Jos lähemmäs 3v lapsi ei puhu, kuin muutaman sanan ja mekin väärin, niin onko lapsella joku kielellinen häiriö?

Nekin siis väärin

Puhu kenelle? Kuka kysyy?

Saattaa olla, tai sitten ei. Jos huoli on, niin neuvolaan yhteyttä.

No todennäköisesti, olisiko kehitysvammainen?

Kyllä lapset puhuvat kolmevuotiaina jo niin paljon että heidän kanssaan pystyy käymään aivan kunnollisia keskusteluja.

Todennäköisesti tuohon on neuvolassa jo puututtukin. Ilmeisesti kyse ei ole ap:n lapsesta joten asia ei aloittajalle kuulu.

Omalla lapsellani on vaikea kielellinen

erityisvaikeus. Enemmän olisin huolissani ymmärtääkö puhetta? Miten ohjautuu puheella kun pyydät lasta tekemään jotain?

Tarkoititko että lapselta puuttuu äänteitä puheesta?

Meidän lapsi puhui kolmen vanhana alle kymmenen sanaa. Tänä keväänä kirjoitti äidinkielestä laudaturin.

Jos 3-vuotiaana ei puhu, se voi tarkoittaa jotain. Ei kuitenkaan aina.

Kyllä 3-vuotiaana yleensä on jo sanavarastoa käytössä. Osa sen ikäisistä puhuu jo täysiä lauseita. Meidän neuvolasysteemi on kuitenkin niin tehokas, että varhainen puuttuminen toimii. Epäilenkin, ettei kyseessä ole aloittajan oma lapsi? Ja epäilen myös, että vanhemmat ovat tietoisia puheenkehityksen viiveestä, ehkä käyvät puheterapeutillakin, mutta eivät halua keskustella siitä tuttavien kanssa.

Kenelle pitäisi puhua? Kuka tätä kysyy?

Meidän tyttö alkoi puhumaan huomattavasti keskivertoa aiemmin, mutta vain me ja pari muuta ihmistä ymmärsi sitä. Kolmevuotistarkastuksessa otin asian puheeksi, kun artikulointi oli vieläkin heikkoa. Ja edelleen monet katsoi kysyvästi meitä että mitä tuo lapsi höpöttää. Tehtiin laaja puheenkehityksen testi, ja normaalit pisteethän tuo sai. Nyt on 3.5 ja edelleen joudun itsekin välillä sanomaan että "kulta, älä mumise, kun äiti ei ymmärrä. Täytyy puhua kuuluvalla ja selvällä äänellä." Nyt saadaan yleensä asiat selvitettyä, mutta ääntää edelleen kuten monien kaverien kaksivuotiaat.

Neuvolasta pyydät lähetteen eteen päin ja asia selviää.

Oma lapsi ei puhunut 2v ja pyysin neuvolasta lähetteen, niin lapsella verbaalinen dyspraksia ja oikealla avulla on täysin saanut toiset kiinni.

Minun tyttö täytti juuri neljä. Osaa alle 40 sanaa. Hänellä oli tutkimusjakso sairaalaan ja diagnoosina kielellinen erityisvaikeus. Kaikissa muissa taidoissa on sitten ikätasoaan edellä ja niin reipas ja iloinen. Jos lapsi ei ymmärrä kaikkea eikä yritä löytää muita keinoja itsensä ilmaisuun niin ongelma on isompi.

Ja jos ap lapsi josta puhut ei ole omasi niin älä puutu siihen. Minusta ainakin on niin mukava kun jokainen naureskelee miten meidän janipetteri oppi puhumaan jo vuoden iässä ja luki romaaneja kaksi vuotiaana, että miksi ei tuo teidän? Minun tyttönikin osaa jo sulkeutua tiettyjen ihmisten luona, koska ymmärtää itsekin että muut puhuu ja hän ei. Neuvolassa kyllä huomataan asia ja laitetaan lähete jatkotutkimuksiin.

Jos aloittaja on lapsen huoltaja, ongelman syy löytyy peilistä.

Hirvittävän moni vanhempi on täysin kyvytön tajuamaan, että itse antaa lapselleen käytös- ja toimintamallit. Mallioppiminen kun on  ensimmäinen ja tärkein oppimisen tapa. Ei lapsi nouse edes kävelemään, ellei näe toisen ihmisen kävelevän. Eikä puhu, ellei näe ja kuule ihmisten puhuvan keskenään ja hänen kanssaan. Susilapsi.

Voi olla normaaliakin. Jotkut aloittavat myöhemmin puhumisen.

Samanlaisessa tilanteessa saatiin neuvolasta lähete puhe- ja toimintaterapiaan, joissa tehtiin alkukartoitus ja lapsi läpäisi (helpot) testit, joten seuraavat testit ja puheterapia 5-vuotiaana. Sai SI-häriön diagnoosiksi. Lapsi ei saa kavereita, on väkivaltainen ja toistelee pitkiä fraaseja ja lainauksia. Muistuttaa vuoden pari nuorempaa joissain asioissa. Tuntuu, että kasvatan erityislasta, mutta mitään apua tai tukea ei saa. Neurologille neuvola ei suostunut lähettämään. Mielessä on kehitysvamma, Asperger, adhd ja dysfasia mahdollisia tulevia diagnooseja.

Pienille lapsille kannattaa myös puhua helppoja, lyhyitä ja yksinkertaisia lauseita. Näin lapsi ymmärtää ne paremmin ja ne on hänenkin helpompi toistaa. Pilko sanottava asia pieniin lauseisiin.

Oma lapsi ei juurikaan puhunut 3-vuotiaana, sai lähetteen puheterapiaan. Siellä paljastui verbaalinen dyspraksia, lähes kaikki äänteet puuttuivat suun motorisen häiriön vuoksi vaikka ymmärtämisessä ei ollut mitään ongelmia. Nykyään 6-vuotiaana ahkeran harjoittelun jälkeen enää r puuttuu.

Puhe on tuossa tapauksessa viivästynyt, mutta voi olla myös hyvälaatuinen viivästymä, eli 4-vuotiaana puhuu kuten muutkin ikäisensä. Muussa tapauksessa voi olla kielellinen erityisvaikeus, eli puheen tuoton ja/tai ymmärtämisen vaikeuksia, mutta muuten normaaliälyinen ja -taitoinen. Siinä tapauksessa ohjataan puheterapiaan ja pystyy kuntoutuksen myötä normaalielämään. Toki voi olla myös jokin vakavampi asia, kehitysvamma tmv.

Lapsellani on 3,5v ystävä, joka puhuu alle 20 sanaa ja nekään eivät kaikki ole muiden kuin vanhempien ymmärrettävissä. Iloinen ja reipas lapsi kuitenkin ja ymmärtää puhetta hyvin. Neuvolasta sai lähetteen tutkimuksiin, mutta siellä on kovat jonot, tuskin pääsee eteenpäin ennen kuin on 4 täyttänyt. Saattaa hyvinkin oppia puhumaan ennen sitä, jos ei, niin sitten saa apua, joten mielestäni syytä huoleen ei ole. Hänen vanhempansa suhtautuvat myös asiaan rennosti.

Naapurin lapsi täytti juuri kolme, eikä puhu yhtään mitään. Toistelee vain yhtä itse keksimäänsä sanaa. Kun näin ensi kerran hänen isoäitinsä, tämä alkoi suureen ääneen kauhistella, kun lapsi ei puhu. Sanoin, että kukin ajallaan. Niin lapsen kuullen isoäiti pauhasi, että kyllä hänen muut lapsenlapset jo kolmivuotiaina puhuivat täysin ja kiinnitti heti huomiota, että puhuuhan sinunkin lapsesi. Tämä vertailu tuntui kurjalta.

Annetaan lasten leikkiä ja olla lapsia. Oma lapseni ainakin leikkii sujuvasti näiden kummankin kanssa, ei haittaa tahtia se, puhuuko toinen vielä vai ei. Lapset ovat fiksumpia kuin aikuiset, ottavat ihmiset sellaisina kuin nämä ovat.

Tuo katse ja herkkyys mainittuna puheen kanssa tulee mieleen joku autismin kirjon häiriö. Kirjoitan kokemuksesta, itsellä autistinen lapsi. Pitäisi tietää enemmän, ennen kuin varmemmin osaisi arvella. Nykyään kyllä tunnistan hyvin pian autismin kirjoon kuuluvan henkilön. Onneksi näille lapsille on nykyään saatavana paljon tukea. Varhain aloitettu tuki auttaa paljon lapsen tulevaisuutta ajatellen.

Ei häiriötä, on uniikki lumihiutale.