Lue keskustelun säännöt.
Uusperheen perustaminen edessä - antakaa neuvoja seuraavaan kysymykseen
03.09.2018 |
Molemmilla meillä on lapset edellisestä suhteesta ja kaikki lapset ovat jo alakouluikäisiä eli ollaan aloittamassa vuorottelua. Eroista aikaa jokunen vuosi ja lapset ovat olleet pääasiassa toisella vanhemmallaan ja tavanneet toista. Nyt ollaan pohdittu sitä että kasvatettaisiinko lapsia entisten kumppaneiden kesken ja uusi suhde melko puhdas parisuhde vaiko aletaanko kasvattaa lapsia uusien puolisoiden kanssa perheenä. Kummin teillä tehdään? Kommentoikaa kommenttiosioon miten olette tehneet ja mitä kokemuksia. Kommentoida voi myös ne, joilla ei asiasta kokemusta.
Kommentit (52)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella omituiselta kuulostaa nuo vaihtoehdot. Eikö sellainen ole mitenkään mahdollista, että lapset ovat myös sen toisen vanhempansa kanssa ja silloin kun lapset ovat teillä, te kasvatatte heitä yhdessä perheenä?
Mielestäni nuo kahdessa perheessä kasvattamisvaihtoehdot mitä sinä 10/11 ja 7/11 ehdotatte ovat kaikkein huonoimpia vaihtoehtoja lasten kannalta. Lapsi joutuu hajoamaan kahden perheen kesken kun vanhemmat eivät kykene monimuotoisuuteen. ap.
Miten ajattelit pitää lapsesi erossa biologisesta isästään/äidistään ja kasvattaa lapset vain uusperheessä? Ja mitä ihmettä on monimuotoisuuteen kykeneminen - sitäkö, että neliöstä ei ole ympyräksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis MITEN minä kasvattaisin lapsia eksän kanssa? Emmehän asu yhdessä.
Miettimällä kasvatuksen linjoja, mitä hyväksytään ja mitä ei, millaiseen päiväkotiin ja kouluun laitetaan, mitä harrastetaan, mitä tehdään vapaa-ajalla, millaista ruokaa, kotiintuloajat, kaveriasiat, mistä keskustellaan lasten kanssa mistä ei keskustella, miten lapsen kanssa tavataan ja tavataanko koko porukalla yhdessä. Näitä normaaleja vanhempien välisiä asioita.
- mitä hyväksytään perustuu arvoihin. Minun ei tarvitse hyväksyä kaikkea mitä eksä haluaa.
- lapsi saa päättää mitä harrastaa. Vaikka toinen vanhempi olisi eri mieltä
- vapaa-ajalla minä saan päättää mitä lapseni tekee. Ei kuulu eksälle
- samoin ruoka
- samoin kaikki muu.
Eli lapsi päättää mitä saa harrastaa mutta asiat päätät sinä, sinä, sinä yksin, sinun ei tarvitse hyväksyä mitä eksä haluaa. Ilmankos on tullut ero ja ilmankos ei voi yhdessä kasvattaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella omituiselta kuulostaa nuo vaihtoehdot. Eikö sellainen ole mitenkään mahdollista, että lapset ovat myös sen toisen vanhempansa kanssa ja silloin kun lapset ovat teillä, te kasvatatte heitä yhdessä perheenä?
Mielestäni nuo kahdessa perheessä kasvattamisvaihtoehdot mitä sinä 10/11 ja 7/11 ehdotatte ovat kaikkein huonoimpia vaihtoehtoja lasten kannalta. Lapsi joutuu hajoamaan kahden perheen kesken kun vanhemmat eivät kykene monimuotoisuuteen. ap.
Lapsi kai ansaitsee saada viettää aikaansa molempien vanhempiensa kanssa? Sinun kysymysvaihtoehdoissasi he eivät voi tätä tehdä, jos asuvat teidän uusperheessänne. Nuo sun vaihtoehdot ovat sitä, että joko biologiset vanhemmat ovat yhdessä kasvatusvastuussa tai sitten toinen vanhemmista ulkoistetaan kokonaan ja vastuu siirtyy vain uusperheeseen. Tämä se vasta hullua on ja siksi suurin osa vastaajista ei näytä pitävän vaihtoehtojasi järkevinä.
minttuliisa kirjoitti:
Siis mitä ihmettä? Minulla on vuoroviikkokuvio lasteni isän kanssa, ja hänellä on omalla viikollaan omat säännöt ja mulla omalla viikollani minun säännöt. Lapset tietävät kyllä että minun luona olen tarkka mm. siiitä että oma huone jää siistiin kuntoon kun isälle lähdetään, astianpesukoneen tyhjennys kuuluu heille jne. Karkkipäivät, viikkorahat jne päättää kumpikin vanhempi itsenäisesti.
Ei ole juurikaan asioita mistä pitäisi entisen puolison kanssa keskustella. Mutta mun miesystäväni - ei hän ole lasten huoltaja tai kasvattaja vaan yksi aikuinen lisää. Toki häntä täytyy kunnioittaa ja jos konfikti tulisi niin myös totella. Toistaiseksi ei ole tullut, ja kaiken "vääntämisen" mitä lasten kanssa välillä tulee hoidan minä.
Ihan ihmeellinen kysymys tuo aloitus. Lapsilla on vain yksi isä ja yksi äiti, eikä uusperheessä aikuisen tule edes yrittää korvata tätä. Yksi turvallinen aikuinen lisää on hyvä tavoite ja se riittää.
Me pidetään kaikilla lapsilla samat säännöt molemmissa paikoissa, aikuiset joustavat omista periaatteistaan. Aiotaan lisäksi käydä jatkossa mm. katsomassa lätkämatseja, laskettelemassa, konserteissa ym. lasten ja ENTISTEN puolisoiden kanssa, joskus ehkä myös uudet puolisot ja heidän lapsensa mukana. Mietittiin jopa tuolla isolla kuviolla etelänlomaa. Ollaan ajateltu että lapsille parasta olisi että kaikki rakkaat olisivat ympärillään. Voidaan me aikuiset sitten tehdä niitä omia parisuhdelomiamme uusien rakkaidemme kanssa kahdestaan kun lapset ovat toisella vanhemmallaan tai muuttavat pois kotoa n. kymmenen vuoden kuluttua. ap.
Vierailija kirjoitti:
minttuliisa kirjoitti:
Siis mitä ihmettä? Minulla on vuoroviikkokuvio lasteni isän kanssa, ja hänellä on omalla viikollaan omat säännöt ja mulla omalla viikollani minun säännöt. Lapset tietävät kyllä että minun luona olen tarkka mm. siiitä että oma huone jää siistiin kuntoon kun isälle lähdetään, astianpesukoneen tyhjennys kuuluu heille jne. Karkkipäivät, viikkorahat jne päättää kumpikin vanhempi itsenäisesti.
Ei ole juurikaan asioita mistä pitäisi entisen puolison kanssa keskustella. Mutta mun miesystäväni - ei hän ole lasten huoltaja tai kasvattaja vaan yksi aikuinen lisää. Toki häntä täytyy kunnioittaa ja jos konfikti tulisi niin myös totella. Toistaiseksi ei ole tullut, ja kaiken "vääntämisen" mitä lasten kanssa välillä tulee hoidan minä.
Ihan ihmeellinen kysymys tuo aloitus. Lapsilla on vain yksi isä ja yksi äiti, eikä uusperheessä aikuisen tule edes yrittää korvata tätä. Yksi turvallinen aikuinen lisää on hyvä tavoite ja se riittää.
Me pidetään kaikilla lapsilla samat säännöt molemmissa paikoissa, aikuiset joustavat omista periaatteistaan. Aiotaan lisäksi käydä jatkossa mm. katsomassa lätkämatseja, laskettelemassa, konserteissa ym. lasten ja ENTISTEN puolisoiden kanssa, joskus ehkä myös uudet puolisot ja heidän lapsensa mukana. Mietittiin jopa tuolla isolla kuviolla etelänlomaa. Ollaan ajateltu että lapsille parasta olisi että kaikki rakkaat olisivat ympärillään. Voidaan me aikuiset sitten tehdä niitä omia parisuhdelomiamme uusien rakkaidemme kanssa kahdestaan kun lapset ovat toisella vanhemmallaan tai muuttavat pois kotoa n. kymmenen vuoden kuluttua. ap.
Noilla yhteisillä päiväperhereissuilla exän ja lasten kanssa tulee hyviä kasvatuskeskustelutilanteita lasten ja vanhempien välille niinkuin niitä tulisi jos asuttaisiin ydinperhekuviossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis MITEN minä kasvattaisin lapsia eksän kanssa? Emmehän asu yhdessä.
Miettimällä kasvatuksen linjoja, mitä hyväksytään ja mitä ei, millaiseen päiväkotiin ja kouluun laitetaan, mitä harrastetaan, mitä tehdään vapaa-ajalla, millaista ruokaa, kotiintuloajat, kaveriasiat, mistä keskustellaan lasten kanssa mistä ei keskustella, miten lapsen kanssa tavataan ja tavataanko koko porukalla yhdessä. Näitä normaaleja vanhempien välisiä asioita.
- mitä hyväksytään perustuu arvoihin. Minun ei tarvitse hyväksyä kaikkea mitä eksä haluaa.
- lapsi saa päättää mitä harrastaa. Vaikka toinen vanhempi olisi eri mieltä
- vapaa-ajalla minä saan päättää mitä lapseni tekee. Ei kuulu eksälle
- samoin ruoka
- samoin kaikki muu.Eli lapsi päättää mitä saa harrastaa mutta asiat päätät sinä, sinä, sinä yksin, sinun ei tarvitse hyväksyä mitä eksä haluaa. Ilmankos on tullut ero ja ilmankos ei voi yhdessä kasvattaa.
Ei kai sitä oltais erottu, jos olisimme olleet yksimielisiä?
Vai oletko sinä siinä tilanteessa, että teillä on samat arvot ja uskotte samoihin asioihin? Erosit ihan huvikseen?
Ja ei, todellakin minä saan päättää miten lapseni ruokin ja milloin hän tulee kotiin tai mitä hän tekee minun kotonani. Hullua, jos päästäisin kenenkään ulkopuolisen sanelemaan, miten on hyvä elää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella omituiselta kuulostaa nuo vaihtoehdot. Eikö sellainen ole mitenkään mahdollista, että lapset ovat myös sen toisen vanhempansa kanssa ja silloin kun lapset ovat teillä, te kasvatatte heitä yhdessä perheenä?
Mielestäni nuo kahdessa perheessä kasvattamisvaihtoehdot mitä sinä 10/11 ja 7/11 ehdotatte ovat kaikkein huonoimpia vaihtoehtoja lasten kannalta. Lapsi joutuu hajoamaan kahden perheen kesken kun vanhemmat eivät kykene monimuotoisuuteen. ap.
Lapsi kai ansaitsee saada viettää aikaansa molempien vanhempiensa kanssa? Sinun kysymysvaihtoehdoissasi he eivät voi tätä tehdä, jos asuvat teidän uusperheessänne. Nuo sun vaihtoehdot ovat sitä, että joko biologiset vanhemmat ovat yhdessä kasvatusvastuussa tai sitten toinen vanhemmista ulkoistetaan kokonaan ja vastuu siirtyy vain uusperheeseen. Tämä se vasta hullua on ja siksi suurin osa vastaajista ei näytä pitävän vaihtoehtojasi järkevinä.
No siinä taitaa olla kirjoitusvirhe, tarkoitin uusperheissämme eli molemmat biologiset vanhemmat kasvattaisivat uusien puolisoidensa kanssa omissa uusperheissään tai sitten ristiin entisten puolisoiden kesken vaikka asuukin uuden puolison kanssa uusperheessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
minttuliisa kirjoitti:
Siis mitä ihmettä? Minulla on vuoroviikkokuvio lasteni isän kanssa, ja hänellä on omalla viikollaan omat säännöt ja mulla omalla viikollani minun säännöt. Lapset tietävät kyllä että minun luona olen tarkka mm. siiitä että oma huone jää siistiin kuntoon kun isälle lähdetään, astianpesukoneen tyhjennys kuuluu heille jne. Karkkipäivät, viikkorahat jne päättää kumpikin vanhempi itsenäisesti.
Ei ole juurikaan asioita mistä pitäisi entisen puolison kanssa keskustella. Mutta mun miesystäväni - ei hän ole lasten huoltaja tai kasvattaja vaan yksi aikuinen lisää. Toki häntä täytyy kunnioittaa ja jos konfikti tulisi niin myös totella. Toistaiseksi ei ole tullut, ja kaiken "vääntämisen" mitä lasten kanssa välillä tulee hoidan minä.
Ihan ihmeellinen kysymys tuo aloitus. Lapsilla on vain yksi isä ja yksi äiti, eikä uusperheessä aikuisen tule edes yrittää korvata tätä. Yksi turvallinen aikuinen lisää on hyvä tavoite ja se riittää.
Me pidetään kaikilla lapsilla samat säännöt molemmissa paikoissa, aikuiset joustavat omista periaatteistaan. Aiotaan lisäksi käydä jatkossa mm. katsomassa lätkämatseja, laskettelemassa, konserteissa ym. lasten ja ENTISTEN puolisoiden kanssa, joskus ehkä myös uudet puolisot ja heidän lapsensa mukana. Mietittiin jopa tuolla isolla kuviolla etelänlomaa. Ollaan ajateltu että lapsille parasta olisi että kaikki rakkaat olisivat ympärillään. Voidaan me aikuiset sitten tehdä niitä omia parisuhdelomiamme uusien rakkaidemme kanssa kahdestaan kun lapset ovat toisella vanhemmallaan tai muuttavat pois kotoa n. kymmenen vuoden kuluttua. ap.
Mitäs kun minun eksäni oli dominoiva ja kontrolloiva. Esim.
Hän tuli eron jälkeen linjoja pitkin ja sanoi esim. Että lasten pitäisi tehdä läksyt molemmissa kodeissa heti koulun jälkeen ennenkuin vanhemmat tulevat töistä.
Minä itse olen luokanope, ja tutkimusten mukaan, että läksyjä ei kannata tehdä heti, vaan pitää tauko. Kertaus jää paremmin päähän tauon jälkeen. Lisäksi minulla oli lyhyet työpäivät, ja halusin ennemmin olla lasteni kanssa heti koulupäivän jälkeen.
Isä ei antanut periksi. Miksi minä olisin antanut periksi, kun tiedän oman pedagogiikan oikeaksi?
Miten ap sinä olisit toiminut tässä tilanteessa?
Vierailija kirjoitti:
Me pidetään kaikilla lapsilla samat säännöt molemmissa paikoissa, aikuiset joustavat omista periaatteistaan. Aiotaan lisäksi käydä jatkossa mm. katsomassa lätkämatseja, laskettelemassa, konserteissa ym. lasten ja ENTISTEN puolisoiden kanssa, joskus ehkä myös uudet puolisot ja heidän lapsensa mukana. Mietittiin jopa tuolla isolla kuviolla etelänlomaa. Ollaan ajateltu että lapsille parasta olisi että kaikki rakkaat olisivat ympärillään. Voidaan me aikuiset sitten tehdä niitä omia parisuhdelomiamme uusien rakkaidemme kanssa kahdestaan kun lapset ovat toisella vanhemmallaan tai muuttavat pois kotoa n. kymmenen vuoden kuluttua. ap.
Pakko nyt kysyä että onko tää sun uusperhekuviosi miten tuore ja oletko ihan varma että exällesi sopii tämä yhteislomailu? Ainakin omalla kohdalla vaikka mitään isompaa kriisiä ei ollut exäni on ihan syystä ex enkä voisi kuvitella että lähtisin hänen kanssaan lomamatkalle. En lasten takia enkä muutenkaan. Ei todellakaan ole mitään tarvetta sellaiseen.
Minusta lapsille ei tarvitse esittää että exään on paremmat välit kuin onkaan, mä en ainakaan ole tekemisissä kuin pakolliset, mutta en myöskään hauku exääni lapsille.
Onhan se toki hienoa jos kaikki ovat kuin yhtä suurta perhettä, mutta mun mielestä exän kanssa ei tarvitse olla sydänystävä eikä ystävä ollenkaan, kunhan pakolliset asiat hoidetaan asiallisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis MITEN minä kasvattaisin lapsia eksän kanssa? Emmehän asu yhdessä.
Miettimällä kasvatuksen linjoja, mitä hyväksytään ja mitä ei, millaiseen päiväkotiin ja kouluun laitetaan, mitä harrastetaan, mitä tehdään vapaa-ajalla, millaista ruokaa, kotiintuloajat, kaveriasiat, mistä keskustellaan lasten kanssa mistä ei keskustella, miten lapsen kanssa tavataan ja tavataanko koko porukalla yhdessä. Näitä normaaleja vanhempien välisiä asioita.
- mitä hyväksytään perustuu arvoihin. Minun ei tarvitse hyväksyä kaikkea mitä eksä haluaa.
- lapsi saa päättää mitä harrastaa. Vaikka toinen vanhempi olisi eri mieltä
- vapaa-ajalla minä saan päättää mitä lapseni tekee. Ei kuulu eksälle
- samoin ruoka
- samoin kaikki muu.Eli lapsi päättää mitä saa harrastaa mutta asiat päätät sinä, sinä, sinä yksin, sinun ei tarvitse hyväksyä mitä eksä haluaa. Ilmankos on tullut ero ja ilmankos ei voi yhdessä kasvattaa.
Ei kai sitä oltais erottu, jos olisimme olleet yksimielisiä?
Vai oletko sinä siinä tilanteessa, että teillä on samat arvot ja uskotte samoihin asioihin? Erosit ihan huvikseen?Ja ei, todellakin minä saan päättää miten lapseni ruokin ja milloin hän tulee kotiin tai mitä hän tekee minun kotonani. Hullua, jos päästäisin kenenkään ulkopuolisen sanelemaan, miten on hyvä elää.
Meillä on entiseni kanssa samat arvot ja uskotaan samoihin asioihin. Erosimme, koska entinen puolisoni halusi avoimen suhteen ja minä en, molemmat löysimme sitten sopivammat mukavat. Olimme avioituneet ja tehneet lapset vähän kaverimentaliteetilla muutenkin ajatellen että eroamme kun lapset ovat isompia jos löydämme sopivammat puolisot. Lasten tekeminen tuohon suhteeseen tuntui hyvältä ja tuntuu edelleen. Välillä ei kyllä tuntunut kun entisellä puolisollani oli hetken aikaa naisystävä, joka oli hyvin ehdoton ja rajoitti meidän muiden tekemisiä.
Vierailija kirjoitti:
minttuliisa kirjoitti:
Siis mitä ihmettä? Minulla on vuoroviikkokuvio lasteni isän kanssa, ja hänellä on omalla viikollaan omat säännöt ja mulla omalla viikollani minun säännöt. Lapset tietävät kyllä että minun luona olen tarkka mm. siiitä että oma huone jää siistiin kuntoon kun isälle lähdetään, astianpesukoneen tyhjennys kuuluu heille jne. Karkkipäivät, viikkorahat jne päättää kumpikin vanhempi itsenäisesti.
Ei ole juurikaan asioita mistä pitäisi entisen puolison kanssa keskustella. Mutta mun miesystäväni - ei hän ole lasten huoltaja tai kasvattaja vaan yksi aikuinen lisää. Toki häntä täytyy kunnioittaa ja jos konfikti tulisi niin myös totella. Toistaiseksi ei ole tullut, ja kaiken "vääntämisen" mitä lasten kanssa välillä tulee hoidan minä.
Ihan ihmeellinen kysymys tuo aloitus. Lapsilla on vain yksi isä ja yksi äiti, eikä uusperheessä aikuisen tule edes yrittää korvata tätä. Yksi turvallinen aikuinen lisää on hyvä tavoite ja se riittää.
Me pidetään kaikilla lapsilla samat säännöt molemmissa paikoissa, aikuiset joustavat omista periaatteistaan. Aiotaan lisäksi käydä jatkossa mm. katsomassa lätkämatseja, laskettelemassa, konserteissa ym. lasten ja ENTISTEN puolisoiden kanssa, joskus ehkä myös uudet puolisot ja heidän lapsensa mukana. Mietittiin jopa tuolla isolla kuviolla etelänlomaa. Ollaan ajateltu että lapsille parasta olisi että kaikki rakkaat olisivat ympärillään. Voidaan me aikuiset sitten tehdä niitä omia parisuhdelomiamme uusien rakkaidemme kanssa kahdestaan kun lapset ovat toisella vanhemmallaan tai muuttavat pois kotoa n. kymmenen vuoden kuluttua. ap.
Meillä tuo onnistui siihen asti, kun osapuolia oli 3 eli minä, exä ja exän uusi. Kun löysin miehen, jolla jo oli lapsia, niin mukaan tuli myös tämän exä ja uusi perheensä. Yllättäen meitä oli tässä mukana 11 aikuista, jotka tavalla tai toisella olivat mukana lasteni elämässä. Eivät välttämättä asuneet samassa, mutta asettivat omia odotuksiaan niille perheille, joissa heidän lapsensa olivat.
Meillä on mahdotonta toimia niin, että kaikilla on samat säännöt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis MITEN minä kasvattaisin lapsia eksän kanssa? Emmehän asu yhdessä.
Miettimällä kasvatuksen linjoja, mitä hyväksytään ja mitä ei, millaiseen päiväkotiin ja kouluun laitetaan, mitä harrastetaan, mitä tehdään vapaa-ajalla, millaista ruokaa, kotiintuloajat, kaveriasiat, mistä keskustellaan lasten kanssa mistä ei keskustella, miten lapsen kanssa tavataan ja tavataanko koko porukalla yhdessä. Näitä normaaleja vanhempien välisiä asioita.
- mitä hyväksytään perustuu arvoihin. Minun ei tarvitse hyväksyä kaikkea mitä eksä haluaa.
- lapsi saa päättää mitä harrastaa. Vaikka toinen vanhempi olisi eri mieltä
- vapaa-ajalla minä saan päättää mitä lapseni tekee. Ei kuulu eksälle
- samoin ruoka
- samoin kaikki muu.Eli lapsi päättää mitä saa harrastaa mutta asiat päätät sinä, sinä, sinä yksin, sinun ei tarvitse hyväksyä mitä eksä haluaa. Ilmankos on tullut ero ja ilmankos ei voi yhdessä kasvattaa.
Ei kai sitä oltais erottu, jos olisimme olleet yksimielisiä?
Vai oletko sinä siinä tilanteessa, että teillä on samat arvot ja uskotte samoihin asioihin? Erosit ihan huvikseen?Ja ei, todellakin minä saan päättää miten lapseni ruokin ja milloin hän tulee kotiin tai mitä hän tekee minun kotonani. Hullua, jos päästäisin kenenkään ulkopuolisen sanelemaan, miten on hyvä elää.
Meillä on entiseni kanssa samat arvot ja uskotaan samoihin asioihin. Erosimme, koska entinen puolisoni halusi avoimen suhteen ja minä en, molemmat löysimme sitten sopivammat mukavat. Olimme avioituneet ja tehneet lapset vähän kaverimentaliteetilla muutenkin ajatellen että eroamme kun lapset ovat isompia jos löydämme sopivammat puolisot. Lasten tekeminen tuohon suhteeseen tuntui hyvältä ja tuntuu edelleen. Välillä ei kyllä tuntunut kun entisellä puolisollani oli hetken aikaa naisystävä, joka oli hyvin ehdoton ja rajoitti meidän muiden tekemisiä.
Olet siis ap?
Suurin osa meistä tekee lapset rakkaudesta. Ja kun ero tulee, niin sydän murtuu. Ei sellaisen jälkeen olla eksän kanssa kavereita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
minttuliisa kirjoitti:
Siis mitä ihmettä? Minulla on vuoroviikkokuvio lasteni isän kanssa, ja hänellä on omalla viikollaan omat säännöt ja mulla omalla viikollani minun säännöt. Lapset tietävät kyllä että minun luona olen tarkka mm. siiitä että oma huone jää siistiin kuntoon kun isälle lähdetään, astianpesukoneen tyhjennys kuuluu heille jne. Karkkipäivät, viikkorahat jne päättää kumpikin vanhempi itsenäisesti.
Ei ole juurikaan asioita mistä pitäisi entisen puolison kanssa keskustella. Mutta mun miesystäväni - ei hän ole lasten huoltaja tai kasvattaja vaan yksi aikuinen lisää. Toki häntä täytyy kunnioittaa ja jos konfikti tulisi niin myös totella. Toistaiseksi ei ole tullut, ja kaiken "vääntämisen" mitä lasten kanssa välillä tulee hoidan minä.
Ihan ihmeellinen kysymys tuo aloitus. Lapsilla on vain yksi isä ja yksi äiti, eikä uusperheessä aikuisen tule edes yrittää korvata tätä. Yksi turvallinen aikuinen lisää on hyvä tavoite ja se riittää.
Me pidetään kaikilla lapsilla samat säännöt molemmissa paikoissa, aikuiset joustavat omista periaatteistaan. Aiotaan lisäksi käydä jatkossa mm. katsomassa lätkämatseja, laskettelemassa, konserteissa ym. lasten ja ENTISTEN puolisoiden kanssa, joskus ehkä myös uudet puolisot ja heidän lapsensa mukana. Mietittiin jopa tuolla isolla kuviolla etelänlomaa. Ollaan ajateltu että lapsille parasta olisi että kaikki rakkaat olisivat ympärillään. Voidaan me aikuiset sitten tehdä niitä omia parisuhdelomiamme uusien rakkaidemme kanssa kahdestaan kun lapset ovat toisella vanhemmallaan tai muuttavat pois kotoa n. kymmenen vuoden kuluttua. ap.
Meillä tuo onnistui siihen asti, kun osapuolia oli 3 eli minä, exä ja exän uusi. Kun löysin miehen, jolla jo oli lapsia, niin mukaan tuli myös tämän exä ja uusi perheensä. Yllättäen meitä oli tässä mukana 11 aikuista, jotka tavalla tai toisella olivat mukana lasteni elämässä. Eivät välttämättä asuneet samassa, mutta asettivat omia odotuksiaan niille perheille, joissa heidän lapsensa olivat.
Meillä on mahdotonta toimia niin, että kaikilla on samat säännöt.
Mietin ihan samaa. Vaikka eksän kanssa olisikin yhteinen linja, niin miten varmistaa, että myös nykyisellä puolisolla on yhteinen linja, ja hänen eksällään, ja eksäni nykyisella puolisolla ja hänen eksällään. Eli neljässä perheessä pitäisi olla samat säännöt.
Ap, järki käteen nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älkää tehkö enää uusia lapsia. Kun taas tulee ero niin on muutama hämmentynyt lapsi lisää.
Tärkeintä on, että minun lapsillani ja minun nykyisen aviomieheni lapsilla on samat säännöt. Meidän perheen sisällä pitää olla samat säännöt.
Kummankaan eksä ei ole osa meidän perhettä. He saavat toimia ihan kuin itse haluavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
minttuliisa kirjoitti:
Siis mitä ihmettä? Minulla on vuoroviikkokuvio lasteni isän kanssa, ja hänellä on omalla viikollaan omat säännöt ja mulla omalla viikollani minun säännöt. Lapset tietävät kyllä että minun luona olen tarkka mm. siiitä että oma huone jää siistiin kuntoon kun isälle lähdetään, astianpesukoneen tyhjennys kuuluu heille jne. Karkkipäivät, viikkorahat jne päättää kumpikin vanhempi itsenäisesti.
Ei ole juurikaan asioita mistä pitäisi entisen puolison kanssa keskustella. Mutta mun miesystäväni - ei hän ole lasten huoltaja tai kasvattaja vaan yksi aikuinen lisää. Toki häntä täytyy kunnioittaa ja jos konfikti tulisi niin myös totella. Toistaiseksi ei ole tullut, ja kaiken "vääntämisen" mitä lasten kanssa välillä tulee hoidan minä.
Ihan ihmeellinen kysymys tuo aloitus. Lapsilla on vain yksi isä ja yksi äiti, eikä uusperheessä aikuisen tule edes yrittää korvata tätä. Yksi turvallinen aikuinen lisää on hyvä tavoite ja se riittää.
Me pidetään kaikilla lapsilla samat säännöt molemmissa paikoissa, aikuiset joustavat omista periaatteistaan. Aiotaan lisäksi käydä jatkossa mm. katsomassa lätkämatseja, laskettelemassa, konserteissa ym. lasten ja ENTISTEN puolisoiden kanssa, joskus ehkä myös uudet puolisot ja heidän lapsensa mukana. Mietittiin jopa tuolla isolla kuviolla etelänlomaa. Ollaan ajateltu että lapsille parasta olisi että kaikki rakkaat olisivat ympärillään. Voidaan me aikuiset sitten tehdä niitä omia parisuhdelomiamme uusien rakkaidemme kanssa kahdestaan kun lapset ovat toisella vanhemmallaan tai muuttavat pois kotoa n. kymmenen vuoden kuluttua. ap.
Meillä tuo onnistui siihen asti, kun osapuolia oli 3 eli minä, exä ja exän uusi. Kun löysin miehen, jolla jo oli lapsia, niin mukaan tuli myös tämän exä ja uusi perheensä. Yllättäen meitä oli tässä mukana 11 aikuista, jotka tavalla tai toisella olivat mukana lasteni elämässä. Eivät välttämättä asuneet samassa, mutta asettivat omia odotuksiaan niille perheille, joissa heidän lapsensa olivat.
Meillä on mahdotonta toimia niin, että kaikilla on samat säännöt.
Miten te tuosta 11 aikuista saatte? Meillä toimii ihan hyvin exä+uusi puolisonsa, minä+uusi puolisoni, hänen exänsä+uusi puoliso kuvio, ollaan aika samanlaisia. Ajateltiin että jos alkaa tulla isoja erimielisyyksiä niin voidaan ottaa lapset enemmän limittäin, vuoroviikoin jolloin eriperheen lapset eivät ole kovin paljoa keskenään tekemisissä.
Kysymys on huono. Ei asia ole noin musta-valkoinen. Tottakai vanhemmat päättää monista asioista, mutta toisaalta ne päätökset pitää sopeuttaa niihin uusperheen raameihin.
Vastaus: kumpikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
minttuliisa kirjoitti:
Siis mitä ihmettä? Minulla on vuoroviikkokuvio lasteni isän kanssa, ja hänellä on omalla viikollaan omat säännöt ja mulla omalla viikollani minun säännöt. Lapset tietävät kyllä että minun luona olen tarkka mm. siiitä että oma huone jää siistiin kuntoon kun isälle lähdetään, astianpesukoneen tyhjennys kuuluu heille jne. Karkkipäivät, viikkorahat jne päättää kumpikin vanhempi itsenäisesti.
Ei ole juurikaan asioita mistä pitäisi entisen puolison kanssa keskustella. Mutta mun miesystäväni - ei hän ole lasten huoltaja tai kasvattaja vaan yksi aikuinen lisää. Toki häntä täytyy kunnioittaa ja jos konfikti tulisi niin myös totella. Toistaiseksi ei ole tullut, ja kaiken "vääntämisen" mitä lasten kanssa välillä tulee hoidan minä.
Ihan ihmeellinen kysymys tuo aloitus. Lapsilla on vain yksi isä ja yksi äiti, eikä uusperheessä aikuisen tule edes yrittää korvata tätä. Yksi turvallinen aikuinen lisää on hyvä tavoite ja se riittää.
Me pidetään kaikilla lapsilla samat säännöt molemmissa paikoissa, aikuiset joustavat omista periaatteistaan. Aiotaan lisäksi käydä jatkossa mm. katsomassa lätkämatseja, laskettelemassa, konserteissa ym. lasten ja ENTISTEN puolisoiden kanssa, joskus ehkä myös uudet puolisot ja heidän lapsensa mukana. Mietittiin jopa tuolla isolla kuviolla etelänlomaa. Ollaan ajateltu että lapsille parasta olisi että kaikki rakkaat olisivat ympärillään. Voidaan me aikuiset sitten tehdä niitä omia parisuhdelomiamme uusien rakkaidemme kanssa kahdestaan kun lapset ovat toisella vanhemmallaan tai muuttavat pois kotoa n. kymmenen vuoden kuluttua. ap.
Meillä tuo onnistui siihen asti, kun osapuolia oli 3 eli minä, exä ja exän uusi. Kun löysin miehen, jolla jo oli lapsia, niin mukaan tuli myös tämän exä ja uusi perheensä. Yllättäen meitä oli tässä mukana 11 aikuista, jotka tavalla tai toisella olivat mukana lasteni elämässä. Eivät välttämättä asuneet samassa, mutta asettivat omia odotuksiaan niille perheille, joissa heidän lapsensa olivat.
Meillä on mahdotonta toimia niin, että kaikilla on samat säännöt.
Miten te tuosta 11 aikuista saatte? Meillä toimii ihan hyvin exä+uusi puolisonsa, minä+uusi puolisoni, hänen exänsä+uusi puoliso kuvio, ollaan aika samanlaisia. Ajateltiin että jos alkaa tulla isoja erimielisyyksiä niin voidaan ottaa lapset enemmän limittäin, vuoroviikoin jolloin eriperheen lapset eivät ole kovin paljoa keskenään tekemisissä.
En ole ylläoleva, mutta jos jollain eksällä on parinkin eri ihmisen kanssa lapsia, niin kyllä,aikuisten määrä lisääntyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
minttuliisa kirjoitti:
Siis mitä ihmettä? Minulla on vuoroviikkokuvio lasteni isän kanssa, ja hänellä on omalla viikollaan omat säännöt ja mulla omalla viikollani minun säännöt. Lapset tietävät kyllä että minun luona olen tarkka mm. siiitä että oma huone jää siistiin kuntoon kun isälle lähdetään, astianpesukoneen tyhjennys kuuluu heille jne. Karkkipäivät, viikkorahat jne päättää kumpikin vanhempi itsenäisesti.
Ei ole juurikaan asioita mistä pitäisi entisen puolison kanssa keskustella. Mutta mun miesystäväni - ei hän ole lasten huoltaja tai kasvattaja vaan yksi aikuinen lisää. Toki häntä täytyy kunnioittaa ja jos konfikti tulisi niin myös totella. Toistaiseksi ei ole tullut, ja kaiken "vääntämisen" mitä lasten kanssa välillä tulee hoidan minä.
Ihan ihmeellinen kysymys tuo aloitus. Lapsilla on vain yksi isä ja yksi äiti, eikä uusperheessä aikuisen tule edes yrittää korvata tätä. Yksi turvallinen aikuinen lisää on hyvä tavoite ja se riittää.
Me pidetään kaikilla lapsilla samat säännöt molemmissa paikoissa, aikuiset joustavat omista periaatteistaan. Aiotaan lisäksi käydä jatkossa mm. katsomassa lätkämatseja, laskettelemassa, konserteissa ym. lasten ja ENTISTEN puolisoiden kanssa, joskus ehkä myös uudet puolisot ja heidän lapsensa mukana. Mietittiin jopa tuolla isolla kuviolla etelänlomaa. Ollaan ajateltu että lapsille parasta olisi että kaikki rakkaat olisivat ympärillään. Voidaan me aikuiset sitten tehdä niitä omia parisuhdelomiamme uusien rakkaidemme kanssa kahdestaan kun lapset ovat toisella vanhemmallaan tai muuttavat pois kotoa n. kymmenen vuoden kuluttua. ap.
Meillä tuo onnistui siihen asti, kun osapuolia oli 3 eli minä, exä ja exän uusi. Kun löysin miehen, jolla jo oli lapsia, niin mukaan tuli myös tämän exä ja uusi perheensä. Yllättäen meitä oli tässä mukana 11 aikuista, jotka tavalla tai toisella olivat mukana lasteni elämässä. Eivät välttämättä asuneet samassa, mutta asettivat omia odotuksiaan niille perheille, joissa heidän lapsensa olivat.
Meillä on mahdotonta toimia niin, että kaikilla on samat säännöt.
Mietin ihan samaa. Vaikka eksän kanssa olisikin yhteinen linja, niin miten varmistaa, että myös nykyisellä puolisolla on yhteinen linja, ja hänen eksällään, ja eksäni nykyisella puolisolla ja hänen eksällään. Eli neljässä perheessä pitäisi olla samat säännöt.
Ap, järki käteen nyt.
Kuulostaa aika kypsymättömältä, jäykältä ja mustavalkoiselta. Aikuiset joustavat ja sovittelevat, lasten ei tarvitse joustaa kuin ikäkautensa osaamisen rajaan asti.
- mitä hyväksytään perustuu arvoihin. Minun ei tarvitse hyväksyä kaikkea mitä eksä haluaa.
- lapsi saa päättää mitä harrastaa. Vaikka toinen vanhempi olisi eri mieltä
- vapaa-ajalla minä saan päättää mitä lapseni tekee. Ei kuulu eksälle
- samoin ruoka
- samoin kaikki muu.