Ääniäkuuleva: miten jaksat?

En kuule ylimääräisiä ääniä, mutta kiinnostaa että mitä ääniä siellä kuuluu? 

Mene lääkäriin mutta ennenkaikkea ota niistä jalat maassa-ote: hyväksy ne, sano ok, muuten ne tekee sinut hulluksi. Jokaisella ihmisellä on jotakin ongelmaa, hyväksymällä asian, on helpompi elää. Ei ne varmasti mukavia ole mutta kun asioille ei vain voi mitään, ne on paras hyväksyä. Voimia!

Minulla kuuluu välillä päässä syytteleviä ääniä. Väsyneenä enemmän kuin muuten. Ne syyttävät minua huonoksi ja ovat sitä mieltä, että olisi parasta että kuolisin, kun minusta ei ole mihinkään. Mutta olen niihin niin tottunut, että yleensä yritän antaa tällaisten olotilojen tulla ja mennä. Välillä toki jää päälle aika raskas olo niiden takia, kun pelästyy omaa uupumusta ja itsetuhoisia ajatuksia "ota veitsi käteen ja viillä ranteet auki, anna muiden löytää verinen ruumiisi täältä...").

Jooh. Jos on täysin hiljaista (ei siis televisiota yms päällä, ei MITÄÄN ääntä,) niin alan kuulla omiani. (Esim sitä tuut ääntä joka kuuluu puhelimella soittaessa) rasittavaahan se on muttei sille mitään voi....

Minulle on suositeltu päihteiden käytön pitämistä hyvin vähäisenä ettei se vahvista noita kielteisiä olotiloja (syyttävät, itsetuhoiset äänet). Mutta jo pelkkä masennus riittää siihen, että välillä silti ikään kuin tipahtaa siihen tilaan, missä tuntuu kuin äänet yrittäisivät alkaa moittia ja ohjailla. Aika nopeasti yleensä kuitenkin saan ravisteltua itseni tuosta tilasta pois. Mutta raskasta se on silti.

Vierailija kirjoitti:

Olen kuullu ikäni ääniä.

Tiedän,tabuaihe.

Viimeaikoina liikaa, olen väsynyt, en saa tarpeeksi nukuttua niiden takia.

Miten sinä, toinen samanmoinen, jakselet ja jaksat?

Muistatko mistä sinulla alkoi äänten kuuleminen? Minä olen ollut surumielinen ja masentunut lapsesta asti (ongelmia kotona). Kaikenlainen näkemäni, kuulemani ja lukemani asia saattaa jättää hyvin vahvoja muistijälkiä, jos se on minulle sopimatonta. Eikä kotona valvottu mitä TV:stä lapset katsoivat tai mitä kirjoja lukivat... Vuosien päästäkin ala-asteikäisenä lukemani itsemurhakuvaukset palaavat mieleen, kun äänet kehottavat jonain tiettynä hetkenä minua toimimaan samoin...

Oon tottunu niihin, ja tavallaan helpottaa tätä yksinäisyyttä. Kai niistä jotain seuraa mulle on.

Mun kuulemat äänet hävisi kun tajusin etteivät ne mitään ulkopuolisia ääniä ole, vaan vain mun omia ajatuksiani.

Ennen tätä luulin että äänet kuuluu vaikka ilmastointikanavasta tms.

Vierailija kirjoitti:

Mun kuulemat äänet hävisi kun tajusin etteivät ne mitään ulkopuolisia ääniä ole, vaan vain mun omia ajatuksiani.

Ennen tätä luulin että äänet kuuluu vaikka ilmastointikanavasta tms.

Oho. Minulla ei ole käynyt näin, vaikka olen tajunnut saman jutun. Toisaalta, minulla on voimakas taipumus dissosiaatioon. Koen helposti tilanteet epätodellisina, usein myös itseni.

Lisää kommentteja?

Up

Tylsä ketju. Arvosana

-5

On tuoreita kokemuksia. 1. kertaa elämässäni.

Sellaista ihme katu/baarisupattelua. Tiedän, kuulostaa Pulkkisen henkilohahmolta näin kirj.  En osaa lainkaan elää "näiden" kanssa - en myös haluaisi mitää HArdCore-lääkitystä.

Kyllä - univelka ja alipaino ei  nyt varsinaisesti auta asiaa. Ei siis päihdehistoriaa  - joskus juhlin aikoinaan nuorempana Kundina.