Kosketuksen kaipuu parisuhteessa
Onko muita kohtalontovereita parisuhteissa joilla ei ole yhtään kosketusta puolison kanssa. Ei edes sormella tökkäisyä että väistä...
Toki voisin koskettaa, esim. halata mutta kun se toinen liukastelee pois tai näyttää erittäin selvästi että se ei halua kosketusta.
Puhevälitkin on mitä on, perheen arjen pyörityksen kannalta tarvittavat asiat puhutaan muuten hiljaisuus. Ihminen tarvitsee fyysistä kosketusta välillä, ainakin minä. Ahdistus on kova, ehkä vaimo ei enää halua minua. Helpompi on varmaan elää kylmässä suhteessa jos ei pidä toisesta, kuin se että pitää ja toinen on kylmä. Erehdyin näemmä ottamaan naisen joka ei puhu eikä pussaa :( ja tätä jatkunut jo vuosia, välillä meinaa henkinen jaksaminen olla vaikeaa. Tätäkö loppuelämä tai pahempi jos vaimo jättää kun ollaan vanhempia ja itse jää yksinäiseksi kun ei enää kelpaa kenellekään...
Kommentit (59)
Vierailija kirjoitti:
No on se harmi ettei kysyntä ja tarjonta kohtaa.. Olen nainen ja pidän kovasti sekä läheisyydestä että seksistä mutta en ole eroni jälkeen löytänyt uutta miestä, kovasta yrityksestä huolimatta.
Haluaisin istua illat sylikkäin, tehdä asioita yhdessä, nauttia yhdessäolosta ja sitä seksiäkin piisaisi niin paljon kun mies vaan jaksaisi. Mut kun ei. Sitten saa lukee näistä parisuhteessaan kärvistelevistä miehistä...potuttaa, täällä olisi juuri sellainen nainen josta unelmoit kun vaan ymmärtäisit siirtyä elämässäsi eteenpäin ja jättää huonon suhteen taaksesi!
Kerrot vain että mistä päin suomea ja minkä ikäinen niin ihannemiehet tältä palstalta laittavat sulle sähköpostiosoitteita.
Oman kokemukseni mukaan mekaanista kosketusta SAATTAA irrota, jos säännöllisesti käyttää leijonanosan omasta ajastaan "kotitöihin". Vaimo ei kylläkään itse suostu asettamaan mitään ylärajaa omalle kotityön määrälleen ja odottaa samanlaista uhrautumista/uhriutumista minulta. Olen olen ollut valmis neuvottelemaan (esim..max 5 h / viikko). Ei kelpaa, vain taivas on hänellä "taloustöiden" rajana. Harva se päivää keekoilee imuri kädessä..EI KIITOS, en välttämättä edes halua häneltä kosketusta enää.
Vierailija kirjoitti:
Oman kokemukseni mukaan mekaanista kosketusta SAATTAA irrota, jos säännöllisesti käyttää leijonanosan omasta ajastaan "kotitöihin". Vaimo ei kylläkään itse suostu asettamaan mitään ylärajaa omalle kotityön määrälleen ja odottaa samanlaista uhrautumista/uhriutumista minulta. Olen olen ollut valmis neuvottelemaan (esim..max 5 h / viikko). Ei kelpaa, vain taivas on hänellä "taloustöiden" rajana. Harva se päivää keekoilee imuri kädessä..EI KIITOS, en välttämättä edes halua häneltä kosketusta enää.
lol
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No on se harmi ettei kysyntä ja tarjonta kohtaa.. Olen nainen ja pidän kovasti sekä läheisyydestä että seksistä mutta en ole eroni jälkeen löytänyt uutta miestä, kovasta yrityksestä huolimatta.
Haluaisin istua illat sylikkäin, tehdä asioita yhdessä, nauttia yhdessäolosta ja sitä seksiäkin piisaisi niin paljon kun mies vaan jaksaisi. Mut kun ei. Sitten saa lukee näistä parisuhteessaan kärvistelevistä miehistä...potuttaa, täällä olisi juuri sellainen nainen josta unelmoit kun vaan ymmärtäisit siirtyä elämässäsi eteenpäin ja jättää huonon suhteen taaksesi!Kerrot vain että mistä päin suomea ja minkä ikäinen niin ihannemiehet tältä palstalta laittavat sulle sähköpostiosoitteita.
:D Mielelläni laittaisinkin mutta palstan säännöt taitavat estää moisen. Olen Pohjanmaalta, ikä 40+.
Voi hyvät ihmiset! Älkää tuhlatko tätä yhtä ja ainutkertaista elämää sellaisessa parisuhteessa joka on lähinnä enää kaverisuhde! Tiedän mistä puhun, itse olen lähtenyt sellaisesta liitosta joka oli loppuun eletty ja en tuntenut enää rakkautta enkä välittämistä ex puolisoa kohtaan. Se taas johtui monesta syystä mutta ero päätöstä en ole koskaan katunut. Kyllä se monesti on niin että jos nainen ei enää halua läheisyyttä/seksiä se johtuu siitä että hän ei enää rakasta miestään. Monet miehet eivät tätä jotenkin halua uskoa tai ymmärtää. Siihen ei yleensä auta mitkään keskustelut eikä palaverit. Ero on ainut oikea ratkaisu kaikkien kannalta, myös lasten jos heitä on. Pitää olla rohkea ja tehdä päätöksiä ja ratkaisuja vaikka ne eivät todellakaan aina ole helppoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No on se harmi ettei kysyntä ja tarjonta kohtaa.. Olen nainen ja pidän kovasti sekä läheisyydestä että seksistä mutta en ole eroni jälkeen löytänyt uutta miestä, kovasta yrityksestä huolimatta.
Haluaisin istua illat sylikkäin, tehdä asioita yhdessä, nauttia yhdessäolosta ja sitä seksiäkin piisaisi niin paljon kun mies vaan jaksaisi. Mut kun ei. Sitten saa lukee näistä parisuhteessaan kärvistelevistä miehistä...potuttaa, täällä olisi juuri sellainen nainen josta unelmoit kun vaan ymmärtäisit siirtyä elämässäsi eteenpäin ja jättää huonon suhteen taaksesi!Kerrot vain että mistä päin suomea ja minkä ikäinen niin ihannemiehet tältä palstalta laittavat sulle sähköpostiosoitteita.
:D Mielelläni laittaisinkin mutta palstan säännöt taitavat estää moisen. Olen Pohjanmaalta, ikä 40+.
Kyllä ne osoitteet sen verran kauan palstalla säilyvät että ne ehtii ottamaan talteen, mutta joudun jättämään itse väliin.
t. pk-seudulta ja paljon nuorempi.
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvät ihmiset! Älkää tuhlatko tätä yhtä ja ainutkertaista elämää sellaisessa parisuhteessa joka on lähinnä enää kaverisuhde! Tiedän mistä puhun, itse olen lähtenyt sellaisesta liitosta joka oli loppuun eletty ja en tuntenut enää rakkautta enkä välittämistä ex puolisoa kohtaan. Se taas johtui monesta syystä mutta ero päätöstä en ole koskaan katunut. Kyllä se monesti on niin että jos nainen ei enää halua läheisyyttä/seksiä se johtuu siitä että hän ei enää rakasta miestään. Monet miehet eivät tätä jotenkin halua uskoa tai ymmärtää. Siihen ei yleensä auta mitkään keskustelut eikä palaverit. Ero on ainut oikea ratkaisu kaikkien kannalta, myös lasten jos heitä on. Pitää olla rohkea ja tehdä päätöksiä ja ratkaisuja vaikka ne eivät todellakaan aina ole helppoja.
Sukupuolten välillä tilanne on täysin erilainen.
Nainen jos eroaa niin hän voi sanoa 100% varmuudella löytävänsä uuden miehen kun valinnanvaraa on.
Mies jos eroaa niin siinä saattaa olla edessä vuosikausien vastentahtoinen sinkkuus kun kukaan nainen ei yksinkertaisesti kiinnostu.
Intiimiys ja läheisyys kuuluvat parisuhteeseen ja vastuu siitä on molemmilla. Jokainen kaipaa läheisyyttä ja yhteyttä toiseen. Jotain on taustalla, että teidän välinne ovat etäiset. Sinun täytyy ottaa asia puheeksi, olla valmis kuulemaan vaimon ajatukset (vaikka se voi tehdä kipeääkin) ja tehdä selväksi että tilanteeseen täytyy lähteä hakemaan aktiivisesti muutosta. Muutos tulee olemaan muutakin kuin sitä, että vaimo muuttuu fyysisemmäksi. Todennäköisesti myös sinun täytyy miettiä millä tavoin voit tuoda läheisyyttä ja yhteyden tunnetta suhteeseen -myös muuten kuin kosketusten kautta.
Aktiivinen muutos ja parisuhdeterapia johon kumpikin sitoutuu . Tai ero.
Olen itse toisella kierroksella ja onhan se häkellyttävän ihanaa nähdä kumppanin onni siitä, että hän kertoo kokevansa ensimmäistä kertaa elämässään olevansa rakastettu ja haluttu -tunteiden ja intohimon kohde . Se on syy miksi parisuhdetta haluamme ja huonoon suhteeseen jäädään yksinjäämisen pelosta.
Muista että sinulla on vain yksi elämä. Jos ette saa hommaa toimimaan, saattaa teillä molemmilla olla jossain ihminen, joka sytyttää ja joka saa teidät kukoistamaan. Elämä on sen arvoista.
Kumppaninne kuulstavat aspergereilta, koska heitä vaivaa toisen ihmisen kosketus.
48, naisena en ymmärrä miten se *vastentahtoinen sinkkuus* eroaa siitä jos parisuhteessa ei enää ole läheisyyttä, puhetta tai ylipäätään mitään kiinnostusta tai kunnioitusta toista kohtaan?
Tai siis niin, että se on kiinnostus on yksipuolista.
Ei se auta vaikka rakastaa kuinka jos toinen ei enää rakasta.
Mieluummin vapaana yksin kuin yksin yhdessä.
Ainakin silloin säilyy itsetunto ja itsekunnioitus.
Kamalaa odottaa jotain murusia joita se toinen suostuu joskus heittämään, silloin kun häntä itseä huvittaa.
Jos huvittaa.
Ei ne naisetkaan aina nopeasti mene uuteen suhteeseen.
Minäkin olen eron jälkeen kymmenisen vuotta ollut sinkkuna.
Mutta silti en kadu enkä kertaakaan ole ajatellut palaavani liittoon, jossa tunteet olivat jo loppuneet, kämppäkaveruuteen en suostunut.
Miehelle sekin olisi riittänyt, mutta ei minulle.
Sinkkuudessa on omat hyvät ja huonot puolensa.
Mutta jos löydän jonkun, joka kolahtaa voin kyllä pariutua, mutta sitä kolahdusta ei vain vielä ole tullut.
Mieluummin silloin olen yksin.
Miehill kin tekisi hyvää olla itsekseen eikä niin, että oletuksena olisi se, että eron jälkeen pitäisi heti joku löytyä.
Tai aika pian.
Halut ja tunteet oltava selvät naista kohtaan, en voisi "puolivaloilla" olla suhteessa.
Niin, mieluummin olisin vastentahtoisesti sinkku kuin vastentahtoisesti parisuhteessa.
Tarkoitan vastentahtoisella parisuhteella sitä, että olisin parisuhteessa, josta puuttuisi kaikki ne peruselementit joiden vuoksi parisuhteessa yleensä ollaan.
Minulle tärkeitä elementtejä ovat, että pystytään luontevasti ja myönteisesti antamaan ja vastaanottamaan läheisyyttä ja hellyyttä, pystytään molemminpuoliseen, toista arvostavaan ja ymmärtävään kommunikointiin ja huumoriin.
no meillä minä mies teen 89% aloitteet oli seksiä hierontaa haleja.psygologin oppitunnit ei auta.vaimolla lukot päällä lapsuudesta. tunnustaa sen.ihmetyttää silti että eikö tavan voi muuttaa.typerän tuntusta kun toinen ei oke tunteella mukana.rakastumusvaiheessa tietysti kaikki vetäää pinkkilasit päähän antaakseen ok kuvan.ei siin mitään pitää lapsia kohdella hyvin niin ei tarvii puolisoiden ja lastenlasten kärsiä....kosketuksen puutteesta
Meillä minä naisena olen se, joka kaipaisi enemmän läheisyyttä, mutta miehen mukaan on vain normaalia ettei suhteessa kymmenen vuoden jälkeen ole enää intohimoa. Kaipaisin sitä, että tunnen olevani haluttu ja rakastettu, mutta onko se riittävä syy lähteä muuten toimivasta parisuhteesta?
Aloitin salasuhteen pitkään naimisissa olleet miehen kanssa. Koskaan ei mies vaimoaan moittinut tai mitenkään kommentoinut. Kerran kun häntä paijasin, totesi vain, että et usko miten hyvältä tuntuu kun kosketetaan. Siinä taitaa olla syy, miksi hän hakeutuu luokseni.
Kurjaa, meillä toisinpäin. Kaipaisin kosketusta, läheisyyttä ja yhdessä tekemistä, mutta yleensä kun mies tulee kotiin, niin tämä painuu puuhailemaan omia tärkeämpiä juttujaan. Yrittää aina joskus käydä pikaisesti halaamassa tai sanoo rakastavansa, liukenee kuitenkin paikalta yhtä nopeasti kuin on tullutkin, eikä tilanteesta irtoa suuntaan tai toiseen oikein mitään. Seksiä on aika harvoin, paljon harvemmin kuin haluaisin. Kuulemma haluttaa, mutta on stressiä ja sitä ja tätä ja tuota. Ei kuulemma ole aikaa seksille, mutta puhelinta voi näprätä sängyssä tunnin ennen nukahtamista. Aikaa on kyllä kaikkeen kavereiden kanssa kaljoittelusta perheenjäsenten rientoihin, minulle ei, vaikka sitä joka viikko ääneen pyydän.
Vaikutan varmaan tuollaiselta tunnekylmältä akalta, kun en itse enää jaksa kauheasti yrittää koskettaa, puhua tai tehdä aloitteita. Olen valtavan pettynyt ja surullinen, poden riittämättömyyden tunnetta aivan liian usein. Rakastan miestäni yli kaiken ja ainakin ennen pidin häntä parhaana ystävänäni, mielenkiintoisena ja kiihottavana. Pala nousee kurkkuun kun edes miettii asiaa.
No on se harmi ettei kysyntä ja tarjonta kohtaa.. Olen nainen ja pidän kovasti sekä läheisyydestä että seksistä mutta en ole eroni jälkeen löytänyt uutta miestä, kovasta yrityksestä huolimatta.
Haluaisin istua illat sylikkäin, tehdä asioita yhdessä, nauttia yhdessäolosta ja sitä seksiäkin piisaisi niin paljon kun mies vaan jaksaisi. Mut kun ei. Sitten saa lukee näistä parisuhteessaan kärvistelevistä miehistä...potuttaa, täällä olisi juuri sellainen nainen josta unelmoit kun vaan ymmärtäisit siirtyä elämässäsi eteenpäin ja jättää huonon suhteen taaksesi!