Oletko ollut psykiatrisessa sairaalassa? Miltä se tuntui? Häpeätkö? Jos kyllä, niin miksi?

Olen ollut nuorempana muutamia päiviä ja hyvin lyhyitä jaksoja. En häpeä. Olin sairas ja tarvitsin houtoa, miksi siis häpeäisin?

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut nuorempana muutamia päiviä ja hyvin lyhyitä jaksoja. En häpeä. Olin sairas ja tarvitsin houtoa, miksi siis häpeäisin?

En häpeä, koska en tunne koskaan edes olleeni sairas. Muussa tapauksessa olisin surullinen. Valehtelisin. Mutta, koska tunnen aina olleeni terve, olen onnellinen, ja se pitää minut vahvana, koko maailman edessa. Vaikka olenkin elämässani alistettu kulkemaan muta alempana. Sellainen maailma on.

En osaa omasta kokemuksesta puhua pakkohoidosta, mutta oma äitini on ollut jonkintyyppisessä "pakkohoidossa" ja lääkityksellä yön yli kun oli pyytänyt ambulanssin sydänkohtaukseen ja heille selvisikin että hän oli "vain" psykoosissa. Kokemus oli hänelle sen verran ikävä että hoitomotivaatio sekä sairaudentuntoisuus katosi, jos niitä edes koskaan oli ollutkaan ja hän sekoilee nyt ilman mitään hoitokontaktia, koska ei luota siihen suuntaan enää. Todella vaikeaa meille läheisille, kyllä sitä toivoisi että sielläpäin voitaisiin olla tahdikkaampia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kokemusta. Kolme vuotta sitten jouduin kahdeksi viikoksi suljetulle, mikä oli yksi elämäni kamalimpia kokemuksia. Sairastuin akuuttiin psykoosiin erään traumaattisen tapahtuman vuoksi. Mitään hyvää sanottavaa ei ole hoidosta. Mut pakkolääkittiin ihan tokkuraan. Puheitani muunneltiin ja jälkeenpäin paperini pyydettyä totesimme läheisteni kanssa että myös heidän puheensa ymmärrettiin täysin väärin. En päässyt kahteen viikkoon ulos, ja puhelimeni otettiin viikoksi pois koska yritin soittaa lakiasioissa apua.

Pääsin osastolta pois kun tajusin että minun on tanssittava henkilökunnan pillin mukaan. En vastustellut mitään, söin vakavia haittaoireita aiheuttavat lääkkeeni, en vaatinut enää päästä ulos, esitin katuvaa ja nöyrää sairasta.

Kun pääsin pois, lopetin lääkkeet vastoin ohjeita ja paranin. En ole sairastunut uudestaan. En ollut itsetuhoinen enkä vaarallinen muita kohtaan, siksi kaikki pakkotoimet ihmetyttävät ja järkyttävät vieläkin.

Onnittelut. Olet ollut psykoosissa mutta täysin toimintakykyinen ja selväjärkinen. Sellainen psykoosi.

No kuules psykoosi ei pelkästään riitä syyksi pakkolääkitykselle, eristämiselle, ulkoilukiellolle ja omaisuuden takavarikoimiselle. Nuo toimet hankaloittivat ja pahensivat psykoosiani kun ymmärsin kuinka väärää hoitoa ja kohtelua sain. Minulle sanottiin mm että tulen tuskin muistamaan koko sairaalajaksosta mitään. Sen takiako siis tuo kaikki kohtelu, kun ajattelivat että olen sekaisin kuin seinäkello enkä kuitenkaan muista jälkeenpäin mitään ja voivat kohdella nyt minua miten tahansa?

Psykoosisi on koko ajan pahentunut, mutta samaan aikaan olet toiminut koko ajan skarpimmin. Onnea!

https://keskustelu.suomi24.fi/t/15366829/uutispalvelu-duodecim-tiedottaa

Uutisia

Aiheesta voisi tehdä dokkarin tai Ajankohtainen2- illan.

Hoitotilat ja -muodot pitäisi päivittää ja valvoa työntekijöiden jaksamista paremmin. Heillä on varmasti erittäin raskasta ja alalla ajautuu jotkut hoito- ja auttamismielessä, jotkut kiusaajaluuserit vallankäyttömielessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässäpä tabua kerrakseen https://blogbook.fi/juhakurvinen/tositarinoita-hullujenhuoneelta/

Hoitajat voivat toimia näin mielivaltaisesti, koska he toimivat suljettujen seinien sisäpuolella ja kukaan ei uskoisi potilaita, ovathan he kaikki ”hulluja”. Potilaat tekivät hoitajien toimista lukuisia valituksia, mutta ketään ei uskottu. Mielenterveyslaissa sanotaan, että potilasta on kohdeltava ihmisarvoa kunnioittaen. En sitten tiedä, että mitä kunnioitusta tämä käytös toteuttaa? Kerran menin päivällä toimistoon: ”Sain juuri tietää, että tätini on kuollut hukkumisonnettomuudessa. Tarvitsen rauhoittavia.” Tähän hoitaja vastasi vihaisesti ja ilkikurisesti: ”Kyllä sitä sitten yhdelle miehelle sattuu ja tapahtuu!” Se oli hänen osanottonsa.

Oli minulla osastolla myös kohtalontoveri. Eräs suurperheen äiti ei halunnut lähteä enää miehensä matkaan, joka pahoinpiteli häntä. Mies alkoi kostoksi soitella sosiaaliviranomaisille ja lääkäreille valheita. Kun äiti meni lopulta lääkäriin valittamaan tulehtunutta ientään, lääkäri ei uskonut vaan heitti hänet pakkohoitoon miehen levittämien taustatietietojen ja ”tosiasioiden” perusteella. Tämä nainen ei ovelasti ottanut lääkkeitään. Hän pani kielensä alle paperinpalan – jotta lääke ei imeytyisi – ja lääkkeenannon yhteydessä laittoi lääkkeen kielensä alle ja pykläsi myöhemmin vessanpönttöön. Hänelle oli kuitenkin hoidon oikeuttamiseksi keksittävä joku diagnoosi, joten ylilääkäri kirjasi potilaskertomukseen psykoosin. Kahden kuukauden jälkeen hänet päästettiin kotiin, koska ”hoito” oli kuulemma tehonnut (vaikka hän siis ei edes ottanut lääkkeitään).

Itselleni iskettiin maaninen psykoosi -diagnoosi ja kroppani tungettiin täyteen hengenvaarallisia lääkkeitä: Litiumia, Seroguel Prolongia, Serenasea ja unilääke Tenoxia. Aina lääkkeidenjaon yhteydessä ilmoitin: ”Haluan hoitoraporttiin merkinnän, että otan nämä lääkkeet vasten tahtoani!” Hoitaja vastasi tähän: ”Otakin. Jos et ota tungen ne piikillä sieraimistasi aivoihisi, jolloin kuolet!” Ilmoitin hoitajille heti aluksi, että olen ilta- ja yöihminen. Siihen osaston psykopaattisin hoitaja Lintunen totesi ilkikurisesti: ”Kyllä me kuule sinusta täällä aamuihminen saadaan!” Niinpä iltalääkkeiden jaon yhteydessä minut huumattiin niin sanotulla Norsun tyrmäys -lääkecocktaililla.

Helpotuksekseni omassa tapauksessani kyseessä oli kuitenkin vain M1-tarkkailulähete, jolloin on kyseessä lain mukaan 4 vrk tarkkailuaika, jonka jälkeen päätetään mahdollisesta vapautuksesta tai pakkohoidosta. Yllätyksekseni minua ei kuitenkaan tarkkailtu mitenkään! Ammattiani tai taustatietojani ei tutkittu. Hoitajat istuivat vain aina toimistossa kahvilla, täyttelemässä potilaskertomuksia ja tuijottamassa erityssellien kuvaruutuja. Minulle heitettiin vain lääkkeet huiviin. 4 vrk jälkeen eteeni tuotiin lappu, jossa luki: ”Hoitoonmääräämispäätös: teidät on määrätty pakkohoitoon.” Se pakotettiin allekirjoittamaan.

Tällaisilla veijaritarinoilla sitä vaan katsotaan psykiatria ja sairaanhoito Suomessa kelvottomaksi.

Joku Turun tapaus on merkittävä.

Olipa vittumainen kommentti. Turun tapaus ei todellakaan ole ainoa Suomessa. Vastaavaa tapahtuu jatkuvasti eri sairaaloissa/osastoilla ympäri Suomea ja ympäri maailmaa. Mutta sehän ei kaltaisiasi kiinnosta. Ette usko, vaikka psykiatrisen toiminnan ongelmista kertoisi lukuisat asiantuntijat. Huomaa, että psykiatrian puolustelijat eivät ole kovin älykkäitä eivätkä empaattisia.

Kritiikki psykiatriaa kohtaan on todellakin aiheellista. Ei sitä muuten niin paljon olisi.

P2 osastot parissa pääkaupunkiseutumme sairaalassa ovat ihan leppoisia paikkoja. Mutta ne astetta "vakavammat" osastot eivät ole kuulemma samanlaisia. Niissä hoidetaan pahempia vaivoja kuin mitä masennus on.

Täällä puhutaan siitä kuinka on vaikea päästä hoitoon. Itse olen päässyt suht helposti 2 kertaa johtuen vakavasta masennuksesta. Ainoa asia mikä minua harmittaa on se, että diagnoosina on psykoottinen masennus, vaikka en ikinä ole ollut psykoottinen. Vahvasti olin sitä mieltä, että lopetan elämäni, mutta minkäänlaista harhaa minulla ei ole ollut silloin eikä nyt.

Osastolla tapasin fiksuja ihmisiä. Älyltään niistä pelkkää jonkinlaista masennusta sairastavista osa tosi fiksuja.

Itse kannatan sitä, että koitettaan poistaa tabu psykiatrisen osastohoidon yltä. Luulen, että moni jonottaisi osastolle yöksi, jos sinne myytäisiin lippuja esim. 300€/yö. Sinne voisi ottaa yhden huoneellisen näitä terveitä. Hyvää tuloa yhteiskunnallemme. Soten myötä varmaan tarvitaankin erilaisia tulonlähteitä sairaanhpitopiireille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässäpä tabua kerrakseen https://blogbook.fi/juhakurvinen/tositarinoita-hullujenhuoneelta/

Hoitajat voivat toimia näin mielivaltaisesti, koska he toimivat suljettujen seinien sisäpuolella ja kukaan ei uskoisi potilaita, ovathan he kaikki ”hulluja”. Potilaat tekivät hoitajien toimista lukuisia valituksia, mutta ketään ei uskottu. Mielenterveyslaissa sanotaan, että potilasta on kohdeltava ihmisarvoa kunnioittaen. En sitten tiedä, että mitä kunnioitusta tämä käytös toteuttaa? Kerran menin päivällä toimistoon: ”Sain juuri tietää, että tätini on kuollut hukkumisonnettomuudessa. Tarvitsen rauhoittavia.” Tähän hoitaja vastasi vihaisesti ja ilkikurisesti: ”Kyllä sitä sitten yhdelle miehelle sattuu ja tapahtuu!” Se oli hänen osanottonsa.

Oli minulla osastolla myös kohtalontoveri. Eräs suurperheen äiti ei halunnut lähteä enää miehensä matkaan, joka pahoinpiteli häntä. Mies alkoi kostoksi soitella sosiaaliviranomaisille ja lääkäreille valheita. Kun äiti meni lopulta lääkäriin valittamaan tulehtunutta ientään, lääkäri ei uskonut vaan heitti hänet pakkohoitoon miehen levittämien taustatietietojen ja ”tosiasioiden” perusteella. Tämä nainen ei ovelasti ottanut lääkkeitään. Hän pani kielensä alle paperinpalan – jotta lääke ei imeytyisi – ja lääkkeenannon yhteydessä laittoi lääkkeen kielensä alle ja pykläsi myöhemmin vessanpönttöön. Hänelle oli kuitenkin hoidon oikeuttamiseksi keksittävä joku diagnoosi, joten ylilääkäri kirjasi potilaskertomukseen psykoosin. Kahden kuukauden jälkeen hänet päästettiin kotiin, koska ”hoito” oli kuulemma tehonnut (vaikka hän siis ei edes ottanut lääkkeitään).

Itselleni iskettiin maaninen psykoosi -diagnoosi ja kroppani tungettiin täyteen hengenvaarallisia lääkkeitä: Litiumia, Seroguel Prolongia, Serenasea ja unilääke Tenoxia. Aina lääkkeidenjaon yhteydessä ilmoitin: ”Haluan hoitoraporttiin merkinnän, että otan nämä lääkkeet vasten tahtoani!” Hoitaja vastasi tähän: ”Otakin. Jos et ota tungen ne piikillä sieraimistasi aivoihisi, jolloin kuolet!” Ilmoitin hoitajille heti aluksi, että olen ilta- ja yöihminen. Siihen osaston psykopaattisin hoitaja Lintunen totesi ilkikurisesti: ”Kyllä me kuule sinusta täällä aamuihminen saadaan!” Niinpä iltalääkkeiden jaon yhteydessä minut huumattiin niin sanotulla Norsun tyrmäys -lääkecocktaililla.

Helpotuksekseni omassa tapauksessani kyseessä oli kuitenkin vain M1-tarkkailulähete, jolloin on kyseessä lain mukaan 4 vrk tarkkailuaika, jonka jälkeen päätetään mahdollisesta vapautuksesta tai pakkohoidosta. Yllätyksekseni minua ei kuitenkaan tarkkailtu mitenkään! Ammattiani tai taustatietojani ei tutkittu. Hoitajat istuivat vain aina toimistossa kahvilla, täyttelemässä potilaskertomuksia ja tuijottamassa erityssellien kuvaruutuja. Minulle heitettiin vain lääkkeet huiviin. 4 vrk jälkeen eteeni tuotiin lappu, jossa luki: ”Hoitoonmääräämispäätös: teidät on määrätty pakkohoitoon.” Se pakotettiin allekirjoittamaan.

Tällaisilla veijaritarinoilla sitä vaan katsotaan psykiatria ja sairaanhoito Suomessa kelvottomaksi.

Joku Turun tapaus on merkittävä.

Olipa vittumainen kommentti. Turun tapaus ei todellakaan ole ainoa Suomessa. Vastaavaa tapahtuu jatkuvasti eri sairaaloissa/osastoilla ympäri Suomea ja ympäri maailmaa. Mutta sehän ei kaltaisiasi kiinnosta. Ette usko, vaikka psykiatrisen toiminnan ongelmista kertoisi lukuisat asiantuntijat. Huomaa, että psykiatrian puolustelijat eivät ole kovin älykkäitä eivätkä empaattisia.

Kritiikki psykiatriaa kohtaan on todellakin aiheellista. Ei sitä muuten niin paljon olisi.

Oma kokemus: 

20% hoitajista erinomaisia, empaattisia, rationaalisia ja huolellisia

40% hoitajista ihan ok, tekee työnsä eli pillerit jakoon

20% hoitajista tympeitä, ei kiinnosta, rahan takii

20% hoitajista piirteitä jotka eivät sovi alalle ja pitäisi välittömästi poistaa

Niin mielenterveys- kuin yleisterveyspuolella, pätee lääkäreihin myös. Ihmisiä nekin on. Parempi valvonta olisi toivottavaa.

2018 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässäpä tabua kerrakseen https://blogbook.fi/juhakurvinen/tositarinoita-hullujenhuoneelta/

Hoitajat voivat toimia näin mielivaltaisesti, koska he toimivat suljettujen seinien sisäpuolella ja kukaan ei uskoisi potilaita, ovathan he kaikki ”hulluja”. Potilaat tekivät hoitajien toimista lukuisia valituksia, mutta ketään ei uskottu. Mielenterveyslaissa sanotaan, että potilasta on kohdeltava ihmisarvoa kunnioittaen. En sitten tiedä, että mitä kunnioitusta tämä käytös toteuttaa? Kerran menin päivällä toimistoon: ”Sain juuri tietää, että tätini on kuollut hukkumisonnettomuudessa. Tarvitsen rauhoittavia.” Tähän hoitaja vastasi vihaisesti ja ilkikurisesti: ”Kyllä sitä sitten yhdelle miehelle sattuu ja tapahtuu!” Se oli hänen osanottonsa.

Oli minulla osastolla myös kohtalontoveri. Eräs suurperheen äiti ei halunnut lähteä enää miehensä matkaan, joka pahoinpiteli häntä. Mies alkoi kostoksi soitella sosiaaliviranomaisille ja lääkäreille valheita. Kun äiti meni lopulta lääkäriin valittamaan tulehtunutta ientään, lääkäri ei uskonut vaan heitti hänet pakkohoitoon miehen levittämien taustatietietojen ja ”tosiasioiden” perusteella. Tämä nainen ei ovelasti ottanut lääkkeitään. Hän pani kielensä alle paperinpalan – jotta lääke ei imeytyisi – ja lääkkeenannon yhteydessä laittoi lääkkeen kielensä alle ja pykläsi myöhemmin vessanpönttöön. Hänelle oli kuitenkin hoidon oikeuttamiseksi keksittävä joku diagnoosi, joten ylilääkäri kirjasi potilaskertomukseen psykoosin. Kahden kuukauden jälkeen hänet päästettiin kotiin, koska ”hoito” oli kuulemma tehonnut (vaikka hän siis ei edes ottanut lääkkeitään).

Itselleni iskettiin maaninen psykoosi -diagnoosi ja kroppani tungettiin täyteen hengenvaarallisia lääkkeitä: Litiumia, Seroguel Prolongia, Serenasea ja unilääke Tenoxia. Aina lääkkeidenjaon yhteydessä ilmoitin: ”Haluan hoitoraporttiin merkinnän, että otan nämä lääkkeet vasten tahtoani!” Hoitaja vastasi tähän: ”Otakin. Jos et ota tungen ne piikillä sieraimistasi aivoihisi, jolloin kuolet!” Ilmoitin hoitajille heti aluksi, että olen ilta- ja yöihminen. Siihen osaston psykopaattisin hoitaja Lintunen totesi ilkikurisesti: ”Kyllä me kuule sinusta täällä aamuihminen saadaan!” Niinpä iltalääkkeiden jaon yhteydessä minut huumattiin niin sanotulla Norsun tyrmäys -lääkecocktaililla.

Helpotuksekseni omassa tapauksessani kyseessä oli kuitenkin vain M1-tarkkailulähete, jolloin on kyseessä lain mukaan 4 vrk tarkkailuaika, jonka jälkeen päätetään mahdollisesta vapautuksesta tai pakkohoidosta. Yllätyksekseni minua ei kuitenkaan tarkkailtu mitenkään! Ammattiani tai taustatietojani ei tutkittu. Hoitajat istuivat vain aina toimistossa kahvilla, täyttelemässä potilaskertomuksia ja tuijottamassa erityssellien kuvaruutuja. Minulle heitettiin vain lääkkeet huiviin. 4 vrk jälkeen eteeni tuotiin lappu, jossa luki: ”Hoitoonmääräämispäätös: teidät on määrätty pakkohoitoon.” Se pakotettiin allekirjoittamaan.

Tällaisilla veijaritarinoilla sitä vaan katsotaan psykiatria ja sairaanhoito Suomessa kelvottomaksi.

Joku Turun tapaus on merkittävä.

Olipa vittumainen kommentti. Turun tapaus ei todellakaan ole ainoa Suomessa. Vastaavaa tapahtuu jatkuvasti eri sairaaloissa/osastoilla ympäri Suomea ja ympäri maailmaa. Mutta sehän ei kaltaisiasi kiinnosta. Ette usko, vaikka psykiatrisen toiminnan ongelmista kertoisi lukuisat asiantuntijat. Huomaa, että psykiatrian puolustelijat eivät ole kovin älykkäitä eivätkä empaattisia.

Kritiikki psykiatriaa kohtaan on todellakin aiheellista. Ei sitä muuten niin paljon olisi.

Oma kokemus: 

20% hoitajista erinomaisia, empaattisia, rationaalisia ja huolellisia

40% hoitajista ihan ok, tekee työnsä eli pillerit jakoon

20% hoitajista tympeitä, ei kiinnosta, rahan takii

20% hoitajista piirteitä jotka eivät sovi alalle ja pitäisi välittömästi poistaa

Niin mielenterveys- kuin yleisterveyspuolella, pätee lääkäreihin myös. Ihmisiä nekin on. Parempi valvonta olisi toivottavaa.

 

Koko oppi pitaa julistaa uskomushoidoksi ja uskonnoksi, mita se onkin.

Vierailija kirjoitti:

2018 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässäpä tabua kerrakseen https://blogbook.fi/juhakurvinen/tositarinoita-hullujenhuoneelta/

Hoitajat voivat toimia näin mielivaltaisesti, koska he toimivat suljettujen seinien sisäpuolella ja kukaan ei uskoisi potilaita, ovathan he kaikki ”hulluja”. Potilaat tekivät hoitajien toimista lukuisia valituksia, mutta ketään ei uskottu. Mielenterveyslaissa sanotaan, että potilasta on kohdeltava ihmisarvoa kunnioittaen. En sitten tiedä, että mitä kunnioitusta tämä käytös toteuttaa? Kerran menin päivällä toimistoon: ”Sain juuri tietää, että tätini on kuollut hukkumisonnettomuudessa. Tarvitsen rauhoittavia.” Tähän hoitaja vastasi vihaisesti ja ilkikurisesti: ”Kyllä sitä sitten yhdelle miehelle sattuu ja tapahtuu!” Se oli hänen osanottonsa.

Oli minulla osastolla myös kohtalontoveri. Eräs suurperheen äiti ei halunnut lähteä enää miehensä matkaan, joka pahoinpiteli häntä. Mies alkoi kostoksi soitella sosiaaliviranomaisille ja lääkäreille valheita. Kun äiti meni lopulta lääkäriin valittamaan tulehtunutta ientään, lääkäri ei uskonut vaan heitti hänet pakkohoitoon miehen levittämien taustatietietojen ja ”tosiasioiden” perusteella. Tämä nainen ei ovelasti ottanut lääkkeitään. Hän pani kielensä alle paperinpalan – jotta lääke ei imeytyisi – ja lääkkeenannon yhteydessä laittoi lääkkeen kielensä alle ja pykläsi myöhemmin vessanpönttöön. Hänelle oli kuitenkin hoidon oikeuttamiseksi keksittävä joku diagnoosi, joten ylilääkäri kirjasi potilaskertomukseen psykoosin. Kahden kuukauden jälkeen hänet päästettiin kotiin, koska ”hoito” oli kuulemma tehonnut (vaikka hän siis ei edes ottanut lääkkeitään).

Itselleni iskettiin maaninen psykoosi -diagnoosi ja kroppani tungettiin täyteen hengenvaarallisia lääkkeitä: Litiumia, Seroguel Prolongia, Serenasea ja unilääke Tenoxia. Aina lääkkeidenjaon yhteydessä ilmoitin: ”Haluan hoitoraporttiin merkinnän, että otan nämä lääkkeet vasten tahtoani!” Hoitaja vastasi tähän: ”Otakin. Jos et ota tungen ne piikillä sieraimistasi aivoihisi, jolloin kuolet!” Ilmoitin hoitajille heti aluksi, että olen ilta- ja yöihminen. Siihen osaston psykopaattisin hoitaja Lintunen totesi ilkikurisesti: ”Kyllä me kuule sinusta täällä aamuihminen saadaan!” Niinpä iltalääkkeiden jaon yhteydessä minut huumattiin niin sanotulla Norsun tyrmäys -lääkecocktaililla.

Helpotuksekseni omassa tapauksessani kyseessä oli kuitenkin vain M1-tarkkailulähete, jolloin on kyseessä lain mukaan 4 vrk tarkkailuaika, jonka jälkeen päätetään mahdollisesta vapautuksesta tai pakkohoidosta. Yllätyksekseni minua ei kuitenkaan tarkkailtu mitenkään! Ammattiani tai taustatietojani ei tutkittu. Hoitajat istuivat vain aina toimistossa kahvilla, täyttelemässä potilaskertomuksia ja tuijottamassa erityssellien kuvaruutuja. Minulle heitettiin vain lääkkeet huiviin. 4 vrk jälkeen eteeni tuotiin lappu, jossa luki: ”Hoitoonmääräämispäätös: teidät on määrätty pakkohoitoon.” Se pakotettiin allekirjoittamaan.

Tällaisilla veijaritarinoilla sitä vaan katsotaan psykiatria ja sairaanhoito Suomessa kelvottomaksi.

Joku Turun tapaus on merkittävä.

Olipa vittumainen kommentti. Turun tapaus ei todellakaan ole ainoa Suomessa. Vastaavaa tapahtuu jatkuvasti eri sairaaloissa/osastoilla ympäri Suomea ja ympäri maailmaa. Mutta sehän ei kaltaisiasi kiinnosta. Ette usko, vaikka psykiatrisen toiminnan ongelmista kertoisi lukuisat asiantuntijat. Huomaa, että psykiatrian puolustelijat eivät ole kovin älykkäitä eivätkä empaattisia.

Kritiikki psykiatriaa kohtaan on todellakin aiheellista. Ei sitä muuten niin paljon olisi.

Oma kokemus: 

20% hoitajista erinomaisia, empaattisia, rationaalisia ja huolellisia

40% hoitajista ihan ok, tekee työnsä eli pillerit jakoon

20% hoitajista tympeitä, ei kiinnosta, rahan takii

20% hoitajista piirteitä jotka eivät sovi alalle ja pitäisi välittömästi poistaa

Niin mielenterveys- kuin yleisterveyspuolella, pätee lääkäreihin myös. Ihmisiä nekin on. Parempi valvonta olisi toivottavaa.

 

Koko oppi pitaa julistaa uskomushoidoksi ja uskonnoksi, mita se onkin.

Psykiatri, siis PSYKIATRISTI ei ole laakari, koska han itse aiheuttaa kaikkea sita mita sitten diagnosoi. Tama on tieteellinen fakta.

Jo se etta menet psykiatrin ovesta sisaan jossa jokee psykiatri on vaikuttanut ajatuksiisi.

Psykiatri on siin vaaran vaa an pitaja, joka painaa kadella sita jota punnitsee.

Todelinen laakari ei tee nain. Joka diagnosoi esimerkiksi syopaa, ei todellakaan ole syopaa esimerkiksi tarkastelulla aiheuta, han ei tarkastelullaan aiheuta kasvainta, siksi diagnoosi on objektiivinen, pateva.

i7tiuru56ry6e5e kirjoitti:

https://keskustelu.suomi24.fi/t/15366829/uutispalvelu-duodecim-tiedottaa

Uutisia

Uskontoja, oppeja;

https://keskustelu.suomi24.fi/t/15362465/missa-se-jumala-on-joka-on-kai…

i8yu7y6ru5yr5 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

2018 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässäpä tabua kerrakseen https://blogbook.fi/juhakurvinen/tositarinoita-hullujenhuoneelta/

Hoitajat voivat toimia näin mielivaltaisesti, koska he toimivat suljettujen seinien sisäpuolella ja kukaan ei uskoisi potilaita, ovathan he kaikki ”hulluja”. Potilaat tekivät hoitajien toimista lukuisia valituksia, mutta ketään ei uskottu. Mielenterveyslaissa sanotaan, että potilasta on kohdeltava ihmisarvoa kunnioittaen. En sitten tiedä, että mitä kunnioitusta tämä käytös toteuttaa? Kerran menin päivällä toimistoon: ”Sain juuri tietää, että tätini on kuollut hukkumisonnettomuudessa. Tarvitsen rauhoittavia.” Tähän hoitaja vastasi vihaisesti ja ilkikurisesti: ”Kyllä sitä sitten yhdelle miehelle sattuu ja tapahtuu!” Se oli hänen osanottonsa.

Oli minulla osastolla myös kohtalontoveri. Eräs suurperheen äiti ei halunnut lähteä enää miehensä matkaan, joka pahoinpiteli häntä. Mies alkoi kostoksi soitella sosiaaliviranomaisille ja lääkäreille valheita. Kun äiti meni lopulta lääkäriin valittamaan tulehtunutta ientään, lääkäri ei uskonut vaan heitti hänet pakkohoitoon miehen levittämien taustatietietojen ja ”tosiasioiden” perusteella. Tämä nainen ei ovelasti ottanut lääkkeitään. Hän pani kielensä alle paperinpalan – jotta lääke ei imeytyisi – ja lääkkeenannon yhteydessä laittoi lääkkeen kielensä alle ja pykläsi myöhemmin vessanpönttöön. Hänelle oli kuitenkin hoidon oikeuttamiseksi keksittävä joku diagnoosi, joten ylilääkäri kirjasi potilaskertomukseen psykoosin. Kahden kuukauden jälkeen hänet päästettiin kotiin, koska ”hoito” oli kuulemma tehonnut (vaikka hän siis ei edes ottanut lääkkeitään).

Itselleni iskettiin maaninen psykoosi -diagnoosi ja kroppani tungettiin täyteen hengenvaarallisia lääkkeitä: Litiumia, Seroguel Prolongia, Serenasea ja unilääke Tenoxia. Aina lääkkeidenjaon yhteydessä ilmoitin: ”Haluan hoitoraporttiin merkinnän, että otan nämä lääkkeet vasten tahtoani!” Hoitaja vastasi tähän: ”Otakin. Jos et ota tungen ne piikillä sieraimistasi aivoihisi, jolloin kuolet!” Ilmoitin hoitajille heti aluksi, että olen ilta- ja yöihminen. Siihen osaston psykopaattisin hoitaja Lintunen totesi ilkikurisesti: ”Kyllä me kuule sinusta täällä aamuihminen saadaan!” Niinpä iltalääkkeiden jaon yhteydessä minut huumattiin niin sanotulla Norsun tyrmäys -lääkecocktaililla.

Helpotuksekseni omassa tapauksessani kyseessä oli kuitenkin vain M1-tarkkailulähete, jolloin on kyseessä lain mukaan 4 vrk tarkkailuaika, jonka jälkeen päätetään mahdollisesta vapautuksesta tai pakkohoidosta. Yllätyksekseni minua ei kuitenkaan tarkkailtu mitenkään! Ammattiani tai taustatietojani ei tutkittu. Hoitajat istuivat vain aina toimistossa kahvilla, täyttelemässä potilaskertomuksia ja tuijottamassa erityssellien kuvaruutuja. Minulle heitettiin vain lääkkeet huiviin. 4 vrk jälkeen eteeni tuotiin lappu, jossa luki: ”Hoitoonmääräämispäätös: teidät on määrätty pakkohoitoon.” Se pakotettiin allekirjoittamaan.

Tällaisilla veijaritarinoilla sitä vaan katsotaan psykiatria ja sairaanhoito Suomessa kelvottomaksi.

Joku Turun tapaus on merkittävä.

Olipa vittumainen kommentti. Turun tapaus ei todellakaan ole ainoa Suomessa. Vastaavaa tapahtuu jatkuvasti eri sairaaloissa/osastoilla ympäri Suomea ja ympäri maailmaa. Mutta sehän ei kaltaisiasi kiinnosta. Ette usko, vaikka psykiatrisen toiminnan ongelmista kertoisi lukuisat asiantuntijat. Huomaa, että psykiatrian puolustelijat eivät ole kovin älykkäitä eivätkä empaattisia.

Kritiikki psykiatriaa kohtaan on todellakin aiheellista. Ei sitä muuten niin paljon olisi.

Oma kokemus: 

20% hoitajista erinomaisia, empaattisia, rationaalisia ja huolellisia

40% hoitajista ihan ok, tekee työnsä eli pillerit jakoon

20% hoitajista tympeitä, ei kiinnosta, rahan takii

20% hoitajista piirteitä jotka eivät sovi alalle ja pitäisi välittömästi poistaa

Niin mielenterveys- kuin yleisterveyspuolella, pätee lääkäreihin myös. Ihmisiä nekin on. Parempi valvonta olisi toivottavaa.

 

Koko oppi pitaa julistaa uskomushoidoksi ja uskonnoksi, mita se onkin.

Psykiatri, siis PSYKIATRISTI ei ole laakari, koska han itse aiheuttaa kaikkea sita mita sitten diagnosoi. Tama on tieteellinen fakta.

Jo se etta menet psykiatrin ovesta sisaan jossa jokee psykiatri on vaikuttanut ajatuksiisi.

Psykiatri on siin vaaran vaa an pitaja, joka painaa kadella sita jota punnitsee.

Todelinen laakari ei tee nain. Joka diagnosoi esimerkiksi syopaa, ei todellakaan ole syopaa esimerkiksi tarkastelulla aiheuta, han ei tarkastelullaan aiheuta kasvainta, siksi diagnoosi on objektiivinen, pateva.

Voisiko joku vastata tahan. Tosiaankin psykiatrian ajattelu vaikuttaa ajatuksiin, ja niita psykiatri sitten diagnosoi. Psykiatri on siis jo ennalta, oppinsa vuoksi vaajaamatta aiheuttanut juuri sita mita sitten arvioi ja diagnosoi. Toitotetaanhan tuota opetusta joka mediassa.

Toisaalta syopakasvaimeen ei millaan tavalla vaikuta se etta sita tarkastellaan. Tai siita keskustellaan.

Ja vaikka elamantavat vaikuttavat syopaan ei kyse ole samasta vaajaamattomasta etukateisvaikutuksesta kuin on siina, etta oppi ja opetus todellakin ja ehdottomasti aina vaikuttavat ajatuksiin.....

Kyse on kahdesta taysin eri asiasta: Objektiivisesta havainnosta, johon havainnoija ei vaikuta: Syovan diagnosointi. Ja toisaalta Havainnoijan itsensa aiheuttamista asioista (tarjotut, opetetut ajatukset) joita sitten koetetaan arvella: Psykiatristin diagnoosi.

Kirjoitan tahan: Psykiatristi, koska kyse on Psykiatrismista. Uskomusopista ja -ismista.

Psychiatrism; Psykiatrismi

Psychiatrismist; Psykiatristi

Tama on parempi, ja oikea lausumismuoto sanoille, ja tuo esille seikan, etta kyse on juurikin opetettavasta opista.

iuyi8yu7tyu5r4y6e45w kirjoitti:

i8yu7y6ru5yr5 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

2018 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässäpä tabua kerrakseen https://blogbook.fi/juhakurvinen/tositarinoita-hullujenhuoneelta/

Hoitajat voivat toimia näin mielivaltaisesti, koska he toimivat suljettujen seinien sisäpuolella ja kukaan ei uskoisi potilaita, ovathan he kaikki ”hulluja”. Potilaat tekivät hoitajien toimista lukuisia valituksia, mutta ketään ei uskottu. Mielenterveyslaissa sanotaan, että potilasta on kohdeltava ihmisarvoa kunnioittaen. En sitten tiedä, että mitä kunnioitusta tämä käytös toteuttaa? Kerran menin päivällä toimistoon: ”Sain juuri tietää, että tätini on kuollut hukkumisonnettomuudessa. Tarvitsen rauhoittavia.” Tähän hoitaja vastasi vihaisesti ja ilkikurisesti: ”Kyllä sitä sitten yhdelle miehelle sattuu ja tapahtuu!” Se oli hänen osanottonsa.

Oli minulla osastolla myös kohtalontoveri. Eräs suurperheen äiti ei halunnut lähteä enää miehensä matkaan, joka pahoinpiteli häntä. Mies alkoi kostoksi soitella sosiaaliviranomaisille ja lääkäreille valheita. Kun äiti meni lopulta lääkäriin valittamaan tulehtunutta ientään, lääkäri ei uskonut vaan heitti hänet pakkohoitoon miehen levittämien taustatietietojen ja ”tosiasioiden” perusteella. Tämä nainen ei ovelasti ottanut lääkkeitään. Hän pani kielensä alle paperinpalan – jotta lääke ei imeytyisi – ja lääkkeenannon yhteydessä laittoi lääkkeen kielensä alle ja pykläsi myöhemmin vessanpönttöön. Hänelle oli kuitenkin hoidon oikeuttamiseksi keksittävä joku diagnoosi, joten ylilääkäri kirjasi potilaskertomukseen psykoosin. Kahden kuukauden jälkeen hänet päästettiin kotiin, koska ”hoito” oli kuulemma tehonnut (vaikka hän siis ei edes ottanut lääkkeitään).

Itselleni iskettiin maaninen psykoosi -diagnoosi ja kroppani tungettiin täyteen hengenvaarallisia lääkkeitä: Litiumia, Seroguel Prolongia, Serenasea ja unilääke Tenoxia. Aina lääkkeidenjaon yhteydessä ilmoitin: ”Haluan hoitoraporttiin merkinnän, että otan nämä lääkkeet vasten tahtoani!” Hoitaja vastasi tähän: ”Otakin. Jos et ota tungen ne piikillä sieraimistasi aivoihisi, jolloin kuolet!” Ilmoitin hoitajille heti aluksi, että olen ilta- ja yöihminen. Siihen osaston psykopaattisin hoitaja Lintunen totesi ilkikurisesti: ”Kyllä me kuule sinusta täällä aamuihminen saadaan!” Niinpä iltalääkkeiden jaon yhteydessä minut huumattiin niin sanotulla Norsun tyrmäys -lääkecocktaililla.

Helpotuksekseni omassa tapauksessani kyseessä oli kuitenkin vain M1-tarkkailulähete, jolloin on kyseessä lain mukaan 4 vrk tarkkailuaika, jonka jälkeen päätetään mahdollisesta vapautuksesta tai pakkohoidosta. Yllätyksekseni minua ei kuitenkaan tarkkailtu mitenkään! Ammattiani tai taustatietojani ei tutkittu. Hoitajat istuivat vain aina toimistossa kahvilla, täyttelemässä potilaskertomuksia ja tuijottamassa erityssellien kuvaruutuja. Minulle heitettiin vain lääkkeet huiviin. 4 vrk jälkeen eteeni tuotiin lappu, jossa luki: ”Hoitoonmääräämispäätös: teidät on määrätty pakkohoitoon.” Se pakotettiin allekirjoittamaan.

Tällaisilla veijaritarinoilla sitä vaan katsotaan psykiatria ja sairaanhoito Suomessa kelvottomaksi.

Joku Turun tapaus on merkittävä.

Olipa vittumainen kommentti. Turun tapaus ei todellakaan ole ainoa Suomessa. Vastaavaa tapahtuu jatkuvasti eri sairaaloissa/osastoilla ympäri Suomea ja ympäri maailmaa. Mutta sehän ei kaltaisiasi kiinnosta. Ette usko, vaikka psykiatrisen toiminnan ongelmista kertoisi lukuisat asiantuntijat. Huomaa, että psykiatrian puolustelijat eivät ole kovin älykkäitä eivätkä empaattisia.

Kritiikki psykiatriaa kohtaan on todellakin aiheellista. Ei sitä muuten niin paljon olisi.

Oma kokemus: 

20% hoitajista erinomaisia, empaattisia, rationaalisia ja huolellisia

40% hoitajista ihan ok, tekee työnsä eli pillerit jakoon

20% hoitajista tympeitä, ei kiinnosta, rahan takii

20% hoitajista piirteitä jotka eivät sovi alalle ja pitäisi välittömästi poistaa

Niin mielenterveys- kuin yleisterveyspuolella, pätee lääkäreihin myös. Ihmisiä nekin on. Parempi valvonta olisi toivottavaa.

 

Koko oppi pitaa julistaa uskomushoidoksi ja uskonnoksi, mita se onkin.

Psykiatri, siis PSYKIATRISTI ei ole laakari, koska han itse aiheuttaa kaikkea sita mita sitten diagnosoi. Tama on tieteellinen fakta.

Jo se etta menet psykiatrin ovesta sisaan jossa jokee psykiatri on vaikuttanut ajatuksiisi.

Psykiatri on siin vaaran vaa an pitaja, joka painaa kadella sita jota punnitsee.

Todelinen laakari ei tee nain. Joka diagnosoi esimerkiksi syopaa, ei todellakaan ole syopaa esimerkiksi tarkastelulla aiheuta, han ei tarkastelullaan aiheuta kasvainta, siksi diagnoosi on objektiivinen, pateva.

Voisiko joku vastata tahan. Tosiaankin psykiatrian ajattelu vaikuttaa ajatuksiin, ja niita psykiatri sitten diagnosoi. Psykiatri on siis jo ennalta, oppinsa vuoksi vaajaamatta aiheuttanut juuri sita mita sitten arvioi ja diagnosoi. Toitotetaanhan tuota opetusta joka mediassa.

Toisaalta syopakasvaimeen ei millaan tavalla vaikuta se etta sita tarkastellaan. Tai siita keskustellaan.

Ja vaikka elamantavat vaikuttavat syopaan ei kyse ole samasta vaajaamattomasta etukateisvaikutuksesta kuin on siina, etta oppi ja opetus todellakin ja ehdottomasti aina vaikuttavat ajatuksiin.....

Kyse on kahdesta taysin eri asiasta: Objektiivisesta havainnosta, johon havainnoija ei vaikuta: Syovan diagnosointi. Ja toisaalta Havainnoijan itsensa aiheuttamista asioista (tarjotut, opetetut ajatukset) joita sitten koetetaan arvella: Psykiatristin diagnoosi.

Kirjoitan tahan: Psykiatristi, koska kyse on Psykiatrismista. Uskomusopista ja -ismista.

Psychiatrism; Psykiatrismi

Psychiatrismist; Psykiatristi

Tama on parempi, ja oikea lausumismuoto sanoille, ja tuo esille seikan, etta kyse on juurikin opetettavasta opista.

 

Rakas sukulainen, olet taas lähestymässä psykoosia. Pitäisit parempaa huolta itsestäsi, niin ei aina lähtisi mopo käsistä. Ei kukaan jaksa kuunnella noita samoja harhaisia horinoitasi livenä eikä täällä.

Vierailija kirjoitti:

iuyi8yu7tyu5r4y6e45w kirjoitti:

i8yu7y6ru5yr5 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

2018 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässäpä tabua kerrakseen https://blogbook.fi/juhakurvinen/tositarinoita-hullujenhuoneelta/

Hoitajat voivat toimia näin mielivaltaisesti, koska he toimivat suljettujen seinien sisäpuolella ja kukaan ei uskoisi potilaita, ovathan he kaikki ”hulluja”. Potilaat tekivät hoitajien toimista lukuisia valituksia, mutta ketään ei uskottu. Mielenterveyslaissa sanotaan, että potilasta on kohdeltava ihmisarvoa kunnioittaen. En sitten tiedä, että mitä kunnioitusta tämä käytös toteuttaa? Kerran menin päivällä toimistoon: ”Sain juuri tietää, että tätini on kuollut hukkumisonnettomuudessa. Tarvitsen rauhoittavia.” Tähän hoitaja vastasi vihaisesti ja ilkikurisesti: ”Kyllä sitä sitten yhdelle miehelle sattuu ja tapahtuu!” Se oli hänen osanottonsa.

Oli minulla osastolla myös kohtalontoveri. Eräs suurperheen äiti ei halunnut lähteä enää miehensä matkaan, joka pahoinpiteli häntä. Mies alkoi kostoksi soitella sosiaaliviranomaisille ja lääkäreille valheita. Kun äiti meni lopulta lääkäriin valittamaan tulehtunutta ientään, lääkäri ei uskonut vaan heitti hänet pakkohoitoon miehen levittämien taustatietietojen ja ”tosiasioiden” perusteella. Tämä nainen ei ovelasti ottanut lääkkeitään. Hän pani kielensä alle paperinpalan – jotta lääke ei imeytyisi – ja lääkkeenannon yhteydessä laittoi lääkkeen kielensä alle ja pykläsi myöhemmin vessanpönttöön. Hänelle oli kuitenkin hoidon oikeuttamiseksi keksittävä joku diagnoosi, joten ylilääkäri kirjasi potilaskertomukseen psykoosin. Kahden kuukauden jälkeen hänet päästettiin kotiin, koska ”hoito” oli kuulemma tehonnut (vaikka hän siis ei edes ottanut lääkkeitään).

Itselleni iskettiin maaninen psykoosi -diagnoosi ja kroppani tungettiin täyteen hengenvaarallisia lääkkeitä: Litiumia, Seroguel Prolongia, Serenasea ja unilääke Tenoxia. Aina lääkkeidenjaon yhteydessä ilmoitin: ”Haluan hoitoraporttiin merkinnän, että otan nämä lääkkeet vasten tahtoani!” Hoitaja vastasi tähän: ”Otakin. Jos et ota tungen ne piikillä sieraimistasi aivoihisi, jolloin kuolet!” Ilmoitin hoitajille heti aluksi, että olen ilta- ja yöihminen. Siihen osaston psykopaattisin hoitaja Lintunen totesi ilkikurisesti: ”Kyllä me kuule sinusta täällä aamuihminen saadaan!” Niinpä iltalääkkeiden jaon yhteydessä minut huumattiin niin sanotulla Norsun tyrmäys -lääkecocktaililla.

Helpotuksekseni omassa tapauksessani kyseessä oli kuitenkin vain M1-tarkkailulähete, jolloin on kyseessä lain mukaan 4 vrk tarkkailuaika, jonka jälkeen päätetään mahdollisesta vapautuksesta tai pakkohoidosta. Yllätyksekseni minua ei kuitenkaan tarkkailtu mitenkään! Ammattiani tai taustatietojani ei tutkittu. Hoitajat istuivat vain aina toimistossa kahvilla, täyttelemässä potilaskertomuksia ja tuijottamassa erityssellien kuvaruutuja. Minulle heitettiin vain lääkkeet huiviin. 4 vrk jälkeen eteeni tuotiin lappu, jossa luki: ”Hoitoonmääräämispäätös: teidät on määrätty pakkohoitoon.” Se pakotettiin allekirjoittamaan.

Tällaisilla veijaritarinoilla sitä vaan katsotaan psykiatria ja sairaanhoito Suomessa kelvottomaksi.

Joku Turun tapaus on merkittävä.

Olipa vittumainen kommentti. Turun tapaus ei todellakaan ole ainoa Suomessa. Vastaavaa tapahtuu jatkuvasti eri sairaaloissa/osastoilla ympäri Suomea ja ympäri maailmaa. Mutta sehän ei kaltaisiasi kiinnosta. Ette usko, vaikka psykiatrisen toiminnan ongelmista kertoisi lukuisat asiantuntijat. Huomaa, että psykiatrian puolustelijat eivät ole kovin älykkäitä eivätkä empaattisia.

Kritiikki psykiatriaa kohtaan on todellakin aiheellista. Ei sitä muuten niin paljon olisi.

Oma kokemus: 

20% hoitajista erinomaisia, empaattisia, rationaalisia ja huolellisia

40% hoitajista ihan ok, tekee työnsä eli pillerit jakoon

20% hoitajista tympeitä, ei kiinnosta, rahan takii

20% hoitajista piirteitä jotka eivät sovi alalle ja pitäisi välittömästi poistaa

Niin mielenterveys- kuin yleisterveyspuolella, pätee lääkäreihin myös. Ihmisiä nekin on. Parempi valvonta olisi toivottavaa.

 

Koko oppi pitaa julistaa uskomushoidoksi ja uskonnoksi, mita se onkin.

Psykiatri, siis PSYKIATRISTI ei ole laakari, koska han itse aiheuttaa kaikkea sita mita sitten diagnosoi. Tama on tieteellinen fakta.

Jo se etta menet psykiatrin ovesta sisaan jossa jokee psykiatri on vaikuttanut ajatuksiisi.

Psykiatri on siin vaaran vaa an pitaja, joka painaa kadella sita jota punnitsee.

Todelinen laakari ei tee nain. Joka diagnosoi esimerkiksi syopaa, ei todellakaan ole syopaa esimerkiksi tarkastelulla aiheuta, han ei tarkastelullaan aiheuta kasvainta, siksi diagnoosi on objektiivinen, pateva.

Voisiko joku vastata tahan. Tosiaankin psykiatrian ajattelu vaikuttaa ajatuksiin, ja niita psykiatri sitten diagnosoi. Psykiatri on siis jo ennalta, oppinsa vuoksi vaajaamatta aiheuttanut juuri sita mita sitten arvioi ja diagnosoi. Toitotetaanhan tuota opetusta joka mediassa.

Toisaalta syopakasvaimeen ei millaan tavalla vaikuta se etta sita tarkastellaan. Tai siita keskustellaan.

Ja vaikka elamantavat vaikuttavat syopaan ei kyse ole samasta vaajaamattomasta etukateisvaikutuksesta kuin on siina, etta oppi ja opetus todellakin ja ehdottomasti aina vaikuttavat ajatuksiin.....

Kyse on kahdesta taysin eri asiasta: Objektiivisesta havainnosta, johon havainnoija ei vaikuta: Syovan diagnosointi. Ja toisaalta Havainnoijan itsensa aiheuttamista asioista (tarjotut, opetetut ajatukset) joita sitten koetetaan arvella: Psykiatristin diagnoosi.

Kirjoitan tahan: Psykiatristi, koska kyse on Psykiatrismista. Uskomusopista ja -ismista.

Psychiatrism; Psykiatrismi

Psychiatrismist; Psykiatristi

Tama on parempi, ja oikea lausumismuoto sanoille, ja tuo esille seikan, etta kyse on juurikin opetettavasta opista.

 

Rakas sukulainen, olet taas lähestymässä psykoosia. Pitäisit parempaa huolta itsestäsi, niin ei aina lähtisi mopo käsistä. Ei kukaan jaksa kuunnella noita samoja harhaisia horinoitasi livenä eikä täällä.

Kylla joku saattaa kiinnostua. Ja tuleehan esille, etta sinulla ei ole itsellasi psykiatrismia suurempaa oppia tarjolla, koska ainoa mihin yritat vedota on harhaisuus ja horina seka psykoosi. Nama ovat ne vahvimmat ja vomakkaimmat, sanat todellisuudessasi. Melkoista ylevyyttasi. Todellisuutesi on sinun maailmasi, ja se on harha. Vaikka se ei olekaan psykiatrian maarittelema harha, on se harha kuitenkin. Silla psykiatria itsessaan on harha ja harhaoppi kuten jo kirjoitin.

Kyse onkin nyt siita voittaako minun mielipiteeni, vai sinun. Omastani en tule koskaan luopumaan. Vien sen ikuisuuteen. Toisaalta minun ikuisuudessani ei ole valetta. Totuus, ikuisuus ottaa sen hengilta. 

Mina olen elama.

i8yju6ry5ryr4tr4w kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

iuyi8yu7tyu5r4y6e45w kirjoitti:

i8yu7y6ru5yr5 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

2018 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässäpä tabua kerrakseen https://blogbook.fi/juhakurvinen/tositarinoita-hullujenhuoneelta/

Hoitajat voivat toimia näin mielivaltaisesti, koska he toimivat suljettujen seinien sisäpuolella ja kukaan ei uskoisi potilaita, ovathan he kaikki ”hulluja”. Potilaat tekivät hoitajien toimista lukuisia valituksia, mutta ketään ei uskottu. Mielenterveyslaissa sanotaan, että potilasta on kohdeltava ihmisarvoa kunnioittaen. En sitten tiedä, että mitä kunnioitusta tämä käytös toteuttaa? Kerran menin päivällä toimistoon: ”Sain juuri tietää, että tätini on kuollut hukkumisonnettomuudessa. Tarvitsen rauhoittavia.” Tähän hoitaja vastasi vihaisesti ja ilkikurisesti: ”Kyllä sitä sitten yhdelle miehelle sattuu ja tapahtuu!” Se oli hänen osanottonsa.

Oli minulla osastolla myös kohtalontoveri. Eräs suurperheen äiti ei halunnut lähteä enää miehensä matkaan, joka pahoinpiteli häntä. Mies alkoi kostoksi soitella sosiaaliviranomaisille ja lääkäreille valheita. Kun äiti meni lopulta lääkäriin valittamaan tulehtunutta ientään, lääkäri ei uskonut vaan heitti hänet pakkohoitoon miehen levittämien taustatietietojen ja ”tosiasioiden” perusteella. Tämä nainen ei ovelasti ottanut lääkkeitään. Hän pani kielensä alle paperinpalan – jotta lääke ei imeytyisi – ja lääkkeenannon yhteydessä laittoi lääkkeen kielensä alle ja pykläsi myöhemmin vessanpönttöön. Hänelle oli kuitenkin hoidon oikeuttamiseksi keksittävä joku diagnoosi, joten ylilääkäri kirjasi potilaskertomukseen psykoosin. Kahden kuukauden jälkeen hänet päästettiin kotiin, koska ”hoito” oli kuulemma tehonnut (vaikka hän siis ei edes ottanut lääkkeitään).

Itselleni iskettiin maaninen psykoosi -diagnoosi ja kroppani tungettiin täyteen hengenvaarallisia lääkkeitä: Litiumia, Seroguel Prolongia, Serenasea ja unilääke Tenoxia. Aina lääkkeidenjaon yhteydessä ilmoitin: ”Haluan hoitoraporttiin merkinnän, että otan nämä lääkkeet vasten tahtoani!” Hoitaja vastasi tähän: ”Otakin. Jos et ota tungen ne piikillä sieraimistasi aivoihisi, jolloin kuolet!” Ilmoitin hoitajille heti aluksi, että olen ilta- ja yöihminen. Siihen osaston psykopaattisin hoitaja Lintunen totesi ilkikurisesti: ”Kyllä me kuule sinusta täällä aamuihminen saadaan!” Niinpä iltalääkkeiden jaon yhteydessä minut huumattiin niin sanotulla Norsun tyrmäys -lääkecocktaililla.

Helpotuksekseni omassa tapauksessani kyseessä oli kuitenkin vain M1-tarkkailulähete, jolloin on kyseessä lain mukaan 4 vrk tarkkailuaika, jonka jälkeen päätetään mahdollisesta vapautuksesta tai pakkohoidosta. Yllätyksekseni minua ei kuitenkaan tarkkailtu mitenkään! Ammattiani tai taustatietojani ei tutkittu. Hoitajat istuivat vain aina toimistossa kahvilla, täyttelemässä potilaskertomuksia ja tuijottamassa erityssellien kuvaruutuja. Minulle heitettiin vain lääkkeet huiviin. 4 vrk jälkeen eteeni tuotiin lappu, jossa luki: ”Hoitoonmääräämispäätös: teidät on määrätty pakkohoitoon.” Se pakotettiin allekirjoittamaan.

Tällaisilla veijaritarinoilla sitä vaan katsotaan psykiatria ja sairaanhoito Suomessa kelvottomaksi.

Joku Turun tapaus on merkittävä.

Olipa vittumainen kommentti. Turun tapaus ei todellakaan ole ainoa Suomessa. Vastaavaa tapahtuu jatkuvasti eri sairaaloissa/osastoilla ympäri Suomea ja ympäri maailmaa. Mutta sehän ei kaltaisiasi kiinnosta. Ette usko, vaikka psykiatrisen toiminnan ongelmista kertoisi lukuisat asiantuntijat. Huomaa, että psykiatrian puolustelijat eivät ole kovin älykkäitä eivätkä empaattisia.

Kritiikki psykiatriaa kohtaan on todellakin aiheellista. Ei sitä muuten niin paljon olisi.

Oma kokemus: 

20% hoitajista erinomaisia, empaattisia, rationaalisia ja huolellisia

40% hoitajista ihan ok, tekee työnsä eli pillerit jakoon

20% hoitajista tympeitä, ei kiinnosta, rahan takii

20% hoitajista piirteitä jotka eivät sovi alalle ja pitäisi välittömästi poistaa

Niin mielenterveys- kuin yleisterveyspuolella, pätee lääkäreihin myös. Ihmisiä nekin on. Parempi valvonta olisi toivottavaa.

 

Koko oppi pitaa julistaa uskomushoidoksi ja uskonnoksi, mita se onkin.

Psykiatri, siis PSYKIATRISTI ei ole laakari, koska han itse aiheuttaa kaikkea sita mita sitten diagnosoi. Tama on tieteellinen fakta.

Jo se etta menet psykiatrin ovesta sisaan jossa jokee psykiatri on vaikuttanut ajatuksiisi.

Psykiatri on siin vaaran vaa an pitaja, joka painaa kadella sita jota punnitsee.

Todelinen laakari ei tee nain. Joka diagnosoi esimerkiksi syopaa, ei todellakaan ole syopaa esimerkiksi tarkastelulla aiheuta, han ei tarkastelullaan aiheuta kasvainta, siksi diagnoosi on objektiivinen, pateva.

Voisiko joku vastata tahan. Tosiaankin psykiatrian ajattelu vaikuttaa ajatuksiin, ja niita psykiatri sitten diagnosoi. Psykiatri on siis jo ennalta, oppinsa vuoksi vaajaamatta aiheuttanut juuri sita mita sitten arvioi ja diagnosoi. Toitotetaanhan tuota opetusta joka mediassa.

Toisaalta syopakasvaimeen ei millaan tavalla vaikuta se etta sita tarkastellaan. Tai siita keskustellaan.

Ja vaikka elamantavat vaikuttavat syopaan ei kyse ole samasta vaajaamattomasta etukateisvaikutuksesta kuin on siina, etta oppi ja opetus todellakin ja ehdottomasti aina vaikuttavat ajatuksiin.....

Kyse on kahdesta taysin eri asiasta: Objektiivisesta havainnosta, johon havainnoija ei vaikuta: Syovan diagnosointi. Ja toisaalta Havainnoijan itsensa aiheuttamista asioista (tarjotut, opetetut ajatukset) joita sitten koetetaan arvella: Psykiatristin diagnoosi.

Kirjoitan tahan: Psykiatristi, koska kyse on Psykiatrismista. Uskomusopista ja -ismista.

Psychiatrism; Psykiatrismi

Psychiatrismist; Psykiatristi

Tama on parempi, ja oikea lausumismuoto sanoille, ja tuo esille seikan, etta kyse on juurikin opetettavasta opista.

 

Rakas sukulainen, olet taas lähestymässä psykoosia. Pitäisit parempaa huolta itsestäsi, niin ei aina lähtisi mopo käsistä. Ei kukaan jaksa kuunnella noita samoja harhaisia horinoitasi livenä eikä täällä.

Kylla joku saattaa kiinnostua. Ja tuleehan esille, etta sinulla ei ole itsellasi psykiatrismia suurempaa oppia tarjolla, koska ainoa mihin yritat vedota on harhaisuus ja horina seka psykoosi. Nama ovat ne vahvimmat ja vomakkaimmat, sanat todellisuudessasi. Melkoista ylevyyttasi. Todellisuutesi on sinun maailmasi, ja se on harha. Vaikka se ei olekaan psykiatrian maarittelema harha, on se harha kuitenkin. Silla psykiatria itsessaan on harha ja harhaoppi kuten jo kirjoitin.

Kyse onkin nyt siita voittaako minun mielipiteeni, vai sinun. Omastani en tule koskaan luopumaan. Vien sen ikuisuuteen. Toisaalta minun ikuisuudessani ei ole valetta. Totuus, ikuisuus ottaa sen hengilta. 

Mina olen elama.

Kas kun et Jeesuksen toinen tuleminen.

Olen ollut, aika huttua oli joka kerta, ja vitutti suunnattomasti. Pakkohuonetoverit (osa ihan pihalla realiteeteista), nukkumaanmenoajat ja aamuherätykset vain ja ainoastaan "hoidon" takia. Eihän nyt kukaan kuku puolille öin ja herää itse aamulla sen jälkeen kun aurinko on noussut, ei niin vaan voi ihminen tehdä! Nukkumaan kello 22 ja herätys klo 07!! Potilailta taju pois vaikka väkisin neurolepteillä. Mitähän vielä... ruokakin oli kukkua, lähinnä siksi koska olisin halunnut tehdä itse ruokani. Ei mitään tekemistä, joskin kirjaa sai lukea jos sitä luki niin ettei hoitaja nähnyt. Eräällä hoitsulla oli joku ongelma potilaiden kirjan lukemiseen. Omaa tietokonettaan ei olisi saanut käyttää oikein yhtään mihinkään, tämänkin jos teki salaa vaivihkaa niin sai palstailla ihan rauhassa. Puhelinta kyllä kaikki sai näprätä vaikka kuinka. Naurettavaa touhua siis kaiken kaikkiaan. VMP.

Miksi sairaalassa oloa pitäisi hävetä?

Vierailija kirjoitti:

ki8yut6yt5t43tr kirjoitti:

Ei se ole mikaan tabu etta sen jalkeen ei koskaan voi palata entiseen. Jo pelkka mielenterveyslaki kieltaa sen. Naapurin ilmoituksella sinut voidaan toimittaa koska tahansa uudelleen hoitoon.

Omalla sanallasi ei ole merkitysta. Siella olet niin kauan kuin heita miellyttaa. Sillakaan, onko ilmoitus ollut pelkkaa ilkeytta ei ole merkitysta. Olet lahtokohtaiseti alempiarvoinen, etka voi valittaa asiasta.

Rikkokaa nyt sitten tabut.

Elama diagnoosin jalkeen psykiatrismin vallassa.

Tällaista voi puhua vain ihminen, joka on oikeasti psykiatrisen hoidon tarpeessa. Kuvittelee kaikenlaista; naapuri ilkeyttään ilmoitti, vainotaan ja aina ollaan viemässä pakkohoitoon. Kun nykypäivänä edes itsemurhaa yrittäneet ei pääse hoitoon, vaikka haluaisivat. Se on vatsahuuhtelu ja kotiin. On todella vaikeaa saada ajoissa hoitoa, sitä saa vasta sitten kun asiat on todella huonosti ja sitä on jo vaarallinen ympäristölleenkin. Jos sittenkään. 

Oma lyhyt jaksoni oli ihana, lepoa ja juttelua ja sai istua valmiiseen ruokapöytään! Päivisin mukavia kävelyretkiä sairaalan lähimaastossa. En häpeä, mutta en tietenkään kuulutakaan sitä joka paikassa. Olen mielenterveyden takia nykyisin eläkkeellä.

Hienoa että olet kokenut positiivisesti.  Mutta samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa, että ilman oikeita perusteita voidaan psyykkisesti hyvinvoipa ihminen viedä hoitoon.

Mutta tuohon ei pidä alistua, olisi mukamas alempiarvoinen koska näinkin on koettu lähipiirissä, toisen sairaus eri asia kuin toisen, jopa näinkin että terve henkilö luokitellaan sairaaksi.

Juu, juuri vähän aikaa sitten olin muutamassa pätkässä noin kuusi kuukautta. Minulle puhkesi traumaperäinen stressihäiriö, kun lapsuuden hyväksikäytön muistot vyöryivät päälle ja samalla masennukseni syveni psykoottiseksi.

Sain vertaistukea muilta potilailta, keskusteluapua hoitajilta. Lääkitys saatiin kohdilleen ja sain aloitettua psykoterapian. Itsetuhoinen käytös helpotti vähitellen. Olin siellä turvassa. Pikkuhiljaa sitten kotiuduin asteittain.

Itse koen osastohoidon pelastaneen minut.

En häpeä sitä, perheeni ja ystäväni tietävät tilanteesta. Jopa töissä kerroin osalle. Sukulaisille en ole tahtonut kertoa.

Okei. Aika polyfonista materiaalia.Mikä oli odotettavissa. Vielä kerran? Kokemuksenne laitokselta?

Itsellä mahdollisuus ( 1. kerran elämässä ) -44v. kirjautua sisään. Mitä mukaan, mitkä säännöt? Pitkäniemi - Tre ( Nokia ).