Sitä olisi pitänyt nuorena elää eri tavalla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niitä aborttejasi ja pois antamaasi lastako tarkoitat? Jos olisit toiminut toisin, olisit nyt aika ison lapsilauman yksinhuoltajaäiti ja joutuisit joka päivä miettimään, miten ne kaikki elätät.

Joten joo, elämäsi olisi eri mallilla mutta ei välttämättä paremmalla mallilla.

Tarkoitan sitä ettei olisi pitänyt ikinä alkaa elämään ensimmäisen mieheni kanssa.

Siinä olet varmasti oikeassa. Mutta se virhe on nyt takana päin. Eikähän se myöhempään elämääsi vaikuttanut. Vai tarkoitatko, että vielä jotakin muutakin olisi pitänyt tehdä toisin?

Onhan se vaikuttanut myöhempään elämääni että menetin asuntoni ja sitten sen aikuisen lapsen asiat.

Mikä on ongelma aikuisen lapsen asioissa? Hän häiritsee sinua? Mikset tehnyt abosrttia.

Onhan siinä omat ongelmansa.

Eipä kai kukaan ihminen eläisi elämäänsä uudestaan täsmälleen samalla tavoin, jos siis saisi myöhemmin palata takaisin ja aloittaa alusta.

Kaikki tekee virheitä ja vääriäkin päätöksiä. Sitten on vain elettävä niiden kanssa. Eikä voi tietää, oliko ne päätökset lopulta vääriä. Ilman niitä asiat olisivat voineet mennä myös jopa huonommin, eivät pelkästään paremmin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niitä aborttejasi ja pois antamaasi lastako tarkoitat? Jos olisit toiminut toisin, olisit nyt aika ison lapsilauman yksinhuoltajaäiti ja joutuisit joka päivä miettimään, miten ne kaikki elätät.

Joten joo, elämäsi olisi eri mallilla mutta ei välttämättä paremmalla mallilla.

Tarkoitan sitä ettei olisi pitänyt ikinä alkaa elämään ensimmäisen mieheni kanssa.

Siinä olet varmasti oikeassa. Mutta se virhe on nyt takana päin. Eikähän se myöhempään elämääsi vaikuttanut. Vai tarkoitatko, että vielä jotakin muutakin olisi pitänyt tehdä toisin?

Onhan se vaikuttanut myöhempään elämääni että menetin asuntoni ja sitten sen aikuisen lapsen asiat.

Mikä on ongelma aikuisen lapsen asioissa? Hän häiritsee sinua? Mikset tehnyt abosrttia.

Onhan siinä omat ongelmansa.

Lähinnä vissiin henkisiä? Eli vaikka olet sanonut, ettet piittaa paskaaakaan, taidat silti piitata, siis annat asian vaivata. Aika ymmärrettävää se on, tietenkin. Vai kiusaako adoptoinut taho sinua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niitä aborttejasi ja pois antamaasi lastako tarkoitat? Jos olisit toiminut toisin, olisit nyt aika ison lapsilauman yksinhuoltajaäiti ja joutuisit joka päivä miettimään, miten ne kaikki elätät.

Joten joo, elämäsi olisi eri mallilla mutta ei välttämättä paremmalla mallilla.

Tarkoitan sitä ettei olisi pitänyt ikinä alkaa elämään ensimmäisen mieheni kanssa.

Siinä olet varmasti oikeassa. Mutta se virhe on nyt takana päin. Eikähän se myöhempään elämääsi vaikuttanut. Vai tarkoitatko, että vielä jotakin muutakin olisi pitänyt tehdä toisin?

Onhan se vaikuttanut myöhempään elämääni että menetin asuntoni ja sitten sen aikuisen lapsen asiat.

Mikä on ongelma aikuisen lapsen asioissa? Hän häiritsee sinua? Mikset tehnyt abosrttia.

Onhan siinä omat ongelmansa.

Lähinnä vissiin henkisiä? Eli vaikka olet sanonut, ettet piittaa paskaaakaan, taidat silti piitata, siis annat asian vaivata. Aika ymmärrettävää se on, tietenkin. Vai kiusaako adoptoinut taho sinua?

On siinä ollut heidän puolelta kiusantekoa yms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, minäkin valitsin heti alussa väärin. Olis pitänyt syntyä rikkaaseen sukuun.

Mä synnyin. Jus! Tosin vain isä oli sitä, niin köyhästä äidistä on ollut paljon haittaa. Kehotti mm. kaveeraamaan aivan tavallisten ihmisten kanssa, vaikka luokkaerot tosiaankin ovat edelleen näkyvissä. Tunnen itseni aivan ulkopuoliseksi kaikkien kansakoulunkäyneiden vanhempien lasten seurassa, muun muassa. Enkä ole jääräpäisesti rajoittanut elämääni ylemmän keskiluokan piireihin, ikävä kyllä. Ulkopuolisuuden tunne syntyy helposti muidenkin seurassa, joilla ei ole taustassaan vaurautta.

Kuulehan kivikissa, jos lakkaisit kaappaamasta ammattivalittajan ketjuja. Tee vaan niitä omia aloituksiasi.

Vierailija kirjoitti:

Eipä kai kukaan ihminen eläisi elämäänsä uudestaan täsmälleen samalla tavoin, jos siis saisi myöhemmin palata takaisin ja aloittaa alusta.

Kaikki tekee virheitä ja vääriäkin päätöksiä. Sitten on vain elettävä niiden kanssa. Eikä voi tietää, oliko ne päätökset lopulta vääriä. Ilman niitä asiat olisivat voineet mennä myös jopa huonommin, eivät pelkästään paremmin. 

No tottakai, mutta paremminko vaiko huonommin, sitä ei kukaan tiedä. Hyvin harvalla kaikki valinnat ovat aina menneet putkeen. Vielä harvemmalla on se kristallipallo, mistä ennalta näkee kaikki asiat, vaikka toki jotkin asiat ovat ihan ennakoitavissa.

Turha aihe miettiä, kannattaa keskittyä siihen että tekee NYT viisaampia päätöksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niitä aborttejasi ja pois antamaasi lastako tarkoitat? Jos olisit toiminut toisin, olisit nyt aika ison lapsilauman yksinhuoltajaäiti ja joutuisit joka päivä miettimään, miten ne kaikki elätät.

Joten joo, elämäsi olisi eri mallilla mutta ei välttämättä paremmalla mallilla.

Tarkoitan sitä ettei olisi pitänyt ikinä alkaa elämään ensimmäisen mieheni kanssa.

Siinä olet varmasti oikeassa. Mutta se virhe on nyt takana päin. Eikähän se myöhempään elämääsi vaikuttanut. Vai tarkoitatko, että vielä jotakin muutakin olisi pitänyt tehdä toisin?

Onhan se vaikuttanut myöhempään elämääni että menetin asuntoni ja sitten sen aikuisen lapsen asiat.

Mikä on ongelma aikuisen lapsen asioissa? Hän häiritsee sinua? Mikset tehnyt abosrttia.

Onhan siinä omat ongelmansa.

Lähinnä vissiin henkisiä? Eli vaikka olet sanonut, ettet piittaa paskaaakaan, taidat silti piitata, siis annat asian vaivata. Aika ymmärrettävää se on, tietenkin. Vai kiusaako adoptoinut taho sinua?

On siinä ollut heidän puolelta kiusantekoa yms.

Tästä voisit kuiteskin yrittää kaivaa esiin sen hyvän puolen. Sä olet antanut elämän yhdelle (tai siis kahdelle, mutta nyt ei lasketa sitä nuorempaa poikaa) ihmiselle. Siitä se ihminen on sulle varmasti kiitollinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niitä aborttejasi ja pois antamaasi lastako tarkoitat? Jos olisit toiminut toisin, olisit nyt aika ison lapsilauman yksinhuoltajaäiti ja joutuisit joka päivä miettimään, miten ne kaikki elätät.

Joten joo, elämäsi olisi eri mallilla mutta ei välttämättä paremmalla mallilla.

Tarkoitan sitä ettei olisi pitänyt ikinä alkaa elämään ensimmäisen mieheni kanssa.

Siinä olet varmasti oikeassa. Mutta se virhe on nyt takana päin. Eikähän se myöhempään elämääsi vaikuttanut. Vai tarkoitatko, että vielä jotakin muutakin olisi pitänyt tehdä toisin?

Onhan se vaikuttanut myöhempään elämääni että menetin asuntoni ja sitten sen aikuisen lapsen asiat.

Mikä on ongelma aikuisen lapsen asioissa? Hän häiritsee sinua? Mikset tehnyt abosrttia.

Onhan siinä omat ongelmansa.

Lähinnä vissiin henkisiä? Eli vaikka olet sanonut, ettet piittaa paskaaakaan, taidat silti piitata, siis annat asian vaivata. Aika ymmärrettävää se on, tietenkin. Vai kiusaako adoptoinut taho sinua?

On siinä ollut heidän puolelta kiusantekoa yms.

Tästä voisit kuiteskin yrittää kaivaa esiin sen hyvän puolen. Sä olet antanut elämän yhdelle (tai siis kahdelle, mutta nyt ei lasketa sitä nuorempaa poikaa) ihmiselle. Siitä se ihminen on sulle varmasti kiitollinen.

No ei ole. Ei nuo adoptio jutut ole kivoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, minäkin valitsin heti alussa väärin. Olis pitänyt syntyä rikkaaseen sukuun.

Mä synnyin. Jus! Tosin vain isä oli sitä, niin köyhästä äidistä on ollut paljon haittaa. Kehotti mm. kaveeraamaan aivan tavallisten ihmisten kanssa, vaikka luokkaerot tosiaankin ovat edelleen näkyvissä. Tunnen itseni aivan ulkopuoliseksi kaikkien kansakoulunkäyneiden vanhempien lasten seurassa, muun muassa. Enkä ole jääräpäisesti rajoittanut elämääni ylemmän keskiluokan piireihin, ikävä kyllä. Ulkopuolisuuden tunne syntyy helposti muidenkin seurassa, joilla ei ole taustassaan vaurautta.

Kuulehan kivikissa, jos lakkaisit kaappaamasta ammattivalittajan ketjuja. Tee vaan niitä omia aloituksiasi.

Aika noloa.... todellakinko aiheesta keskusteleminen on sinusta kaappaamista? Mene vielä kasvamaan ja palaa palstalle, kun uskallat katsoa muiden keskustelua täällä asioista.

Aika monta asiaa olisi maailmassa paremmin jos menneisyydessä olisi tehty viisaampia ratkaisuja.

Jälkiviisaan silmä on somassa paikassa, tuumi Konsta Pylkkänenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niitä aborttejasi ja pois antamaasi lastako tarkoitat? Jos olisit toiminut toisin, olisit nyt aika ison lapsilauman yksinhuoltajaäiti ja joutuisit joka päivä miettimään, miten ne kaikki elätät.

Joten joo, elämäsi olisi eri mallilla mutta ei välttämättä paremmalla mallilla.

Tarkoitan sitä ettei olisi pitänyt ikinä alkaa elämään ensimmäisen mieheni kanssa.

Siinä olet varmasti oikeassa. Mutta se virhe on nyt takana päin. Eikähän se myöhempään elämääsi vaikuttanut. Vai tarkoitatko, että vielä jotakin muutakin olisi pitänyt tehdä toisin?

Onhan se vaikuttanut myöhempään elämääni että menetin asuntoni ja sitten sen aikuisen lapsen asiat.

Mikä on ongelma aikuisen lapsen asioissa? Hän häiritsee sinua? Mikset tehnyt abosrttia.

Onhan siinä omat ongelmansa.

Lähinnä vissiin henkisiä? Eli vaikka olet sanonut, ettet piittaa paskaaakaan, taidat silti piitata, siis annat asian vaivata. Aika ymmärrettävää se on, tietenkin. Vai kiusaako adoptoinut taho sinua?

On siinä ollut heidän puolelta kiusantekoa yms.

Tästä voisit kuiteskin yrittää kaivaa esiin sen hyvän puolen. Sä olet antanut elämän yhdelle (tai siis kahdelle, mutta nyt ei lasketa sitä nuorempaa poikaa) ihmiselle. Siitä se ihminen on sulle varmasti kiitollinen.

Miksi näin kuvittelet? Mitähän väliä hänelle ikinä olisi ollut, jos ei ois syntynyt? Ja nyt kun on, niin MITÄ HIENOA TAI IHANAA siinä on?

Todella uskomattoman itsekeskeistä kuvitella, että tänne syntynyt olisi siitä kellekään kiitollinen, ei saatana. Se on eri asia olla kiitollinen, jos SAA elämässään jotain, mutta se, että vain on syntynyt... Siitä ei ole MITÄÄN aihetta olla kiitollinen. Se ei ole MIKÄÄN itseisarvo kenellekään syntyneelle itselleen.

No ajatellaan että et olisi mennyt naimisiin sen ekan miehesi kanssa.

Entä sitten? Sitten et ehkä olisi tutustunut nykyiseen mieheesi ollenkaan. Se taas tarkoittaisi, että sulla ei olisi sitä nuorempaa poikaa.

Olisiko elämäsi silloin siis paremmalla mallilla? Aivan.

Vierailija kirjoitti:

Todella uskomattoman itsekeskeistä kuvitella, että tänne syntynyt olisi siitä kellekään kiitollinen, ei saatana. Se on eri asia olla kiitollinen, jos SAA elämässään jotain, mutta se, että vain on syntynyt... Siitä ei ole MITÄÄN aihetta olla kiitollinen. Se ei ole MIKÄÄN itseisarvo kenellekään syntyneelle itselleen.

Mene omaan ketjuusi riehumaan, kivikissa.

Jos olisit elänyt nuorena toisin, elämäsi voisi tosiaan olla keski-iässä toisin. Mutta silloin sinulla ei olisi niitä hyviä asioita, joita sinulla on nyt. (Olisi toki jotain muita asioita, mutta ei niitä nykyisiä. Esimerkiksi sitä nuorempaa poikaasi. Mieti sitä.)

Vierailija kirjoitti:

Eipä kai kukaan ihminen eläisi elämäänsä uudestaan täsmälleen samalla tavoin, jos siis saisi myöhemmin palata takaisin ja aloittaa alusta.

Kaikki tekee virheitä ja vääriäkin päätöksiä. Sitten on vain elettävä niiden kanssa. Eikä voi tietää, oliko ne päätökset lopulta vääriä. Ilman niitä asiat olisivat voineet mennä myös jopa huonommin, eivät pelkästään paremmin. 

Näin. Mutta kun silloin aiemmin aika oli erilaista. Olen yli 50. Ollessani nuori 80-ja 90- luvulla, asioista ei puhuttu niinkuin nyt. Ei puhuttu traumoista, ahdistelusta vaiettiin. Ei ollut nettiä ei edes puhelinta. Vanhemmat oli sodan aikana syntyneitä. Fokus oli työnteossa, tunteista ei puhuttu.

Se aika nyt vaan oli erilaista. Nyt se on mennyttä eikä sen miettiminen vie mitään eteenpäin.

Eletään tänään ja suunnataan energia tähän ja tulevaan.

Olipas levoton ketju. 😮

Nyt keski-ikäisenä pyrin tekemään valintoja, joihin voisin vanhana ola tyytyväinen. Nuoruuden valintoihini en voi vaikuttaa, joten en käytä voimiani niiden miettimiseen. Sen sijaan otan vastuuta tulevaisuudestani.

Vierailija kirjoitti:

Jos olisit elänyt nuorena toisin, elämäsi voisi tosiaan olla keski-iässä toisin. Mutta silloin sinulla ei olisi niitä hyviä asioita, joita sinulla on nyt. (Olisi toki jotain muita asioita, mutta ei niitä nykyisiä. Esimerkiksi sitä nuorempaa poikaasi. Mieti sitä.)

Miten niin ei olisi nuorempaa poikaani? Eihän mieheni ole olleet millään lailla yhteydessä toisiinsa joten vaikka ei ekaa avioliittoa koskaan olisi ollut, olisin hyvin voinut tavata tämän tokan miehen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olisit elänyt nuorena toisin, elämäsi voisi tosiaan olla keski-iässä toisin. Mutta silloin sinulla ei olisi niitä hyviä asioita, joita sinulla on nyt. (Olisi toki jotain muita asioita, mutta ei niitä nykyisiä. Esimerkiksi sitä nuorempaa poikaasi. Mieti sitä.)

Miten niin ei olisi nuorempaa poikaani? Eihän mieheni ole olleet millään lailla yhteydessä toisiinsa joten vaikka ei ekaa avioliittoa koskaan olisi ollut, olisin hyvin voinut tavata tämän tokan miehen.

Se on äärimmäisen epätodennäköistä. Jos et olisi mennyt naimisiin ensimmäisen miehesi kanssa, olisit erittäin luultavasti mennyt jonkun toisen kanssa.

Tuskin olisit ollut yksinäsi pitkälti yli kolmekymppiseksi (niin parisuhdehakuinen kuin olet). Ja vaikka jotenkin hämmästyttävästi olisitkin pysytellyt sinkkuna, tuskin ainakaan olisit mennyt nettiin juuri sillä hetkellä kun menit ja löytänyt tätä kakkosmiestäsi.