Mitä minun kannattaisi yrittää lähteä opiskelemaan?
Olen nyt lukion ekalla, mutta mietin tässä mitä voisin opiskella kun äly ei tahdo oikein mihinkään riittää. Minulla on todettu hahmotushäiriö ja lisäksi keskittymisvaikeuksia. Vahvuuksia minulla ei juurikaan ole, paitsi psykologin mukaan empaattisuus. Mitä heikkolahjainen ja empaattinen voisi opiskella?
Kommentit (69)
Ylellä oli juuri mielenkiintoinen juttu miten duunarilapset pärjäävät yliopistossa ja luokkaeroista juttua. Käy AP lukemassa, haastateltava opiskeli valtiotieteitä :)
Mielenkiintoinen juttu oli, kävin lukemassa. Omilla vanhemmillani on juuri tuo ongelma, häpeävät omaa taustaansa molemmat ja jättivät sitten menemättä lukioon itsekin, koska häpesivät molemmat taustojaan ja perhettään niin paljon. Minä en häpeä perhettäni ainakaan vanhempien matalan koulutuksen vuoksi, mutta joskus häpeän äitiäni muista syistä. Meidän perhe on vähän sellainen white trash, kuten palstalla sanotaan. Uskon silti että voin tästä vielä ponnistaa parempaan jos teen kovasti töitä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
No niissä suositellaan aina jotain insinööriä ja sellaista minusta ei voi tulla. :D Ammatinvalintapsykologille aion kyllä mennä, mutta se ei ehkä vielä ole ajankohtaista. Tässä vain pohdiskelen mitä tällainen tampio yleensä voi tehdä.
Ap
Hämmästyisit jo tietäisit, millaisia "tampioita" työskentelee jopa erittäin korkealla palkalla arvostetuissa asemissa.
Psykologi on kyllä ollut typerä, jos ei ole muita vahvuuksia sinusta keksinyt kuin empatiakyvyn. Viestiesi perusteella olet myös kielellisesti lahjakas ja osaat kirjoittaa hyvin.
On myös eräänlaista älykkyyttä tuntea yhteiskunnan toimintaa ja olla perillä politiikasta. Minulle viesteistäsi välittyy myös jonkinlainen humoristisuus. :)
Vanhemmillasi taitaa olla liian suuri valta. He eivät päätä mitä SINÄ haluat tehdä. Voisiko huono itsetuntoa johtua siitä, ettet ole saanut tarpeeksi kannustusta ? Harmillista tuollainen...kokemusta on.
Kääntäjä, kielentutkija. Näitä voisit tehdä rauhassa.
Vaikutat fiksulta, mutta älä anna vanhempien määrätä liikaa. Sinustahan tässä on kyse.
Vierailija wrote:
Olen kyllä joskus miettinyt papinkin työtä, mutta toisaalta mietin onko se ihan ok jos en itse ole uskossa. Toisaalta miksi sitä pitäisi kenellekään kertoa, ettei usko. Joskus olen tästä puhunut vanhempieni kanssa, mutta äiti sanoi että minua ei voisi ottaa vakavasti pappina enkä sopisi siihen kuulemma ollenkaan. Minussa on kuulemma jotain "tahatonta komiikkaa" joka estää työskentelyn pappina. :( Minusta se tuntuu lähinnä lyttäämiseltä ja vähättelyltä.
Ap
Äidilläsi lienee adhd tms. Tuollainen toisen kommentointi on tyypillistä, samoin toisen ihmisen kontrollointi.
Olen kasvanut sellaisessa perheessä.
Olin huono päiväkodissa askartelussa, en oppinut kynäotetta, kirjoitin pitkään kirjaimia väärin, olin kömpelö liikunnassa, en koskaan oppinut esimerkiksi kuperkeikkaa ja pallopeleissä olin onnettoman surkea ja olen yhä edelleen, eksyn helposti kaupassa ja monissa tutuissakin paikoissa... :D Ja tämä todettiin vasta kun olin yläasteella. Ei ole enää kuntoutuksesta apua.
Ap