Hyväksytkö MS-taudin läheisellä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos läheisesi sairastuu MS-tautiin, hyväksytkö asian vai vältätkö läheisen kanssa tekemisissä olemista jatkossa? Meillä on suvussa MS-potilas, jonka kohtaamista vähän pelkäänkin, vaikka hyvin tiedän, ettei sairaus ole tarttuvaa laatua. Toinen aivan kauhea asia on Parkinsonin tauti, jota sairastavia vieroksun, vaikka en tietenkään voi TUOMITA sairautta, jota ihminen ei ole itselleen aiheuttanut. Asia erikseen sitten on esim. HIV, alkoholikirroosi tai tupakoitsijan keuhkosyöpä, joihin sairastuneita en hyväksy edes vaikka vetäytyisivät yksinäisyyteen.

Kuule taliaivo, sun hyväksymisilläs ei ole hevonpeen vertaa merkitystä. Olet kuvottava tapaus. Nyt se nenä pois omasta navasta.

Ihan ymmärrettävää se on että sairaus pelottaa tervettä ihmistä! Täällä jeesustellaan mutta moniko todella uskaltaisi kohdata sairaan läheisen loppuun saakka? Minä en ainakaan _halua_![/quote

Muistele tata kirjoitustasi kun olet itse sairas ja kukaan ei ota yhteytta tai auta millaan tavalla. Yksin jaat pelkojesi kanssa.

Pelkuruus on monen ihmisen todellisin ydin. Luotto hetken ”vakauteen”, jota elämän tuuli todellisuudessa taivuttelee mennen tullen mielensä mukaan. Mutta ihminen, se ei opi ennen kuin itse kokee - kaikki eivät silloinkaan. Yhä paetaan.

Vierailija kirjoitti:

Jätin MS-tautisen ystäväni kahdeksan vuoden ystävyyden jälkeen. Liikaa vaivaa enkä halua lähelleni ”sairautta” - menee fiilikset elämästä. Ajattelen, että jokainen on oman elämänsä herra, ja tuntui, että hän jo olemassaolollaan edusti jonkinlaista heikkoutta ja heikompaa ainesta ihmisenä. En myöskään halunnut miksikään tukihenkilöksi, en ole mikään hyväntekijä.

M54, Pohjanmaa

Sinunlaistasi ”ystävää” tarvitsee yhtä paljon kuin ruttoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jätin MS-tautisen ystäväni kahdeksan vuoden ystävyyden jälkeen. Liikaa vaivaa enkä halua lähelleni ”sairautta” - menee fiilikset elämästä. Ajattelen, että jokainen on oman elämänsä herra, ja tuntui, että hän jo olemassaolollaan edusti jonkinlaista heikkoutta ja heikompaa ainesta ihmisenä. En myöskään halunnut miksikään tukihenkilöksi, en ole mikään hyväntekijä.

M54, Pohjanmaa

Sinunlaistasi ”ystävää” tarvitsee yhtä paljon kuin ruttoa.

👍

Vierailija kirjoitti:

Jätin MS-tautisen ystäväni kahdeksan vuoden ystävyyden jälkeen. Liikaa vaivaa enkä halua lähelleni ”sairautta” - menee fiilikset elämästä. Ajattelen, että jokainen on oman elämänsä herra, ja tuntui, että hän jo olemassaolollaan edusti jonkinlaista heikkoutta ja heikompaa ainesta ihmisenä. En myöskään halunnut miksikään tukihenkilöksi, en ole mikään hyväntekijä.

M54, Pohjanmaa

Toivottavasti en ikinä kohtaa sinua livenä, kun täälläpäin asut...

Voit itse sairastua koska vaan.

Vierailija kirjoitti:

Jos läheisesi sairastuu MS-tautiin, hyväksytkö asian vai vältätkö läheisen kanssa tekemisissä olemista jatkossa? Meillä on suvussa MS-potilas, jonka kohtaamista vähän pelkäänkin, vaikka hyvin tiedän, ettei sairaus ole tarttuvaa laatua. Toinen aivan kauhea asia on Parkinsonin tauti, jota sairastavia vieroksun, vaikka en tietenkään voi TUOMITA sairautta, jota ihminen ei ole itselleen aiheuttanut. Asia erikseen sitten on esim. HIV, alkoholikirroosi tai tupakoitsijan keuhkosyöpä, joihin sairastuneita en hyväksy edes vaikka vetäytyisivät yksinäisyyteen.

Sinun mielestäsi näiden ihmisten siis pitäisi vetäytyä yksinäisyyteen ja erakoitua - koska sairaus ja sinua pelottaa?

ap, entä jos se sairastuva olisi äitisi tai lapsesi? jättäisitkö silti?

Vierailija kirjoitti:

ap, entä jos se sairastuva olisi äitisi tai lapsesi? jättäisitkö silti?

Onko sillä merkitystä onko heikoilla oleva läheinen äiti/lapsi/ystävä? Tämä on toinen asia mikä hämmästyttää ihmisyydessä - sisäsiittoisuus.

Noi muuten: vmp, tässä ketjussa näemme ihmisyyden ytimen.

Vähän riippuu miten pahana se ms tauti on. Jos toimintakyky on huono, en halua olla paljoa tekemisissä. Jos toimintakyky on normaali asia ok. Sama pätee muihinkin tauteihin, lievä masennus ok mut vakavammassa tapauksessa välit jäihin. En hyväksy ylipainoakaan ainakaan pahaa sellaista, hävettää esim liikkua ihmisten ilmoilla jos toinen muistuttaa ulkonäöltään hippoa.

Vierailija kirjoitti:

Kaveri on muuttunut hyperseksuaaliseksi MS taudin myötä. Onko syy että plakki on osunut johonkin kohtaan aivoja joka määrää seksuaalisuudesta?

MS ei muodosta mitään plakkia saatana. Lopeta.

Vierailija kirjoitti:

Vähän riippuu miten pahana se ms tauti on. Jos toimintakyky on huono, en halua olla paljoa tekemisissä. Jos toimintakyky on normaali asia ok. Sama pätee muihinkin tauteihin, lievä masennus ok mut vakavammassa tapauksessa välit jäihin. En hyväksy ylipainoakaan ainakaan pahaa sellaista, hävettää esim liikkua ihmisten ilmoilla jos toinen muistuttaa ulkonäöltään hippoa.

Loistava asenne! Syöpätoivotukset täältä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän riippuu miten pahana se ms tauti on. Jos toimintakyky on huono, en halua olla paljoa tekemisissä. Jos toimintakyky on normaali asia ok. Sama pätee muihinkin tauteihin, lievä masennus ok mut vakavammassa tapauksessa välit jäihin. En hyväksy ylipainoakaan ainakaan pahaa sellaista, hävettää esim liikkua ihmisten ilmoilla jos toinen muistuttaa ulkonäöltään hippoa.

Loistava asenne! Syöpätoivotukset täältä.

No lol 😂😂

Sua ei ole ainakaan siunattu sydämmen sivistyksellä, kun muille syöpää toivot.

No niin - tämäpä oikein inhimillinen ja päivää piristävä ketju! Mikä ihmisyyden multihuipennus!

Oikein Hyväntekijät taas liikenteessä! Tukea pukkaa!

Myötähäpeä.

Vierailija kirjoitti:

Jos läheisesi sairastuu MS-tautiin, hyväksytkö asian vai vältätkö läheisen kanssa tekemisissä olemista jatkossa? Meillä on suvussa MS-potilas, jonka kohtaamista vähän pelkäänkin, vaikka hyvin tiedän, ettei sairaus ole tarttuvaa laatua. Toinen aivan kauhea asia on Parkinsonin tauti, jota sairastavia vieroksun, vaikka en tietenkään voi TUOMITA sairautta, jota ihminen ei ole itselleen aiheuttanut. Asia erikseen sitten on esim. HIV, alkoholikirroosi tai tupakoitsijan keuhkosyöpä, joihin sairastuneita en hyväksy edes vaikka vetäytyisivät yksinäisyyteen.

Ajatteletko koskaan, mitä tapahtuu kun sairatut itse? Jos allekirjoitat tuollaisen käytöksen lähipiiriltäsi hyvinkin ymmärrettäväksi omalla kohdallasi, on asia on tietysti ihan ok. Jos taas odotat minkäänlaista myötätuntoa tai tukea - hoidosta puhumattakaan, on nyt pitkän ja intensiivisen terapian paikka. Vielä enemmän se on sitä, mikäli olet kirjoittanut tällaisen provon. Kai ymmärrät olevasi persoonallisuushäiriöinen?

Vierailija kirjoitti:

No niin - tämäpä oikein inhimillinen ja päivää piristävä ketju! Mikä ihmisyyden multihuipennus!

nostetaas tää ketju sun kaltaisten iloksi etusivulle

Hyväksyn aivan kaiken paitsi typeryyttä, ja sitähän ei valitettavasti voi ollenkaan hoitaa. Aivot pitäisi periä vanhemmilta.

Ollaanpa täällä nyt inhimillisiä - voivoi! Masennusketjussa saa ja _pitää_ ihminen hylätä koska oma mielenterveys, MS-tautinen sen sijaan pitää kestää hamaan tappiin saakka.

Ihana kaksinaismoralistinen av!

Vierailija kirjoitti:

Jätin MS-tautisen ystäväni kahdeksan vuoden ystävyyden jälkeen. Liikaa vaivaa enkä halua lähelleni ”sairautta” - menee fiilikset elämästä. Ajattelen, että jokainen on oman elämänsä herra, ja tuntui, että hän jo olemassaolollaan edusti jonkinlaista heikkoutta ja heikompaa ainesta ihmisenä. En myöskään halunnut miksikään tukihenkilöksi, en ole mikään hyväntekijä.

M54, Pohjanmaa

Kertoisiko joku minulle, mikä moraalinen eroavaisuus on ylläolevalla täysin alaspainetulla mielipiteellä, ja tällä koko ketjulla:

https://www.vauva.fi/keskustelu/3262323/laitoin-valit-poikki-masentunee…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jätin MS-tautisen ystäväni kahdeksan vuoden ystävyyden jälkeen. Liikaa vaivaa enkä halua lähelleni ”sairautta” - menee fiilikset elämästä. Ajattelen, että jokainen on oman elämänsä herra, ja tuntui, että hän jo olemassaolollaan edusti jonkinlaista heikkoutta ja heikompaa ainesta ihmisenä. En myöskään halunnut miksikään tukihenkilöksi, en ole mikään hyväntekijä.

M54, Pohjanmaa

Kertoisiko joku minulle, mikä moraalinen eroavaisuus on ylläolevalla täysin alaspainetulla mielipiteellä, ja tällä koko ketjulla:

https://www.vauva.fi/keskustelu/3262323/laitoin-valit-poikki-masentunee…

Asennevammaisiahan molemmat ovat, mutta on yhteiskunnallisesti ”hyväksyttävämpää” ”väsyä” ja jättää mielenterveysongelmainen. Kuolemansairashan hänkin on - tilastot sen kertovat.

Vierailija kirjoitti:

Jätin MS-tautisen ystäväni kahdeksan vuoden ystävyyden jälkeen. Liikaa vaivaa enkä halua lähelleni ”sairautta” - menee fiilikset elämästä. Ajattelen, että jokainen on oman elämänsä herra, ja tuntui, että hän jo olemassaolollaan edusti jonkinlaista heikkoutta ja heikompaa ainesta ihmisenä. En myöskään halunnut miksikään tukihenkilöksi, en ole mikään hyväntekijä.

M54, Pohjanmaa

Hienosti loit itsellesi mielikuvan tulevasta osastasi. Ystävä on tänäkin päivänä kiitollinen kun pääsi kaltaisestasi pahanilmanlinnusta. Avustajat ja ystävät eivät ole sama asia. Toivottavasti näet edelleen unia öisin kuinka pyyhit kaverin ruikkuista perää, sen olet häpeämättömyydelläsi ansainnut.