Perittiin kesämökki

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin perin mökkikelpoisen kiinteistön ihan perusmukavuuksilla mutta ei paljoa naurata. Kaupaksi se ei mene enkä itse pidä mökkeilystä lainkaan. Rahaa menee siis puolitoista tonnia vuodessa pelkkään riesaan, polttakaa joku se talo, prkl.

Polta itse tai lahjoita pois.. Miksi edes otit perinnön vastaan?

Ainoa perijä, jos olisin allekirjoittanut luovarin (jota kyllä harkitsin) äitini olisi kai vieläkin hautaamatta koska jos luovarin kirjoittaa niin luopuu koko kuolinpesähöskästä, osittaista luovaria ei pysty kirjoittamaan. Nyt on sentään pientä toivoa saada joskus omiaan takaisin.

Kunpa minäkin olisin perinyt, ja juuri sellasen mökin maalaismaisemasta järven rannalta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin perin mökkikelpoisen kiinteistön ihan perusmukavuuksilla mutta ei paljoa naurata. Kaupaksi se ei mene enkä itse pidä mökkeilystä lainkaan. Rahaa menee siis puolitoista tonnia vuodessa pelkkään riesaan, polttakaa joku se talo, prkl.

Polta itse tai lahjoita pois.. Miksi edes otit perinnön vastaan?

Ainoa perijä, jos olisin allekirjoittanut luovarin (jota kyllä harkitsin) äitini olisi kai vieläkin hautaamatta koska jos luovarin kirjoittaa niin luopuu koko kuolinpesähöskästä, osittaista luovaria ei pysty kirjoittamaan. Nyt on sentään pientä toivoa saada joskus omiaan takaisin.

Niin just. Rahat kyllä kelpasi, mutta mökin kustannuksiin et niitä haluaisi laittaa. Lahjoita mökki pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen viime aikoina surrut sitä, että meillä ei tule koskaan olemaan varaa mökkiin, koska perintönä ei sellaista tule. Ja samalla olen katkera, että jotkut perivät monta mökkiä, ihan ilman mitään omia ansioita. Tasan ei käy. Joten en jaksaisi kauheesti iloita puolestasi.

Juuri tällainen kalvava myrkyllinen kateus on ominaista suomalaisille. Se vaikuttaa jopa yrittämiseen. Kaikista onnistumisista pitää olla hiljaa että joku ei pahoita mieltään, jos on rahaa sitä ei saa näyttää ettei jotakuta vi tuta, liikoja ei saa tavoitella jne. Ei sinun tarvitse ilosta hyppiä toisen mökistä, mutta asiallisesti voit vaikka sanoa hänelle että hienoa, missäs mökki sijaitsee eikä nillittää naama nutturalla. Aloittaja on kuitenkin perinyt sen sukulaisillaan. Itsekin jättäisit varmasti omaisuuttasi mieluiten lapsillesi kuin antaisit valtioille? Ei siinä mitään ansioita tarvitse.

Suomi on täynnä käyttämättömiä vanhoja tönöjä. Kysele perikunnilta tai maakunnista voisiko joku vuokrata puoli-ilmaiseksi sellaisen tai käyttämättömän saunamökin sinulle vaikka pidemmäksi aikaa. Tarjoudu vaikka tekemään pihatöitä ja pikku nikkarointia edullisen vuokran vastineeksi. Ammattiliitoilla on mökkejä. Älä katkeroidu, tee jotain. Ei kaikkea tarvitse omistaa.

Muuten samaa mieltä, mutta tuo on ominaista yleensäkin _ihmisille_ , ei suomalaiset ole mitään kovin erikoista porukkaa ihmiskunnassa.

Ole hyvä vaan, eihän mökkisi minulta ole pois.  Minulla ei olisi edes varaa moiseen perintöön (perintövero, kiinteistövero, sähkönsiirto ja -kulutus, vakuutukset, yksityistiemaksu tai auraus- ja hiekoituskulut. nuohous, pakollinen jätehuolto, mahdollinen jätevesiremppa tehtävä ensi vuoteen mennessä.)

Tästä huolimatta mökki on kiva olemassa ja nyt teillä on sellainen suht edullisesti. Ikioma!

Otan osaa suruunne. Mökkiä rapsutellessa ja sisustaessa muistatte sitä rakasta ihmistä, joka mökin teille jätti. En ymmärrä kateutta ilmiönä ollenkaan kun en itse sitä tunne. Minulla on iso äidinperintö odottamassa, mutta toistaiseksi isä onneksi hoitaa sen kaikki kulut, koska hänellä on lesken hallintaoikeus kiinteistöomaisuuteen. Sitten minulle vasta vastuut paukahtaa niskaan, kun isästä aika joskus jättää (talonpuolikkaasta maksoin jo perintöverot). Toivottavasti ei ihan pian. Omaisuus on kiva, mutta se aiheuttaa myös huolta. Sitä huolta en kaipaa yhtään.

Onnea teille, nauttikaa mökistä. Toivotan kaunista, lämmintä syksyä ja hyviä hetkiä siellä.

Vierailija kirjoitti:

Kun kerron asiasta, harva on iloinen puolestamme, huomaan kateutta. Me ollaan aika köyhiä eikä ikinä ois voitu ostaa tollastakaan. Vaikka aika vaatimaton se on, sellainen ei mukavuuksia, paitsi sähkö.

Miksi toisten puolesta on niin vaikea iloita? Aidosti. Minäkin toimin niin.

Ehkä heistä tuntuu vähän mauttomalta, että läheisen kuoltua päällimmäinen asia on perinnöllä tuulettelu?

Täällä moni itkee mökistä syntyviä kuluja. Laittakaa sitä vuokralle niin saatte kulut katettua. 

Ei se mökki mielestäni ole mikään kateuden aihe, jollei nyt puhuta todellisesta luksuksesta Isovanhempieni mökki on vanhempieni nimissä, mutta eivät he ole käyneet siellä vuosikausiin. Itsekin pisätytynyt siellä enintään päivän pari kesässä, välillä jäänyt välivuosia vailla ainuttakaan käyntiä. Järven rannalla sentään, mutta matka on rasittavan pitkä, vaatii venettäkin ja lautamökissä ei ole sähköjä, juoksevaa vettä tai helppohoitoista lämmitystä. Kun tuo aikanaan ilmeisesti päätyy omiksi vaivoikseni, pistän myyntiin, kai siitä jonkun tonnin tontin vuoksi saa, vaikka rakennuset ovat enemmänkin taakka koska ne pitäisi purkaa uusien tieltä pois.

Perintö- tai lahjavero menee vain kerran ja nuohota pitää vain kolmen vuoden välein. Jätteistä vain ekomaksu on täällä pakollinen (eikä sitäkään ole vielä minulle tullut) jos muut jätteet vie mökiltä kotiinsa, toisen astiaan tai minne nyt lystää. Vakuutus ei ole kallis kun ei ole mökin arvokaan suuri.

Jätevesiremppa ei ole kummoinen, jos ei ole vesivessaa. Muutama satanen ehkä menee ja silläkään ei ole kiire. Tuskin tänne syrjäkylän saarelle ihan heti kunnasta kukaan tulee veneellä tarkastamaan. Ei ole vielä koskaan kukaan käynyt rakennuksiakaan tarkastamassa ja ensimmäinen tehtiin sentään jo 1970.

Vierailija kirjoitti:

Täällä moni itkee mökistä syntyviä kuluja. Laittakaa sitä vuokralle niin saatte kulut katettua. 

Kommentin 49 kirjoittaja vastaa: Ei sitä mökkiä valitettavasti voi vuokrata ihan kylmiltään, vaan pitäisi ainakin ajaa satoja kilometrejä niittämään piha, laskemaan vene, siivoamaan hiirenkakat lattioilta ja kaapeista, raivaamaan mahdolliset talvella kaatuneet puut jnejne... ja lisäksi talvikuntoon laitto kesän lopulla. Aika paljon hommaa siihen nähden, että mukavuudettomasta mökistä ei kuitenkaan kummoisia vuokria irtoaisi, suuremmalla todennäköisyydellä joutuisi itse korvaamaan vahinkoja, kun joltain menee talven aikana pehmenneestä terassista jalka läpi ja teloo itsensä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun kerron asiasta, harva on iloinen puolestamme, huomaan kateutta. Me ollaan aika köyhiä eikä ikinä ois voitu ostaa tollastakaan. Vaikka aika vaatimaton se on, sellainen ei mukavuuksia, paitsi sähkö.

Miksi toisten puolesta on niin vaikea iloita? Aidosti. Minäkin toimin niin.

Ehkä heistä tuntuu vähän mauttomalta, että läheisen kuoltua päällimmäinen asia on perinnöllä tuulettelu?

Perintö voidaan jättää jakamatta pitkäksi aikaa. Kun se sitten vihdoin jaetaan, surut on jo surtu. Aina ei kuolema myöskään ole suuri suru - esimerkiksi jos menehtyneen viime vuodet ovat olleet enää pelkkää kitumista tai kuten mummoni äskettäin menehdyttyä hilkkua vaille satavuotiaana - varsin luonnollinen tapahtuma ja vainajan itsekin jo pitkään toivoma.

Perintö ei myöskään aina tule läheiseltä. Se voi tulla kauempaakin, jopa lähes vieraaksi jääneeltä ihmiseltä.

Ei perinnöstä nauttiminen myöskään tarkoita sitä, ettei voisi surra vainajaa. Vaikkei nauttisi suvunperinnöstään koskaan, ei se vainajaa takaisin toisi.

Jos mökki on riesa ja pelkkä kuluerä, laittakaa myyntiin tai lahjoittakaa pois. Mitä sitä riesaa säilyttämään? Kyllä niitä löytyy, jotka sen halvalla tai ilmaiseksi ottavat, no lahjavero menee lahjan saajalta, muttei ole paljon noin surkeakuntoisista ja arvottomista tönöistä kuin kuvailette.

Vierailija kirjoitti:

Jos mökki on riesa ja pelkkä kuluerä, laittakaa myyntiin tai lahjoittakaa pois. Mitä sitä riesaa säilyttämään? Kyllä niitä löytyy, jotka sen halvalla tai ilmaiseksi ottavat, no lahjavero menee lahjan saajalta, muttei ole paljon noin surkeakuntoisista ja arvottomista tönöistä kuin kuvailette.

Meillä syynä on se, että ikääntyneet vanhemmat eivät raatsi hävittää omien vanhempiensa rakasta mökkiä, vaikka ovat jo itsekin yli-ikäisiä ylläpitämään ja käyttämään sitä aktiivisesti.

Meidän mökkisaari on peräisin äitini isänpuoleiselta suvulta ties monen sukupolven takaa. On kiva olla osa sukupolvien ketjua ja säilyttää suvun perintöä. Äitini on 50-luvulla käynyt tässä saaressa keittämässä rantakalaa oman ukkinsa kanssa, kun kalastivat tuossa järvellä usein kahdestaan. Talvella äitini ja hänen sisaruksensa hiihtivät kouluun ja oikaisivat jäätä myöten tämän saaren vierestä. Saarella onkin tärkeä merkitys myös äidilleni. Itse olen touhunnut täällä myös pikkulapsesta asti, kun tänne mökki sitten rakennettiin. Ja omat, jo aikuiset lapset viihtyvät täällä myös, ovat aina viihtyneet.

Kesä on ollut niin mahtava, että olen ollut täällä melkein koko kesän. Nytkin on peilityyntä ja aurinko paistaa. Eipä huvittaisi olla kaupungissa.

Kiitti niille joilta tuli rohkaisevia kommentteja. Me ollaan tässä vielä vähän ihmeissään ja suunnitellaan miten tehdään mökistä "oman näköinen", oikeesti tää on mukavaa, mikä on mulle kaupunkilaiselle aikamoinen yllätys.

Lähdetään taas illalla sinne saunomaan ja uimaan, kun ei ole niin mahdoton tuo matkakaan ja kelejä piisaa. ap.