Oletko ollut psykiatrisessa sairaalassa? Miltä se tuntui? Häpeätkö? Jos kyllä, niin miksi?

Olin kaksi kuukautta alta kolmekymppisenä. Ei hävetä.

46v

2kk olin alta kolmekymppisenä. En tiedå tarkkaan minkä diagnoosin takia, vaikean masennuksen kai. Meinasivat syöttää mulle skisofrenialääkkeitä, lääkäri luuli minua skitsofreenikoksi, kun huomautin ettei minulla sitä ole, plarasi vasta tietojaan tarkemmin..

Muutenkin aika huonoja hoitajia minusta siellä oli.

Ei siitä mitään apua ollut, mutta tulipa sekin koettua. Lähdin sieltä kapinoiden, sain tarpeekseni. Onneksi en ollut suljetulla osastolla, menin vapaaehtosesti niin katsoin oikeudekseni myös lähteä koska haluan. Joku hoitaja siinä yritti urputtaa vastaan, mutta onneksi sain itseni sieltä ulos. Aloin jo pelätä että jään sinne zombiena vuosiksi.   

46v

Aloin lukiossa oireilla kaikkea pa"aa mitä olin kokenut( koulukiusaaminen, raiskaus) syvällä' masennuksella ja koin, ettei psykologi jonka kanssa kävin juttelemassa ymmärtänyt minua joten kerran suutuin siellä ja heitin tuolin ikkunaan.  Jouduin samantien osastolle tahdovastaiseen hoitoon, kirjattiin että olen psykoosissa ja väkivaltainen. Vaikka ei minulla mitään psykoosia ollut, todellisuudentajuni oli täysin kirkas, olin vain surullinen ja vihainen. Osastolle joutuminen pahensi oloani, itkin ja huusin kun en halunnut olla siellä mikä tietysti teki minusta hankalan ja omaa hyväänsä ymmärtämättömän potilaan.  Vihasin  ruokaa, toisia potilaita, henkilökuntaa, sitä että sain kyllä olla omissa vaatteissani mutta niiden piti olla olla pitkät housut ja t-paita, mekko ei ollut hyväksyttävä asu. Minun piti myös antaa pois koruni, älkää kysyko miksi. No pienet korvikset  ja napakoruni sain pitää, mutta minun piti luopua rannerenkaista ja isosta kalevalakorun ristiriipuksesta jonka olin saanut mummilta.  Tupakalla sain käydä, valvottuna mutta sitä en ymmärrrä miksei annettu juoda kahvia vaan tuputettiin teetä tai vesikaakaota ! Ehkä joku sääntö kieltää antamasta hulluille kofeiinia? :D

 Äitini alkoi tosiaan pelätä puolestani kun laihduin ja menin kuulemma ihan läpinäkyvän valkoiseksi,  olin liäsksi lääkkeistä niin sekaisin etten muistanut äidin käyneen ja kun äiti ihmetteli, miksi minulle työnnetään niin paljon lääkkeitä. tuli äidistä sitten hankala omainen. Jippii.  Tietoihini ilmestyi myös ihan omituisia juttuja,  kuten abortti vaikka minulle ei ikinä oltu aborttia tehty sekä syömishäiriö, mikä luultavammmin johtui siitä että minulla meni osastolla ruokahalu. 

Vietin 3kk siellä. Kotona äitini kävi farmaseutti-siskonsa kanssa lääkkeeni läpi ja tätinikin ihmetteli, että mitä hiivattia ne on Tanjalle (nimi muutettu)oikein  määränneet? Lopetin sitten lähes kaikkien lääkkeiden  syömisen, kuten psykoosilääkityksen jolle ei edelleenkään ollut tarvetta sillä olin edelleen masentunut, en harhainen. Ei kovin hyvät kokemukset jääneet siltä reissulta :( .

Kuka valvoo mielenterveyspotilaiden oikeuksia Suomessa?

Useassa tapauksessa hoito vaikuttaa vanhahtaneelta.

Määrällisesti liian paljon kauan aikaa, laadullisesti huonolta, mikä poikii sitten alkaa kääntymään pahoinvoinniksi, työkyvynmenettämiseksi lisäten jatkosairastelua ja veronmaksajien rahojen käyttöä.

Uupumus on uusi sallittu ja ymmärrettävä kansantauti. Nuoriso on burnisaltista. 

Saisiko hoidon tason 2030-luvulle eikä 1930 -luvulle?

Yritin itsemurhaa, jouduin suljetulle. Siellä oli olennaisinta se, että mitään "hoitoa" ei tarjottu, ei myöskään "lepoa", koska potilaita makuutettiin kolme-neljä kahden hengen huoneissa, joissa väkisinkin oli joku skitso, joka vaelteli ja paiski ovia ja sytytteli valoja kaiken yötä. Eli nukkuminen onnistui jotenkin korvatulpat korvissa ja huivi sidottuna peittämään silmät, etenkin jos pelkäät, että se skitso yrittää tukehduttaa sinut tyynyllä tms, kun olet avuttomassa tilassa. Eihän hulluista tiedä, mitä ne keksivät.

Potilaat luulivat minua kaiken aikaa hoitajaksi ja kiukuttelivat, kun en päästänyt heitä suihkuun, saunaan, kansliaan, puhelimeen enkä edes heidän nimiään muistanut jne.

Kuolaavaksi lääkitty haiseva mies ilmaantui toistuvasti selän taakse huohottamaan, höyryämään ja masturboimaan, hyppäsi lopulta pöydälle kiihkoissaan ja kiikutettiin lukon taakse rauhoittumaan.

Sairaalasta päästessä olin valvonut noin kaksi viikkoa putkeen ja uupuneempi kuin sinne joutuessani. Itsemurhayritykseni syy oli raskas työuupumus, johon ei helpotusta tullut. Uuvuin vielä neljä kertaa ja jouduin lopulta eläkkeelle nelikymppisenä.

Tämä on kai ensimmäinen kerta kun asiasta kerron, mutta käsitykseni psykiatrian keinoista ja hoitotuloksista ei ole kovin hääppöinen. Sairaala on säilytyspaikka ja potilaan oikeusturva olematon. Varmaan parempaankin pystyttäisiin, mutta se vaatisi rahaa ja poliittista tahtoa. Terapia voisi olla toimivaa sen sijaan että mykät istuvat ringissä kiusaantuneina ja väkisin tai vääntävät muovailuvahaa kuin kolmivuotiaaksi taantuneet.

Haha! Minuakin luultiin hoitajaksi jatkuvasti. Jouduin muutaman kerran kun sain akuutin stressireaktion ja paniikkikohtauksen traumaattisena kokemastani tapahtumasta, ja eskaloituivat sitten psykoosikohtaukseksi. 

Hoitui nopeasti lääkkeellä 1-3pv. Itse sairaalakokemus oli lyhyt mutta yllättävän epäinhimillinen. Koetin keskittyä hyvään, mutta yhä puistelen päätä kun muistelen ja mietin, että näinkö ihmisiä hoidetaan. 

Kannattaa myös tsekata pellavaa ja pastellia blogi ja halutessaan osallistua keskusteluun siellä. Se taitaa olla tälle tabulle omistettu blogi. Kirjoittajalla parantumaton psyyken sairaus, josta kirjoittaa avoimesti ja usein. Blogin tarkoitus kai murtaa tabua ja synnyttää keskustelua.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa myös tsekata pellavaa ja pastellia blogi ja halutessaan osallistua keskusteluun siellä. Se taitaa olla tälle tabulle omistettu blogi. Kirjoittajalla parantumaton psyyken sairaus, josta kirjoittaa avoimesti ja usein. Blogin tarkoitus kai murtaa tabua ja synnyttää keskustelua.

Hoidon parantamiseen = stigman laskemiseen tarvitaan muutakin kuin blogi.

Vaikuttanee sinuunkin kun lähimmäisesi "hoidossa" ja taantuu muovailuvahaskidiksi.

Mikä ero on ääriuskiksella ja pitkäkestoisella psykoosilla?

kysynvaan kirjoitti:

Mikä ero on ääriuskiksella ja pitkäkestoisella psykoosilla?

Psyykkisesti sairaana kristittynä olen miettinyt tätä, mutten ole päässyt oikein mihinkään järkevään lopptulokseen. Asian ydin kai on kulttuurissa, eli jos riittävän moni tekee jotain asiaa, se katsotaan "normaaliksi".

Vierailija kirjoitti:

kysynvaan kirjoitti:

Mikä ero on ääriuskiksella ja pitkäkestoisella psykoosilla?

Psyykkisesti sairaana kristittynä olen miettinyt tätä, mutten ole päässyt oikein mihinkään järkevään lopptulokseen. Asian ydin kai on kulttuurissa, eli jos riittävän moni tekee jotain asiaa, se katsotaan "normaaliksi".

Onko tämä sitten joukkopsykoosi?

Joukkohysteriassa ja joukkotyhmyydessä, kansankielellä hurupilvessä, aiheutetaan pahaa esim.lapsille, joita saatetaan uhata väkivallalla plus seksuaalisesti ja naisille, jotka saavat hävetä kehollisesti itteään ja palvella miehiä koko elämänsä. Lestis, muslimit, amishit jne.

Niin ja nää karismajohtajat, jotka omaavat diktaattorien piirteitä. Eivät tee sitä kansakunnan mutta uskontokunnan rajoissa. Siis pönkittävät egoaan ja käyttävät muita hyväksi rahallisesti tai muuten.

 

Vierailija kirjoitti:

Miksi tässä ketjussa ei näy kivikissaäitiä tai sinkkumiestä? Olisin luullut......

Jos ne on pakkohoidossa.

Olispa Maria Veitola ja Sara Sieppi -keskustelijoille psyk.sairaalassa oma osasto. Voisivat rauhottua pienellä konjakkiteehetkellä.

Vierailija kirjoitti:

kysynvaan kirjoitti:

Mikä ero on ääriuskiksella ja pitkäkestoisella psykoosilla?

Psyykkisesti sairaana kristittynä olen miettinyt tätä, mutten ole päässyt oikein mihinkään järkevään lopptulokseen. Asian ydin kai on kulttuurissa, eli jos riittävän moni tekee jotain asiaa, se katsotaan "normaaliksi".

Melko vaarallista. Mutta varmaankin olet oikeaan päätynyt.

Ketään ei psykiatriseen hoitoon oteta aiheetta, nykyään kokeillaan avohoitoa aika vaikeissakin tapauksissa. Pakkohoitoon määrätään jos on vaaraksi itselleen tai muille. Mielestäni avohoidossa on jo potilaita jotka eivät siellä pärjää.

Ääriuskovaisista.. niin samaa miettinyt, että näinkö tämä asia on. 

Jaa jaa...