Lue keskustelun säännöt.
Lapsen piikkikammo ja verikoe, apua!
31.08.2018 |
Tokaluokkalainen on kehittänyt hirmuisen piikkikammon. Rokotukset ja näytteenotto sormenpäästä on pari vuotta vaivoin onnistunut. Viimeksi lääkärissä (isän kanssa) ei onnistunut vaikka yrittivät väkisinkin.
Nyt pitäisi sitten ottaa ihan kunnon verikoe, miten ihmeessä saan onnistumaan?
Perinteiset suostuttelut ja lahjonta tietysti jo kokeiltu ja varmasti palkinnon toivossa antaisi ottaa, jos ei pelottaisi niin paljon :(
Kommentit (29)
Jostain ne lapset sen pelon oppii. Syyttäkää kasvatusta ja annettua esimerkkiä. Välillä nyt vaan on pakko ottaa ne verikokeet, ei siinä muu auta. On kaikkien ajan tuhlausta että sitä tilannetta vatvotaan vaan. Kaksi hoitajaa ja vanhempi pitää lasta kiinni, yksi pistää. Ei siinä kellään oo kivaa. Ei niitä kokeita turhaan pyydetä.
Pahin kokemus oli 13-vuotias poika joka huutoitki tunnin ajan _sormenpäästä_ otettavaa näytettä. Ja vanhemmat mussuttaa jotain siinä vieressä eikä edes yritä edistää tilannetta.
Semmosta.
Terveisin labran täti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Leikkikää kotona pientä nipistysleikkiä, jossa lapsi nipistää itseään tietyn ajan sellaisella voimalla (tai lievemmällä kuin haluaisi) kuin haluaa. Leikkikää näytteenottoa niin, että näytteenotto ja nipistys kestää tietyn hetken. Opetelkaa lukemaan jotain satuja tai pelaamaan ajatusleikkejä samalla niin aika kuluu nopeammin. Voitte ostaa apteekista tyhjiä neulattomia ruiskuja leikkeihin.
Harjoittelun lisäksi emla-voide käyttöön. Jos ette ole ennen sitä käyttäneet ja lapsi on kipuarka niin:
Käyttäkää ja suostukaa ainoastaan emla-voiteeseen, älkää suostuko/käyttäkö laastariosaa - koskee kun liima repii ihoa ja karvoja.
Palautetta tk:hon miksi eivät automaattisesti tarjonneet puudutetta!
Vierailija kirjoitti:
Aha.
Ei voi kun toivoa, ettei lapsi sairastu ihan oikeasti.
Useimmille on tossa iässä tehty vaikka mitä tutkimuksia ja toimenpiteitä.Piikkikammo, voi dziisus!
Lapsi ei nyt selkeästi ole ihan kunnossa, siksihän se näyte nyt pitää ottaa.
Mutta pääsitpäs sanomaan, eikö niin? Voi dziisus!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Jostain ne lapset sen pelon oppii. Syyttäkää kasvatusta ja annettua esimerkkiä. Välillä nyt vaan on pakko ottaa ne verikokeet, ei siinä muu auta. On kaikkien ajan tuhlausta että sitä tilannetta vatvotaan vaan. Kaksi hoitajaa ja vanhempi pitää lasta kiinni, yksi pistää. Ei siinä kellään oo kivaa. Ei niitä kokeita turhaan pyydetä.
Pahin kokemus oli 13-vuotias poika joka huutoitki tunnin ajan _sormenpäästä_ otettavaa näytettä. Ja vanhemmat mussuttaa jotain siinä vieressä eikä edes yritä edistää tilannetta.
Semmosta.
Terveisin labran täti.
Mitenkään terveydenhuoltohenkilöstöä syyllistämättä, ei siihen tarvita kuin pari kokemusta epävarman pistäjän kanssa että se pelko tarttuu aiemmin reippaaseenkin lapseen.
Auttaisiko yhtään että katsoisi samaan aikaan jotain videoita? Ja tuo puudutuslaastari kannattaa ottaa ja pyytää käyttöön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sitten ei oteta kokeita. Rangaistukseksi lapselle pelikieltoa ym. Lahjonta ei näköjään tehoa.
Miksi pitäisi rangaista lasta, jos ei voi pelollensa mitään? Ei se ainakaan mitenkään paranna asiaa vaan tuo lapselle pahaa mieltä jos rangaistaan asiasta joka hänelle on arka paikka.
Verikokeet on ollu mulle pienestä asti ihan kidutusta. Tuntuu kuin puukko iskettäis käteen silleen ihan kunnolla. Aina oon huutanu kuin tapettava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ottakaa mukaan joku hypnoosiasoantuntija. Poika hypnoosiin ja tsädäm. Eikös pelkotiloja poisteta myös hypnoosissa?
En pakottaisi, paitsi jos olisi aivan täysin välttämätön koe kyseessä.
Itseni pakotettiin lapsena ties mihin turhiin kokeisiin äitini luulosairauden takia. Hän epäili milloin kasvuhäiriöitä ja milloin mitäkin ja niin hyvin osasi kuvailla keksimänsä oireet että lääkärit uskoi ja taas jouduin kokeisiin. Ikinä niistä ei mitään sairautta tai puutosta löytynyt.
Mutta sainpa niin pahan toimenpidekammon että päätin jo 18-vuotiaana etten koskaan enää mene lääkäriin enkä hammaslääkäriin. Ja päätös on pitänyt, nyt ikää 44 v.
Sitten kun lapsena sain sörkkimisistä ja piikittämisistä tarpeeksi, ei minua saanut enää millään pakotettua kokeisiin. En ole koskaan pelännyt kipua joten emlat tms ihan turhia. Lahjonta tai kiristys, ihan turhaa, olisin ollut valmis luopumaan mistä vaan kunhan en joudu sinne kokeeseen, vaikka olemaan nälässä. Muistaakseni olin jotain 11 v kun päätin että nyt riitti, ja kyllä mut varmaan olisi tarvinnut jollain villieläinten nukuttamiseen tarkoitetulla nukutusnuolella tainnuttaa ja kantaa lääkäriin, ei olisi vanhemmilta mitenkään muuten pakottaminen onnistunut enää siinä iässä.