Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi koulussa ei nuorille opeteta, mikä ei kuulu parisuhteeseen?
01.09.2018 |
Viittaus siis mustasukkaisuusketjuun. Miksei kouluissa oikeasti voida opettaa enemmän ihmissuhteista ja siitä, mistä tunnistaa sairaat merkit. Ylipäätään ei opeteta kysymään itseltään siinä onnen ja ilon huumassa, että onko tuo oikeasti normaalia?
Kaverini kertoi, että eli mustasukkaisen tyttöystävän kanssa, joka eristi kaverini perheestä ja ystävistä kokonaan ja kaverini sai olla ainoastaan kotona tyttöystävänsä luona. Hän ei tajunnut edes olevansa huonossa ja todella epäterveessä suhteessa. Muistaakseni tyttö jätti kaverini jossain vaiheessa toisen takia, jonka kanssa ei sitten synkannutkaan. Mitä enemmän aikaa erosta kului, kaverini rupesi näkemään, miten sairaasta suhteesta oli kysymys ja exän kerjätessä tätä takaisin, hän ei suostunut vaan pysyi sinkkuna. On tietääkseni sinkku edelleen. Pohdimme hänen kanssaan tuolloin, että pitäisi tehdä itselle sellainen tarkistuslista rakkaudesta, kun järki sumenee ihastuessa, ettei välttämättä näe totuutta. Tästä sainkin sitten idean musasukkaisuusketjun siivittämänä, että olisi todella hyvä, jos yläasteella opetettaisiin manuaalijärki, kun oma järki ihastuessa pettää. Esitetään itselle esimerkiksi seuraavanlaisia kysymyksiä: Olenko kumppanini mielestä jatkuvasti pettäjä? Pitääkö minun ilmoittaa jatkuvasti mitä teen ja missä menen? Saanko ylipäätään kumppanini mielestä liikkua ilman hänen seuraansa? jne.
Mitä mieltä?
Kommentit (27)
Vanhempien tehtävä on opettaa omat rajat
Että jos parisuhde tuo surua tai ahdistusta, jotain on pielessä
Uskollisuus, rakkaus, kumppanuus, ja seksuaalinen tyydytys (mitä se vaatiikaan) parisuhteessactulee täyttyä.
Että ei voi olla ilman toista. Että arvostaa ja kunnioittaa toista. Että haluaa toista.,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien tehtävä on opettaa omat rajat
Että jos parisuhde tuo surua tai ahdistusta, jotain on pielessä
Uskollisuus, rakkaus, kumppanuus, ja seksuaalinen tyydytys (mitä se vaatiikaan) parisuhteessactulee täyttyä.
Että ei voi olla ilman toista. Että arvostaa ja kunnioittaa toista. Että haluaa toista.,
No se on vähän paha, kun saman suvun miehet hakkaavat vaimojaan sukupolvesta toiseen, kun vanhemmat eivät opeta.
Vierailija kirjoitti:
Vai että nämäkin laitettaisiin koulun tehtäväksi. Sehän se tuntuu nykytrendi olevan. Suomessa on ylipaino-ongelma, no kouluihin lisää liikuntaa niin että sitä pitää sisällyttää muihinkin oppiaineisiin kuin liikuntaan. Medialukutaitoa tarvittaisiin, no annetaan kouluille hoidettavaksi. Sama homma kun puhutaan suvaitsevaisuudesta, kansainvälisyydestä, perushygieniasta yms. ja listaa voisi jatkaa loputtomiin. Onkohan kenelläkään käynyt mielessä miettiä millä ajalla ehditään opettaa opetussuunnitelman mukaiset oppianeet ja niiden sisällöt.
No kuka estää teitä vanhempina opettamasta lapsillenne parisuhteista muutakin, kuin miltä sen kuuluu ulkopuolisen silmiin näyttää? Huonot perheet opettavat lapsilleen, että on ihan okei lyödä ja kontrolloida täydellisesti toisen elämää, uhkailla, kirsitää, vaatia jne. Toisissa perheissä näytetään että rakkauteen kuuluu hellyys ja vapaus jäädä ja myös lähteä, mutta siitä ei monissa perheissä lapsille puhuta, että kun alkaa elämän rajoittaminen siksi, että toinen epäilee pettämisestä yms. Tämän oppii vanhemmatkin ehkä opettamaan vasta, kun on itse käyty läpi tämmöinen elämä. Mutta entä ne sinisilmäiset kiltit aikuisetkin, jotka eivät koskaan tule ajatelleeksi, että on paljon suhteita, jotka perustuvat väkivaltaan, niin henkiseen kuin fyysiseenkin. Miten he voisivat ymmärtää opettaa tällaiset taidot lapsilleen? Pitää varmaan ruveta kokoamaan kiertävää tiimiä kertomaan kouluihin yläasteelaisille, mitä synkkyyksiä parisuhteessa voi esiintyä. Tositarinat opettavat voimakkaammin, kuin opettajan pikajaaritelma siitä, ettei ole okei, jos toinen ottaa puhelimen ja siirrytään seuraavaan aiheeseen.
Vierailija kirjoitti:
Eihän siellä opeteta mitään muitakaan elintärkeitä asioita, kuten veroilmoituksen teko, perunkirjoitus tai asiat jotka pitää hoitaa kuntoon kun muutat omaan asuntoon.
Ei koulussa voi kaikkea aikuisten elämästä opettaa. Yläkoulun oppilaat miettivät, miksi pippeli ei kasva tai mitä muut ajattelevat heistä tai mistä saa nuuskaa. Heille voi opettaa veroilmoituksen tekoa ja varmasti siitä yhteiskuntaopin tunnilla puhutaankin, mutta ei se tarkoita, että he sen silloin oppivat.
Seitsemänkymppinen äitini menetti hiljattain toisen vanhempansa. Eli jos hän olisi opiskellut perunkirjoituksen koulussa 15-vuotiaana, aika kauan olisi saanut tietoa hautoa ja laitkin ovat muuttuneet siinä välissä monta kertaa.
Luulisi, että järki sanoisi, että oppimisesta tapahtuu kotonakin ja koulun jälkeen elämässä. Ei lapseen voi pumpata aikuisten asioita yhdeksässä vuodessa niin paljon, että se riittää loppuelämäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikoinaan oli sellainen aine kuin "perhekasvatus". Voi helvetti mitä parisuhde-varhaisaviolittoneuvontaa kuinka elää kunnon keskiluokkaista elämää. YSILUOKKALAISILLE!
Ainoat tunnit, joilta minä, lähes kympin oppilas, lensin järjestäen ulos...
Alue: Aihe vapaa
Mä olen ajatellut, että koulussa on tarkoitus opettaa sellaisia asioita, joita yksilöiden olisi hyvä osata sekä oman että yhteiskunnan edun vuoksi. Ei ole mitään erityistä syytä, miksi juuri matematiikka pitää opettaa koulussa mutta seksuaaliterveyteen liittyviä asioita ei. (Molempien opetuksessa pätevä opettaja on usein keskimääräistä vanhempaa parempi.)
Siitä olen samaa mieltä, että eri kouluasteet hukkuvat vaatimuksiin siitä, mitä kaikkea pitäisi opettaa. Mutta kun hyvinvointinäkökulmaa miettii niin ainakin omissa kouluvuosissani olisi saanut olla rutkasti enemmän tukea juuri mielenterveyden ja ihmissuhteiden rakentamiseen ja sitten vaikka vähemmän lukuaineiden opetusta.