Miten puolisosi suhtautuu jos sairastut?

Kyseessä ei ole tarttuva tauti vaan todettu borrelioositartunta, johon menossa lääkekuuri.

ap

Voi ap, kuulostaa ihan kamalalta tuo miehesi. 

Meillä mies kyllä huolehtii ja hoivaa. Ei mitenkään ylenpalttisesti, mutta pienillä huomaavaisilla eleillä. 

Laittaa ruokaa ja tekee kotihommat, niin kuin nyt kuuluukin toisen sairastaessa.

Kahdesti olen hajottanut selkäni pahasti. Ekalla kerralla oli talvi tulossa ja ikkunat olivat likaiset, minä en kyennyt niitä pesemään. Mies pesi talon kaikki ikkunat.

Toisella kerralla elettiin joulunalusaikaa, ja minulla määräys pysyä makuulla. Mies valmisti ohjeideni mukaan laatikot, kinkun, joulutortut ja muut.

En voi valittaa. Hyvä mies on.

Epäilen, että ainakin joidenkin miesten kohdalla se on vaan pelkoa. Jos nainen on ollut kodista ja perheestä vetovastuussa ja mies toiminut enemmänkin statistina siinä, niin alkaahan se pelko hiipiä takamuksiin, että en halua kaikkea tätä vastuuta. Ehkä myös menettämisen pelkoa on mukana. Purkautuu sitten vihamielisyytenä.

Nämä miehet taitaa olla niitä, jotka vaihtavat puolisonsa lennosta kun kuulevat, että vaimo on sairastunut syöpään. En kyllä hetkeäkään katselisi miestä joka ei kykene tukemaan sairauden yllättäessä. Se vain kertoo siitä, että naisella on miehelle välinearvo eikä mitään muuta.

Vaimoni kotona heikkouden näyttäminen tai ääneen sanominen esimerkiksi sairastumalla on ollut tabu. Lääkkeitä ei ole saanut syödä, vaikka olisi pää kainalossa.

Nyt hän ei osaa suhtautua esimerkiksi sairastumiseen oikein mitenkään, tai varsinkaan se ei aiheuta mitään hoivaamisen tarvetta. Yleensä juuri keksii itselleen menoa ja muuta askaretta. Jos satun vaikka valittamaan huonoa oloa, saan kuulla kuinka paljon huonompi olo hänellå on ollut (eikä ole sitä sanonut ääneen)

Eipä tuo minua aikuista miestä haittaa, mutta muutaman kerran olen miettinyt, että mitä jos sairastuisin vakavasti. Olisko hänelle vaikka sairaalassa vierailu vaikeaa...

On empaattinen ja tekee kaikki ”juoksevat” hommat ja hoitaa koirat, lapsia meillä ei ole.

Olemme myös keskustelleet mitä teemme esim. syövän yllättäessä, mies ehdottomasti kokee että tietenkin yhdessä senkin vaiheen eläisimme. Itse en haluaisi vaivata miestä omassa syövässäni, vaan voisin äitini luona (sairaanhoitaja) sairastaa, mutta miehen mielestä hölyn pölyä, me ollaan oma perheemme ja yksikkömme.

Meillä mies kyllä hoitaa kotihommat, mutta on kiukkuinen. Ei todellakaan osoita mitään empatiaa, ei kysy vointia. Viime talvena olin influenssassa ja mies alkoi kotiin tultuaan valittaa, kun en edes tiskikonetta saanut tyhjennettyä ja täytettyä. Ei kertaakaan koko taudin aikana kysynyt vointia, kiukutteli vaan. Ahdistuu selvästi, kun olen sairas. Ei ymmärrä jos tarvitsen apua. Kerran oli niin hirveä yskä flunssan takia, että aamulla varsinkin vain yskin ja yskin vedet silmissä ja ääni täysin pois. Ihmetteli miksen voi viedä lasta hoitoon itse aamulla. Jouduin selittämään ja anelemaan moneen kertaan, että auta nyt tämän kerran, enhän minä voi ajaa autoakaan ja jos vaan yskin ja yskin vedet silmissä. Ei ymmärtänyt , oli vihainen, mutta hoiti homman. En tajua.

Usein meillä lapsi sairastuu ensin ja minä seuraavaksi, joten on tilanteita joissa lapsi ja minä ollaan samaan aikaan heikkona. Ne vasta hienoja aikoja ovatkin! Minua hävettää edes kertoa kenellekään ystävälle tästä, joten onneksi löytyy muitakin samassa tilanteessa olevia! Enkä kyllä keksi mistä moinen käytös johtuu. Joka taudin jälkeen olen puhunut miehelle,, että hän käyttäytyi tosi huonosti. Ei ymmärrä, hänen mielestään minä arvostelen turhaan. Joskus tosi sairaana ollessa olisi tosiaan ihanaa, jos joku välittäisi. Istuisi vaikka sängyn laidalle ja kysyisi vointia. Toisi kupin teetä tai sieltä ruokakaupasta suklaata. Tuo kyllä hoitaa ruuat ja kauppareissut, mutta hyvinkin kliinisesti vailla mitään lämpöä.

Miksi et hanki sellaista puolisoa, joka hoivaa? Mitä tapahtuu kun vanhenet?

Mitä pahemmin sairas sitä kiukkusempi mies on. Olen ajatellut, että hänen tapansa olla huolissaan.

Sitten kun hänellä on vaikka nuha, niin on vuodepotilas.

Vierailija kirjoitti:

Miksi et hanki sellaista puolisoa, joka hoivaa? Mitä tapahtuu kun vanhenet?

Niinpä, ei ainakaan hoivaa. Missö niitä toisenlaisia tyyppejä on? Tämäkin muuttunut itsekkääksi vasta myöhemmin, osasi kyllä hoivata seurusteluaikana.

Kurjinta on, että nimenomaan silloin kun itse on heikoilla ja tarvitsisi tukea ja hoivaa, saa osakseen välinpitämättömyyttä tai ilkeyttä. Eli jos itse ei jaksa niin ei ole oikeasti ketään joka kannattelisi hetken.

Mies makaa sohvalla ja lepää tekemättä mitään, koska ”hänkin voi ehkä kohta tulla kipeäksi”.

On ihmisiä, joita ärsyttää toisen ihmisen heikkouden näkyminen ja varsinkin se, jos toinen puhuu heikkoudestaan. Ehkä he näkevät sen säälin kerjäämisenä ja siksi ärsyyntyvät? Ehkä he pelkäävät, että joutuvat toisen "hyväksikäyttämäksi" avun tarvitsemisen kautta? Ehkä he torjuvat toisen ihmisen heikkouden koska se muistuttaa heidän omasta heikkoudestaan?

Vierailija kirjoitti:

Miksi et hanki sellaista puolisoa, joka hoivaa? Mitä tapahtuu kun vanhenet?

Miksi puolisoa pitäisi hoivata?

Vanhetessa tapahtuu monenlaisia asioita niin minulle kuin puolisolle joka on minua vanhempikin.

Oma mies kyllä hoivaa ja tekee ruuat, siivousta en tiedä hoitaisiko (en ole niin pitkään koskaan sairastanut että sotkua ehtisi kummemmin kertymään) mutta pyykitkin kyllä pesee ja laittaa ne kaappiin kun ne on kuivat.

Oikeastikko rakastatte noin empatia kyvyttömiä miehiä, hyi oksennus.

Mun mies myös tuollainen heikkoudesta ja sairastumisesta ärsyyntyvä. Koskee kyllä vain flunssaa, ei sellaisia vakavia sairauksia, mutta perheenjäsenten flunssa ei saa empatiaa aikaan: yleisin kommentti on:” miks mulla ei ole ikinä flunssaa” ”aina sä olet sairas” tai flunssaa poteva saa kommentteja kuinka on itse flunssan hankkinut huonoilla elintavoilla. 40 asteen kuume saa vasta ajattelemaan että ehkä oikeasti on siinä kunnossa että on vuoteen pohjalla ja voisi käydä lääkärissä. Ja totta kai, kun on itsellä flunssa, niin arvon sitten ihan eri asia ja huomattavasti pahempi kun muiden. Empatia ja hoiva yrityksenä saatan saada flunssassa jonkun lämpimän juoman tai appelsiini mehua ja ärsyyntyneenä naaman ja tokaisun kuinka pitäisi elää terveellisemmin.

Vierailija kirjoitti:

Oma mies kyllä hoivaa ja tekee ruuat, siivousta en tiedä hoitaisiko (en ole niin pitkään koskaan sairastanut että sotkua ehtisi kummemmin kertymään) mutta pyykitkin kyllä pesee ja laittaa ne kaappiin kun ne on kuivat.

Oikeastikko rakastatte noin empatia kyvyttömiä miehiä, hyi oksennus.

Miksi mies tekisi noita vain silloin kun minä olen sairaana? Hän kyllä tekee ruokaa, siivoaa ja pesee pyykkiä ja laittaa niitä kaappiin vaikka en olisi sairaana. Erityistä hoivaa en tarvitse sairaana, toki silloin välillä yrittää esim. piristää mutta kyllä hän huomioi minua samalla tavalla vaikka en olisi sairaana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi et hanki sellaista puolisoa, joka hoivaa? Mitä tapahtuu kun vanhenet?

Niinpä, ei ainakaan hoivaa. Missö niitä toisenlaisia tyyppejä on? Tämäkin muuttunut itsekkääksi vasta myöhemmin, osasi kyllä hoivata seurusteluaikana.

Kurjinta on, että nimenomaan silloin kun itse on heikoilla ja tarvitsisi tukea ja hoivaa, saa osakseen välinpitämättömyyttä tai ilkeyttä. Eli jos itse ei jaksa niin ei ole oikeasti ketään joka kannattelisi hetken.

Tämä kirjoitus kolahti. Minustakin tuntuu, että silloin, kun olen heikoimmillani, mies iskee vielä lisää. En vieläkään tiedä tekeekö hän sen tahallaan vai eikö hän vielä kaikkien yhteisten vuosien jälkeenkään vain osaa suhtautua heikkouteeni. 

Ja tosiaan missä niitä toisenlaisia tyyppejä on? Oma mahdollisuuteni "toisenlaisiin tyyppeihin" meni siinä, kun valitsin nykyisen mieheni ja tein hänen kanssaan lapsia. Ei ketään kiinnosta tässä ruveta minua sen kummemmin hoivaamaan ja itse on omat lapsetkin hoidettava. Flunssat ja vatsataudit iskevät yleensä sekä lapsiin että minuun samaan aikaan, joten fiksu toisenlainen tyyppi kiertää meidät kaukaa.

Voi herrajee, mistä noita miehiä löytyy.. Omani käyttäytyy mun sairastaessa normaalisti: Elää, tekee ruokaa, siivoaa yms. Myönnän, ruuanlaitto on normaalisti mun juttu, mutta jos olen kipeä, mies laittaa. Ja laittaakin hyvin. Suhteen alkuaikoina hän oikein kertoi mulle, ettei sitten osaa laittaa ruokaa ja siitä tuli mun juttu sitten. Mutta nyt myöhemmin olen huomannut, että osaahan se laittaa itse asiassa aika hyvää ruokaa.:) Mutta tosiaan, ei täällä mies uhriudu, jos olen kipeänä. Mitä nyt saattaa mun parannuttua pyytää keittämään aamukahvit, kun on itse "raatanut" pari päivää. Ja silloinkin virne päällä.;)

Mun puoliso on oikeasti äärimmäisen huolehtiva, ja varmaan jonkin määritelmän alla jopa hieman tossun alla, sillä aina jos pyydän häntä tekemään mitä tahansa, niin hän sen tekee hymyssä suin. Kun sairastun, hän tottakai "palvelee" minua edelleen, käy kaupassa ja tekee vuorostaan kotitöitä. Mutta en kuitenkaan ikinä saa sympatiaa sairastuessani, ja tiedän, että teidän joidenkin kommentteiden nähden tämä on tosi pieni ongelma, mutta silti se minua häiritsee hieman. Olisi välillä kiva saada vähän silittelyjä tai sääliä osakseen, varsinkin kun hän itse niitä kaipaa, kun hän sairastuu. Olen varmaan ihan tyhmä, kun tällainen asia minua häiritsee...