Muistaminen kun joku avioituu yllättäen

"Paljon onnea! Aiotteko juhlia?" 

Vastauksesta riippuen sitten eteenpäin. 

Onnittelisin, joko suullisesti tai viestillä - riippuen siitä miten olisi asiasta kertonut minulle.

Lahjan veisin jos pitäisi juhlat. 

Siskoni aikoo siis lähiaikoina "karata naimisiin" ja mietin että tuleeko hääparia nyt jotenkin muistaa vaikka he eivät pidä juhlia... Mikähän tässä olisi yleinen käytäntö? Ajattelin että jos he kutsuivat kuitenkin kakkukahville luokseen niin siellä voisi kai antaa jotain... Mutta mitä jos ei ole noita kahvejakaan?

AP

Kyllä minä nyt siskolta uskaltaisin kysyä, että aiotteko pitää juhlia, toivotteko saavanne lahjoja. 

En onnittelisi tai muistaisi mitenkään.

Onnittelut tietysti. Mutta elleivät pidä juhlia, ei lahjaakaan tarvita. Jos edes kahvitilaisuus, kyllä minä pikku lahjalla muistaisin.

Vierailija kirjoitti:

Siskoni aikoo siis lähiaikoina "karata naimisiin" ja mietin että tuleeko hääparia nyt jotenkin muistaa vaikka he eivät pidä juhlia... Mikähän tässä olisi yleinen käytäntö? Ajattelin että jos he kutsuivat kuitenkin kakkukahville luokseen niin siellä voisi kai antaa jotain... Mutta mitä jos ei ole noita kahvejakaan?

AP

Mitä väliä on jollain "yleisellä käytännöllä"? Jos haluat antaa lahjan, annat lahjan. Olet antamatta jos et halua. Kyllä ihmiset tekee asioista kummallisen vaikeita. Mitä sä luulet että tapahtuu jos toimit jotenkin yleisen käytännön vastaisesti? Ei yhtään mitään!

Riippuu tapauksesta. Jos kyseessä on tuttu tai kaveri, niin onnitelisin seuraavan kerran kun tavataan.

Jos kyseessä olisi lähisukulainen onnittelisin ja veisin lahjan seuraavan kerran kun tavataan.

Me mentiin salaa naimisiin. Sukulaiset ja kaverit onnitteli kuultuaan asiasta, lahjoja ei saatu eikä niiltä keneltäkään odotettukaan.

Jos on joku kahvittelu tms. niin pieni lahja ehkä voisi olla paikallaan. 

Mekin mentiin naimisiin niin, ettei kerrottu siitä kenellekään etukäteen. Ei muuten "piipahdettu maistraatissa", sen kun voi hoitaa muutenkin. Seuraavana päivänä kerroimme asiasta omille vanhemmille ja minä laitoin viestin muutamalle kaverilleni. Juhlia ei pidetty eikä lahjoja odotettu. Onnitteluja oli mukava kuulla, mutta saatiin me lahjojakin. Niiden saaminen oli vähän kiusallista, koska me ei järjestetty edes kakkukahveja.

Me käytiin maistraatissa kahdestaan ja saimme ison lahjan vanhemmiltani. Emme siis odottaneet tätä. Myös työkaverini olivat keränneet kolehtia ja saimme sieltä kivan lahjan ja viinipullon. Serkultani saimme myös viiniä. Miehen puolelta ei tullut keneltäkään mitään, hänen äitinsä oli todennut aviouutiseen että "jaaha" :D eli aika sekalaista on käytäntö. Itse olen antanut pienen lahjan kaverilleni jonka häihin en saanut kutsua (olivat niin pienet juhlat) ja minusta se kuului asiaan. Naimisiinmeno on kuitenkin aikamoinen virstanpylväs ihmiselämässä, että kiva muistaa avioituneita jotenkin.

Jonkun sukulaisen ja kaverin osalta en ehkä miettisi asiaa sen enempää mutta antaisin kyllä siskolleni lahjan vaikkei olisi edes mitään kahveja. Ei sen tarvitse olla mitään isoa. Kyllä se hääparin mieltäkin lämmittää sitten vanhana katsella vaikka jotain tuikkukippoa että tämä saatiin häälahjaksi.