Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Psykoosilääkkeiden haittavaikutukset. Olen kadottanut itseni!
03.09.2018 |
Minulle aloitettiin vuosikausia syömäni Ketipinorin oheen Abilify-lääkitys n. 10 kk sitten. En ole saanut lainkaan somaattisia sivuoireita enkä muutenkaan ole kärsinyt lääkkeen vuoksi, ts. en tunnista itseäni haittavaikutuslistalta laisinkaan.
Tätä ei kuitenkaan listassa lue; olen kadottanut itseni.
Tavallisesti luonteeltani räiskyvä, olemukseltani jopa tilaavievä. Olen jo lapsena ollut menevä ja näkyvä, minua olisi kuvannut sana ”luokan pelle”. Aikuisena olen verrattain rauhoittunut, mutta olen silti aina ollut samalla tavalla persoonallinen. Olen puhelias ja supliikki. Minun täytyy pinnistellä pysytelläkseni taustalla, sillä rakastan olla keskipiste. Rasittavaa, tiedän, mutta se olen minä.
Nyt Abilify-lääkityksen aikana huomaan, että persoonani on laimentunut, kuin haihtunut. Oloni on ”valju” ja harmaa. Minun on todella vaikea saada suuni auki. En viihdy ihmisten luona vaan päin vastoin kärsin seurassa. Minulla ei muutenkaan ole paljon ystäviä (lue luonnekuvaukseni), ja nyt en voi nähdä edes niihä paria kappaletta, vaikka minulle niin tärkeitä ovatkin. En jaksa edes chattailla heidän kanssaan kuten aina ennen. En halua olla kenenkään kanssa missään tekemisissä, sillä sosiaalisissa tilanteissa olen aivan täydellisen lukossa.
En siis pysty puhumaan, olen menettänyt puhekykyni. Minun täytyy hikoilla, jotta saan tuotettua small-talkia. En osaa puhua edes säästä. Punastun ja ahdistun aina, kun olisi minun puheenvuoroni. Puhuminen on niin vaikeaa, että leuat kirjaimellisesti menevät lukkoon.
Kaikkein pahinta: en voi puhua edes avomieheni kanssa, ja nyt parisuhteeni on vaakalaudalla. Mies on saanut tarpeekseen hiljaisuudestani, ja uhkailee erolla. Arjesta kanssani on tullut ”vtun tyhjää” ja siltä minusta tuntuukin: olen tyhjä. Olen tyhjä, tylsä ja arvoton.
En väitä, että ”luokan pelle” olisi parempi, mutta haluan kuitenkin ottaa oman itseni takaisin, eli samalla sen ihmisen, johon mieheni rakastui.
Voiko tämä persoonallisuuden laimeneminen ja käyttäytymisen muuttuminen johtua Abilifysta? Olen aivan varma, että lääkäri sanoo että ei voi, koska kuvittelee että haluan lopettaa lääkityksen muista syistä, mitä ikinä nyt olisivatkaan. Onko kukaan muu kokenut tämän tai muiden lääkkeiden aiheuttavan persoonallisuuden muutoksia, jopa näinkin radikaaleja? Vai johtuuko tämä jostain muusta (mistä, sitä en tiedä)?
Kiitos avusta.
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Tämä on vanha ketju, mutta minulle on käynyt samalla tavalla. Tällä hetkellä lähinnä erakoidun. Sabotoin myös ihmisuhteita(tätä tehnyt sairastamisesta asti). Aina ihmisten kanssa olon jälkeen masentaa ja olen pettynyt itseeni. Minulla on myös erilaisia olotiloja ja osa niistä tuntuu teennäiseltä vaikka ehkä ne ei ole sitä, en tiedä. Jatkuva ahdistuksen peittely vie voimia. Lääkärille ja hoitajalle yritän olla mahdollisimman avoin, mutta sekin tuntuu teennäiseltä. Tiedän, että olen välittävä, nauravainen ja eloisa, mutta kaikki tämä on poissa. Jäljelle jää vain kysymys kuka minä olen ja miten saan itseni takaisin.?
Lisään tähän vielä, että ahdistukseni on iltaisin usein valtava ja ponnistelen todella sen eteen, etten tule taas hulluksi ja joudu sairaalaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on vanha ketju, mutta minulle on käynyt samalla tavalla. Tällä hetkellä lähinnä erakoidun. Sabotoin myös ihmisuhteita(tätä tehnyt sairastamisesta asti). Aina ihmisten kanssa olon jälkeen masentaa ja olen pettynyt itseeni. Minulla on myös erilaisia olotiloja ja osa niistä tuntuu teennäiseltä vaikka ehkä ne ei ole sitä, en tiedä. Jatkuva ahdistuksen peittely vie voimia. Lääkärille ja hoitajalle yritän olla mahdollisimman avoin, mutta sekin tuntuu teennäiseltä. Tiedän, että olen välittävä, nauravainen ja eloisa, mutta kaikki tämä on poissa. Jäljelle jää vain kysymys kuka minä olen ja miten saan itseni takaisin.?
Mihin oireisiin aloit syödä lääkkeitä?
Minulla on ainakin vaikeuksia tietää mikä johtuu sairaudesta ja mikä lääkkeestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on vanha ketju, mutta minulle on käynyt samalla tavalla. Tällä hetkellä lähinnä erakoidun. Sabotoin myös ihmisuhteita(tätä tehnyt sairastamisesta asti). Aina ihmisten kanssa olon jälkeen masentaa ja olen pettynyt itseeni. Minulla on myös erilaisia olotiloja ja osa niistä tuntuu teennäiseltä vaikka ehkä ne ei ole sitä, en tiedä. Jatkuva ahdistuksen peittely vie voimia. Lääkärille ja hoitajalle yritän olla mahdollisimman avoin, mutta sekin tuntuu teennäiseltä. Tiedän, että olen välittävä, nauravainen ja eloisa, mutta kaikki tämä on poissa. Jäljelle jää vain kysymys kuka minä olen ja miten saan itseni takaisin.?
Mihin oireisiin aloit syödä lääkkeitä?
Sairastan paranoidista skitsofreniaa, yleistä ahdistuneisuus häiriötä ja välillä masennusta. Eli tähän ahdistukseen ja vvainoharhaisuuteen syön lääkkeitä.
Alue: Aihe vapaa
Tämä on vanha ketju, mutta minulle on käynyt samalla tavalla. Tällä hetkellä lähinnä erakoidun. Sabotoin myös ihmisuhteita(tätä tehnyt sairastamisesta asti). Aina ihmisten kanssa olon jälkeen masentaa ja olen pettynyt itseeni. Minulla on myös erilaisia olotiloja ja osa niistä tuntuu teennäiseltä vaikka ehkä ne ei ole sitä, en tiedä. Jatkuva ahdistuksen peittely vie voimia. Lääkärille ja hoitajalle yritän olla mahdollisimman avoin, mutta sekin tuntuu teennäiseltä. Tiedän, että olen välittävä, nauravainen ja eloisa, mutta kaikki tämä on poissa. Jäljelle jää vain kysymys kuka minä olen ja miten saan itseni takaisin.?