Lue keskustelun säännöt.
Pitääkö/kannattaako luokkakokoukseen kutsua koulukiusattua?
04.09.2018 |
Moi. Olen järjestämässä ensimmäistä luokkakokousta vuodenvaihteelle, kun kevätkaudella tulee yläasteen päättymisestä 20 vuotta. Homma on Saada kaikkien yhteystiedot kokoon, mutta nyt mietityttää kahden koulukiusatuksi tulleen kohdalla, että pitäisikö heitä kutsua ollenkaan, kun en usko, että haluavat tulla tai muistelevat niitä aikoja hyvällä, ettei tule mitään traumoja tai muita vastaavia haavoja? Ja sitten myös sekin, että kuka siitä ottaa vastuun, jos sama tilanne jatkuu mitä aikanaan koulussa, eli kiusaaminen. Siinä menisi taas tunnelma ja ilta pilalle ja minäkö järjestäjänä siitä joudun vastaamaan? Onko kokemusta vastaavanlaisesta
Kommentit (40)
Luokkakokoukseen kutsutaan kaikki luokalla olleet, siis _kaikki_.
Kutsutut voi sitten itse päättää haluavatko osallistua vai eivät, kukaan muu ei sellaista päätöstä voi tehdä kenenkään puolesta. Jos kiusattuja ei edes kutsuta, niin sen voi tulkita kiusaamisen jatkumisena.
Eli, kutsu koolle jokainen luokalla ollut!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai pitää kutsua. Mikä on oikea motiivi olla kutsumatta? Sekö, kun kiusatuista tulee usein aikuisiällä menestyviä ja kauniita ja (entiset?) kiusaajat ova kuka juoppoja kuka luusereita tai kuka mitäkin. Olisi kontrasti liian suuri, niinkö?
Oletpa lapsellinen. Tottakai kaikki kutsutaan, sitten päättävät itse, tullako vaiko ei.
Kaikki kutsutaan. Voi sitten itse päättää että tuleeko paikalle vai ei.
Jos valikoi ketä kutsuu, niin eihän se mikään luokkakokous ole, vaan pienemmän piirin kaveriporukan tapaaminen.
Valoja tauluun.
Jos sinä syrjäytät kiustaut kutsusta, olet jo jatkanut kiusaamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen jo antanut anteeksi sen mitä joskus silloin koulussa tapahtui ja olen muuten naimissa pahinman koulukiusaajani kanssa :D
Meidän luokkakokouksessa tilanne jatkui niin, että kiusaaja koki olonsa vaivautuneeksi, ehkä jopa pelkäsi kuulla vanhoja tarinoita, kun kiusatusta olikin kasvanut hyvin menestyvä ja onnellinen ihminen. Kiusattu otti vanhat jutut puheeksi. Oli päässyt niistä yli. Sai ihailua osakseen.
Kannattaa ja pitää kutsua aivan ehdottomasti, sillä koskaan ette tiedä, miten ihmiset ovat kehittyneet!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos sinä syrjäytät kiustaut kutsusta, olet jo jatkanut kiusaamista.
Tämä.
Yksi asia minkä voisitte tehdä on pyytää kollektiivisesti anteeksi. Myös he jotka katsoivat hiljaa vieressä kun muut perseili.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olin jonkin verran kiusattu koulussa, tosin oli myöskin kavereitakin.
Mutta en saanut kutsua luokkakokoukseen, ja tietenkin silloin sovittiin että sen kokouksen järjestäjä on se luokan suosituin pimatsu, eikä oikein minun kanssa tullu toimeen.
Kyllä se tietysti pisti miettimään kun ei kutsua tullut, mutta samapa tuo loppujen lopuksi.
Jos vielä 20 vuoden päästä pitää vielä tuollalailla käyttäytyä niin on aika kumma homma.
Onhan se kutsumatta jättäminenkin tavallaan vähän sinne kiusaamiseen päin menossa, kuitenkin kun kerran samaan "luokkaan" kuuluu henkilö. Itse lähettäisin vaan kutsun ja saa itse henkilö miettiä tuleeko vai ei.
Tästähän on ruotsalainen elokuvakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olitko ap kenties kiusaaja kun tuollain mietit?
Aikuiset ihmiset osaavat varmasti toimia kypsemmin kuin teinit aikanaan. Monet koulukiusatut eivät edes tule paikalle, mutta kutsu on aina asiallinen. Hekin ovat aikuisia ja päättävät itse.
Voisikohan heille liittää jonkun erityisen viestin siihen kutsuun tai jälkikäteen? En tiedä, miksi, mutta itseäni jonkinlainen ystävällinen ele kiusaajieni puolelta tai tieto siitä, että he on ajatelleet mua ja tekojaan aikuisenakin tuntuisi hyvältä. Olen aina valmis antamaan anteeksi, jos huomaan, että toinen on kasvanut ihmisenä.
Mua ei kutsuttu luokkakokoukseen. Näin kerran yhden kiusaajani kaupassa. Se näytti pelokkaalta, mutta jotenkin pyrki lähelleni ikäänkuin aikeissa sanoa jotain, mutta rohkeus ei näemmä riittänyt. Mulle se olisi ollut ihan ok, jos se olisi tullut juttusille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Roolit jää päälle ja voi olla, että humalassa sama perinne jatkuu. Näin kävi meillä
Vierailija kirjoitti:
Tästähän on ruotsalainen elokuvakin.
Ja siinä kiusaavaa edelleen kohdeltiin huonosti, eivätkä kiusaajat oikein ymmärtäneet vieläkään, mitä olivat tehneet. Se oli hyvä leffa. Nimeä en tietty muista.
Areenassa on vielä Luokkakokous-nimellä suomalaisen toimittajan tekemä omastaan. Siinä ei suoraan kerrota, että hän olisi ollut kiusattu, mutta luokkakokouksesta välittyy selkeä ulkopuolisuuden tunne. Ja yhdestä p*sesta on tullut aikuinen sellainen.
Toinen juttu on sitten, että onko luokkakokous lainkaan sopiva paikka ratkoa kiusaamistapauksia, vaikka todennäköisesti tulevat tavalla tai toisella nostetuksi esille. Jotenkin olin aistivani tässä sen tapaista, että ap olisi itse huolissaan tai häpeissään jostain mitä on itse tehnyt. Nämä asiat voi järkevästi ottaa kiusatun kanssa puheeksi jo hyviss ajoin ennen tapaamista. Mikäli kiusattu ei halua asiasta keskustella, niin hyvän tahdon eleenä voit ilmoittaa jääväsi pois tapahtumasta mikäli kiusattu sitä toivoo. Jos taas pääsette keskusteluyhteyteen, niin hyvä juttu.
Vierailija kirjoitti:
Yksi asia minkä voisitte tehdä on pyytää kollektiivisesti anteeksi. Myös he jotka katsoivat hiljaa vieressä kun muut perseili.
Tämä olisi minusta todella nöyryyttävää.
En ole ollut kiusattu enkä kiusaaja, mutta yritän eläytyä tilanteeseen. En haluaisi mitään kollektiivisia anteeksipyyntöjä juhlien keskellä.
Olisin tosi loukkaantunut, jos en saisi kutsua luokkakokoukseen, se olisi ihan suoraa aikuisiällä jatkuvaa syrjimistä. Tosin harkitsisin tarkkaan, menisinkö sinne kokoukseen. Luultavasti en. Enkä kyllä haluaisi mitään ekstralätinöitäkään kutsun yhteydessä menneisyyteen liittyen.
Normaali kutsu kuten kaikille muillekin, sitten ratkaisen itse mitä teen.
On mahtanut se kiusaaminenkin olla nöyryyttävää. Me ihmiset usein yritetään ulkoistaa itsemme kaikesta tästä. Jos sä tiedät, että jotain ihmistä kohdellaan kaltoin etkä puutu siihen, niin aika mulkku olet. Kyllä sellaisesta voi, ja pitäisi pyytää anteeksi.
Niin sanoitko että yläasteen päättymisestä tuli 2 vai 20 vuotta??