Kosketuksen kaipuu parisuhteessa

Vierailija kirjoitti:

Onko muita kohtalontovereita parisuhteissa joilla ei ole yhtään kosketusta puolison kanssa. Ei edes sormella tökkäisyä että väistä...

Toki voisin koskettaa, esim. halata mutta kun se toinen liukastelee pois tai näyttää erittäin selvästi että se ei halua kosketusta.

Puhevälitkin on mitä on, perheen arjen pyörityksen kannalta tarvittavat asiat puhutaan muuten hiljaisuus. Ihminen tarvitsee fyysistä kosketusta välillä, ainakin minä. Ahdistus on kova, ehkä vaimo ei enää halua minua. Helpompi on varmaan elää kylmässä suhteessa jos ei pidä toisesta, kuin se että pitää ja toinen on kylmä. Erehdyin näemmä ottamaan naisen joka ei puhu eikä pussaa :( ja tätä jatkunut jo vuosia, välillä meinaa henkinen jaksaminen olla vaikeaa. Tätäkö loppuelämä tai pahempi jos vaimo jättää kun ollaan vanhempia ja itse jää yksinäiseksi kun ei enää kelpaa kenellekään...

Sinä oot naisellesi ainoastaan kukkaron kantaja ja elättäjä.

Vakavasti harkitsisin eroamista, hyväkin naisia on vielä olemassa.

Meillä läheisyyttä ja hellyyttä riittää, kainaloon tulee kehräämään useita kertoja päivässä kun siihen pienikin mahdolliuus tulee, istuu syliin hellittäväksi ja hellii silitellen ja suukotellen.

Ei keskusteluyhteyttä, ei fyysistä läheisyyttä: ei parisuhdetta. Älä roiku tuossa tilanteessa, elämä menee hukkaan.

Millainen vaimo on lapsia kohtaan? Antaako heille hellyyttä? Voisiko vaimolla olla joku kriisi menossa?

Meillä ihan samaa. Sillä erotuksella että kyllä vaimon suun saa käymään, kun tarpeeksi kauan kepillä tökin ja tahallani ärsytän. Ja siinä tulikin mainittua osasyy ongelmaan. Ongelmista tulee noidankehä.

Vierailija kirjoitti:

Millainen vaimo on lapsia kohtaan? Antaako heille hellyyttä? Voisiko vaimolla olla joku kriisi menossa?

Niin, onko niitä lapsia? Ap kyllä puhuu perheestä. Kriisi on sitten ilmeisesti kestänyt jo vuosia...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko muita kohtalontovereita parisuhteissa joilla ei ole yhtään kosketusta puolison kanssa. Ei edes sormella tökkäisyä että väistä...

Toki voisin koskettaa, esim. halata mutta kun se toinen liukastelee pois tai näyttää erittäin selvästi että se ei halua kosketusta.

Puhevälitkin on mitä on, perheen arjen pyörityksen kannalta tarvittavat asiat puhutaan muuten hiljaisuus. Ihminen tarvitsee fyysistä kosketusta välillä, ainakin minä. Ahdistus on kova, ehkä vaimo ei enää halua minua. Helpompi on varmaan elää kylmässä suhteessa jos ei pidä toisesta, kuin se että pitää ja toinen on kylmä. Erehdyin näemmä ottamaan naisen joka ei puhu eikä pussaa :( ja tätä jatkunut jo vuosia, välillä meinaa henkinen jaksaminen olla vaikeaa. Tätäkö loppuelämä tai pahempi jos vaimo jättää kun ollaan vanhempia ja itse jää yksinäiseksi kun ei enää kelpaa kenellekään...

Sinä oot naisellesi ainoastaan kukkaron kantaja ja elättäjä.

Vakavasti harkitsisin eroamista, hyväkin naisia on vielä olemassa.

Meillä läheisyyttä ja hellyyttä riittää, kainaloon tulee kehräämään useita kertoja päivässä kun siihen pienikin mahdolliuus tulee, istuu syliin hellittäväksi ja hellii silitellen ja suukotellen.

Nainen taitaa olla pienikokoinen ja siro. Kiva juttu. Yritäpä tyypillisen läskimatamin kanssa samaa...

Osta tekopillu. Aluksi yksinäisyys tuntuu pahalta, mutta kun vuodet vierii niin turrut, et enään kaipaa naisia ja tarpeesi voit tehdä tekopimperoon. Huomaat lopulta, että et enää edes kaipaa naisia kun saat tehtyä tarpeesi johonkin mikä tuntuu samalta kuin naisen alapää.

Huomaat miten elämä on myös helpompaa. Kun joku nainen flirttailee sinulle niin et vaivaa päätäsi sillä sen enempää, et enään mieti ''olisikohan tuosta voinut tulla jotain'' etc, koska sulla odottaa kotona systeemi mikä tyhjentää sun pussit just silloin kun sinä haluat, ilman draamaa.

Juu onhan se löve kivaa aluksi, mutta kyynisenä ihmisenä minä en kyllä edes usko rakkauteen, on vain ihmisiä ketkä yrittävät hyötyä toisistaan. Aito kumppanuus on hyvin hyvin harvinaista.

Vierailija kirjoitti:

Onko vaimosi masentunut tai muuten mt-ongelmainen?

En oikeasti enää tiedä mitä se on :(

Olen itse siinä mielessä rajoittunut henkilö joka tarvitsee 100% luoton toiseen ihmiseen jotta olen ns. oma itseni enkä pidä mitään kulissia yllä tai jätä henkilökohtaisimpia asioita kertomatta. Nyt huomannut aivan viime aikoina ettei vaimoni enää kuulu tähän harvaan joukkoon jolle voin kertoa kaiken.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millainen vaimo on lapsia kohtaan? Antaako heille hellyyttä? Voisiko vaimolla olla joku kriisi menossa?

Niin, onko niitä lapsia? Ap kyllä puhuu perheestä. Kriisi on sitten ilmeisesti kestänyt jo vuosia...

Kyllä tässä on vuosia vierinyt, ei olla enää nuoria mikä sekin tekee tilanteen vielä ahdistavammaksi.

Ihmettä odotellessa.. en kykene lähtemään rakkaan luota poiskaan :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millainen vaimo on lapsia kohtaan? Antaako heille hellyyttä? Voisiko vaimolla olla joku kriisi menossa?

Niin, onko niitä lapsia? Ap kyllä puhuu perheestä. Kriisi on sitten ilmeisesti kestänyt jo vuosia...

Kyllä tässä on vuosia vierinyt, ei olla enää nuoria mikä sekin tekee tilanteen vielä ahdistavammaksi.

Ihmettä odotellessa.. en kykene lähtemään rakkaan luota poiskaan :(

Jaksat häntä kuitenkin vielä rakastaa. Vaimosi taitaa olla todellinen helmi muuten? Mitä rakastat eniten hänessä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millainen vaimo on lapsia kohtaan? Antaako heille hellyyttä? Voisiko vaimolla olla joku kriisi menossa?

Niin, onko niitä lapsia? Ap kyllä puhuu perheestä. Kriisi on sitten ilmeisesti kestänyt jo vuosia...

Kyllä tässä on vuosia vierinyt, ei olla enää nuoria mikä sekin tekee tilanteen vielä ahdistavammaksi.

Ihmettä odotellessa.. en kykene lähtemään rakkaan luota poiskaan :(

Sitä ihmettä ei ole tapahtumassa. Tiedät kyllä, että ero on ainoa ratkaisu, jos muutosta haluat.

Avioliitossani mies ei enää halunnut koskettaa. Torjui fyysisesti, pyristeli irti, kun halasin. Ei halunnut nukkua vieressä. Yhdessä 20 vuotta. Koskaan ei kovin fyysistä suhdetta ollutkaan. Useita puolen vuoden taukoja seksistakin. Suutelenminen ja vierekkäin istuminen ei sopineet miehelle enää viimeisinä avioliittovuosina.

Rakastuin toiseen mieheen. Ilmeni sitten, että exänkin rakkaus oli loppunut. Ei vain ollut miestä sanoa sitä ja olin helppo kämppäkaveri isommalla palkalla kuin hällä.

Meilläkin loppunut kosketus ja jos siitä kysyy, suututaan. Vikaa on toki itsessäkin. Jotenkin tarvitsisi tilanne purkaa.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa kyllä pahalta. Jos vaimo ei pitkittyneesti suostuisi kosketukseen ja läheisyyteen, ei suostuisi puhumaan asiasta, eikä suostuisi hakemaan tilanteeseen apua yksin tai yhdessä, niin hakisin eroa. Eihän tuollainen tilanne ole parisuhde, vaan kaverisuhde. Ei se lapsillekaan anna oikeaa esimerkkiä parisuhteesta, jos eivät näe vanhempien välillä minkäänlaista kosketusta ja hellyyttä.

-M42

Tuollainen suhde ei ole edes kaverisuhde. Ystäviäkin nimittäin halataan ja taputetaan olkapäälle yms. Eivätkä ystävät sano toisilleen: ”No on sullakin ongelmat. Menisit hoitoon!”

N29

Vierailija kirjoitti:

Itse rakastan ja haluan edelleen vaimoani, joten miten voisin erota? Samalla toki olen onneton tähän tilanteeseen. Ehkä lähinnä siihen että vaimoni ei koe samoin.

Ehkä tämä on ollut alkuhuumaa lukuunottamatta yksipuolista, en osaa sanoa kun vaimo ei puhu asiasta. Kitumista tämä lieneekin..

Vaimolla on syy tuohon kylmyyteen. Sun tehtäväsi  on katsoa peiliin ja miettiä mikä se syy voisi olla.Halut eivät sammu itsekseen vaan syy  löytyy aina, yleensä se syy on pettymys puolison käytökseen ja apuun arjessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse rakastan ja haluan edelleen vaimoani, joten miten voisin erota? Samalla toki olen onneton tähän tilanteeseen. Ehkä lähinnä siihen että vaimoni ei koe samoin.

Ehkä tämä on ollut alkuhuumaa lukuunottamatta yksipuolista, en osaa sanoa kun vaimo ei puhu asiasta. Kitumista tämä lieneekin..

Vaimolla on syy tuohon kylmyyteen. Sun tehtäväsi  on katsoa peiliin ja miettiä mikä se syy voisi olla.Halut eivät sammu itsekseen vaan syy  löytyy aina, yleensä se syy on pettymys puolison käytökseen ja apuun arjessa.

Usein näin, mutta ei se aina näin suoraviivaista ole eikä voi syyllistää yksin ap:tä tietämättä taustaa. Kyllä ne halut sammuvat aivan puolisosta johtumattomista syistäkin: mielenterveys, hormonitasapainon muutokset, lääkitys... Tai ehkäpä on tapahtunut se klassinen, että suhteeseen on ryhdytty "ihan kivan" tyypin kanssa alunperinkin, eikä intohimo ole koskaan roihunnut ja sekin vähäinen hiipuu vähitellen.

Ihan perseestähän tämä on.

Mun mies ei pidä koskettamisesta eikä tee sitä vapaaehtoisesti saati intohimosta (mitä se on????) koskaan. Hellin kosketus on taputus pakaroille nukkumaan mennessä (hän tulee sänkyyn 04 aamuyöllä), sitäkin max kerran kuukaudessa. Halaus on sellainen läpy läpy jossa ei ole yhtään tunnetta,  halua tai intohimoa.

Minä kaipaan läheisyyttä enemmän kuin ruokaa!! Ihanaa intensiivistä halausta kerran pari päivässä (edes), paijailua telkkaria katsoessa, nukkumaanmenoa yhdessä ja nukahtamista lusikassa edes joskus! Suukkoa sillointällöin, kunnon suudelmiakin. Tietoa siitä että olen ihaninta maailmassa. Rakastellessa toistemme vartalon, kasvojen ja hiusten sivelyä, mulla rintojen silittely olisi kiihottavinta ikinä! Mutta ei. Rakastelu edellyttää tietyn kipinöinnin olemassaoloa joka päivä pienellä hellyydellä ja läheisyydellä, nyt vain teknisesti ok pano. En nauti.

En tiedä kauanko enää kestän, 3 vuoden jälkeen kuopuskin on lähtökuopissaan. Todennäköisesti myös minä. Pelkkä kaveruus/kumppanuus ei jaksa kantaa ikuisesti

Tuo on ihan kamalaa. Kuitenkin, kosketus loppuu kun puhe loppuu.  En voisi harrastaa seksiä tai hellyyttä sellaisen miehen kanssa, joka ei puhu eikä kuuntele. Joten miehet, puhukaa, kuunnelkaa. Sanokaa asiat suoraan mutta kauniisti. Ja sanokaa sille naisellenne, että kun ette osaa lukea ajatuksia, toivotte, että hänkin puhuisi teille ajatuksistaan ja toiveistaan.

Miettikääs vain, milloin teillä on puhuttu muusta kuin siitä, kuka hakee lapset, kuka käy kaupassa, minkä väriseksi seinä maalataan. Se on lopun alkua.

Vierailija kirjoitti:

Tästä ei puhuta, mutta aika moni nainen on tunnekylmä ja seksiä on vain kun tarkoitus lisääntyä.

Jaaha. Oletko montakin naista tehnyt tunnekylmäksi lisäännyttyäsi heidän kanssaan?

Minulta ja mieheltäni loppui läheisyys kun sairastuin. Olin pitkään syvästi masentunut. Kaipasin puolisoani, mutta hän pakeni työhönsä ja vetäytyi pois.

Mies odottaa surffailevansa onnen aalloilla tekemättä mitään, huomioimatta kumppania mitenkään, jättämällä kaiken paska-arjen pyörittämisen tämän harteille, oli tämä siihen kykenevässä kunnossa tai ei. Suurin osa omaishoitajista on naisia, jotka hoitavat sairastuneita miehiään. Miehet puolestaan ottavat eron ja katoavat lastensakin elämästä.

Teettekö te osanne perhearjesta? Lasten kasvatuksesta ja hoidosta? Vai heittäydyttekö ylimääräiseksi miesvauvaksi?

Aloittajalla kysyisin, että mikä on hyvää liitossanne?

Miten vaimo huomio sinua ihmisenä?

Miten sinä vaimoa?

Jos ei nyt puhuta tästä puuttuvasta läheisyydestä tai seksistä?

Onko niin, että vaimo on alusta alkaen huomannut, että sinä olet se rakastuneemoi ja toisesta riippuvaisempi osapuoli?

Mieti miten elämäsi muuttuu jos eroatte?

Kun et nytkään saa läheisyyttä, keskustelukumppania tai vastaavaa arjessasi, niin miksi se ero tuntuu niin pahalta?

Kun tavallaan et jää mistään paitsi, kun olet jo nytkin ilman?

Silloin ainakin sinulla olisi mahdollisuus tutustua johonkin lämpimään naiseen.

Nyt ole kylmän avioliiton loukussa.

Mikä vaimossasi on se asia johon olet noin vahvasti rakastunut?

Vau onko vaimosi niin vahva persoona, että et pysty tai uskalla irtautua ja ajattelet sitä rakkaudeksi häneen?