Millainen parisuhde puolisosi vanhemmilla on?
Kommentit (29)
Jaa, erosivat kun mieheni oli jotain 2 vuotta vanha. Riitaisa ja alkoholintäyteinen parisuhde ilmeisesti ollut. Isänsä on nykyään jo kuollut.
Meidän parisuhteessa en näe valitettavaa. On paljon yhteistä tekemistä, rakkautta, omaa tekemistä, samanlaisia mielenkiinnon kohteita, toisen kunnioitusta jne. Maailman ihanin mies :)
Pakkoavioliitto = anoppi alkoi odottamaan miestäni.
Kaksi voimakastahtoista ja ei ehkä niin helppoa ihmistä. Pyörittivät pariakin yhteistä yritystä.
Appi juoksi vieraissa, siis ihan niin että naisia oli useampia kierroksessa samaan aikaan. Mieskin lapsena isänsä mukana toisinaan, isä meni naisen kanssa viereiseen huoneeseen ja poikansa jätti katsomaan televisiota olkkariin. Appi oli mustasukkainen kovasti, ylläri pylläri :-D
Muuten isänä 70-80-luvun tapaan aika etäinen.
Erosivat sitten kun mieheni oli täysi-ikäisyyden kynnyksellä.
Apella ei ole ollut uutta puolisoa, vain satunnaisia naisystäviä, ei mitään vakavaa. Nyt terveys sellainen että ei enää riitä voimat naisten kanssa liehutteluun.
Anopilla ollut uusi miesystävä-/avopuoliso jo yli 20 vuotta. Nykyään ihan sopuisa parisuhde, ollut kausia että riidelleet aika paljon.
Tästä mieheni taustasta huolimatta meillä hyvin toimiva parisuhde. Luottamus, avoimuus ja toisen tukeminen kantavia voimia. Ei riidellä juurikaan, enemmänkin ollaan sujuvasti eri mieltä asioista ja keskustellaan. Suuret linjat elämänarvojen, rahankäytön, ja esim. lasten kasvatuksen suhteen yhteneväiset. Meillä myös pari yhteistä kiinnostuksen kohdetta, jopa harrastukseksikin mielettävissä.
Mies on hyvä, osallistuva ja läsnäoleva isä lapsilleen.
Olemme olleet yhdessä 20 vuotta, joista naimisissa 15 vuotta. 2 kouluikäistä lasta.
Riippuvuussuhde, jossa joskus oli rakkautta. Todennäköisesti nuorena ja ennen lapsia.
Heidät oli kasvatettu jatkuvaan uurastuksen ihanteeseen, nimenomaan kun on pienet lapset. Näiden kanssa ei tehty mitään yhteistä kivaa.
Anoppi ei osaa elää ilman pitkäaikaissairaan miehensä takia höösäämistä, vaikka valittaa asiasta vuodesta toiseen.
Erosivat aikoinaan, toinen heistä alkoholisti ja nyt jo kuollut. No ihan kunnioittaen jäljelle jäänyt toisesta puhuu, ymmärtää alkoholismin ilmiönä.
Mulla ja miehellä on rakastava suhde. "Toisella kierroksella" ollaan molemmat. Ei alkoholiongelmaa eikä riitelyä.
No, exällä vanhemmat on olleet outoja, riidanhaluiia, katkeria, toinen sairastui henkisesti pahasti ja toinen ei sitä pystynyt käsittelemään ja purki sen lapsiinsa. Siinä on sisarussarja rikkinäisiä ja turvattomia aikuisia, kykenemättömiä parisuhteessa elämiseen. Meidän parisuhde oli turvaton ja huono. Ex ei ole paha, mutta niin rikki, ettei parishude ollut parisuhde, vaan siitä tuli huoltosuhde. Jonka laitoin poikki, ja olin sitten se kamala hylkääjä, pahapahapahapaha ihminen. Mutta kun mä en ole aikuisen ihmisen äiti.
Heillä ei koskaan ole ollutkaan parisuhdetta. Mies syntyi jonkun yhden yön säädön seurauksena.
Meillä on onnellinen parisuhde. 15v yhteiselämää takana. Lapsiakin olisi, jos olisimme niitä saaneet.
Hyvät. Omillani myös. Ollaan itekin oltu 40 vuotta naimisissa ja viihdytään.
Vierailija kirjoitti:
Riippuvuussuhde, jossa joskus oli rakkautta. Todennäköisesti nuorena ja ennen lapsia.
Heidät oli kasvatettu jatkuvaan uurastuksen ihanteeseen, nimenomaan kun on pienet lapset. Näiden kanssa ei tehty mitään yhteistä kivaa.
Anoppi ei osaa elää ilman pitkäaikaissairaan miehensä takia höösäämistä, vaikka valittaa asiasta vuodesta toiseen.
Jatkan: molemmilla oli joskus sivusuhteita ja lomaromansseja. Appi oli perheen lastenhoitaja, kun levoton anoppi painoi töitä. Oman sotalapsuuden traumat purettiin eteenpäin.
Meillä on periaate, että heti kun haluaa eron, saa sen. Riittää ettei halua olla naimisissa.
Emme tule hoitamaan toinen toistamme. Nautimme ja pidämme hauskaa keskenämme.
Pöytä on 70-vuotiaana raivattu kivalle loppuelämälle. Emme osta lisäaikaa jättämällä asioita puolitiehen.
Millä tavalla lähtee lapsesta? :D Kuulostaa hauskalta. Eivätpä ole mitään kuivakoita jurottajia.