Sitä olisi pitänyt nuorena elää eri tavalla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olisit elänyt nuorena toisin, elämäsi voisi tosiaan olla keski-iässä toisin. Mutta silloin sinulla ei olisi niitä hyviä asioita, joita sinulla on nyt. (Olisi toki jotain muita asioita, mutta ei niitä nykyisiä. Esimerkiksi sitä nuorempaa poikaasi. Mieti sitä.)

Miten niin ei olisi nuorempaa poikaani? Eihän mieheni ole olleet millään lailla yhteydessä toisiinsa joten vaikka ei ekaa avioliittoa koskaan olisi ollut, olisin hyvin voinut tavata tämän tokan miehen.

Se on äärimmäisen epätodennäköistä. Jos et olisi mennyt naimisiin ensimmäisen miehesi kanssa, olisit erittäin luultavasti mennyt jonkun toisen kanssa.

Tuskin olisit ollut yksinäsi pitkälti yli kolmekymppiseksi (niin parisuhdehakuinen kuin olet). Ja vaikka jotenkin hämmästyttävästi olisitkin pysytellyt sinkkuna, tuskin ainakaan olisit mennyt nettiin juuri sillä hetkellä kun menit ja löytänyt tätä kakkosmiestäsi.

Mä tykkäsin asua sinkkuna yksin ennen ensimmäistä miestä. Joten hyvin olisin voinut olla yli 30v sinkkuna, ainakin jos en olisi sukulaisia kuunnellut.

No jos olisit niin tykännyt sinkkuudesta, sitten et olisi mennyt nettiin miestä etsimään ollenkaan.

Joo, sun olisi pitänyt ottaa se eläke, kun sitä sulle nuorena tarjottiin.

Vierailija kirjoitti:

No jos olisit niin tykännyt sinkkuudesta, sitten et olisi mennyt nettiin miestä etsimään ollenkaan.

Juu no asuin silloin niin vaikeissa olosuhteissa ettei se asia välttämättä kovasti sinkkuudesta tms johtunut.

Aivan. Jos et olisi mennyt ekan miehesi kanssa naimisiin, et olisi joutunut niihin vaikeisiin olosuhteisiin etkä olisi tietyllä hetkellä mennyt nettiin etsimään uutta miestä. Ja et olisi saanut sitä toista poikaasi.

Eli jos menneisyydestä muuttaa yhdenkin asian, koko elämänkulku muuttuu eikä se ikinä johda nykypäivän nykyhetkeen sellaisena kuin se on.

Joten ei kannata murehtia menneisyyttä. Sen ansiosta sulla on juuri se poika joka sulla on.

Vierailija kirjoitti:

Aivan. Jos et olisi mennyt ekan miehesi kanssa naimisiin, et olisi joutunut niihin vaikeisiin olosuhteisiin etkä olisi tietyllä hetkellä mennyt nettiin etsimään uutta miestä. Ja et olisi saanut sitä toista poikaasi.

Eli jos menneisyydestä muuttaa yhdenkin asian, koko elämänkulku muuttuu eikä se ikinä johda nykypäivän nykyhetkeen sellaisena kuin se on.

Joten ei kannata murehtia menneisyyttä. Sen ansiosta sulla on juuri se poika joka sulla on.

Vaikka olisin asunut eri olosuhteissa niin veikkaan kyllä että silloin yli 30v olisin mennyt nettiin. Halusin kuitenkin joskus perheen. Mutta tosiaan ei kannata mennyttä surra.

Etkös sinä ole jo eronnut siitä toisesta miehestäsi ja nuoremman pojan isästä? Ainakin kesällä kerroit eroavasi ihan lähiaikoina.

Sun kannattaa nyt hoitaa tämä eroasia niin, ettei sitten vanhana tarvitse haikailla, että olisi pitänyt keski-ikäisenä elää toisella tavalla.

Kadutko sä ikinä sitä, että menit tämän toisen miehen kanssa yhteen?

Vierailija kirjoitti:

Kadutko sä ikinä sitä, että menit tämän toisen miehen kanssa yhteen?

Miten niin ikinä? Sehän on katunut sitä julkisesti tällä palstallakin joka päivä monta vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Niin nyt keski-ikäisenä olisi elämä eri mallilla.

Miten se elämä olisi nyt eri mallilla? Mikä konkreettisesti olisi toisin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin nyt keski-ikäisenä olisi elämä eri mallilla.

Miten se elämä olisi nyt eri mallilla? Mikä konkreettisesti olisi toisin?

Mulla olisi ollut oma asunto. Ei olisi aikuista lasta joka inhoaisi sitä miten elämä on mennyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ongelmia ekasta miehestä aiheutui? Rahattomuusko?

Tuossahan ne on jo edeltä lueteltu ja lisäksi omaisuuden menetys.

Oletko sä menettänyt omaisuuden siis kaksi kertaa? Ensin ensimmäisen miehen takia ja sitten uuden omaisuuden toisen miehen takia?

Ja mitä omaisuutta sulla on ollut? Mä olen aina ymmärtänyt sun olevan alun perin köyhästä perheestä ja töissäkään et ole ollut eli sulla ei ole ansiotulojakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin nyt keski-ikäisenä olisi elämä eri mallilla.

Miten se elämä olisi nyt eri mallilla? Mikä konkreettisesti olisi toisin?

Mulla olisi ollut oma asunto. Ei olisi aikuista lasta joka inhoaisi sitä miten elämä on mennyt.

Olisi ollut oma asunto? Mutta ei olisi enää? Vai tarkoitatko, että eläisit nyt yksin omassa asunnossasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin nyt keski-ikäisenä olisi elämä eri mallilla.

Miten se elämä olisi nyt eri mallilla? Mikä konkreettisesti olisi toisin?

Mulla olisi ollut oma asunto. Ei olisi aikuista lasta joka inhoaisi sitä miten elämä on mennyt.

Olisi ollut oma asunto? Mutta ei olisi enää? Vai tarkoitatko, että eläisit nyt yksin omassa asunnossasi?

Siis mä sain mummon perinnön, sillä ostin asunnon mutta se meni kun eka mies pakotti myymään, mä tottelin ja käytin rahat kuten se halusi.

Mistä sä sitten sait ne uudet rahat (kertomasi mukaan 50 000 euroa), jotka käytit toisessa liitossasi siihen, mihin tämä uusi mies käski? (Et näköjään oppinut siitä ensimmäisestä kerrasta mitään...).

Vierailija kirjoitti:

Mistä sä sitten sait ne uudet rahat (kertomasi mukaan 50 000 euroa), jotka käytit toisessa liitossasi siihen, mihin tämä uusi mies käski? (Et näköjään oppinut siitä ensimmäisestä kerrasta mitään...).

Säästämällä omaishoidontuesta yms silloin kun elin ensimmäisen mieheni kanssa. Ja oletpa sä iloinen kun mulla ei enää ole rahaa.

En tosiaankaan iloitse sun rahattomuudestasi, miksi iloitsisin.

Ihmettelin vaan, kun olet kaksi kertaa menettänyt rahasi miehen takia.

Mutta olet kyllä aika peto säästämään, kun olet muutaman vuoden omaishoidontuesta pystynyt säästämään 50 000 euroa. Mulla ei ole niin suuria säästöjä, vaikka olen ollut kokopäivätyössä monta kymmentä vuotta.

Vierailija kirjoitti:

En tosiaankaan iloitse sun rahattomuudestasi, miksi iloitsisin.

Ihmettelin vaan, kun olet kaksi kertaa menettänyt rahasi miehen takia.

Mutta olet kyllä aika peto säästämään, kun olet muutaman vuoden omaishoidontuesta pystynyt säästämään 50 000 euroa. Mulla ei ole niin suuria säästöjä, vaikka olen ollut kokopäivätyössä monta kymmentä vuotta.

Olihan mä kauan omaishoitaja ja silloin mies maksoi kaiken elämisen eläkkeestään. Siitä asunnostakin jäi silloin vähän rahaa vaikka paljon tulikin tappiota. Ja kyllä olen 2 kertaa menettänyt rahani mutta mitäpä sitä suremaan. Kuitenkin molemmille lapsille varmaan jää perintöä.

Vierailija kirjoitti:

Joo, minäkin valitsin heti alussa väärin. Olis pitänyt syntyä rikkaaseen sukuun.

Luulen, että jos olisin syntynyt rikkaaseen sukuun, niin en osaisi arvostaa sitä mitä minulla nyt on. Oikeastaan päinvastoin, se mikä nyt on, tuntuisi todella vähältä.

Olen syntynyt jos en nyt köyhään, niin alemman keskiluokan perheeseen ja aiemmilla polvilla ei suvussa ollut sitäkään vähää. Kotoa opin ahkeruuden ja sen, että perheenjäseniä autetaan tarpeen tullen.

Nyt keski-ikäisenä DI:nä nettopalkkani on yli 4000 euroa kuukaudessa, mikä ei varmasti monelle ole niin kummoisesti, mutta ainakin tuo rikasta sukua kaipaileva olisi varmaan omasta mielestään siihen tyytyväinen. Itse olen tottunut tulemaan toimeen vähällä, niin tuosta summasta tuntuu riittävän todella paljoon (vaikka muut perheenjäsenet eivät aina samaa mieltä olekaan) Tiedän olleeni onnekas terveyden suhteen (klop, klop) mutta rikkaaseen sukuun syntyminen ei minusta ole mitenkään onnellisuudessa avainasemassa.