minä mimistereinä. Se on todella hullua. Tulee todella luuseriolo itselle. Täytyy yrittää välttää kateutta ja ajatella, että oma elämä on omannäköinen ja että hyvä elämä koostuu loppupeleissä pienistä arjen asioista ja läheisistä ihmissuhteista, ei tuollaisesta maallisesta menestyksestä.

Vierailija kirjoitti:

Minullakin on noita yritysjohtajakavereita, lisäksi on jo pitkään ollut vahoja kavereita ja nuoremoia kuin minä mimistereinä. Se on todella hullua. Tulee todella luuseriolo itselle. Täytyy yrittää välttää kateutta ja ajatella, että oma elämä on omannäköinen ja että hyvä elämä koostuu loppupeleissä pienistä arjen asioista ja läheisistä ihmissuhteista, ei tuollaisesta maallisesta menestyksestä.

Teillä on sitten yhteisiä ystäviä aloittajan kanssa. Suomen piirit on niin pienet.

Vierailija kirjoitti:

Mutta etkö jo itse sanonut jotenkin ettei sinua kiinnostanut samalla tavalla tuollaiset tehtävät. Ei se ole minusta mikään häpeän aihe, oikeastaan päinvastoin. Tajusin saman kuin sinä kun huomasin vanhan tutun olevan töissä ministeriössä..minä en ole saavuttanut mitään erityistä, vielä :D olen pyrkinyt seuraamaan omaa polkua ja uskon että se on paras juuri minulle.

Kiitos. Näin itsekin ajattelen, joskus vain hätkähtää jotain nimitysuutista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minullakin on noita yritysjohtajakavereita, lisäksi on jo pitkään ollut vahoja kavereita ja nuoremoia kuin minä mimistereinä. Se on todella hullua. Tulee todella luuseriolo itselle. Täytyy yrittää välttää kateutta ja ajatella, että oma elämä on omannäköinen ja että hyvä elämä koostuu loppupeleissä pienistä arjen asioista ja läheisistä ihmissuhteista, ei tuollaisesta maallisesta menestyksestä.

Teillä on sitten yhteisiä ystäviä aloittajan kanssa. Suomen piirit on niin pienet.

Todennäköisesti. Ihanaa tietää, että jollain muullakin on joskus samanlaisia fiiliksiä. Yleensä kun kaikki pitää niin sitä itsevarman ja menestyvän kulissia yllä.

Milläs tavalla sinun on myöhäistä lähteä yritysmaailmaan jos sinne mielit. Luulisi erityisasiantuntijuudesta sielläkin olevan hyötyä?

Vierailija kirjoitti:

Milläs tavalla sinun on myöhäistä lähteä yritysmaailmaan jos sinne mielit. Luulisi erityisasiantuntijuudesta sielläkin olevan hyötyä?

Se on jo eläkkeellä ja keksinyt koko jutun.

Vierailija kirjoitti:

Milläs tavalla sinun on myöhäistä lähteä yritysmaailmaan jos sinne mielit. Luulisi erityisasiantuntijuudesta sielläkin olevan hyötyä?

Ps. tunnen yhden joka on näin tehnyt. Itse valitsisin ehkä rennomman työn ok-palkalla kuin huippupalkka ja stressi.