Onko tää nyt niin outoa? Luen iltasatua yli 10- vuotiaille??

Ei ole outoa vaan hienoa!

Vierailija kirjoitti:

Löysin laatikoistani Taru sormusten Herrasta kirjan minkä oon lukenu joskus nuorena ja lapset kysyivät mitä luen ja kerroin. (Eivät olleet katsoneet elokuvaa) Sanoin että voin lukea pätkän ja siitä se sitten alkoi..

Luen molemmille aina iltaisin puolisen tuntia. Tää on mun kaveripiirissä kummaksuttu juttu, toki lapset osaavat itsekkin lukea ja pitävät kirjoista mutta tykkäävät myös kuunnella ja itse tykkään lukea.

Mitä mieltä?

Ihanaa.

Oma lapsi on kohta 10.

Ei puhettakaan yhteisen iltahetken lopettamisesta.

Tuohan on aivan ihanaa! Mahtava yhteinen hetki lastesi kanssa! Minäkin luin lapsilleni iltaisin, kun he olivat pienempiä. 

Anna lukea itse! Jos kerran muksu kuuntelee tekstiä haltioituneena (hehe), hän varmasti lukee sen syyskuun aikana ihan itse loppuun. Se kehittää paljon enemmän hänen taitojaan kuin äidin kertomana, vaikka se kieltämättä kovin herttaista onkin.

Hieno juttu :) Itse olen vähän vitsillä käynyt lukemassa nyt jo 17-vuotiaalle omia lapsuutensa suosikkitarinoita ja on tuo niitä jaksanut kuunnellakin. Oikeat iltasadut taidettiin lopettaa Risto Räppääjään joskus 6. luokalla tms. Katseli kyllä seuranani jonkun niistä uusimmista leffana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Löysin laatikoistani Taru sormusten Herrasta kirjan minkä oon lukenu joskus nuorena ja lapset kysyivät mitä luen ja kerroin. (Eivät olleet katsoneet elokuvaa) Sanoin että voin lukea pätkän ja siitä se sitten alkoi..

Luen molemmille aina iltaisin puolisen tuntia. Tää on mun kaveripiirissä kummaksuttu juttu, toki lapset osaavat itsekkin lukea ja pitävät kirjoista mutta tykkäävät myös kuunnella ja itse tykkään lukea.

Mitä mieltä?

Ihanaa.

Oma lapsi on kohta 10.

Ei puhettakaan yhteisen iltahetken lopettamisesta.

Minulla meni jo hermot siinävaiheessa kun poika pyysi yhä 5v vanhana lukemaan iltasatuja. Lopulta vain käskin opetella lukemaan, paiskasin kirjan pojan syliin ja painuin ulos hermosavuille. Siihen päättyi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Löysin laatikoistani Taru sormusten Herrasta kirjan minkä oon lukenu joskus nuorena ja lapset kysyivät mitä luen ja kerroin. (Eivät olleet katsoneet elokuvaa) Sanoin että voin lukea pätkän ja siitä se sitten alkoi..

Luen molemmille aina iltaisin puolisen tuntia. Tää on mun kaveripiirissä kummaksuttu juttu, toki lapset osaavat itsekkin lukea ja pitävät kirjoista mutta tykkäävät myös kuunnella ja itse tykkään lukea.

Mitä mieltä?

Ihanaa.

Oma lapsi on kohta 10.

Ei puhettakaan yhteisen iltahetken lopettamisesta.

Minulla meni jo hermot siinävaiheessa kun poika pyysi yhä 5v vanhana lukemaan iltasatuja. Lopulta vain käskin opetella lukemaan, paiskasin kirjan pojan syliin ja painuin ulos hermosavuille. Siihen päättyi.

Meillä 5v innostuu aika usein "lukemaan" tarinan äidille, eli keksii tarinan kuvista itse tai kertoo sen mitä kirjasta muistaa ulkoa.

Rupesi ihan itkettämään. Oma äitini luki aina mökillä iltasatuja minulle ja veljelleni, ja tämä jatkui vähintään n. 12-vuotiaaksi. Ja veljeni on minua vanhempi. Olin unohtanut jo koko jutun, eikä mökkiäkään ole ollut enää aikoihin. Tämä aloitus toi mieleen niin paljon rakkaita muistoja..

Lukekaa lapsillenne!

Mä luin säännöllisesti alakoulun ylommille luokille asti. Oliskohan tyttö ollut kuudennella, kun sanoi, ettei enää tarvitse lukea. Asiantuntijatkinhan suosittavat lapselle lukemista vielä siinäkin vaiheessa, kun lapsi osaa itse lukea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Löysin laatikoistani Taru sormusten Herrasta kirjan minkä oon lukenu joskus nuorena ja lapset kysyivät mitä luen ja kerroin. (Eivät olleet katsoneet elokuvaa) Sanoin että voin lukea pätkän ja siitä se sitten alkoi..

Luen molemmille aina iltaisin puolisen tuntia. Tää on mun kaveripiirissä kummaksuttu juttu, toki lapset osaavat itsekkin lukea ja pitävät kirjoista mutta tykkäävät myös kuunnella ja itse tykkään lukea.

Mitä mieltä?

Ihanaa.

Oma lapsi on kohta 10.

Ei puhettakaan yhteisen iltahetken lopettamisesta.

Minulla meni jo hermot siinävaiheessa kun poika pyysi yhä 5v vanhana lukemaan iltasatuja. Lopulta vain käskin opetella lukemaan, paiskasin kirjan pojan syliin ja painuin ulos hermosavuille. Siihen päättyi.

Tätähän tämä on täällä.

Olispa mulla ollu äiti joka olisi lukenut mulle ..

Just yli kymmenen vuotiaalle lukeminenhan olisi tosi hienoa. Siinähän olisi mahdollista vaikka  käydä kuinka syvällisiä keskusteluja samalla.

Teillä on hyvä suhde jos lapset kuuntelee.

Jos suhde olisi huono niin ne ei kuuntelisi tai sinä et lukisi.

Tuollainen lukuhetkihän olisi ihanaa perheelle vaikka viikonloppuna jossain kohtaa sovittuna jossa perhe kokoontuu yhteen lukemaan ja kuuntelemaan jotain jatkokirjaa tms..

Ennen varmaan olikin joissakin perheissä noin. Ennenkun telkkarit, tietokoneet sun muut härvelit tuli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Löysin laatikoistani Taru sormusten Herrasta kirjan minkä oon lukenu joskus nuorena ja lapset kysyivät mitä luen ja kerroin. (Eivät olleet katsoneet elokuvaa) Sanoin että voin lukea pätkän ja siitä se sitten alkoi..

Luen molemmille aina iltaisin puolisen tuntia. Tää on mun kaveripiirissä kummaksuttu juttu, toki lapset osaavat itsekkin lukea ja pitävät kirjoista mutta tykkäävät myös kuunnella ja itse tykkään lukea.

Mitä mieltä?

Ihanaa.

Oma lapsi on kohta 10.

Ei puhettakaan yhteisen iltahetken lopettamisesta.

Minulla meni jo hermot siinävaiheessa kun poika pyysi yhä 5v vanhana lukemaan iltasatuja. Lopulta vain käskin opetella lukemaan, paiskasin kirjan pojan syliin ja painuin ulos hermosavuille. Siihen päättyi.

Hyi miten kamala olet! Miltä luulet lapsesta tuntuneen? Iltasatu on lapselle sadun kuuntelun lisäksi yhteinen lämmin hetki vanhemman kanssa. Hän saa läheisyyttä, vanhemman jakamattoman huomion ja kokemuksen siitä että on vanhemmalle tärkeä ja rakas. Yhteinen läheisyyden ja jakamisen hetki rauhoittaa hyvään uneen. Varmasti jäi pitkäksi aikaa todella paha mieli käytöksestäsi ja hän tunsi itsensä surulliseksi, hylätyksi ja arvottomaksi. Kiva yrittää käydä nukkumaan noissa fiiliksissä. Tuskin sulla muutenkaan mitkään lämpimät ja läheiset välit lapseen on kun oot noin tunnekylmä. Sinun laiset aiheuttavat lastenpsykiatrian ja lastensuojelun ylikuormittumista. Ei pidä hankkia lapsia jos he ovat pelkkä rasite tai jos on valmis huomioimaan heitä vaan silloin kun itselle sopii.

Ihana ajatus.

Tosin taru Sormusten Herrasta on aikasen pitkä joten siinä riittääkin lukemista ja joissakin kohdin saattaa alkaa puuduttaakkin :)

Tarina on hieno mutta kirjassa on kohtia joissa itse aina meinasin tippua kärryiltä.

Ennen aikaanhan aina iltaisin mummot ja vaarit kertoili tarinoita iltaisin ja mukulat isoimmassta pienimpään keräänty kuunteleen. Oli pimeet torpat ja ei muuta tekemistä. Samoin jossain nuotioiden ympärillä on istuttu ja kuunneltu tarinoita. Tällä tavoinhan kulttuuria on kautta aikain pidetty yllä ja lapsia sivistetty.

Meillä 8-vuotias lukee pikkuveljille iltasadun. Äiti kuuntelee myös.

Yritän lukea, haluaisin lukea edelleen, mutta nuo ovat niin addiktoituneita Aku Ankan taskukirjoihin, ettei niitä saa irti niistä... Lisäksi iltatoimet venyy ja vanuu ja usein kello on jo yhdeksän kun saadaan tehtyä, sitten pitää valita unen ja sadun väliltä. Ovat myös todella hirveitä häsääjiä, joudun komentamaan usein sata kertaa ennen kuin päästään lukemaan kun yrittävät heittää kärrynpyöriä ja pyörittää hulavannetta satuhetken aikana... ei, ei näin.

Mutta kyllä me välillä saadaan jotain luettua, viimeksi luettiin Hurjalinna. Lapseni ovat 11 ja 8-vuotiaat. Hyvähän se on, että lukevat itse ja lukutaito kehittyy, vaikka sitten niitä Aku Ankkoja, mutta haluaisin, että he löytäisivät kirjallisuuden ihanan maailman. Vanhemmalla lapsellani on oppimisvaikeuksia, ja lukutaito on kehittynyt hitaasti, siksi ei ole samalla tasolla kuin ikäisensä, jotka voivat lukea vaikka Harry Pottereita. Nyt hän lukee mekaanisesti ihan kohtuullisen hyvin, mutta ei jaksa lukea pidempiä kokonaisuuksia. Tässä haluaisin auttaa häntä, sillä maailma on täynnä upeita tarinoita.

Nykyajan lasten on kyllä hyvin vaikea keskittyä mihinkään pitkäjänteisesti, kun virikkeitä on niin paljon ja nitä voi vaihtaa koko ajan. Eivät nuo oikein suostu enää elokuviakaan katsomaan, vaan ainoastaan lyhyempiä sarjanpätkiä Netflixistä, ja niistäkin voidaan hypellä kesken jakson toiseen. Hiiteen pitäis heittää koko maksupalvelut... Silloin kun minä olin lapsi, lastenohjelmia tuli tiettyyn aikaan ja yhdeltä kanavalta, ja se oli siinä sitten. Omat lapseni eivät ajallisesti katso paljon, mutta tämä valintojen määrä ei ole ihmiselle hyväksi.

Aloitin iltalukemisen uudestaan.

10-vuotias poika ja kehitysvammainen 18-vuotias.

Molemmat pitävät.

Mä luen yhä 11-vuotiaalle joka ilta. Tosin hänellä on lukivaikeuksia, joten haluan että hän saa nauttia kirjoista kuten minä kyse lapsena ja siksi luen, koska hän itse ei siihen kykene. Mutta ihania yhteisiä hetkiä ne ovat.

Ja toki hän lukemista harjoittaa päivittäin muuten...

Vierailija kirjoitti:

Mä luen yhä 11-vuotiaalle joka ilta. Tosin hänellä on lukivaikeuksia, joten haluan että hän saa nauttia kirjoista kuten minä kyse lapsena ja siksi luen, koska hän itse ei siihen kykene. Mutta ihania yhteisiä hetkiä ne ovat.

Ja toki hän lukemista harjoittaa päivittäin muuten...

Lievää lukemisen kankeutta tuolla 10-vuotiaallammekin.

On otettu tavaksi, että hän lukee pätkän mieleisestään kirjasta, ja sitten luen pojille pidemmän pätkän.

Ettei tulisi lukuharjoituksista ikävää pakkopullaa.

Konsoli- ja kännykkäpelit kun vievät niin helposti mukanaan.

Minä luin tuon ikäisenä jo itse Harry Pottereita kaiket illat. Lukemaan opin 5-vuotiaana ja joskus 8-vuotiaana luin satuni mieluummin itse kuin kuuntelin.