Lue keskustelun säännöt.
Oletko ollut psykiatrisessa sairaalassa? Miltä se tuntui? Häpeätkö? Jos kyllä, niin miksi?
TABUT PUREKSINTAAN
30.08.2018 |
Minkälaisia muistoja on eri hoitojaksoilta? Aihe on tärkeä ja turhaan yhä tabu.
Onneksi mielenterveys ja mielenhyvinvoinnista huolehtiminen on tullut tärkeäksi osaksi yhteiskuntaa. Pahoinvointi tuntuu lisääntyneen, vain koska suomalaiset uskaltavat nykyään rauhassa kertoa mikä mieltä painaa. Ei vain sanoa että vituttaa, saati sitten lyödä naista tai miestä tai tapella kännissä. Psyykkinen hyvinvointi on jokaisen meidän, yhteinen ja yksityinen, asia.
Viikonloppuna Jussi Ahde julkaisi koskettavan kirjoituksen aiheesta Facebook-sivuillaan.
Kommentit (76)
Ei se ole mikaan tabu etta sen jalkeen ei koskaan voi palata entiseen. Jo pelkka mielenterveyslaki kieltaa sen. Naapurin ilmoituksella sinut voidaan toimittaa koska tahansa uudelleen hoitoon.
Omalla sanallasi ei ole merkitysta. Siella olet niin kauan kuin heita miellyttaa. Sillakaan, onko ilmoitus ollut pelkkaa ilkeytta ei ole merkitysta. Olet lahtokohtaiseti alempiarvoinen, etka voi valittaa asiasta.
Rikkokaa nyt sitten tabut.
Elama diagnoosin jalkeen psykiatrismin vallassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ki8yut6yt5t43tr kirjoitti:
Ei se ole mikaan tabu etta sen jalkeen ei koskaan voi palata entiseen. Jo pelkka mielenterveyslaki kieltaa sen. Naapurin ilmoituksella sinut voidaan toimittaa koska tahansa uudelleen hoitoon.
Omalla sanallasi ei ole merkitysta. Siella olet niin kauan kuin heita miellyttaa. Sillakaan, onko ilmoitus ollut pelkkaa ilkeytta ei ole merkitysta. Olet lahtokohtaiseti alempiarvoinen, etka voi valittaa asiasta.
Rikkokaa nyt sitten tabut.
Elama diagnoosin jalkeen psykiatrismin vallassa.
Ei oo totta. Mun kaveri on ollut moneen kertaan kuukausia laitoksessa. Aina on vaikeaa saada hänet sinne pakkohoitoon. Viimeksikin sisaruksensa yrittivät häntä sinne ja poliisi vei väkisin, mutta kaveri sai puhuttua riittävän normaalejajolmekin nuorelle lääkärille, että ei joutunut pakkohoitoon. Tästä kului 4 kuukautta, kun sitten naapurit lopulta hänet sinne saivat omalla yhteisilmoituksellaan.
Eli minun mielestäni pakkohoitoon pitäisi ottaa paljon helpommin ja pitää siellä kauemmin tai ainakin valvotusti pakkolääkitä.
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut psykiatrisessa päiväsairaalassa posttraumaattisen stressireaktion takia nuorena aikuisena. Hoitojakso kesti vajaat kaksi kuukautta. Olin oikein tyytyväinen hoitoon ja muilta potilailta saamaani vertaistukeen.
Unohdin vastata kaikkiin kysymyksiin: En häpeä hoitojaksoa psykiatrisessa päiväsairaalassa, mutten varsinaisesti mainostakaan sitä. Valitettavasti ihmiset suhtautuvat mielenterveyden järkkymisestä kuulemiseen yleensä aika epäkypsillä tavoilla. Se johtaa usein tietynlaiseen "hulluksi" leimaamiseen, vaikka selittäisit tarkemmin syitä sairaalaan joutumiseen. Eivät ihmiset juuri halua kuulla mistään ikävistä asioista toisten elämässä.
Vierailija kirjoitti:
ki8yut6yt5t43tr kirjoitti:
Ei se ole mikaan tabu etta sen jalkeen ei koskaan voi palata entiseen. Jo pelkka mielenterveyslaki kieltaa sen. Naapurin ilmoituksella sinut voidaan toimittaa koska tahansa uudelleen hoitoon.
Omalla sanallasi ei ole merkitysta. Siella olet niin kauan kuin heita miellyttaa. Sillakaan, onko ilmoitus ollut pelkkaa ilkeytta ei ole merkitysta. Olet lahtokohtaiseti alempiarvoinen, etka voi valittaa asiasta.
Rikkokaa nyt sitten tabut.
Elama diagnoosin jalkeen psykiatrismin vallassa.
Ei oo totta. Mun kaveri on ollut moneen kertaan kuukausia laitoksessa. Aina on vaikeaa saada hänet sinne pakkohoitoon. Viimeksikin sisaruksensa yrittivät häntä sinne ja poliisi vei väkisin, mutta kaveri sai puhuttua riittävän normaalejajolmekin nuorelle lääkärille, että ei joutunut pakkohoitoon. Tästä kului 4 kuukautta, kun sitten naapurit lopulta hänet sinne saivat omalla yhteisilmoituksellaan.
Eli minun mielestäni pakkohoitoon pitäisi ottaa paljon helpommin ja pitää siellä kauemmin tai ainakin valvotusti pakkolääkitä.
Miksei noita asioita voi hoitaa oikeusprosessin kautta?
Vierailija kirjoitti:
ki8yut6yt5t43tr kirjoitti:
Ei se ole mikaan tabu etta sen jalkeen ei koskaan voi palata entiseen. Jo pelkka mielenterveyslaki kieltaa sen. Naapurin ilmoituksella sinut voidaan toimittaa koska tahansa uudelleen hoitoon.
Omalla sanallasi ei ole merkitysta. Siella olet niin kauan kuin heita miellyttaa. Sillakaan, onko ilmoitus ollut pelkkaa ilkeytta ei ole merkitysta. Olet lahtokohtaiseti alempiarvoinen, etka voi valittaa asiasta.
Rikkokaa nyt sitten tabut.
Elama diagnoosin jalkeen psykiatrismin vallassa.
Ei oo totta. Mun kaveri on ollut moneen kertaan kuukausia laitoksessa. Aina on vaikeaa saada hänet sinne pakkohoitoon. Viimeksikin sisaruksensa yrittivät häntä sinne ja poliisi vei väkisin, mutta kaveri sai puhuttua riittävän normaalejajolmekin nuorelle lääkärille, että ei joutunut pakkohoitoon. Tästä kului 4 kuukautta, kun sitten naapurit lopulta hänet sinne saivat omalla yhteisilmoituksellaan.
Eli minun mielestäni pakkohoitoon pitäisi ottaa paljon helpommin ja pitää siellä kauemmin tai ainakin valvotusti pakkolääkitä.
Onhan se totuus, etta ei ole valitusoikeutta, olet totaalisen lainsuojaton. Kuka tahansa voi esittaa sinua hoitoon pelkaamatta seurauksia. Nain se menee. Sellaisessa tilanteessa kulttuurissa, maailmassa ei ole syyta epailla etteiko tuollaista mahdollisuutta myos kayteta.
Ja sita KAYTETAAN PAIVITTAIN, niin etta ihmiset pidetaan muiden vallassa. Vallassa, josta ei ole tarkoitus koskaan vapauttaa.
Mitapa, jos seurauksena olisikin ankara rangaistus?
Psykiatrismi on ilkeyden muoto, paha uskonto. Paha siksi ettei se poista pahaa, ilkeytta, vaaryytta vaan vaatii etta se sailytetaan. Jopa rangaistuksen tarkoituksena pitaa olla poistaa ja havittaa paha olemattomuuteen, niin etta rangaistus on tayttanyt tehtavansa, eika sita enaa tarvita.....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi tässä ketjussa ei näy kivikissaäitiä tai sinkkumiestä? Olisin luullut......
ki8yut6yt5t43tr kirjoitti:
Ei se ole mikaan tabu etta sen jalkeen ei koskaan voi palata entiseen. Jo pelkka mielenterveyslaki kieltaa sen. Naapurin ilmoituksella sinut voidaan toimittaa koska tahansa uudelleen hoitoon.
Omalla sanallasi ei ole merkitysta. Siella olet niin kauan kuin heita miellyttaa. Sillakaan, onko ilmoitus ollut pelkkaa ilkeytta ei ole merkitysta. Olet lahtokohtaiseti alempiarvoinen, etka voi valittaa asiasta.
Rikkokaa nyt sitten tabut.
Elama diagnoosin jalkeen psykiatrismin vallassa.
Tällaista voi puhua vain ihminen, joka on oikeasti psykiatrisen hoidon tarpeessa. Kuvittelee kaikenlaista; naapuri ilkeyttään ilmoitti, vainotaan ja aina ollaan viemässä pakkohoitoon. Kun nykypäivänä edes itsemurhaa yrittäneet ei pääse hoitoon, vaikka haluaisivat. Se on vatsahuuhtelu ja kotiin. On todella vaikeaa saada ajoissa hoitoa, sitä saa vasta sitten kun asiat on todella huonosti ja sitä on jo vaarallinen ympäristölleenkin. Jos sittenkään.
Oma lyhyt jaksoni oli ihana, lepoa ja juttelua ja sai istua valmiiseen ruokapöytään! Päivisin mukavia kävelyretkiä sairaalan lähimaastossa. En häpeä, mutta en tietenkään kuulutakaan sitä joka paikassa. Olen mielenterveyden takia nykyisin eläkkeellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ki8yut6yt5t43tr kirjoitti:
Ei se ole mikaan tabu etta sen jalkeen ei koskaan voi palata entiseen. Jo pelkka mielenterveyslaki kieltaa sen. Naapurin ilmoituksella sinut voidaan toimittaa koska tahansa uudelleen hoitoon.
Omalla sanallasi ei ole merkitysta. Siella olet niin kauan kuin heita miellyttaa. Sillakaan, onko ilmoitus ollut pelkkaa ilkeytta ei ole merkitysta. Olet lahtokohtaiseti alempiarvoinen, etka voi valittaa asiasta.
Rikkokaa nyt sitten tabut.
Elama diagnoosin jalkeen psykiatrismin vallassa.
Tällaista voi puhua vain ihminen, joka on oikeasti psykiatrisen hoidon tarpeessa. Kuvittelee kaikenlaista; naapuri ilkeyttään ilmoitti, vainotaan ja aina ollaan viemässä pakkohoitoon. Kun nykypäivänä edes itsemurhaa yrittäneet ei pääse hoitoon, vaikka haluaisivat. Se on vatsahuuhtelu ja kotiin. On todella vaikeaa saada ajoissa hoitoa, sitä saa vasta sitten kun asiat on todella huonosti ja sitä on jo vaarallinen ympäristölleenkin. Jos sittenkään.
Oma lyhyt jaksoni oli ihana, lepoa ja juttelua ja sai istua valmiiseen ruokapöytään! Päivisin mukavia kävelyretkiä sairaalan lähimaastossa. En häpeä, mutta en tietenkään kuulutakaan sitä joka paikassa. Olen mielenterveyden takia nykyisin eläkkeellä.
Tuskin olet mielenTERVEYDEN takia eläkkeellä, vaan ennemminkin mielen sairauden?
Muutoin totta. Se ei ole kuin 2-3 päivää jonka saa pitää osastolla tarkkailussa, ja sen jälkeen tehdään päätös onko oikeasti aiheellista pitää osastolla. Tällaiset kiusallaan tehdyt ilmoitukset selviävät jo ekassa lääkärin istunnossa.
i8yi87yu6y65ry65ryt kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ki8yut6yt5t43tr kirjoitti:
Ei se ole mikaan tabu etta sen jalkeen ei koskaan voi palata entiseen. Jo pelkka mielenterveyslaki kieltaa sen. Naapurin ilmoituksella sinut voidaan toimittaa koska tahansa uudelleen hoitoon.
Omalla sanallasi ei ole merkitysta. Siella olet niin kauan kuin heita miellyttaa. Sillakaan, onko ilmoitus ollut pelkkaa ilkeytta ei ole merkitysta. Olet lahtokohtaiseti alempiarvoinen, etka voi valittaa asiasta.
Rikkokaa nyt sitten tabut.
Elama diagnoosin jalkeen psykiatrismin vallassa.
Ei oo totta. Mun kaveri on ollut moneen kertaan kuukausia laitoksessa. Aina on vaikeaa saada hänet sinne pakkohoitoon. Viimeksikin sisaruksensa yrittivät häntä sinne ja poliisi vei väkisin, mutta kaveri sai puhuttua riittävän normaalejajolmekin nuorelle lääkärille, että ei joutunut pakkohoitoon. Tästä kului 4 kuukautta, kun sitten naapurit lopulta hänet sinne saivat omalla yhteisilmoituksellaan.
Eli minun mielestäni pakkohoitoon pitäisi ottaa paljon helpommin ja pitää siellä kauemmin tai ainakin valvotusti pakkolääkitä.
Onhan se totuus, etta ei ole valitusoikeutta, olet totaalisen lainsuojaton. Kuka tahansa voi esittaa sinua hoitoon pelkaamatta seurauksia. Nain se menee. Sellaisessa tilanteessa kulttuurissa, maailmassa ei ole syyta epailla etteiko tuollaista mahdollisuutta myos kayteta.
Ja sita KAYTETAAN PAIVITTAIN, niin etta ihmiset pidetaan muiden vallassa. Vallassa, josta ei ole tarkoitus koskaan vapauttaa.
Mitapa, jos seurauksena olisikin ankara rangaistus?
Psykiatrismi on ilkeyden muoto, paha uskonto. Paha siksi ettei se poista pahaa, ilkeytta, vaaryytta vaan vaatii etta se sailytetaan. Jopa rangaistuksen tarkoituksena pitaa olla poistaa ja havittaa paha olemattomuuteen, niin etta rangaistus on tayttanyt tehtavansa, eika sita enaa tarvita.....
Oletko ollut Turussa?
Moni vanhempi on taistellut saadakseen lapsensa hoitoon, heitä ei ole otettu tosissaan ja hoito evätty ja sitten lapsi (=aikuinen siis jo) on tehnyt jotain itselleen tai muille.
https://www.lansivayla.fi/artikkeli/615895-koskenkylan-murha-tuomitun-a…
https://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/662269-isan-tuska-kukaan-ei-a…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ki8yut6yt5t43tr kirjoitti:
Ei se ole mikaan tabu etta sen jalkeen ei koskaan voi palata entiseen. Jo pelkka mielenterveyslaki kieltaa sen. Naapurin ilmoituksella sinut voidaan toimittaa koska tahansa uudelleen hoitoon.
Omalla sanallasi ei ole merkitysta. Siella olet niin kauan kuin heita miellyttaa. Sillakaan, onko ilmoitus ollut pelkkaa ilkeytta ei ole merkitysta. Olet lahtokohtaiseti alempiarvoinen, etka voi valittaa asiasta.
Rikkokaa nyt sitten tabut.
Elama diagnoosin jalkeen psykiatrismin vallassa.
Tällaista voi puhua vain ihminen, joka on oikeasti psykiatrisen hoidon tarpeessa. Kuvittelee kaikenlaista; naapuri ilkeyttään ilmoitti, vainotaan ja aina ollaan viemässä pakkohoitoon. Kun nykypäivänä edes itsemurhaa yrittäneet ei pääse hoitoon, vaikka haluaisivat. Se on vatsahuuhtelu ja kotiin. On todella vaikeaa saada ajoissa hoitoa, sitä saa vasta sitten kun asiat on todella huonosti ja sitä on jo vaarallinen ympäristölleenkin. Jos sittenkään.
Oma lyhyt jaksoni oli ihana, lepoa ja juttelua ja sai istua valmiiseen ruokapöytään! Päivisin mukavia kävelyretkiä sairaalan lähimaastossa. En häpeä, mutta en tietenkään kuulutakaan sitä joka paikassa. Olen mielenterveyden takia nykyisin eläkkeellä.
Tuskin olet mielenTERVEYDEN takia eläkkeellä, vaan ennemminkin mielen sairauden?
Muutoin totta. Se ei ole kuin 2-3 päivää jonka saa pitää osastolla tarkkailussa, ja sen jälkeen tehdään päätös onko oikeasti aiheellista pitää osastolla. Tällaiset kiusallaan tehdyt ilmoitukset selviävät jo ekassa lääkärin istunnossa.
Tietenkaan eivat selvia. Olet jo laitoksessa, etka saa mitaan korvausta vaikka kyseessa olisi ilkeydesta tehty ilmoitus. Ei se naapuri sakkoja saa eika vankilaan joudu.
ki8yi7tu6rur5u6 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ki8yut6yt5t43tr kirjoitti:
Ei se ole mikaan tabu etta sen jalkeen ei koskaan voi palata entiseen. Jo pelkka mielenterveyslaki kieltaa sen. Naapurin ilmoituksella sinut voidaan toimittaa koska tahansa uudelleen hoitoon.
Omalla sanallasi ei ole merkitysta. Siella olet niin kauan kuin heita miellyttaa. Sillakaan, onko ilmoitus ollut pelkkaa ilkeytta ei ole merkitysta. Olet lahtokohtaiseti alempiarvoinen, etka voi valittaa asiasta.
Rikkokaa nyt sitten tabut.
Elama diagnoosin jalkeen psykiatrismin vallassa.
Tällaista voi puhua vain ihminen, joka on oikeasti psykiatrisen hoidon tarpeessa. Kuvittelee kaikenlaista; naapuri ilkeyttään ilmoitti, vainotaan ja aina ollaan viemässä pakkohoitoon. Kun nykypäivänä edes itsemurhaa yrittäneet ei pääse hoitoon, vaikka haluaisivat. Se on vatsahuuhtelu ja kotiin. On todella vaikeaa saada ajoissa hoitoa, sitä saa vasta sitten kun asiat on todella huonosti ja sitä on jo vaarallinen ympäristölleenkin. Jos sittenkään.
Oma lyhyt jaksoni oli ihana, lepoa ja juttelua ja sai istua valmiiseen ruokapöytään! Päivisin mukavia kävelyretkiä sairaalan lähimaastossa. En häpeä, mutta en tietenkään kuulutakaan sitä joka paikassa. Olen mielenterveyden takia nykyisin eläkkeellä.
Tuskin olet mielenTERVEYDEN takia eläkkeellä, vaan ennemminkin mielen sairauden?
Muutoin totta. Se ei ole kuin 2-3 päivää jonka saa pitää osastolla tarkkailussa, ja sen jälkeen tehdään päätös onko oikeasti aiheellista pitää osastolla. Tällaiset kiusallaan tehdyt ilmoitukset selviävät jo ekassa lääkärin istunnossa.
Tietenkaan eivat selvia. Olet jo laitoksessa, etka saa mitaan korvausta vaikka kyseessa olisi ilkeydesta tehty ilmoitus. Ei se naapuri sakkoja saa eika vankilaan joudu.
Lopulta myos jokainen hoitojakso on aiheeton koska psykiatria itsessaan on pseudotiedetta ja psykiatrismi on ei objektiivinen uskonnonkaltainen oppi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sama kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut psykiatrisessa päiväsairaalassa posttraumaattisen stressireaktion takia nuorena aikuisena. Hoitojakso kesti vajaat kaksi kuukautta. Olin oikein tyytyväinen hoitoon ja muilta potilailta saamaani vertaistukeen.
Unohdin vastata kaikkiin kysymyksiin: En häpeä hoitojaksoa psykiatrisessa päiväsairaalassa, mutten varsinaisesti mainostakaan sitä. Valitettavasti ihmiset suhtautuvat mielenterveyden järkkymisestä kuulemiseen yleensä aika epäkypsillä tavoilla. Se johtaa usein tietynlaiseen "hulluksi" leimaamiseen, vaikka selittäisit tarkemmin syitä sairaalaan joutumiseen. Eivät ihmiset juuri halua kuulla mistään ikävistä asioista toisten elämässä.
Heh no myonnetään olkoon nyt että sitten tää oli trolli, oikeesti en ole koskaan ollut sairaalassa, oli vain niin hauska vähan heittää lappaa ns. hullujen kanssa pitäkää hyvänänne!
Jos olisit ollut, niin et olisi noin ennakkoluuloinen. Psykiatrisessa hoidossa on paljon todella fiksuja ihmisiä. Ja sellaisia ihmisiä, joiden toimintakyky voi myöhemmin olla niin hyvä, ettet koskaan edes aavistaisi heidän hoidon parissa olleen / olevan yhä.
ki8yi7tu6rur5u6 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ki8yut6yt5t43tr kirjoitti:
Ei se ole mikaan tabu etta sen jalkeen ei koskaan voi palata entiseen. Jo pelkka mielenterveyslaki kieltaa sen. Naapurin ilmoituksella sinut voidaan toimittaa koska tahansa uudelleen hoitoon.
Omalla sanallasi ei ole merkitysta. Siella olet niin kauan kuin heita miellyttaa. Sillakaan, onko ilmoitus ollut pelkkaa ilkeytta ei ole merkitysta. Olet lahtokohtaiseti alempiarvoinen, etka voi valittaa asiasta.
Rikkokaa nyt sitten tabut.
Elama diagnoosin jalkeen psykiatrismin vallassa.
Tällaista voi puhua vain ihminen, joka on oikeasti psykiatrisen hoidon tarpeessa. Kuvittelee kaikenlaista; naapuri ilkeyttään ilmoitti, vainotaan ja aina ollaan viemässä pakkohoitoon. Kun nykypäivänä edes itsemurhaa yrittäneet ei pääse hoitoon, vaikka haluaisivat. Se on vatsahuuhtelu ja kotiin. On todella vaikeaa saada ajoissa hoitoa, sitä saa vasta sitten kun asiat on todella huonosti ja sitä on jo vaarallinen ympäristölleenkin. Jos sittenkään.
Oma lyhyt jaksoni oli ihana, lepoa ja juttelua ja sai istua valmiiseen ruokapöytään! Päivisin mukavia kävelyretkiä sairaalan lähimaastossa. En häpeä, mutta en tietenkään kuulutakaan sitä joka paikassa. Olen mielenterveyden takia nykyisin eläkkeellä.
Tuskin olet mielenTERVEYDEN takia eläkkeellä, vaan ennemminkin mielen sairauden?
Muutoin totta. Se ei ole kuin 2-3 päivää jonka saa pitää osastolla tarkkailussa, ja sen jälkeen tehdään päätös onko oikeasti aiheellista pitää osastolla. Tällaiset kiusallaan tehdyt ilmoitukset selviävät jo ekassa lääkärin istunnossa.
Tietenkaan eivat selvia. Olet jo laitoksessa, etka saa mitaan korvausta vaikka kyseessa olisi ilkeydesta tehty ilmoitus. Ei se naapuri sakkoja saa eika vankilaan joudu.
"Laitoksesta" heitetään heti ulos, kun on vain mahdollista. Koska säästöt, ja jonossa on oikeitakin tarvitsijoita, kuten sinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ki8yut6yt5t43tr kirjoitti:
Ei se ole mikaan tabu etta sen jalkeen ei koskaan voi palata entiseen. Jo pelkka mielenterveyslaki kieltaa sen. Naapurin ilmoituksella sinut voidaan toimittaa koska tahansa uudelleen hoitoon.
Omalla sanallasi ei ole merkitysta. Siella olet niin kauan kuin heita miellyttaa. Sillakaan, onko ilmoitus ollut pelkkaa ilkeytta ei ole merkitysta. Olet lahtokohtaiseti alempiarvoinen, etka voi valittaa asiasta.
Rikkokaa nyt sitten tabut.
Elama diagnoosin jalkeen psykiatrismin vallassa.
Tällaista voi puhua vain ihminen, joka on oikeasti psykiatrisen hoidon tarpeessa. Kuvittelee kaikenlaista; naapuri ilkeyttään ilmoitti, vainotaan ja aina ollaan viemässä pakkohoitoon. Kun nykypäivänä edes itsemurhaa yrittäneet ei pääse hoitoon, vaikka haluaisivat. Se on vatsahuuhtelu ja kotiin. On todella vaikeaa saada ajoissa hoitoa, sitä saa vasta sitten kun asiat on todella huonosti ja sitä on jo vaarallinen ympäristölleenkin. Jos sittenkään.
Oma lyhyt jaksoni oli ihana, lepoa ja juttelua ja sai istua valmiiseen ruokapöytään! Päivisin mukavia kävelyretkiä sairaalan lähimaastossa. En häpeä, mutta en tietenkään kuulutakaan sitä joka paikassa. Olen mielenterveyden takia nykyisin eläkkeellä.
Tuskin olet mielenTERVEYDEN takia eläkkeellä, vaan ennemminkin mielen sairauden?
Muutoin totta. Se ei ole kuin 2-3 päivää jonka saa pitää osastolla tarkkailussa, ja sen jälkeen tehdään päätös onko oikeasti aiheellista pitää osastolla. Tällaiset kiusallaan tehdyt ilmoitukset selviävät jo ekassa lääkärin istunnossa.
Hehheh. Entä jos olisin selän takia eläkkeellä?
Vierailija kirjoitti:
i8yi87yu6y65ry65ryt kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ki8yut6yt5t43tr kirjoitti:
Ei se ole mikaan tabu etta sen jalkeen ei koskaan voi palata entiseen. Jo pelkka mielenterveyslaki kieltaa sen. Naapurin ilmoituksella sinut voidaan toimittaa koska tahansa uudelleen hoitoon.
Omalla sanallasi ei ole merkitysta. Siella olet niin kauan kuin heita miellyttaa. Sillakaan, onko ilmoitus ollut pelkkaa ilkeytta ei ole merkitysta. Olet lahtokohtaiseti alempiarvoinen, etka voi valittaa asiasta.
Rikkokaa nyt sitten tabut.
Elama diagnoosin jalkeen psykiatrismin vallassa.
Ei oo totta. Mun kaveri on ollut moneen kertaan kuukausia laitoksessa. Aina on vaikeaa saada hänet sinne pakkohoitoon. Viimeksikin sisaruksensa yrittivät häntä sinne ja poliisi vei väkisin, mutta kaveri sai puhuttua riittävän normaalejajolmekin nuorelle lääkärille, että ei joutunut pakkohoitoon. Tästä kului 4 kuukautta, kun sitten naapurit lopulta hänet sinne saivat omalla yhteisilmoituksellaan.
Eli minun mielestäni pakkohoitoon pitäisi ottaa paljon helpommin ja pitää siellä kauemmin tai ainakin valvotusti pakkolääkitä.
Onhan se totuus, etta ei ole valitusoikeutta, olet totaalisen lainsuojaton. Kuka tahansa voi esittaa sinua hoitoon pelkaamatta seurauksia. Nain se menee. Sellaisessa tilanteessa kulttuurissa, maailmassa ei ole syyta epailla etteiko tuollaista mahdollisuutta myos kayteta.
Ja sita KAYTETAAN PAIVITTAIN, niin etta ihmiset pidetaan muiden vallassa. Vallassa, josta ei ole tarkoitus koskaan vapauttaa.
Mitapa, jos seurauksena olisikin ankara rangaistus?
Psykiatrismi on ilkeyden muoto, paha uskonto. Paha siksi ettei se poista pahaa, ilkeytta, vaaryytta vaan vaatii etta se sailytetaan. Jopa rangaistuksen tarkoituksena pitaa olla poistaa ja havittaa paha olemattomuuteen, niin etta rangaistus on tayttanyt tehtavansa, eika sita enaa tarvita.....
Oletko ollut Turussa?
Moni vanhempi on taistellut saadakseen lapsensa hoitoon, heitä ei ole otettu tosissaan ja hoito evätty ja sitten lapsi (=aikuinen siis jo) on tehnyt jotain itselleen tai muille.
https://www.lansivayla.fi/artikkeli/615895-koskenkylan-murha-tuomitun-a…
https://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/662269-isan-tuska-kukaan-ei-a…
Se etta jotain ikavaa tapahtuu johtuu juuri niista ajatuksista, joita psykiatria ja psykiatrismi yhteiskunnassa aiheuttaa. Ja vahvistaa. Jos ihminen alkaa uskoa, etta hanessa on vikaa jota ei voi korjata, alkaa han myos siten kayttaytya.
Tama on psykiatrismin vika. Kelvottoman opin.
Vierailija kirjoitti:
sama kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut psykiatrisessa päiväsairaalassa posttraumaattisen stressireaktion takia nuorena aikuisena. Hoitojakso kesti vajaat kaksi kuukautta. Olin oikein tyytyväinen hoitoon ja muilta potilailta saamaani vertaistukeen.
Unohdin vastata kaikkiin kysymyksiin: En häpeä hoitojaksoa psykiatrisessa päiväsairaalassa, mutten varsinaisesti mainostakaan sitä. Valitettavasti ihmiset suhtautuvat mielenterveyden järkkymisestä kuulemiseen yleensä aika epäkypsillä tavoilla. Se johtaa usein tietynlaiseen "hulluksi" leimaamiseen, vaikka selittäisit tarkemmin syitä sairaalaan joutumiseen. Eivät ihmiset juuri halua kuulla mistään ikävistä asioista toisten elämässä.
Heh no myonnetään olkoon nyt että sitten tää oli trolli, oikeesti en ole koskaan ollut sairaalassa, oli vain niin hauska vähan heittää lappaa ns. hullujen kanssa pitäkää hyvänänne!
Jos olisit ollut, niin et olisi noin ennakkoluuloinen. Psykiatrisessa hoidossa on paljon todella fiksuja ihmisiä. Ja sellaisia ihmisiä, joiden toimintakyky voi myöhemmin olla niin hyvä, ettet koskaan edes aavistaisi heidän hoidon parissa olleen / olevan yhä.
En ole ylläoleva, mutta uskon sen kyllä. Siellä on varmaan myös paljon todella luovia ihmisiä. En usko, että sairaalassa olleet ovat näitä tämän palstan häirikköjä.
Olin parikymmentä vuotta sitten koko kuuman kesän suljetulla osastolla sattuineista syistä.
.
Kai sitä tilaa voidaan kuvailla post-traumaattiseksi stressireaktioksi.
Koko elämä katosi alta yhdessä sekunnissa: mies jätti minut ilman pienintäkään varoitusta kesken työpäivän, kotikin meni samna tien alta, koska nuoruuden tyhmyyksissäni olin suostunut siihen, että vuokrasopimus on vain miehen nimissä...
.
Olin siis koditon, jätetty, petetty ja täysin sekaisin.
Onneksi meillä ei ollut lapsia!!!!
.
En hävennyt silloin enkä ole hävennyt koskaan.
Sain erittäin hyvää hoitoa ja apua uuden elämän aloittamiseen.
.
Sen verran kova paikka tuo oli, että kävin psykiatrian avohoidossa terapiassa lähes kahdeksan vuoden ajan... vielä senkin jälkeen, kun olin jo naimisissa ja pienen lapsen äiti.
.
Mutta kuten sanottu hävennyt en ole hetkeäkään.
Vasta tuon kokemuksen myötä opin sen, että psyyke on hauras.
Minullakin.
Teininä pakkohoidossa (joka muuttui myöhemmin vapaaehtoiseksi) yliannostuksen jälkeen. Sairastin vaikeaa masennusta. Osastolla olo pelasti minut. Se oli juuri mitä tarvitsin siinä tilanteessa. Masennus on myös myöhemmin ollut läsnä elämässäni (ja varmasti jatkossakin on uusiutumisriski) mutta olen kuitenkin pystynyt opiskelemaan korkeakoulututkinnon ja olemaan työelämässä. Opiskeluni eivät edes viivästyneet osastojakson takia joten minulla ei ole mitään gappeja historiassani joita pitäisi esim. työnhaussa selitellä. Fyysisten sairauksien hoitoon taustani ei ole ikinä vaikuttanut ja jos masennusoireet ovat alkaneet nostaa päätään taustani on vain hyötyä sillä lääkärit ottavat oireeni tosissaan.
Ja siitä häpeästä: ei, en häpeä. En minä mainosta ongelmiani mutta kavereille olen kyllä kertonut osastotaustasta ja kuinka se auttoi minua.
Vierailija kirjoitti:
sama kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut psykiatrisessa päiväsairaalassa posttraumaattisen stressireaktion takia nuorena aikuisena. Hoitojakso kesti vajaat kaksi kuukautta. Olin oikein tyytyväinen hoitoon ja muilta potilailta saamaani vertaistukeen.
Unohdin vastata kaikkiin kysymyksiin: En häpeä hoitojaksoa psykiatrisessa päiväsairaalassa, mutten varsinaisesti mainostakaan sitä. Valitettavasti ihmiset suhtautuvat mielenterveyden järkkymisestä kuulemiseen yleensä aika epäkypsillä tavoilla. Se johtaa usein tietynlaiseen "hulluksi" leimaamiseen, vaikka selittäisit tarkemmin syitä sairaalaan joutumiseen. Eivät ihmiset juuri halua kuulla mistään ikävistä asioista toisten elämässä.
Heh no myonnetään olkoon nyt että sitten tää oli trolli, oikeesti en ole koskaan ollut sairaalassa, oli vain niin hauska vähan heittää lappaa ns. hullujen kanssa pitäkää hyvänänne!
Jos olisit ollut, niin et olisi noin ennakkoluuloinen. Psykiatrisessa hoidossa on paljon todella fiksuja ihmisiä. Ja sellaisia ihmisiä, joiden toimintakyky voi myöhemmin olla niin hyvä, ettet koskaan edes aavistaisi heidän hoidon parissa olleen / olevan yhä.
Yritat vain puolusteella hoitojasi, jotka eivat lahtokohtaisestikaan anna mahdollisuutta kuulua korkeimpaan viiteryhmaan yhteiskunnassa, kuten muiden on laita. Tama on suora totuus. Ei muuta.
Olen ollut psykiatrisessa päiväsairaalassa posttraumaattisen stressireaktion takia nuorena aikuisena. Hoitojakso kesti vajaat kaksi kuukautta. Olin oikein tyytyväinen hoitoon ja muilta potilailta saamaani vertaistukeen.