Tulin uskoon, mutta en uskalla kertoa tapahtuneesta aviomiehelle enkä ystäville

Näin sivullisen korvin vaikuttaisi, että uskoontulo ei ole se ongelma, vaan avioliitossanne on muuta ongelmaa. Neuvoa en silti osaa, muuta kuin sen, minkä joku muukin jo sanoi: hankkiudu seurakuntayhteyteen ja toisaalta kerro uskostasi lähipiirille tekemättä siitä suurempaa numeroa. Se tuskin avioliittoanne huonontaa, jos tilanne on muutenkin jo tuo. Sen sijaan salailu pahentaa sitä varmaan entisestään.

Off topic, mutta olisi mukavaa jos joku voisi rukoilla mun puolesta ja saada paremmin luottamaan jumalaan.

Suosittelen, että kerrot. Tulet näkemään, ketkä

ovat todellisia ystäviäsi, ja ketkä eivät. Jeesus kyllä pitää sut

pystyssä kun haluat pitää uskon Häneen, tuli mitä tuli. Mun ex-rakas jätti minut juuri uskon takia, mutta eipä se  elämä ilman Jumalaa hänelle ole onnea sittemmin tuonut - kaikki suhteet epäonnistuneet sen jälkeen, huumeissa&Alkossa kiinni:(

Vierailija kirjoitti:

Off topic, mutta olisi mukavaa jos joku voisi rukoilla mun puolesta ja saada paremmin luottamaan jumalaan.

Muistan sinua iltarukouksessani. :)

Suosittelen lämpimästi eroa. Noin erilaiset maailmankatsomukset harvoin mahtuvat parisuhteeseen, ellei molemmat osapuolet ole erittäin suvaitsevaisia. Eroaisin jo ihan ton puolison haukkumisen vuoksi, omaa rakasta ei haukuta.

Mutta jos eroaminen tuntuu vaikealta niin kerro uskoon tulosta. Sen jälkeen ei liene niin ongelmaa.

Suosittelen myös uusien, ihan OMIEN ja samanhenkisten kaverien hankkimista jos mies tiiviisti samaa porukkaa. Hyvät ystävät ymmärtää uskoontulonkin.

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen lämpimästi eroa. Noin erilaiset maailmankatsomukset harvoin mahtuvat parisuhteeseen, ellei molemmat osapuolet ole erittäin suvaitsevaisia. Eroaisin jo ihan ton puolison haukkumisen vuoksi, omaa rakasta ei haukuta.

Mutta jos eroaminen tuntuu vaikealta niin kerro uskoon tulosta. Sen jälkeen ei liene niin ongelmaa.

Suosittelen myös uusien, ihan OMIEN ja samanhenkisten kaverien hankkimista jos mies tiiviisti samaa porukkaa. Hyvät ystävät ymmärtää uskoontulonkin.

Olen yrittänyt ottaa puheeksi suhteemme sudenkuopat, mutta mies ei ota kuuleviin korviinsa ja kääntää minulle selkänsä. Miehen mielestä moittiminen ja seksi ovat parhaat tavat ratkoa ongelmia ja vika on aina minussa. :( En uskalla nostaa kissaa pöydälle ja jos kertoisin uskoon tulosta,  niin mies hermostuu ja helvetti pääsee irti. Mies piilottelee juomista muilta, mutta minä näen todellisuuden ja alkoholia kuluu pullo tolkulla. En ole onnellinen tässä liitossa enkä yhteisessä ystäväpiirissä.

Hei,

Minulla on hyvin samankaltainen tilanne. Tosin tämä on jatkunut jo useamman vuoden. Miten sinun elämäsi on mennyt eteenpäin? Oletko kertonut puolisollesi? Oletko kiinnittynyt johonkin uskovien seurakuntaan? Siunausta sinulle!

Vierailija kirjoitti:

:( En uskalla olla oma itseni kenenkään heidän seurassa ja salaa rukoilen sekä luen Raamattua. Olen ollut uskossa kesän ajan ja ajatuksiini on hiipinyt ajatus avioerosta, koska mieheni on niin Jumalaa ja uskontoja vastaan. Miestä ottaa päähän ettei meillä ole ollut seksiä koko uskoon tuloni aikana, en vaan halua miestä enää millään tavalla. En kykene harrastamaan seksiä ihmisen kanssa, josta en välitä. Ero on helppo hoitaa koska meillä ei ole lapsia.

Eli vihkivalat on nyt mitätöity sinun yksipuolisella päätökselläsi.

Jumala on varmasti sinuun nyt s------n tyytyväinen.

Mutta miehesi onnen tähden: erotkaa.

Te jotka suosittelette eroa niin toivonpa tosiaan ettette tuomitse homoseksuaaleja Raamatun perusteella...

Vierailija kirjoitti:

Te jotka suosittelette eroa niin toivonpa tosiaan ettette tuomitse homoseksuaaleja Raamatun perusteella...

Ota Raamattu, lue ja ymmärrä. Jumala auttakoon meitä.