Kotkan koulukiusaustapaus: POLIISI LOPETTI TUTKINNAN

Ehkä kouluampuja uhkaaja oli ainut joka riensi apuun?

Vierailija kirjoitti:

Ehkä kouluampuja uhkaaja oli ainut joka riensi apuun?

Jos tällä uhkaajalla on jotain uutta tietoa tapahtuneesta, on helpompiakin tapoja päästä poliisin juttusille.

Tuolta äidiltä on tullut julkisuuteen muutakin sekoilua: "joutui tähystysleikkauseen". No ei joutunut, nielu ja vatsa voidaan tähystää endoskoopilla ihan suun kautta, mitään ei tarvitse avata (olisi lääkärin etiikan vastaista tehdä tarpeettomia, mahdollisesti potilasvaarallisia, toimenpiteitä). Äidin liioittelu pistää ihmettelemään onkohan muukaan viestintä ihan objektiivista totuutta.

No eipä me täällä tiedetä miksi ja millä perustein poliisit ovat tuohon johtopäätökseen päätyneet. Varmasti on kuulusteltu ja niitä asioita sitten punnittu. Ja tosiaan kun teineistä kyse.

Kiusaaminen on kamalaa, mutta ei sekään ole peruste, että näin on täytynyt tapahtua kun kohde sanoo, että kiusattu on. Ei ole niin mustavalkoista. Kiusaamistahan selvitetään edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

...tai sitten tämä poika on sairas ja tarvitsee apua.

Usein se, että joku ei pääse porukkaan mukaan, tulkitaan kiusaamiseksi. Entä sitten, jos tämä lapsi on psyykkisedti sairas ja pelottaa muita? Pitäisikö siinäkin tapauksessa pakottaa olemaan kaveri?

Se, että joku ei pääse porukkaan mukaan, ON kiusaamista!

Ja jos koulussa on joku psyykkisesti sairas lapsi joka pelottaa muita, ei ratkaisu missään nimessä ole kiusaaminen ja poissulkeminen, vaan aikuisille puhuminen ja avun ja tuen hakeminen sitä kautta. Diagnooseja eivät myöskään tee opettajat tai vanhemmat, saati toiset oppilaat, eikä diagnoosi oikeuta minkäänlaiseen kaltoinkohteluun.

Kaveriksi pakottaminen on myös kiusaamista. Tietenkin yhden tahallinen ulossulkeminen on inhottavaa yms, mutta ei se aina niin ole, että muut haluaisivat aktiivisesti kiusata sitä toista. Ikävää se monesti heillekin on ja semmoinen kaveriksi pakottaminen on ihan perseestä myös.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

...tai sitten tämä poika on sairas ja tarvitsee apua.

Usein se, että joku ei pääse porukkaan mukaan, tulkitaan kiusaamiseksi. Entä sitten, jos tämä lapsi on psyykkisedti sairas ja pelottaa muita? Pitäisikö siinäkin tapauksessa pakottaa olemaan kaveri?

Se, että joku ei pääse porukkaan mukaan, ON kiusaamista!

Ja jos koulussa on joku psyykkisesti sairas lapsi joka pelottaa muita, ei ratkaisu missään nimessä ole kiusaaminen ja poissulkeminen, vaan aikuisille puhuminen ja avun ja tuen hakeminen sitä kautta. Diagnooseja eivät myöskään tee opettajat tai vanhemmat, saati toiset oppilaat, eikä diagnoosi oikeuta minkäänlaiseen kaltoinkohteluun.

Niin ja nuo poissuljetut ovat 99% ihan "tavallisia" eikä mitään mielenterveysdiagnoosin saaneita, ovatpahan vaan jostain syystä joutuneet pääkiusaajan kohteeksi esim.  olemalla ärsyttävästi ujo ja kiltti. 

Tai sitten tyyppi on oikeasti ärsyttävä ja mahdoton eikä kukaan siksi hänen kanssaan halua olla. Mutta tämähän on aina sula mahdottomuus ja muut vain väärässä, ilkeitä, sadistisia kiusaajia, eikä yhdellä mitään omaa vastuuta siitä miten ystävystytään. Jännä kun oikeassa elämässäkin tunnustetaan, että on olemassa raskaita ihmisiä joiden seuraa kannattaa vältellä, mutta tällaisissa yhteyksissä syy on aina siinä, että muut ovat sadistisia.

HT_HU kirjoitti:

Tuolta äidiltä on tullut julkisuuteen muutakin sekoilua: "joutui tähystysleikkauseen". No ei joutunut, nielu ja vatsa voidaan tähystää endoskoopilla ihan suun kautta, mitään ei tarvitse avata (olisi lääkärin etiikan vastaista tehdä tarpeettomia, mahdollisesti potilasvaarallisia, toimenpiteitä). Äidin liioittelu pistää ihmettelemään onkohan muukaan viestintä ihan objektiivista totuutta.

En tunne tapausta, mutta yksi asia minua ihmetyttää. Nimenomaan uhrien tulee toimia ja puhua traumaattisessa tilanteessa täysin johdonmukaisesti. Traumaattinenkokemushan tuo on koska patterien sisältämiin aineisiin voi kuolla.

Hätääntynyt äiti siis tulisi olla tunteeton analyyttinen rikostutkija?

Tämä sama hätääntyneen äidin aliarviointi tuli tuossa metrojutussa myös esiin.

Itse tunnen tytön samasta koulusta, ja tyttö nimenomaan sanoi 'uhrin' nielaisseen patterin ihan itse, omasta tyhmyydestään. Kuulemma myös kyseinen skdi on itse koulukiusaaja.  Tosin mitän en voi varmaksi sanoa, mutta tähän itsekin uskon, kn en näe syytä miksi kaverini mulle tollasta muuten sepittäisi.. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

...tai sitten tämä poika on sairas ja tarvitsee apua.

Usein se, että joku ei pääse porukkaan mukaan, tulkitaan kiusaamiseksi. Entä sitten, jos tämä lapsi on psyykkisedti sairas ja pelottaa muita? Pitäisikö siinäkin tapauksessa pakottaa olemaan kaveri?

Se, että joku ei pääse porukkaan mukaan, ON kiusaamista!

Ja jos koulussa on joku psyykkisesti sairas lapsi joka pelottaa muita, ei ratkaisu missään nimessä ole kiusaaminen ja poissulkeminen, vaan aikuisille puhuminen ja avun ja tuen hakeminen sitä kautta. Diagnooseja eivät myöskään tee opettajat tai vanhemmat, saati toiset oppilaat, eikä diagnoosi oikeuta minkäänlaiseen kaltoinkohteluun.

Kaveriksi pakottaminen on myös kiusaamista. Tietenkin yhden tahallinen ulossulkeminen on inhottavaa yms, mutta ei se aina niin ole, että muut haluaisivat aktiivisesti kiusata sitä toista. Ikävää se monesti heillekin on ja semmoinen kaveriksi pakottaminen on ihan perseestä myös.

Näinhän se on. Itselläni oli lähipiirissä tuollainen tilanne, joka aina tulee mieleen näissä puheissa siitä miten porukan ulkopuolelle jättäminen on aina kiusaamista. Joskus tilanteessa on tosiaan se toinenkin puoli.

Joitain vuosia sitten alakoulussa yksi poika jäi koko ajan ryhmistä ulkopuolelle ja tämä oli suuri huolen ja puuttumisen aihe, mistä vanhemmille lähti noottia miten omille lapsille pitäisi puhua miten ketään ei saa jättää ulkopuolelle ja mistä muutenkin puhuttiin kovasti.

Totuus kuitenkin oli että ulkopuolelle jätetty poika sekä puhui kamalia (lähinnä seksi- ja väkivaltajuttuja) että uhkaili ja kiusasi muita. Katsoi ilmeisesti K18 elokuvia (puhui mm. nähneensä elokuvan jossa joku otti vauvan naisen mahasta ja söi sen) ja pelasi Grand Theft Autoa ja kehuskeli mm. "murhaavansa siinä lutkia".

Kerrankin ystäväni poika tuli kotiin järkyttyneenä ja itkuisena ja kertoi miten tällä toisella pojalla oli ollut joku varpunen tms pienessä pahvilaatikossa vankina ja oli sitten nauraen hyppinyt ja tallonut sen laatikossa olleen linnun kuoliaaksi. En tiedä mistä tämä toinen poika olisi oikeasti saanut elävän varpusen kiinni, mutta ystäväni poika - joka muutenkin on kovin eläinrakas - itse ainakin täysin uskoi nähneensä miten pieni lintu rääkättiin hänen silmiensä alla kuoliaaksi, mistä pojalla oli sitten pitkään kauheat syyllisyydentunnot ja painajaisia, ja tietysti pelko tätä toista poikaa kohtaan kasvoi entisestään.

Kuitenkin nuorten lasten oli vaikea verbalisoida mikä kaikki tässä pojassa pelotti (monet asiat olivat tavanomaisten alakoululaisten kokemuspiirin ulkopuolella), ja eivät varmaankaan uskaltaneetkaan kertoa kaikkea kun poika oli heitä uhkaillutkin, joten tilanteen ollessa päällä ei aikuisilla varmastikaan ollut paikkansapitävää kokonaiskuvaa tilanteesta ja reaktio tosiaan oli tämän pelottavan pojan "pakottaminen" kaveriksi. Esim tämä ystäväni poikakin kertoi mm tästä vauvansyöntielokuvasta vasta aika paljon myöhemmin, ei varmaankaan oikein osannut siitä ajatusta itse käsitellä.

Vierailija kirjoitti:

Näitä nyt vaan pitää ymmärtää tasapuolisesti ja antaa suklaata ja pullaa.

Ei tarvitse ymmärtää tasapuolisesti. Mutta ei tarvitse tyrkyttää oman mielikuvituksen tuotteita faktoina. Itse en ollut paikalla, en tiedä mitä tapahtui. Siksi luotan poliisin tutkimuksiin, koska he pääsevät lähemmäksi ja osaavat onkia faktat huhujen seasta.

En voi olla täällä huutamassa oikeutta/rangaistusta, kun en tiedä kenelle sitä pitää huutaa. Patterin syöjälle, vai niille toisille jotka ovat täällä saaneet syyt niskoilleen. Ja sitten voi olla joku muu ryhmä, joka on oikeasti kiusaajaryhmä. Ja nyt tapahtunut onkin heidän pitkäaikaisen työn tulosta. Välikäteen on sitten joutunut patterivitsin heittänyt. Tai onko syyllinen lehdistö, joka kirjoittaa kyseenalaistamaan esim. äidin liioittelua vielä itse lisää liioitellen myynti- ja mainostulot mielessä.

Monella tuntuu olevan selkeä käsitys tapahtuneesta, eikä muita mahdollisia totuuksia siihen sovi.

Enne Afrikassa, kun joku huusi varas niin ihmiset ryntäsi, laittoi auton renkaan huutajan osoittaman ihmisen ympärille ja sytyttivät sen palamaan.

Se kulttuuri on tulossa tännekin. Hutkitaan ennen kuin tutkitaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

...tai sitten tämä poika on sairas ja tarvitsee apua.

Usein se, että joku ei pääse porukkaan mukaan, tulkitaan kiusaamiseksi. Entä sitten, jos tämä lapsi on psyykkisedti sairas ja pelottaa muita? Pitäisikö siinäkin tapauksessa pakottaa olemaan kaveri?

Se, että joku ei pääse porukkaan mukaan, ON kiusaamista!

Ja jos koulussa on joku psyykkisesti sairas lapsi joka pelottaa muita, ei ratkaisu missään nimessä ole kiusaaminen ja poissulkeminen, vaan aikuisille puhuminen ja avun ja tuen hakeminen sitä kautta. Diagnooseja eivät myöskään tee opettajat tai vanhemmat, saati toiset oppilaat, eikä diagnoosi oikeuta minkäänlaiseen kaltoinkohteluun.

Kaveriksi pakottaminen on myös kiusaamista. Tietenkin yhden tahallinen ulossulkeminen on inhottavaa yms, mutta ei se aina niin ole, että muut haluaisivat aktiivisesti kiusata sitä toista. Ikävää se monesti heillekin on ja semmoinen kaveriksi pakottaminen on ihan perseestä myös.

Näinhän se on. Itselläni oli lähipiirissä tuollainen tilanne, joka aina tulee mieleen näissä puheissa siitä miten porukan ulkopuolelle jättäminen on aina kiusaamista. Joskus tilanteessa on tosiaan se toinenkin puoli.

Joitain vuosia sitten alakoulussa yksi poika jäi koko ajan ryhmistä ulkopuolelle ja tämä oli suuri huolen ja puuttumisen aihe, mistä vanhemmille lähti noottia miten omille lapsille pitäisi puhua miten ketään ei saa jättää ulkopuolelle ja mistä muutenkin puhuttiin kovasti.

Totuus kuitenkin oli että ulkopuolelle jätetty poika sekä puhui kamalia (lähinnä seksi- ja väkivaltajuttuja) että uhkaili ja kiusasi muita. Katsoi ilmeisesti K18 elokuvia (puhui mm. nähneensä elokuvan jossa joku otti vauvan naisen mahasta ja söi sen) ja pelasi Grand Theft Autoa ja kehuskeli mm. "murhaavansa siinä lutkia".

Kerrankin ystäväni poika tuli kotiin järkyttyneenä ja itkuisena ja kertoi miten tällä toisella pojalla oli ollut joku varpunen tms pienessä pahvilaatikossa vankina ja oli sitten nauraen hyppinyt ja tallonut sen laatikossa olleen linnun kuoliaaksi. En tiedä mistä tämä toinen poika olisi oikeasti saanut elävän varpusen kiinni, mutta ystäväni poika - joka muutenkin on kovin eläinrakas - itse ainakin täysin uskoi nähneensä miten pieni lintu rääkättiin hänen silmiensä alla kuoliaaksi, mistä pojalla oli sitten pitkään kauheat syyllisyydentunnot ja painajaisia, ja tietysti pelko tätä toista poikaa kohtaan kasvoi entisestään.

Kuitenkin nuorten lasten oli vaikea verbalisoida mikä kaikki tässä pojassa pelotti (monet asiat olivat tavanomaisten alakoululaisten kokemuspiirin ulkopuolella), ja eivät varmaankaan uskaltaneetkaan kertoa kaikkea kun poika oli heitä uhkaillutkin, joten tilanteen ollessa päällä ei aikuisilla varmastikaan ollut paikkansapitävää kokonaiskuvaa tilanteesta ja reaktio tosiaan oli tämän pelottavan pojan "pakottaminen" kaveriksi. Esim tämä ystäväni poikakin kertoi mm tästä vauvansyöntielokuvasta vasta aika paljon myöhemmin, ei varmaankaan oikein osannut siitä ajatusta itse käsitellä.

Tuo on hyvin selkeä ääriesimerkki. Mutta jos muistan omaa aikaani, niin olin aivan uppoutunut omien kavereiden kanssa omaan maailmaani. Varsinkin teiniaikana. Tein ryhmätöitä yms kaikkien kanssa, mutta muuten en heitä muistanut. Olin mielestäni ystävällinen, enkä kuitenkaan tarkoituksellisesti jättänyt ketään ulkopuolelle. Mutta oliko se kiusaamista vai normaalia teinin elämää?

Tääkin on jännää, miten aikuisten maailmassa on ihan OK ja suotavaa valikoida seuransa kunhan vain työelämässä koettaa tehdä vaaditut jutut asiallisesti kaikkien kanssa ja viljellä neutraaleja välejä. Mutta lasten ja nuorten maailmassa tämä sitten onkin yllättäen syrjimistä ja ulkopuolelle jättämistä, jos hoitaakin viralliset hommat asiallisesti tiettyjen ihmisten kanssa muttei halua viettää heidän kanssaan aikaa muuten.

Näin se vaan menee. Todistajat on vahvoja. Olen itse ollut oikeudessa ja todistajat valehtelivat niin, että sain huomattavan tuomion. Ei mitään toivoa asian oikeanlaidan selvittämiseen. Siinä sitten vielä jälkikäteen paskaisia nauroivat. Asiasta on todella kauan, mutta yhä vaan olen katkera väärälle tuomiolle. 

Samasta yhteydestä on kokemusta myös siitä, että on myös epärehellisiä poliiseja, jotka muokkaa todisteita sellaisiksi että ne käy vain syytteeksi eikä puolustukseksi. Esim. tuhoavat todisteesta puolet ja juuri sen puolet joka tekisi todisteesta syytettyä auttavan todisteen. 

Vierailija kirjoitti:

Tääkin on jännää, miten aikuisten maailmassa on ihan OK ja suotavaa valikoida seuransa kunhan vain työelämässä koettaa tehdä vaaditut jutut asiallisesti kaikkien kanssa ja viljellä neutraaleja välejä. Mutta lasten ja nuorten maailmassa tämä sitten onkin yllättäen syrjimistä ja ulkopuolelle jättämistä, jos hoitaakin viralliset hommat asiallisesti tiettyjen ihmisten kanssa muttei halua viettää heidän kanssaan aikaa muuten.

Ei se noin mene. Työelämässäkin aikuisten tulee voida työskennellä kaikkien kanssa ja olla kahvihuoneessa kaikkien kanssa. Et voi sanoa, että en istu tuon viereen vaikka bussissa tai neuvotteluhuoneessa. Ei koulussakaan vaadita että vapaa -ajalla kaveeraisi kaikkien kanssa vaan että kouluaikan olisi normaalin kohtelies kaikille ja tekee paritöitä kaikkien kanssa. Eikä työpaikallakaan voi tehdä niin että kahvihuoneessa kutsuu KAIKKI muut yhtä lukuunottama illanviettoon töiden jälkeen.  Koulumaailmassa syrjiminen on esim sitä että luokan tyttöjen kesken sovitaan , että kun Maija sanoo jotain ei olla kuulevinaan ja esitetään että se on ilmaa. Voiko töissä tehdä noin? Ei todellakaan.

Kyllä se on niin päin että elämässä herkemiin puututaan tuollaiseen kiusaamiseen, ei aikuiset sietäisi tuollaista.

Täysin uskottavaa se on, että koulukiusattu tekee rajuja tempauksia hakeakseen huomiota tai hyväksyntää. Todistajina oli myös pojan ystäviä. Äidilleen ei uskaltanut kertoa, että oli itse syypää. Noin minäkin tein lapsena, "kaveri tönäisi lampeen", kun tulin märkänä kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Tääkin on jännää, miten aikuisten maailmassa on ihan OK ja suotavaa valikoida seuransa kunhan vain työelämässä koettaa tehdä vaaditut jutut asiallisesti kaikkien kanssa ja viljellä neutraaleja välejä. Mutta lasten ja nuorten maailmassa tämä sitten onkin yllättäen syrjimistä ja ulkopuolelle jättämistä, jos hoitaakin viralliset hommat asiallisesti tiettyjen ihmisten kanssa muttei halua viettää heidän kanssaan aikaa muuten.

Voi kuule. Moni koulukiusattu olisi ikuisesti kiitollinen jos se toimisikin noin että hoidetaan viralliset hommat asiallisesti, mutta ei hengata vapaa-ajalla. Koulukiusaaminen on jotain ihan muuta kuin sitä että Jesse ja Joonatan eivät ole toistensa kanssa tekemisissä oppituntien ulkopuolella.

Kiusaaminen ei rajoitu siihen että ei olla kavereita, vaan siihen kuuluu uhrin jatkuva nöyryyttäminen ja pelottelu. Siinä kiusattu saa joka päivä olla varuillaan siitä mitä seuraavaksi tapahtuu. Nykyteknologia tekee tämän kaiken vielä paljon pahemmaksi, kun sinusta voidaan levittää mitä tahansa materiaali ja juoruja eri kanavissa. Kiusaamisessa on tarkoituksena kääntää muut uhria vastaan ja tehdä hänen elämästään painajaista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tääkin on jännää, miten aikuisten maailmassa on ihan OK ja suotavaa valikoida seuransa kunhan vain työelämässä koettaa tehdä vaaditut jutut asiallisesti kaikkien kanssa ja viljellä neutraaleja välejä. Mutta lasten ja nuorten maailmassa tämä sitten onkin yllättäen syrjimistä ja ulkopuolelle jättämistä, jos hoitaakin viralliset hommat asiallisesti tiettyjen ihmisten kanssa muttei halua viettää heidän kanssaan aikaa muuten.

Ei se noin mene. Työelämässäkin aikuisten tulee voida työskennellä kaikkien kanssa ja olla kahvihuoneessa kaikkien kanssa. Et voi sanoa, että en istu tuon viereen vaikka bussissa tai neuvotteluhuoneessa. Ei koulussakaan vaadita että vapaa -ajalla kaveeraisi kaikkien kanssa vaan että kouluaikan olisi normaalin kohtelies kaikille ja tekee paritöitä kaikkien kanssa. Eikä työpaikallakaan voi tehdä niin että kahvihuoneessa kutsuu KAIKKI muut yhtä lukuunottama illanviettoon töiden jälkeen.  Koulumaailmassa syrjiminen on esim sitä että luokan tyttöjen kesken sovitaan , että kun Maija sanoo jotain ei olla kuulevinaan ja esitetään että se on ilmaa. Voiko töissä tehdä noin? Ei todellakaan.

Kyllä se on niin päin että elämässä herkemiin puututaan tuollaiseen kiusaamiseen, ei aikuiset sietäisi tuollaista.

Voi kuule, kyllä aikuistenkin maailmassa tuota on. Ei ehkä systemaattista kuten teinitytöillä, mutta kyllä sitä on. Ja mitä on lähihoitaja kavereitani kuunnellut niin sillä alalla kiusaamista ja ihmisten ulossulkemista tuntuu eniten olevan. Ja kyllä meillä töissäkin on huomannut kiusaamista ja syrjintää. Pakko myöntää että olen ollut mukana yhden tapauksen kohdilla kun kaikilla paloi hermot tähän hyvin omalaatuiseen ihmiseen vaikka tietty pidettiin suht asialliset välit häneen kun töissä kumminkin oltiin. Mutta selvää oli ettei kukaan hänen juttujaan jaksanut karsella...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

...tai sitten tämä poika on sairas ja tarvitsee apua.

Usein se, että joku ei pääse porukkaan mukaan, tulkitaan kiusaamiseksi. Entä sitten, jos tämä lapsi on psyykkisedti sairas ja pelottaa muita? Pitäisikö siinäkin tapauksessa pakottaa olemaan kaveri?

Se, että joku ei pääse porukkaan mukaan, ON kiusaamista!

Ja jos koulussa on joku psyykkisesti sairas lapsi joka pelottaa muita, ei ratkaisu missään nimessä ole kiusaaminen ja poissulkeminen, vaan aikuisille puhuminen ja avun ja tuen hakeminen sitä kautta. Diagnooseja eivät myöskään tee opettajat tai vanhemmat, saati toiset oppilaat, eikä diagnoosi oikeuta minkäänlaiseen kaltoinkohteluun.

Kaveriksi pakottaminen on myös kiusaamista. Tietenkin yhden tahallinen ulossulkeminen on inhottavaa yms, mutta ei se aina niin ole, että muut haluaisivat aktiivisesti kiusata sitä toista. Ikävää se monesti heillekin on ja semmoinen kaveriksi pakottaminen on ihan perseestä myös.

Näinhän se on. Itselläni oli lähipiirissä tuollainen tilanne, joka aina tulee mieleen näissä puheissa siitä miten porukan ulkopuolelle jättäminen on aina kiusaamista. Joskus tilanteessa on tosiaan se toinenkin puoli.

Joitain vuosia sitten alakoulussa yksi poika jäi koko ajan ryhmistä ulkopuolelle ja tämä oli suuri huolen ja puuttumisen aihe, mistä vanhemmille lähti noottia miten omille lapsille pitäisi puhua miten ketään ei saa jättää ulkopuolelle ja mistä muutenkin puhuttiin kovasti.

Totuus kuitenkin oli että ulkopuolelle jätetty poika sekä puhui kamalia (lähinnä seksi- ja väkivaltajuttuja) että uhkaili ja kiusasi muita. Katsoi ilmeisesti K18 elokuvia (puhui mm. nähneensä elokuvan jossa joku otti vauvan naisen mahasta ja söi sen) ja pelasi Grand Theft Autoa ja kehuskeli mm. "murhaavansa siinä lutkia".

Kerrankin ystäväni poika tuli kotiin järkyttyneenä ja itkuisena ja kertoi miten tällä toisella pojalla oli ollut joku varpunen tms pienessä pahvilaatikossa vankina ja oli sitten nauraen hyppinyt ja tallonut sen laatikossa olleen linnun kuoliaaksi. En tiedä mistä tämä toinen poika olisi oikeasti saanut elävän varpusen kiinni, mutta ystäväni poika - joka muutenkin on kovin eläinrakas - itse ainakin täysin uskoi nähneensä miten pieni lintu rääkättiin hänen silmiensä alla kuoliaaksi, mistä pojalla oli sitten pitkään kauheat syyllisyydentunnot ja painajaisia, ja tietysti pelko tätä toista poikaa kohtaan kasvoi entisestään.

Kuitenkin nuorten lasten oli vaikea verbalisoida mikä kaikki tässä pojassa pelotti (monet asiat olivat tavanomaisten alakoululaisten kokemuspiirin ulkopuolella), ja eivät varmaankaan uskaltaneetkaan kertoa kaikkea kun poika oli heitä uhkaillutkin, joten tilanteen ollessa päällä ei aikuisilla varmastikaan ollut paikkansapitävää kokonaiskuvaa tilanteesta ja reaktio tosiaan oli tämän pelottavan pojan "pakottaminen" kaveriksi. Esim tämä ystäväni poikakin kertoi mm tästä vauvansyöntielokuvasta vasta aika paljon myöhemmin, ei varmaankaan oikein osannut siitä ajatusta itse käsitellä.

Joo niinpä. Välillä on kohtuutonta leimata kaikki muut inhottaviksi kiusajiksi, jos eivät tahdo olla jonkun ystäviä. Vähän saman tyyppisiä kokemuksia itsellänikin on yhdestä tapauksesta. Luokallani oli ihminen, joka oli ihmistyyppinä mielestäni hyvin hankala. Ei saanut kunnolla kavereita vaan pallotteli siellä täällä ja jossain vaiheessa tuli sitten kunnon puhetta ja syytöstä kiusaamisesta. Se homma oli yksi noidankehä. Välillä sitä yritettiin kaveerata hänen kanssaan, mutta ne kerrat yleensä aina päättyivät huonosti. Aluksi saattoi olla ok ja ihan kivaa, mutta jossain vaiheessa aina tuli jotain kränää. Yleensä tämä ulkopuolinen suuttui jostain tai töksäytti jotain ihmeellistä, mistä muut olivat ihmeissään. Lähti sitten ovet paukkuen paikalta yms, ja itse sitten tiesi, että seuraavana päivänä on taas jokin kiusaamispalaveri. Tästä sitten looppi jatkui.

Ei kyse ollut siitä, että olisi haluttu kiusata ja mollata, vaan oli yksinkertaisesti todella raskas ihminen jonka kanssa vaikea olla. Kukapa sellaiseen haluaisi vapaa-aikaansa käyttää? Varmaan jossain vaiheessa oli sitten osaksi kiusaamiseksikin luettavaaki käytöstä, mutta muistan että kyllä se opettajien syyttelevä asenne kovasti katkeroitti. Kiusaaminen on väärin, sitä tuskin kukaan kieltää, mutta eivät nämä ole mitään yksinkertaisia asioita, missä toiset voi suin päin leimata narsisteiksi ja sadisteiksi, vaikka pahaakin kiusaamista totta kai tapahtuu. Ottaen huomioon, että tässä kuitenkin puhutaan lapsista ja nuorista, joiden henkinen kehitys ei ole vielä sillä tasolla, kuin aikuisten, eikä aikuistenkaan ihmissuhteet helppoja ole!

Siksi on aivan ymmärrettävää ettei poliisi voi noin vain lyödä lukkoon asiaa ja heittää kiusaajia putkaan, kun totta kai sadistinarsistit valehtelee.