Mitä järkeä on TYYTYÄ huonoon elämänkumppaniin?

Monet miehet eivät käsitä, että yksin oleva nainen ei ole kuten epätoivoinen mies.

Monet alkaa pyöriä ympärillä luullen jotenkin, että nainen huolii kenet vaan jotenkin vain koska on yksin.

Nainen taas tietää, että olisi tarjolla niitä joita ei halua, niitä jotka eivät sovi hänelle.

Yksin elävä nainen ei halua huonontaa elämäänsä ja pelkkä mies, millainen vaan ei paranna elämää.

Naisen ei anneta helpoööa elää rauhassa ilman miestä.

Vierailija kirjoitti:

Monet miehet eivät käsitä, että yksin oleva nainen ei ole kuten epätoivoinen mies.

Monet alkaa pyöriä ympärillä luullen jotenkin, että nainen huolii kenet vaan jotenkin vain koska on yksin.

Nainen taas tietää, että olisi tarjolla niitä joita ei halua, niitä jotka eivät sovi hänelle.

Yksin elävä nainen ei halua huonontaa elämäänsä ja pelkkä mies, millainen vaan ei paranna elämää.

Naisen ei anneta helpoööa elää rauhassa ilman miestä.

Juuri näin. Minun ympärilläni pyörii sitkeä herhiläinen, joka on vakuuttunut siitä, että minä olen täydellinen kumppani hänelle. Minun mielestäni taas hän ei sovi minulle millään tavalla. Ahdistuisin pahasti, jos joutuisin jakamaan elämäni hänen kanssaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorempana sitä kuvitteli, että tuleva mieheni hoitaa asiat puolestani, että minun tarvitsee vain olla. Nyt kävikin ihan toisin, olen joutunut tekemään kaiken yksin. Kun olen kaiken jo järjestänyt, minun ei ole kannattavaa olla ”kenen kanssa vain”. Mietin kylmästi, mitä lisäarvoa saisin suhteelta? Tuoko taloudellista hyvää, edistäisi uraa, mitä henkistä? Olen siinä mielessä kyvykäs nainen, että voisin rakentaa itselleni talon, minulla on auto, hoidan talousasiat, perheen ja pyöritän kasvuyritystä.

Olen kasvanut niin itsenäiseksi, että en tarvitse miestä. Joskus jopa päädyn esittämään avuttomampaa ja tyhmempää kuin olen, koska en halua saattaa miestä noloon tilanteeseen.

Vähän sama juttu täälläkin. Nykyään ns. miesten töitä on niin vähän, että ne on helppo opetella itsekin tai käyttää ammattilaisten palveluja. Auton huolto on ulkoistettu, puut on helppo, tilata pihaan valmiina, monissa remonteissakin laki vaatii käyttämään ammattilaisia. Lumien kolaaminen, ruohonleikkuu ja lamppujen vaihto ei ole mikään ongelma toimeen tarttuvalle naiselle. Rikkoutuneen kodinkoneen tilalle saa kätevästi tilattua uuden laitteen netin kautta.

En todellakaan kaipaa huusholliini alkoholiongelmaista sohvalla makaajaa tai kodinhoitopalveluja odottavaa itsekästä ukkoa, joka pahimmassa tapauksessa vielä arvostelee joka asiasta. Jos tapaan mukavan miehen, jonka kanssa viihdyn loistavasti ja kemiatkin kohtaavat, niin olen valmis suhteeseen, mutta en ala ehdoin tahdoin huonontamaan elämänlaatuani yhdenkään miehen takia. Uuden kumppanin pitää tuoda jotain lisäarvoa elämääni.

Sellaiset osaavat ja aikaansaavat miehet, joista periaatteessa voisin olla kiinnostunut, etsii vähän toisentyyppistä naista. En halua olla peesissä kenenkään toisen uran tai tekemisten vuoksi. En vaikka kaikki eläminen ym. maksettaisiin. Arvostan omaa tekemistäni liian paljon.

Tää yhtälö, haluan olla täysin oma itseni ja tavallaan voisin vain olla. Lisäksi mies, jota voisin arvostaa.

Tätä odotellessa päädyn tekemään kaiken yksin. Toisaalta silloin saan päättää kaikesta myös.

Mitä jos oletkin itse se huonompi, kuka sitten tyytyy?

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos oletkin itse se huonompi, kuka sitten tyytyy?

Varma ei voi olla mistään, mutta itseni tuntien arvostan omaa olemistani ja tekemistäni niin paljon, että en jää peesaamaan ketään.

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos oletkin itse se huonompi, kuka sitten tyytyy?

Eihän tässä mistään huonommuudesta tai paremmuudesta ole kysymys, vaan ihmisten sopivuudesta toisilleen. Ap voisi jollekin miehelle olla huonompi, eli epäsopivampi, kumppani kuin minä ja minä taas voin olla jollekin toiselle sopivampi kuin ap. Tärkeintä on se, että etsii sen itselleen parhaan ja sopivan, sellaisen joka tuntuu oikealta ja jonka kanssa rakkaus on molemminpuolista. Silloin kumpikaan ei tyydy. Ja mikäli ap:n viestejä oikein ymmärsin, hän ei paitsi halua itse tyytyä kehenkään, eikä myöskään halua olla nainen, johon joku mies vain tyytyy. Yksinolo on parempaa kuin rakkaudeton parisuhde, johon on tyydytty paremman puutteessa.

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos oletkin itse se huonompi, kuka sitten tyytyy?

En missään nimessä halua itselleni kumppania, joka vain tyytyy minuun. Hänen pitää ehdottomasti olla yhtä rakastunut minuun kuin minäkin olen häneen. ap

Vierailija kirjoitti:

Itse otin aikoinaan sen, kenelle kelpasin. Halusin perheen ja talon, 2 kaksi lasta ja koiran. Ne olen saanut, mutta en voi sanoa olevani kovin onnellinen. Tuskin miehenikään. Emme keskustele enää mistään. Tottumuksesta olemme yhdessä, lasten ja velkojen, sekä mukavuudenhalun vuoksi, kuin kaksi vanhaa ystävää. Joskus katselen kateellisena sisartani, joka on naimaton, mutta minua peloittaa ajatuskin, että joutuisin elämään yksin. En voisi kuvitella eläväni jossain yksiössä, köyhänä. Mieluummin näin. Turvallisuus on itselleni tärkeintä.

Turvallisuudentarve tuntuu sekä saavan monet ryhtymään suhteeseen, että pysymään siinä. Vaikka se vähäinenkin joskus ollut kipinä on ajat sitten sammunut. En väitä, että tämä on mitenkään väärin ja tavallaan ymmärrän sen hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä elän mielummin mukavaa elämää yksin kuin pilaan sen huonon kumppanin kanssa. En todellakaan ymmärrä sitä ajattelutapaa kuin palstan peräkamarin pojat harrastavat, että jonkun pitäisi vastoin tahtoaan tyytyä sellaiseen kumppaniin, jonka kanssa ei synkkaa ja jonka kanssa elämä ei tunnu kivalta.

Miksi täytyy puhua miehistä noin halveksivasti? Onko se väärin, että kaipaavat rakkautta ja perhettä niin, että tekevät kompromissin?

Eihän tuo kommentti viitannut miehiin yleisesti, vaan palstan pariin ulisijaan. Ja heidän juttunsa eivät liity rakkauden kaipuuseen, vaan vakavaan häiriintyneisyyteen.

Vierailija kirjoitti:

Nuorempana sitä kuvitteli, että tuleva mieheni hoitaa asiat puolestani, että minun tarvitsee vain olla. Nyt kävikin ihan toisin, olen joutunut tekemään kaiken yksin. Kun olen kaiken jo järjestänyt, minun ei ole kannattavaa olla ”kenen kanssa vain”. Mietin kylmästi, mitä lisäarvoa saisin suhteelta? Tuoko taloudellista hyvää, edistäisi uraa, mitä henkistä? Olen siinä mielessä kyvykäs nainen, että voisin rakentaa itselleni talon, minulla on auto, hoidan talousasiat, perheen ja pyöritän kasvuyritystä.

Olen kasvanut niin itsenäiseksi, että en tarvitse miestä. Joskus jopa päädyn esittämään avuttomampaa ja tyhmempää kuin olen, koska en halua saattaa miestä noloon tilanteeseen.

Kuulostat kykeneväiseltä naiselta, mutta myös aika kylmältä ja laskelmoivalta. Tiedätkö, kaikki eivät parisuhteeseen ryhtyessään ajattele ensisijaisesti, mihin toista tarvitsevat ja mitä hyötyä hänestä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorempana sitä kuvitteli, että tuleva mieheni hoitaa asiat puolestani, että minun tarvitsee vain olla. Nyt kävikin ihan toisin, olen joutunut tekemään kaiken yksin. Kun olen kaiken jo järjestänyt, minun ei ole kannattavaa olla ”kenen kanssa vain”. Mietin kylmästi, mitä lisäarvoa saisin suhteelta? Tuoko taloudellista hyvää, edistäisi uraa, mitä henkistä? Olen siinä mielessä kyvykäs nainen, että voisin rakentaa itselleni talon, minulla on auto, hoidan talousasiat, perheen ja pyöritän kasvuyritystä.

Olen kasvanut niin itsenäiseksi, että en tarvitse miestä. Joskus jopa päädyn esittämään avuttomampaa ja tyhmempää kuin olen, koska en halua saattaa miestä noloon tilanteeseen.

Kuulostat kykeneväiseltä naiselta, mutta myös aika kylmältä ja laskelmoivalta. Tiedätkö, kaikki eivät parisuhteeseen ryhtyessään ajattele ensisijaisesti, mihin toista tarvitsevat ja mitä hyötyä hänestä on.

Minä käsitin tuon naisen ajattelun niin, ettei hän halua ainakaan huonontaa elämäänsä miehen takia, vaan miehen pitää tuoda siihen jotain mukavaa lisää. Ei se minusta kuulosta yhtään kylmältä tai laskelmoivalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos oletkin itse se huonompi, kuka sitten tyytyy?

Eihän tässä mistään huonommuudesta tai paremmuudesta ole kysymys, vaan ihmisten sopivuudesta toisilleen. Ap voisi jollekin miehelle olla huonompi, eli epäsopivampi, kumppani kuin minä ja minä taas voin olla jollekin toiselle sopivampi kuin ap. Tärkeintä on se, että etsii sen itselleen parhaan ja sopivan, sellaisen joka tuntuu oikealta ja jonka kanssa rakkaus on molemminpuolista. Silloin kumpikaan ei tyydy. Ja mikäli ap:n viestejä oikein ymmärsin, hän ei paitsi halua itse tyytyä kehenkään, eikä myöskään halua olla nainen, johon joku mies vain tyytyy. Yksinolo on parempaa kuin rakkaudeton parisuhde, johon on tyydytty paremman puutteessa.

Ja tarkoitin tässä siis, että minä voisin olla jollekin toiselle epäsopivampi kuin ap... Ei ollut tarkoitus sanoa että miehän se oon kaikille sopivampi kuin ap, vaikka vähän semmoinen olo tästä omasta viestistä tuli näin jälkikäteen luettuna! 😎

"Huono" on tässä huono sana, mutta periaatteessa saman totesin reilu vuosi sitten. Olen mieluummin yksin kuin epäsopivan kumppanin kanssa, vaikka se arki sitten olisikin hiukan työläämpää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä elän mielummin mukavaa elämää yksin kuin pilaan sen huonon kumppanin kanssa. En todellakaan ymmärrä sitä ajattelutapaa kuin palstan peräkamarin pojat harrastavat, että jonkun pitäisi vastoin tahtoaan tyytyä sellaiseen kumppaniin, jonka kanssa ei synkkaa ja jonka kanssa elämä ei tunnu kivalta.

Miksi täytyy puhua miehistä noin halveksivasti? Onko se väärin, että kaipaavat rakkautta ja perhettä niin, että tekevät kompromissin?

Ei se mitään rakkautta ole mieheltä jos halveksii selän takana ja pitää jonain reikänä.

ei MITÄÄN. tollasten jotka joutuu oikeesti miettii tota, nii ei kyl muutenkaa tuu olee helppoo saai mahollista löytää minkäännäköst kumppania , jonka kanssa oikeesti viihtyy. nimittäin kertoo negatiivisesta asenteesta muita kohtaan. Ihmiset muuttuu, suhteissakin. jos etsii yhtä ja oikeeta suhdetta niin kannattaa pysyä sinkkuna, koska sillon voi ettii helpommin sitä "täydellistä" eli koko elämänsä. :D

muutenki suhteissa usein käy kaikkea huonoa, jotkut lihoo 20 kg ensimmäisen vuoden aikana ja ties mitä kaikkee, jos ei oo valmis ku siihen ns tosi kivaan ja mukavaan niin luultavasti joutuu elää koko ikänsä jossain paskassa suhteessa. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorempana sitä kuvitteli, että tuleva mieheni hoitaa asiat puolestani, että minun tarvitsee vain olla. Nyt kävikin ihan toisin, olen joutunut tekemään kaiken yksin. Kun olen kaiken jo järjestänyt, minun ei ole kannattavaa olla ”kenen kanssa vain”. Mietin kylmästi, mitä lisäarvoa saisin suhteelta? Tuoko taloudellista hyvää, edistäisi uraa, mitä henkistä? Olen siinä mielessä kyvykäs nainen, että voisin rakentaa itselleni talon, minulla on auto, hoidan talousasiat, perheen ja pyöritän kasvuyritystä.

Olen kasvanut niin itsenäiseksi, että en tarvitse miestä. Joskus jopa päädyn esittämään avuttomampaa ja tyhmempää kuin olen, koska en halua saattaa miestä noloon tilanteeseen.

Kuulostat kykeneväiseltä naiselta, mutta myös aika kylmältä ja laskelmoivalta. Tiedätkö, kaikki eivät parisuhteeseen ryhtyessään ajattele ensisijaisesti, mihin toista tarvitsevat ja mitä hyötyä hänestä on.

Minä käsitin tuon naisen ajattelun niin, ettei hän halua ainakaan huonontaa elämäänsä miehen takia, vaan miehen pitää tuoda siihen jotain mukavaa lisää. Ei se minusta kuulosta yhtään kylmältä tai laskelmoivalta.

Mutta mites sellaiset tarpeet, kuin tarve rakastaa ja tulla rakastetuksi, tuntea yhteenkuuluvuutta ja kumppanuutta? Monelle nämä ovat asioita, joita parisuhteelta eniten kaivataan ja mihin kumppania tarvitaan. Jos näistä ei mainitse sanaakaan, vaan luettelee lähinnä materiaalisia asioita, joita punnitsee ennen suhteeseen ryhtymistä, niin kyllä se hiukan laskelmoivalta vaikuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä elän mielummin mukavaa elämää yksin kuin pilaan sen huonon kumppanin kanssa. En todellakaan ymmärrä sitä ajattelutapaa kuin palstan peräkamarin pojat harrastavat, että jonkun pitäisi vastoin tahtoaan tyytyä sellaiseen kumppaniin, jonka kanssa ei synkkaa ja jonka kanssa elämä ei tunnu kivalta.

Miksi täytyy puhua miehistä noin halveksivasti? Onko se väärin, että kaipaavat rakkautta ja perhettä niin, että tekevät kompromissin?

Ja sekö sitten on sitä "rakkautta" jos toinen tuntee olevansa parisuhteessa vastoin tahtoaan? Minkälainen parisuhde se on? Mitä onnea ja iloa se antaa? Kun muutakaan en saa, niin otanpa tuon tuollaisen, on sitten ainakin joku. Vaikka sitten vastenmielinen?

Aivan kuin minun suustani!

En voi sietää riippuvia tissejä enkä välinpitämätöntä asennetta minua kohtaan. Miksi minun pitäisi elää epätyydyttävässä suhteessa? Kuten aloittaja ilmaisi: ei mistään syystä.

Omien vanhempieni kohdalla on kysymys tyytymisestä, äitini puolelta varsinkin ja sen on kyllä tullut huomaamaan. Äiti on selittänyt heidän yhteenpäätymistään mm. sillä, että oli pettynyt ja kyynistynyt rakkauteen ja ajatteli, että ei tässä parempaa tule enää vastaan, biologinen kello kilkutteli ja hänet tuntien jonkinlainen hoivavietti varmasti oli osana myös. Kokee ainakin "pelastaneensa" isäni, joka vietti tuolloin hieman rentustelevaa poikamieselämää. Ja kaipa nuo juttuun tulivat, mutta mitään roihuavaa rakkautta tuskin on ollut ikinä ilmassa. Yhteiselämä on sujunut vaihtelevasti.

Siinä on järkenä se, että suurin osa suomalaisista haluaa lapsia. En ole vielä kuullut kenestäkään, joka olisi "tyytynyt" omiin lapsiinsa parempien puutteessa.