Sitä olisi pitänyt nuorena elää eri tavalla
Niin nyt keski-ikäisenä olisi elämä eri mallilla.
Kommentit (73)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tosiaankaan iloitse sun rahattomuudestasi, miksi iloitsisin.
Ihmettelin vaan, kun olet kaksi kertaa menettänyt rahasi miehen takia.
Mutta olet kyllä aika peto säästämään, kun olet muutaman vuoden omaishoidontuesta pystynyt säästämään 50 000 euroa. Mulla ei ole niin suuria säästöjä, vaikka olen ollut kokopäivätyössä monta kymmentä vuotta.
Olihan mä kauan omaishoitaja ja silloin mies maksoi kaiken elämisen eläkkeestään. Siitä asunnostakin jäi silloin vähän rahaa vaikka paljon tulikin tappiota. Ja kyllä olen 2 kertaa menettänyt rahani mutta mitäpä sitä suremaan. Kuitenkin molemmille lapsille varmaan jää perintöä.
Eli nyt sä olet työttömänä kerännyt jo kolmannen omaisuuden jälkeläisten perittäväksi? Täytyy sanoa että vau. Itse en olisi siihen pystynyt millään, pitää nostaa sulle hattua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin nyt keski-ikäisenä olisi elämä eri mallilla.
Miten se elämä olisi nyt eri mallilla? Mikä konkreettisesti olisi toisin?
Mulla olisi ollut oma asunto. Ei olisi aikuista lasta joka inhoaisi sitä miten elämä on mennyt.
Et kai ole asunnottomana ollut tähän asti? On sitä muitakin (vähäriskisempiä) tapoja kerryttää omaisuutta kuin omistusasunto. Ja jos aikuinen lapseni inhoaisi elämäänsä, niin silloin se olisi hänen ongelmansa, ei minun.
En ole ollut asunnoton mutta se oli hyvällä paikalla, velaton ja suht. Iso asunto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tosiaankaan iloitse sun rahattomuudestasi, miksi iloitsisin.
Ihmettelin vaan, kun olet kaksi kertaa menettänyt rahasi miehen takia.
Mutta olet kyllä aika peto säästämään, kun olet muutaman vuoden omaishoidontuesta pystynyt säästämään 50 000 euroa. Mulla ei ole niin suuria säästöjä, vaikka olen ollut kokopäivätyössä monta kymmentä vuotta.
Olihan mä kauan omaishoitaja ja silloin mies maksoi kaiken elämisen eläkkeestään. Siitä asunnostakin jäi silloin vähän rahaa vaikka paljon tulikin tappiota. Ja kyllä olen 2 kertaa menettänyt rahani mutta mitäpä sitä suremaan. Kuitenkin molemmille lapsille varmaan jää perintöä.
Eli nyt sä olet työttömänä kerännyt jo kolmannen omaisuuden jälkeläisten perittäväksi? Täytyy sanoa että vau. Itse en olisi siihen pystynyt millään, pitää nostaa sulle hattua.
Enhän minä ole mitään kerännyt vaan aikuinen lapsi saa perinnön asoptiovanhemmiltaan ja nuorempi lapsi isältään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tosiaankaan iloitse sun rahattomuudestasi, miksi iloitsisin.
Ihmettelin vaan, kun olet kaksi kertaa menettänyt rahasi miehen takia.
Mutta olet kyllä aika peto säästämään, kun olet muutaman vuoden omaishoidontuesta pystynyt säästämään 50 000 euroa. Mulla ei ole niin suuria säästöjä, vaikka olen ollut kokopäivätyössä monta kymmentä vuotta.
Olihan mä kauan omaishoitaja ja silloin mies maksoi kaiken elämisen eläkkeestään. Siitä asunnostakin jäi silloin vähän rahaa vaikka paljon tulikin tappiota. Ja kyllä olen 2 kertaa menettänyt rahani mutta mitäpä sitä suremaan. Kuitenkin molemmille lapsille varmaan jää perintöä.
Eli nyt sä olet työttömänä kerännyt jo kolmannen omaisuuden jälkeläisten perittäväksi? Täytyy sanoa että vau. Itse en olisi siihen pystynyt millään, pitää nostaa sulle hattua.
Enhän minä ole mitään kerännyt vaan aikuinen lapsi saa perinnön asoptiovanhemmiltaan ja nuorempi lapsi isältään.
Okei. Kuulostikin oudolta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tosiaankaan iloitse sun rahattomuudestasi, miksi iloitsisin.
Ihmettelin vaan, kun olet kaksi kertaa menettänyt rahasi miehen takia.
Mutta olet kyllä aika peto säästämään, kun olet muutaman vuoden omaishoidontuesta pystynyt säästämään 50 000 euroa. Mulla ei ole niin suuria säästöjä, vaikka olen ollut kokopäivätyössä monta kymmentä vuotta.
Olihan mä kauan omaishoitaja ja silloin mies maksoi kaiken elämisen eläkkeestään. Siitä asunnostakin jäi silloin vähän rahaa vaikka paljon tulikin tappiota. Ja kyllä olen 2 kertaa menettänyt rahani mutta mitäpä sitä suremaan. Kuitenkin molemmille lapsille varmaan jää perintöä.
Siis hetkinen. Mies maksoi teidän kaiken elämisen eläkkeestään. Sinä panit omaishoidontukesi säästöön. Mihin ne rahat asunnon myynnistä sitten menivät, siis mihin mies käski ne laittaa ja sinä suostuit laittamaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin nyt keski-ikäisenä olisi elämä eri mallilla.
Miten se elämä olisi nyt eri mallilla? Mikä konkreettisesti olisi toisin?
Mulla olisi ollut oma asunto. Ei olisi aikuista lasta joka inhoaisi sitä miten elämä on mennyt.
Nonni, mä olin oikeassa! Ei elämästä sinänsä kukaan ole kiitollinen! Se ei ole mitään riehumist, että sivistää hiukan teitä tyhmimpiä täällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tosiaankaan iloitse sun rahattomuudestasi, miksi iloitsisin.
Ihmettelin vaan, kun olet kaksi kertaa menettänyt rahasi miehen takia.
Mutta olet kyllä aika peto säästämään, kun olet muutaman vuoden omaishoidontuesta pystynyt säästämään 50 000 euroa. Mulla ei ole niin suuria säästöjä, vaikka olen ollut kokopäivätyössä monta kymmentä vuotta.
Olihan mä kauan omaishoitaja ja silloin mies maksoi kaiken elämisen eläkkeestään. Siitä asunnostakin jäi silloin vähän rahaa vaikka paljon tulikin tappiota. Ja kyllä olen 2 kertaa menettänyt rahani mutta mitäpä sitä suremaan. Kuitenkin molemmille lapsille varmaan jää perintöä.
Siis hetkinen. Mies maksoi teidän kaiken elämisen eläkkeestään. Sinä panit omaishoidontukesi säästöön. Mihin ne rahat asunnon myynnistä sitten menivät, siis mihin mies käski ne laittaa ja sinä suostuit laittamaan?
Korvauksiin hänen rikosjuttuihin ja sitten meni 20 000 mökin remppaan missä asuttiin yms.
Jestas sentään. Sitä tuntee tämän ketjun luettuaan eläneensä aika umpitylsää elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tosiaankaan iloitse sun rahattomuudestasi, miksi iloitsisin.
Ihmettelin vaan, kun olet kaksi kertaa menettänyt rahasi miehen takia.
Mutta olet kyllä aika peto säästämään, kun olet muutaman vuoden omaishoidontuesta pystynyt säästämään 50 000 euroa. Mulla ei ole niin suuria säästöjä, vaikka olen ollut kokopäivätyössä monta kymmentä vuotta.
Olihan mä kauan omaishoitaja ja silloin mies maksoi kaiken elämisen eläkkeestään. Siitä asunnostakin jäi silloin vähän rahaa vaikka paljon tulikin tappiota. Ja kyllä olen 2 kertaa menettänyt rahani mutta mitäpä sitä suremaan. Kuitenkin molemmille lapsille varmaan jää perintöä.
Eihän se adoptiolapsi sinua peri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tosiaankaan iloitse sun rahattomuudestasi, miksi iloitsisin.
Ihmettelin vaan, kun olet kaksi kertaa menettänyt rahasi miehen takia.
Mutta olet kyllä aika peto säästämään, kun olet muutaman vuoden omaishoidontuesta pystynyt säästämään 50 000 euroa. Mulla ei ole niin suuria säästöjä, vaikka olen ollut kokopäivätyössä monta kymmentä vuotta.
Olihan mä kauan omaishoitaja ja silloin mies maksoi kaiken elämisen eläkkeestään. Siitä asunnostakin jäi silloin vähän rahaa vaikka paljon tulikin tappiota. Ja kyllä olen 2 kertaa menettänyt rahani mutta mitäpä sitä suremaan. Kuitenkin molemmille lapsille varmaan jää perintöä.
Eihän se adoptiolapsi sinua peri.
Ei perikkään. Kuten jo laitoin, hän perii adoptiovanhemmat ja nuorempi isänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin nyt keski-ikäisenä olisi elämä eri mallilla.
Miten se elämä olisi nyt eri mallilla? Mikä konkreettisesti olisi toisin?
Mulla olisi ollut oma asunto. Ei olisi aikuista lasta joka inhoaisi sitä miten elämä on mennyt.
Et kai ole asunnottomana ollut tähän asti? On sitä muitakin (vähäriskisempiä) tapoja kerryttää omaisuutta kuin omistusasunto. Ja jos aikuinen lapseni inhoaisi elämäänsä, niin silloin se olisi hänen ongelmansa, ei minun.
Aika kylmä ja paska asenne lastasi kohtaan. Kuitenkin lasten onnettomuus on vanhempien vika.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin nyt keski-ikäisenä olisi elämä eri mallilla.
Miten se elämä olisi nyt eri mallilla? Mikä konkreettisesti olisi toisin?
Mulla olisi ollut oma asunto. Ei olisi aikuista lasta joka inhoaisi sitä miten elämä on mennyt.
Et kai ole asunnottomana ollut tähän asti? On sitä muitakin (vähäriskisempiä) tapoja kerryttää omaisuutta kuin omistusasunto. Ja jos aikuinen lapseni inhoaisi elämäänsä, niin silloin se olisi hänen ongelmansa, ei minun.
Aika kylmä ja paska asenne lastasi kohtaan. Kuitenkin lasten onnettomuus on vanhempien vika.
Siis sinunkin lastesi kurja olo on heidän vanhempiensa vika?
Et kai ole asunnottomana ollut tähän asti? On sitä muitakin (vähäriskisempiä) tapoja kerryttää omaisuutta kuin omistusasunto. Ja jos aikuinen lapseni inhoaisi elämäänsä, niin silloin se olisi hänen ongelmansa, ei minun.