Lue keskustelun säännöt.
Miten puolisosi suhtautuu jos sairastut?
02.09.2018 |
Mieheni normaalisti ok mutta suuttuu minulle jos olen sairas. Ihan sama onko raaja poikki vai esim. flunssa, häntä ärsyttää. Ainakaan mitenkään ei saa näkyä jos sairastaa, joten toivon hartaasti että pysyisin terveenä että pystyisn hoitamaan kotiin ja lapsiin liittyvät asiat.
Parhaillaan olen antibioottikuurilla ja ikävien tautioireiden, lämpöilyn, työssäkäynnin ym. lisäksi lääke väsyttää, silti kaiken tulee sujua normisti eikä häntä kiinnosta minun vointini. Ei lohduta, auta eikä tue.
Voimia ei olisi enää tällaisen inhottavan kohtelun kestämiseen.
Kommentit (55)
Olen ollut kunnolla kipeä ja sairaalassa (keuhkokuume, myyräkuume, sika-influenssa ) ja synnyttäessäni. Olen saanut mieheltä apua, huolenpitoa ja hoivaa. Lähinnä lapsille on ärähdellyt että hiljaa, että äiti saa nukkua.
Kuulostaa itsekkäältä tapaukselta. Mua pelottaisi olla tuollaisen miehen kanssa. Ainakin itse koen, että sellaisen ihmisen tunne-elämässä on jotain pahasti pielessä, joka empatian ja hoivan sijasta raivoaa sairaalle. Oksennus sellainen on. Miten selviytyisit jos olisi vaikka syöpä? Voisitko luottaa tuohon oksennukseen?
Nosta kissa pöydälle, tästä pitää puhua. Mä sanoisin, että "jos sä vielä kerrankaan huudat ja raivoat sairaalle, olet hullu ja tämä liitto loppuu eroon. Käytöksesi ei ole normaalia, sussa on jotain pahasti vialla. Mene terapiaan ja äkkiä"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mitenkään. Lähtee omiin harrastuksiinsa ja jättää minulle lapset ja kotityöt vaikka olisin 40 asteen kuumeessa tai rajussa vatsataudissa. Jos sairastuisin vakavasti laskisi varmaan minkä verran saa henkivakuutuksista.
Mies sairastuu myös, tai siis "sairastuu". Jos mulla on flunssa, kova kuume, yskä ja pää täys räkää, mies voivottelee kun hänellä on niiiiiiiiin hirveä flunssa ja niiskuttelee teatraalisesti ja mittaa kuumetta puolen tunnin välein vaikkei kuumetta edes ole. Mitään ei pysty tekemään kun on niin kipeä. Mulle jää lasten ruokkiminen ja kaupassakäynti.
Olin taannoin leikkauksessa. Mies sai siitä ihan hirveän stressin itselleen, kun hänen olisi pitänyt toipilasaikanani käydä kaupassa, laittaa ruokaa, kuskata mua autolla ja hoitaa muutenkin kaikki käytännönasiat. Onneksi olin kaukaa viisas ja hoidin ennen leikkausta asiat siihen malliin, että pärjätään mahdollisimman pitkälle ilman miehen apua.
Jää "ylitöihin" ja pois yöksikin hutsulleen.
Vaihda se. Mun mies lohdutti ja tuki, kun en jaksanut liikkua ja hiukset jäivät tyynylle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies sairastuu myös, tai siis "sairastuu". Jos mulla on flunssa, kova kuume, yskä ja pää täys räkää, mies voivottelee kun hänellä on niiiiiiiiin hirveä flunssa ja niiskuttelee teatraalisesti ja mittaa kuumetta puolen tunnin välein vaikkei kuumetta edes ole. Mitään ei pysty tekemään kun on niin kipeä. Mulle jää lasten ruokkiminen ja kaupassakäynti.
Olin taannoin leikkauksessa. Mies sai siitä ihan hirveän stressin itselleen, kun hänen olisi pitänyt toipilasaikanani käydä kaupassa, laittaa ruokaa, kuskata mua autolla ja hoitaa muutenkin kaikki käytännönasiat. Onneksi olin kaukaa viisas ja hoidin ennen leikkausta asiat siihen malliin, että pärjätään mahdollisimman pitkälle ilman miehen apua.
Siis juuri samanlainen kuin mun mies...hän sai multa silmätulehduksen, ja lähti keskellä yötä keskussairaalan päivystykseen.
Pahinta on se, että hänen äitinsä tulee monesti meille säälimään pientä kullannuppuaan kun tämä on "kuolemansairas". Ihan vähän näin sairaanhoitajana ketuttaa, kun tietää kyllä (niin kuin kuka tahansa järjellä varustettu), ettei ole kyse mistään vakavasta.
Sitten on mulle vihainen kun en sääli ja höösää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen iloinen ja kateellinen että toisenkinlaisia miehiä löytyy eli jotka osaavat olla kumppanina ja huolehtivat mielellään perheestään. Ja joo, en nuorena olisi voinut kuvitellakaan että kohtelu olisi tällaista jos joku ihmettelee miksi olen päätynyt tämän kanssa yhteen.
Nyt olen esim. viikon heräillyt kipuihin. Mies nukkuu sujuvasti kellon ympäri. Jos pohdiskelen ääneen mitä tehdä kun lääke ilmeisesti ei auta, hän toteaa ettei ole lääkäri. Jos menen lääkäriin hän syyllistää siitäkin. Jos meillä on sotkuista se on minun syytäni jne. Enkä siis vatvo ja valita kotona mutta tuntuu että vaatii minulta vain entistä enemmän kun olen sairaana ja on itse tietty aina silloin vielä sairaampi...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten joku voi suuttua toiselle asiasta johon tämä ei ole itse voinut millään tavalla vaikuttaa (loukkaantuminen, sairastuminen) ja miksi tuota apua, huolenpitoa ja hoivaa ei halua antaa puolisolleen vaan nimenomaisesti muuttuu tylyksi ja suuttuu?
Eroaisin heti mutta tilanne on se etteivät voimani riitä enää sen asian organisoimiseen.
Vierailija kirjoitti:
Olen iloinen ja kateellinen että toisenkinlaisia miehiä löytyy eli jotka osaavat olla kumppanina ja huolehtivat mielellään perheestään.
ap
Ja minä ihmettelen että aina ja ikuisesti naiset katselevat näitä tunnekylmiä ja itsekkäitä lapsimiehiä. Vai ettei feminismillä ole enää mitään tehtävää Suomessa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huolehtii hyvin. Ei minun tarvitse mitään kotihommia sairaana tehdä, kaikki tarvittava hoituu.
Olin leikkauksessa viime keväänä ja kotiuduttua piti pistää Klexanea viikon verran. Minua se pelotti suunnattomasti. Mies otti ohjat ja opetteli sen pistämisen sairaanhoitajan opastuksella. Ja hoiti sen homman joka ilta.
Olen kyllä todella kiitollinen tuosta miehestäni.
Ei oikein mitenkään erityisesti. Ymmärtää kyllä jos en jaksa tai kykene jotakin tekemään ja hoitaa asian itse jos näkee sen tarpeelliseksi, mutta samalla tavalla hän toimii vaikka en ole sairaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mies on muutenkin tosi huolehtivainen, joten hänestä kuoriutuu oikea kotisairaanhoitaja jonkun meistä sairastuessa. Jos erehdyn sanomaan, että mulla on vähän kehno olo (ihan vaikka hormoneista johtuen), mies on heti tunnustelemassa käsi mun otsalla mahdollista kuumetta 😃
Mulla oli aikoinaan samoin käyttäytyvä miesystävä, kuin ap:n mies. Osoittautui lopulta ihan joka asiassa tosi itsekkääksi tapaukseksi.
Vierailija kirjoitti:
Olen iloinen ja kateellinen että toisenkinlaisia miehiä löytyy eli jotka osaavat olla kumppanina ja huolehtivat mielellään perheestään. Ja joo, en nuorena olisi voinut kuvitellakaan että kohtelu olisi tällaista jos joku ihmettelee miksi olen päätynyt tämän kanssa yhteen.
Nyt olen esim. viikon heräillyt kipuihin. Mies nukkuu sujuvasti kellon ympäri. Jos pohdiskelen ääneen mitä tehdä kun lääke ilmeisesti ei auta, hän toteaa ettei ole lääkäri. Jos menen lääkäriin hän syyllistää siitäkin. Jos meillä on sotkuista se on minun syytäni jne. Enkä siis vatvo ja valita kotona mutta tuntuu että vaatii minulta vain entistä enemmän kun olen sairaana ja on itse tietty aina silloin vielä sairaampi...
ap
Miten jaksat tuollaista isoa lasta?
Olen raskaana, en siis varsinaisesti sairaana, mutta olen ollut voimakkaan pahoinvoinnin takia sairauslomalla kohta 2kk. Kuten yleensäkin ollessani sairaana, mies on hoitanut kaikki kotityöt, tehnyt ruuat, hoitanut koirat ja lapseni, passannut minua ja hakenut kaupasta ihan milloin vaan mitä minun on tehnyt mieli, jos jotain on tehnyt. Tämä siis normaalin 8h työpäivän lisäksi. Pikkuhiljaa alkaa itsellä olo helpottaa, ja pystyn jo tekemään jotain kotitöitäkin vähän päivästä riippuen, mutta mies tekee edelleen suurimman osan.
Normaalisti minä teen enemmän koska en käy täyspäiväisesti töissä, ja opinnot eivät aina vaadi läsnäoloa, mutta pidempien työpätkieni aikana kotityöt jakautuvat aika tasaisesti. Mies osaa kumminkin myös ottaa kokonaisvastuun arjen pyörityksestä mikäli tilanne sitä vaatii. En olisi muunlaista enää ottanutkaan, kun eksästä pääsin eroon...
Enhän minä jaksaisikaan! Mutta kun en jaksa tällä hetkellä ryhtyä eroamaankaan kun kaikki voimat menee että saa arjen sujumaan.
Ja tosiaan homma eskaloituu nimenomaan silloin kun minä sairastun, muulloin meillä rullaa kohtuullisesti eli molemmat osallistuu kotihommiin jne. ja minä ryhdyn kuvittelemaan että kyllä tämä tästä ja koetan puhuakin asiasta, tosin huonoin tuloksi kun ei osaa sanoa miksi käyttäytynyt noin.
Mutta sitten taas kun joku sairastuu, mies vetäytyy ja näyttää harmistuksensa. Johtopäätös tietenkin on ettei ole muuttunut asian suhteen yhtään mutta itse en vain ymmärrä mistä tuollainen suhtautumistapa kumpuaa? Ei halua juuri tietää lastensakaan terveydentilasta, aina lamaantuu neuvottomaksi ja vetäytyy.
Onko jonkun puoliso "kehittynyt" asiassa hyvään suuntaan vai onko tässä nyt vain uskottava ettei se muutu?
Ekassa pitkässä suhteessa mies oli juuri tuollainen, selvästi suuttui mulle jos olin heikko, jopa kyykytti. Tuntui ihan oudolta (ja ihanalta), kun seuraava kumppani huolehti ja tuki. En enää ikinä lähtisi suhteeseen tuon ensimmäisen lailla käyttäytyvän kanssa. Empatiakyky on aika tärkeä ominaisuus parisuhteessa.
Miksi käyt töissä lämpöilemässä ja tartuttamassa muita.
Jonkun perheenjäsenen sairaustaessa mies käy kaupassa ja ostaa kassikaupalla kaikkea hyvää, minkä kuvittelee sairaalle maistuvan. Siellä on yleensä kaikenlaista irtokarkeista hedelmiin ja lääkkeisiin. Mies saa aikaiseksi jonkinlaista ruokaa, mutta minun sairastaessa kaikki kotityöt jäävät odottamaan paranemistani.
Olen pariin otteeseen ollut toista viikkoa sairaalassa ja mies kävi joka päivä katsomassa. Toisella kertaa olin pitkään sairas ja toipuminen oli hidasta, en olisi pärjännyt miehen tukea ja tsemppausta. Mies ei kiukuttele sairaana olevalle ja osaan sitä arvostaa. Miehen sairastaessa hän saa samanlaista kohtelua mitä itse antaa toisille.
Oma isä ei kestänyt yhdenkään perheenjäsenen sairastamista, mutta kaikkein vähiten äitini. Äiti ei saanut yhtään helpotusta minkään suhteen oli miten kipeä tahansa.