Lapsen piikkikammo ja verikoe, apua!

Sitten ei oteta kokeita. Rangaistukseksi lapselle pelikieltoa ym. Lahjonta ei näköjään tehoa.

Pelottaako kipu vai piikki? Oletteko Emlaa kokeilleet?

Puudute käyttöön ja sitten vain pakolla. Näin meillä on tehty kolmen kanssa. Puhe ja lahjonta ovat ihan turhia, kun pelko vie voiton. Ei lapsi siitä voimaannu, vaikka kuinka maanittelee ja piirtää piruja seinille. Näin se tehdään sairaalassakin, kun on pakko niin on pakko.

Vanhempien oma käyttäytyminen vaikuttaa lapseen. Ei ongelmia kun on itse ollut rauhallinen ja jättänyt ennakkoon piikillä mässäilyn tekemättä.

Kiinnipitäminen lisää ahdistusta ja saa paniikin aikaan.

Aloita sillä, että keskustele rauhallisesti lapsen kanssa, mikä niissä piikeissä pelottaa. Selitä tarvittaessa, miksi verikoe pitää ottaa. Muista pysyä rauhallisena. Lapsi menee vain enemmän paniikkiin, jos aletaan uhkailemaan yms. 

Mitä, jos ensin keskustelet lapsen kanssa siitä miksi verikoe pitää ottaa ja koitatte yhdessä lapsen kanssa keksiä ratkaisun. Mikä häntä voisi helpottaa. Pelkoon voi auttaa se, että lasta vastuuttaa itse keksimään ratkaisun pulmaan ja näin siis hallitsemaan tilannetta. Korosta sitä, että lapsi on jo iso tyttö/ poika ja hänen pitää ottaa vastuuta omasta käytöksestään. Ei tuon ikäisiä enää pitäisi väkisin pitää paikoillaan. Uskon, että väkisin toimenpiteiden tekeminen vain lisää pelkoa sillä tilanteessa on menettänyt oman itsemääräämisoikeutensa ja hallintansa. 

Itse pelkään jonkin verran piikkejä, mutta minulla riittää se, etten katso piikkiä. En etukäteen enkä varsinkaan silloin kun se tungetaan käteeni. Eli käännän katseen pois tai laitan silmät kiinni. Itse kipuhan on todella pieni nipistys.

Voisi auttaa, jos lapsen kanssa sovitte yhdessä toimintasuunnitelman verikokeen ottoa varten. Lapsihan voi kävellä vaikka jo odotushuoneesta silmät kiinni näytteenottohuoneeseen sinun avustaessa istumaan oikealle penkille jne. Tai toisella taas voi auttaa se, että ymmärtää tarkkaan mistä on kyse ja nimenomaan katsoo piikkejä. Auttaisiko musiikin kuuntelu tai joku rentoututus tanssi ennen toimenpidettä? Voit antaa kätesi lapselle nipistettäväksi, niin että lapsi saa nipistää kättäsi yhtä kovaa kuin neula sattuu. Tai annat tehtäväksi miettiä kouluarvosanalla kuinka paljon nipistys sattui oikeastaan. Tehkää tästä kiva juttu, yhteinen taistelu pelkoa vastaan. Oleellista on, että lapsi itsekin taistelee pelkoaan vastaan eikä passiivisena kilju lattialla. Miettikää muita pelottavia tilanteita ja mikä niissä auttaa? Miettikää mitä keinoja on pelon voittamiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Aloita sillä, että keskustele rauhallisesti lapsen kanssa, mikä niissä piikeissä pelottaa. Selitä tarvittaessa, miksi verikoe pitää ottaa. Muista pysyä rauhallisena. Lapsi menee vain enemmän paniikkiin, jos aletaan uhkailemaan yms. 

Näin olen koittanut tehdä ja lapsi tosiaan yrittää kyllä olla reipas ja sovittu aina että näyte otetaan. Mutta menee ihan paniikkiin kun oikeasti pitäisi ottaa.

Aina on aiemmin lopulta rohkaissut mielensä mutta viimeksi tosiaan olivat väkisinkin yrittäneet ja sen jälkeen oli hammaslääkärikäyntikin hankalaa vaikka se aiemmin sujunut hyvin. Varmaan pelko paheni siitä kun olivat pitäneet kiinni ja väkisin yrittäneet :(

Ei lapsi tahallaan temppuile ja ole hankala vaan selkeästi tosissaan pelkää. Pitää varmaan koittaa emlaa, jos uskaltaisi sen avulla, mutta pelottaa että väkisin ottamiseksi menee.

Ap

Omaan piikkikammoiseen lapseen emla auttoi jo heti henkisellä tasolla, kun lapsi tiesi että se pistoskohta on puudutettu. Tärkeä pehmoinen unikaveri kainaloon tuomaan lohtua. Pistoksen jälkeen käytiin juhlimassa kahvilassa mehulla ja leivoksella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloita sillä, että keskustele rauhallisesti lapsen kanssa, mikä niissä piikeissä pelottaa. Selitä tarvittaessa, miksi verikoe pitää ottaa. Muista pysyä rauhallisena. Lapsi menee vain enemmän paniikkiin, jos aletaan uhkailemaan yms. 

Näin olen koittanut tehdä ja lapsi tosiaan yrittää kyllä olla reipas ja sovittu aina että näyte otetaan. Mutta menee ihan paniikkiin kun oikeasti pitäisi ottaa.

Aina on aiemmin lopulta rohkaissut mielensä mutta viimeksi tosiaan olivat väkisinkin yrittäneet ja sen jälkeen oli hammaslääkärikäyntikin hankalaa vaikka se aiemmin sujunut hyvin. Varmaan pelko paheni siitä kun olivat pitäneet kiinni ja väkisin yrittäneet :(

Ei lapsi tahallaan temppuile ja ole hankala vaan selkeästi tosissaan pelkää. Pitää varmaan koittaa emlaa, jos uskaltaisi sen avulla, mutta pelottaa että väkisin ottamiseksi menee.

Ap

Miksi ihmeessä ette ole jo kokeilleet emlan kanssa?

piikittele vähän kotona, kyllä se siitä sitten

Vierailija kirjoitti:

Omaan piikkikammoiseen lapseen emla auttoi jo heti henkisellä tasolla, kun lapsi tiesi että se pistoskohta on puudutettu. Tärkeä pehmoinen unikaveri kainaloon tuomaan lohtua. Pistoksen jälkeen käytiin juhlimassa kahvilassa mehulla ja leivoksella.

Sama täällä, emla käyttöön ilman muuta! 

En ottaisi väkisin, vaikka lapsi kieltäytyisi. Tai se aivan viimeinen mahdollisuus. Ensiksi antaisin lapsen kieltäytyä ja lähtisimme pois ilman verikoetta ja kokeilisimme uudelleen myöhemmin. Tuo väkisin ottaminen on kuitenkin erittäin lyhytnäköistä ja varmasti hyvin traumaattista lapselle. Ja kun kyse ei ole mistään taaperosta, vaan ihan 8 vuotiaasta. 

Voit myös etukäteen kertoa, että tällä kertaa lapsi voi kieltäytyä, mutta jos kieltäytyy ja lähdette pois niin ensi kerralla näyte otetaan väkisin. 

Mä olen aikuinen ja mulla on järkyttävä piikkikammo, erityisesti verikoe on aivan kamala. Ei se kipu, eihän se mitään satu, vaan se ohut neula joka työnnetään verisuoneen. Hitto että huimaa pelkkä ajatuskin. Mulla tulee aina itku, hysteria ja meinaan pyörtyä. Tiedostan itsekin että pelko on täysin turha ja omituinen, mutta sille ei vaan voi mitään. Älkää nyt hyvänen aika väkisin sitä lasta pistäkö, en pysty edes kuvittelemaan miten kamalalta se tuntuisi. Jos ei henki ja elämä ole kyseessä, niin yrittäkää ensin hakea apua siihen kammoon. Ei sitä oikeasti ymmärrä miten ahdistavaa se verikoe voi olla, jos on fobia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloita sillä, että keskustele rauhallisesti lapsen kanssa, mikä niissä piikeissä pelottaa. Selitä tarvittaessa, miksi verikoe pitää ottaa. Muista pysyä rauhallisena. Lapsi menee vain enemmän paniikkiin, jos aletaan uhkailemaan yms. 

Näin olen koittanut tehdä ja lapsi tosiaan yrittää kyllä olla reipas ja sovittu aina että näyte otetaan. Mutta menee ihan paniikkiin kun oikeasti pitäisi ottaa.

Aina on aiemmin lopulta rohkaissut mielensä mutta viimeksi tosiaan olivat väkisinkin yrittäneet ja sen jälkeen oli hammaslääkärikäyntikin hankalaa vaikka se aiemmin sujunut hyvin. Varmaan pelko paheni siitä kun olivat pitäneet kiinni ja väkisin yrittäneet :(

Ei lapsi tahallaan temppuile ja ole hankala vaan selkeästi tosissaan pelkää. Pitää varmaan koittaa emlaa, jos uskaltaisi sen avulla, mutta pelottaa että väkisin ottamiseksi menee.

Ap

Miksi ihmeessä ette ole jo kokeilleet emlan kanssa?

Aiemmin ollut kyse rokotuksista ja näytteistä sormenpäästä. Ja sujuneet pienempänä hyvin,

pelko asteittain pahentunut. Nyt siis ensimmäistä kertaa pitäisi ottaa käsivarresta näyte.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mitä, jos ensin keskustelet lapsen kanssa siitä miksi verikoe pitää ottaa ja koitatte yhdessä lapsen kanssa keksiä ratkaisun. Mikä häntä voisi helpottaa. Pelkoon voi auttaa se, että lasta vastuuttaa itse keksimään ratkaisun pulmaan ja näin siis hallitsemaan tilannetta. Korosta sitä, että lapsi on jo iso tyttö/ poika ja hänen pitää ottaa vastuuta omasta käytöksestään. Ei tuon ikäisiä enää pitäisi väkisin pitää paikoillaan. Uskon, että väkisin toimenpiteiden tekeminen vain lisää pelkoa sillä tilanteessa on menettänyt oman itsemääräämisoikeutensa ja hallintansa. 

Itse pelkään jonkin verran piikkejä, mutta minulla riittää se, etten katso piikkiä. En etukäteen enkä varsinkaan silloin kun se tungetaan käteeni. Eli käännän katseen pois tai laitan silmät kiinni. Itse kipuhan on todella pieni nipistys.

Voisi auttaa, jos lapsen kanssa sovitte yhdessä toimintasuunnitelman verikokeen ottoa varten. Lapsihan voi kävellä vaikka jo odotushuoneesta silmät kiinni näytteenottohuoneeseen sinun avustaessa istumaan oikealle penkille jne. Tai toisella taas voi auttaa se, että ymmärtää tarkkaan mistä on kyse ja nimenomaan katsoo piikkejä. Auttaisiko musiikin kuuntelu tai joku rentoututus tanssi ennen toimenpidettä? Voit antaa kätesi lapselle nipistettäväksi, niin että lapsi saa nipistää kättäsi yhtä kovaa kuin neula sattuu. Tai annat tehtäväksi miettiä kouluarvosanalla kuinka paljon nipistys sattui oikeastaan. Tehkää tästä kiva juttu, yhteinen taistelu pelkoa vastaan. Oleellista on, että lapsi itsekin taistelee pelkoaan vastaan eikä passiivisena kilju lattialla. Miettikää muita pelottavia tilanteita ja mikä niissä auttaa? Miettikää mitä keinoja on pelon voittamiseen. 

Kiitos, tässä tuli hyviä, konkreettisia neuvoja asian käsittelyyn lapsen kanssa.

Ap

Miksi pahensitte pelkoa pakottamalla?

Pyytäkää emlaa reseptille, se puuduttaa ja vie suurimman kivun pois. Pistoksen havaitsee, mutta kipu ei ole sietämätöntä.

Joskus on tilanteita jolloin se näyte on vaan pakko ottaa. Kyse voi olla vaikkapa hengenvaarallisesta sairaudesta jonka tutkiminen ja hoito ei ole lapsen päätös. Mutta ymmärrän hyvin pelon ja neuvottomuuden. Emlaa parempaa neuvoa minullakaan ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Miksi pahensitte pelkoa pakottamalla?

Pyytäkää emlaa reseptille, se puuduttaa ja vie suurimman kivun pois. Pistoksen havaitsee, mutta kipu ei ole sietämätöntä.

Oli isänsä kanssa lääkärissä ja olisi pitänyt ottaa tulehdusarvot. En ollut paikalla, en olisi antanut tilanteen mennä tuollaiseksi. Harmittaa tosi paljon lapsen puolesta, mutta eipä sille nyt enää mitään mahda.

Jotenkin pitäisi nyt kuitenkin saada lapsi rohkaistua näytteenottoon.

Aha.

Ei voi kun toivoa, ettei lapsi sairastu ihan oikeasti.

Useimmille on tossa iässä tehty vaikka mitä tutkimuksia ja toimenpiteitä.

Piikkikammo, voi dziisus!

Laittakaa Emlaa ja kerrot myös, että sattuu vähemmän, kuin sormenpäästä ottaminen.