Oletko koskaan kannattanut jotakin aatetta/uskontoa vastoin järjellisiä perusteita?
Itse täytyy myöntää, että olen. Hullaannuin parikymppisenä Oswald Spenglerin Länsimaiden perikato-kirjan teoriasta, jonka mukaan kaikki korkeammat kulttuurit noudattavat samanlaista elämänkaarta kuin kasvit ja eläimet. Ja että länsimainen kulttuuri elää tällä hetkellä vanhuus-/sivilisaatiovaihettaan, ja että se tulee vääjäämättä luonnonlain voimalla tuhoutumaan.
Spengler ei välttämättä ole väärässä länsimaiden perikadosta sinällään, mutta hänen oppinsa on kuitenkin etupäässä mystiikkaa, runoutta ja pseudotiedettä. Täytyy vähän häveten myöntää, että otin nuorempana vähän liian tosissaan ja kritiikittä Spenglerin teoksen ja teoriat, johtuen varmaankin niiden kiehtovuudesta, salaperäisyydestä ja siitä, että ne oli kirjassa esitetty retorisessa mielessä niin taitavasti. Silloin nuorena minulle oli sitäpaitsi todella uusi ja vallankumouksellinen ajatus, että länsimainen kulttuuri voisi "kuolla", eikä välttämättä deterministisesti jatka kehitystään "ylöspäin", niinkuin useimmat taitavat ajatella.
Kommentit (8)
Vierailija kirjoitti:
Yliopistojen humanistisissa tiedekunnissa esiintyy ainakin aika paljon sokeata uskoa marxismiin.
Toiset taas uskovat sokeasti vapaisiin markkinoihin, jotkut taas isänmaahan tai "kansaan" jne.
Olen, hävettää myöntää, mutta olen ent.kristitty (ev.lut). Onneksi tulin järkiini
Kyllä ja kannatan edelleen. olen kristillisen seurakunnan jäsen ja omalla tavallani uskovainen. - En pelkästään järjellä osaa selittää, miksi uskon. -Osaksi todennäköisesti siksi, että olen kohdannut liian monta asiaa, joita en osaa tai pysty selittämään vain järkeni kautta, enkä ole toistaiseksi kohdannut tai löytänyt ketään muutakaan, joka osaisi tai olisi pystynt selittämään ja kertomaan minulle Ehkä uskomiseni tämä kertoo, osaltaan omasta rajoittuneisuudestani. - Toisaalta hieman lohtua saan muun muassa seuraavasta esimerkistä. - Aikanaan oli suuri ja mahtava ja ainakin maantieteellisesti mitattuna suuri valtio nimeltään Neuvotoliitto, jonka ainakin tälle palstalle vanhemmat ikäluokat saattavat muistaa ja nuoremmatkin, todennäköisest kuulleet puhuttavan. Tekivät aikanaan Neuvostoliitossa päätöksen, että kaikki uskonnot tulisi kieltää lain voimalla. Minulle on jäänyt epäselväksi, miksi tuo laki ei toiminut vaan moni ihminen rikkoi lakia,, eikä uskontoja onnistuttu hävittämään.
Kuuluin kirkkoon 18v. asti ja lapsena uskoin jumalaan, joulupukkiin jne.
Rippileirin aikana ja sen jälkeen hullaannuin uskonnosta, kannoin ristiä kaulassa ja rukoilin joka ilta ja jopa uskoin rukoilemiseen. Sama tapahtui kun tapasin mieheni ekan kerran, ajattelin ettei mitään niin täydellistä ole voinut vain sattumalta tapahtua. Nyt en tajua miten olen voinut olla niin tyhmä ja sokeasti uskoa johonkin. Vieläkin näen mieheni täydellisenä, mutta sen sijaan kristittyjen Jumalan äärettömän epätäydellisenä ja niin naurettavana uskon kohteena.
Yliopistojen humanistisissa tiedekunnissa esiintyy ainakin aika paljon sokeata uskoa marxismiin.