Miten käyttäytyä luontevasti syömishäiriöisen ruokapöydässä?

Vierailija kirjoitti:

hieman sama kun esimerkiksi menen grillijuhliin mutta siellä suurin osa syökin hirvittävästi lihaa ja itse siinä koittaa sitten käyttäytyä normaalisti

Mitä samaa tässä on ap:n tilanteeseen verrattuna?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän syömishäiriöinen kutsu ketään ruokavieraita luokseen syömään. Ruuan ostaminen ja valmistaminen on hänelle mahdotonta.

VVVVÄÄÄÄRRIIIINNN!!!

Ainakin  anorektikko nauttii kokkaamisesta, leipomisesta, uppoutuu keittokirjoihin ja rakastaa syöttää muita!  Bulimikoista ja ahmimishäiriöisitä en tiedä.

Olen itse pitkän linjan anorektikko, kiikun-kaakun kuivilla nyt, ja pahimpina aikoina pakastimestani löytyi kakkuja, mitä monimutkaisimpia ruokia ja innolla syötin niitä muille. Nautin katsella toisten syömistä, itse kammosin ruokaa kuin ruttoa. Ja se kauhu oli paniikinomaista, olisin hypännyt katolta tai parvekkeelta tai ikkunasta jos mina olisi yritetty pakottaa syömään.  

Mitä samassa pöydässä syömiseen tulee, anna toisen pirkkiä ruokaansa. Keskity omaasi ja pidä keskustelu muissa aiheissa.  Et ainakaan edesauta hänen toipumistaan painostamalla tai pakottamalla, päin vastoin. Teet suurta tuhoa. 

Minulla on puheiden takia paha ja ahdistunut olo. Koen tilanteen vaikeaksi.

Mitä jos nostaisit kissan pöydälle? Sanoisit tuon ääneen?

On se hankalaa kun ei uskalla itse sanoa päin naamaa miten asiat on vaan pitää kipittää nettiin avautumaan asiasta. Säälittävää.

Mä sanoisin, että olen syönyt jo enemmän kuin sä, en jaksa enempää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tekee mieli lisää ruokaa, ottaa lisää ruokaa. Jos ei tee, niin valittelee sit kuinka täynnä on myös.

Miten ahdistavaan tunnelmaan pitäisi reagoida? Pöydän ääressä oleminen tuntuu kamalalta.

Poistut pöydästä?

Tilanteessa on aika voimakas sosiaalinen paine pysyä pöydän ääressä.

Yksi ihminen ei minun kohdallani sitä saisi aikaa ja jos pöydässä on muita keskittyisin keskustelemaan heidän kanssa ja jättäisin tuputtajan huomiotta.

Nämä muut ihmiset ovat todella hiljaisia.

Se on melkein ahdistavampaa kuin tuputtaminen. Taitaisi seuraavan kerran yhteinen ruokailu jäädä välistä.

Mä en varmaan edes pystyisi menemään sellaisen luo syömään. Voisin mennä kylään, jos hän on läheinen, mutta söisin ensin kotona. En pystyisi pöydässä kuuntelemaan mitään sairaalloisia juttuja ja syömään samalla.

Vierailija kirjoitti:

On se hankalaa kun ei uskalla itse sanoa päin naamaa miten asiat on vaan pitää kipittää nettiin avautumaan asiasta. Säälittävää.

Olen sanonut ajatukseni ääneen, mutta tilanne ei ole muuttunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän syömishäiriöinen kutsu ketään ruokavieraita luokseen syömään. Ruuan ostaminen ja valmistaminen on hänelle mahdotonta.

VVVVÄÄÄÄRRIIIINNN!!!

Ainakin  anorektikko nauttii kokkaamisesta, leipomisesta, uppoutuu keittokirjoihin ja rakastaa syöttää muita!  Bulimikoista ja ahmimishäiriöisitä en tiedä.

Olen itse pitkän linjan anorektikko, kiikun-kaakun kuivilla nyt, ja pahimpina aikoina pakastimestani löytyi kakkuja, mitä monimutkaisimpia ruokia ja innolla syötin niitä muille. Nautin katsella toisten syömistä, itse kammosin ruokaa kuin ruttoa. Ja se kauhu oli paniikinomaista, olisin hypännyt katolta tai parvekkeelta tai ikkunasta jos mina olisi yritetty pakottaa syömään.  

Mitä samassa pöydässä syömiseen tulee, anna toisen pirkkiä ruokaansa. Keskity omaasi ja pidä keskustelu muissa aiheissa.  Et ainakaan edesauta hänen toipumistaan painostamalla tai pakottamalla, päin vastoin. Teet suurta tuhoa. 

Itse sairastin anoreksiaa ja toimin silloin ravintolakokkina. Kokkaaminen oli kivaa, mutta asiakkaiden kuittailu painosta ja työkavereiden metelöinti syömisieni määrästä ei.