Mikä sinut tekee onnelliseksi?

Hyvä parisuhde

Liikunta

Kaverit

Siisti koti, ruuanlaittoon innostuminen ja hyvä lopputulos, se, ettei päätä särje tänään, hyvä kakka, raikas ilma, naapurin alkoholistin saama häätö jne.

Elämä ilman parisuhdetta, työ, lepo ja siisti koti.

Lapseni, mieheni, ruoanlaitto, pienet asiat (pilvien muodot, kukat teiden varsilla, rakennusten yksityiskohdat jne.) tuo onnellisia hetkiä.

Olen älyttömän onnellinen tällä hetkellä erityisesti miehestäni joka on ollut kuin kallio kun itselläni on stressaavaa aikaa ex-miehen järjestämänä.

Kirjoittaminen

Mielenkiintoinen kirja

Hölkkä

Lapset ja mies

Kaunis siisti koti

Onnistunut kotiruoka

Hyvänmakuinen kaurapuuro

Äitin kanssa jutteleminen, äitin ja isän kanssa oleminen (tarkoituksella kirjoitan murteella 'äitin').

Lähisuku nykyään

Kiitos tästä aloituksesta. Minäkään en suuremmin nauti mistään, paitsi nukkumisesta. Tunnistan kyllä, miten hyvä kirja vie mukanaan - pääsee hetkeksi miettimään jotain muuta. Olen pitkäaikaistyötön, työllistymisnäkymät heikot omalla alalla, jota haluaisin kuitenkin tehdä. Olen opettaja.

Joo, just yksityiskohdat. Vihreys, vaaleanpunainen iso pilvi, jonka näin tällä viikolla. Se oli valtava! Kaunis, kuin hattara poikittain. Iloiset ihmiset tekevät minut onnelliseksi. Kauniit rakennukset Helsingissä, joita sain katsella vähän aikaa sitten kauniissa aurinkoisessa säässä. Uiminen kesällä.

Hauska seura (seura jossa nauran)

Kehon

Rasittaminen

Kaikenlainen luovuus

Raha

Että olen elossa, lapset, mies, valokuvaaminen, työ, musiikki, luonto, terveys

Ap: jos mieliala on nyt sellainen ettei hauskoja asioita tule edes mieleen, voisitko muistella menneisyyttä ja löytää tilanteita ja asioita jotka tuntuivat silloin hienoilta? Ja sen jälkeen pohtia että mikä niistä teki hienoa. Voisiko tätä kautta löytyä asioita jotka voisivat auttaa nykyäänkin?

Minulle tyydytystä tuottavat syvälliset keskustelut joissa syntyy yhteyden tunne toiseen (tosi harvinaista), liikunta ja luonto sekä ruoanlaitto.

Terveys, lapset ja heidän onnismisensa, parisuhde, työpaikka ja sen mahdollistama elintaso, ihan vain aamukahvi, hyvä tv -ohjelma, ystävät. Nautin pikkuasioista. En ole käynyt ulkomailla, en tarvi kalliita vaatteita.

Jos on niin että ei oikein nauti elämästä niin asioista pitää OPPIA nauttimaan. Ei auta listata mitkä asiat tekee tällä hetkellä onnelliseksi, siitä ei ole paljoa hyötyä.

Vasurifeministien itku kaikista ”epäoikeudenmukaisuuksista” :)

Onnistumisen hetket työssä.

Lapset.

Hellät hetket vaimon kanssa.

Lukeminen.

Uudestaan virinnyt kirjoittelu keskustelupalstoille.

Diagnosoitu muutama vuosi sitten keskivaikea masennus, josta pääsin tolpilleni lääkityksen ja keskusteluavun(psyk. sairaanhoitaja) turvin.

Vierailija kirjoitti:

Jos on niin että ei oikein nauti elämästä niin asioista pitää OPPIA nauttimaan. Ei auta listata mitkä asiat tekee tällä hetkellä onnelliseksi, siitä ei ole paljoa hyötyä.

Auttaa, jos se auttaa huomaamaan ko. asiat.

Vaikka se kun teini aina nostaa kättä minulle ikkunaan ennen kuin lähtee mopolla kouluun.

Vierailija kirjoitti:

Ap: jos mieliala on nyt sellainen ettei hauskoja asioita tule edes mieleen, voisitko muistella menneisyyttä ja löytää tilanteita ja asioita jotka tuntuivat silloin hienoilta? Ja sen jälkeen pohtia että mikä niistä teki hienoa. Voisiko tätä kautta löytyä asioita jotka voisivat auttaa nykyäänkin?

Minulle tyydytystä tuottavat syvälliset keskustelut joissa syntyy yhteyden tunne toiseen (tosi harvinaista), liikunta ja luonto sekä ruoanlaitto.

Menneisyydessä eli teini-iässä kun vielä tunsinkin jotain iloa, noita asioita olivat kaverit ja kavereiden kanssa hengailu/biletys. Lumilautailu. Tv-sarjat. Nykyään ei kavereita ole, ei ole ollut yli 10 vuoteen. Lumilautailu jäi kun en halua yksin sitä harrastaa (+ on kallista). Tv-sarjoistakaan en enää oikein jaksa innostua. Tuntuu että koko elämäni on vaan tv:n katsomista.

Vierailija kirjoitti:

Jos on niin että ei oikein nauti elämästä niin asioista pitää OPPIA nauttimaan. Ei auta listata mitkä asiat tekee tällä hetkellä onnelliseksi, siitä ei ole paljoa hyötyä.

Mulla oli aikakausi jolloin kyllä iloitsin lapseni tekemisistä esimerkiksi, mutta jotenkin kaikki tuntui kovin harmaalta. Tasaiselta, ilman mitään suuria tunteita mihinkään suuntaan. En kokenut olevani onneton, masentunut, stressaantunut mutta en myöskään rakastunut, iloinen, onnellinen. Tuo ajanjakso toki liittyi aikaan jota edelsi n. 2 vuoden unettomuus joka tuli menetysten seurauksena, mutta en silti siis ollut mitenkään toimintakyvytön tai muuten kokenut itseäni erityisen masentuneeksi. Minä vain "olin".

Ei se onnellisuuden tunne tule pakottamalla tai opettamalla "nyt minä nautin tästä kyllä niin paljon että!"

Omalla kohdallani sellainen ylitsevuotava onnellisuuden tunne parin vuoden tauon jälkeen tuli kun löysin kummitytölleni lahjan lähettäväksi. Niinkin yksinkertaisen kuin tussit ja värityskirjan, mutta se värityskirja oli just niitä prinsessoja täynnä joista hän erityisesti silloin piti.

Siitä löydöstä tuli todella hyvä olo. Olin onnellinen kummilapseni puolesta, miten iloiseksi hän tulisikaan kun saa postista pakettinsa.

Tuo hetki oli käännekohta muutenkin; sen jälkeen huomasin taas tuntevani iloa, onnea ja surua, murhetta. Siis yksinkertaisesti tunsin jotain. 

 

Oma perhe(mies,lapset,koira ja kissat), yhteiset lenkki hetket perheen kanssa, matkustelu ja meidän lemmikit :)

Tällä hetkellä tämä syksyn aika ja tuleva talvi. 

Äiti ja sisarukset. Kissani. Oma koti. Aurinkoinen sää. Ensilumi. Hitaat aamut ja aamukahvi.

Veikkaan, ettei terapeuttisi odota ihmeitä. Voit kirjoittaa vaikka sen TV:n (tai lempiohjelmasi!), niitä asioita ei kannata vertailla, jotka tekevät kenetkin onnelliseksi.