Mita tarkoittaa kaytannossa, etta perhe on tyota tarkeampi? Minkalaisia ratkaisuja tallainen ihminen tekee? Kertokaa mielikuvianne ja odotuksianne.

vaan haluan todella tuntea lapseni ja viettää vapaa-aikani heidän kanssaan. En vois kuvitella muuta, siksi turvallinen 8-16 duuni. Omia ajatuksia ja unelmia löytyy toki mutta aikansa kutakin. Elämä ei saisi muutenkaan olla liian hektistä ja pelkkää materiaa, ei kuulu mun ajatusmaailmaan.

Teen töitä 4pv/viikko, ma-to kello 07-15 välillä. Suoraan töistä menen aina hakemaan lasta hoidosta. Mies vie aamulla 8 jälkeen, joten hoitopäivän pituudeksi jää vanhempien pitkähköistä työmatkoista huolimatta 7,5-8h maksimissaan/pv.



Kaikki lomat vietetään yhdessä lapsen kanssa. Porrastamme lomia niin että lapsella lomaa mahdollisimman paljon. Perheen yhteistä lomaakin kyllä järjestetään.



Pe on lapsen ja minun yhteinen hemmottelupäivä, jolloin teemme kaikkea kivaa ja vietämme 100% aikaa yhdessä ja nautimme toisistamme. Tuon osa-aikatyöni takia pystymme tekemään jotain maksullistakin kivaa yhdessä.



Olen korkeastikoulutettu (miesvaltaisella alalla) ja urallaetenemismahdollisuuksia tarjottiin kun lapsi oli n. 1,5 v. Olen kieltäytynyt niistä perheeni edun takia. Sanoin, että elämäntilanteeni vuoksi en halua liikaa taakkaa nyt. Miehelleni sopii uralla eteneminen ominaisuuksiensakin puolesta enemmän kuin minulle, joten tuen miestänikin olemalla kotona nyt osa-aikaisesti. Parin kuukauden päästä jään taas äitiyslomalle, ja vietän sitten ehkä n. 2.5 v. täysipäiväisesti kotona kahden lapseni kanssa. Tämän jälkeenkin jatkan ehkä jonkun aikaa vielä osa-aikaisesti. Taloudellisesti tekee tiukkaa, mutta aikansa kutakin.



Olen kieltäytynyt pitkistä työmatkoista. Mies tekee meillä niitä.



Delegoin ja pidän puoleni töissä, että minua ei kuormiteta niin paljoa, että en pääsisi ajoissa lähtemään kotiin. Huomaan että nyt kun on joku työtä tärkeämpi asia elämässä, se onnistuu. Ennen lasta ei.

vaikka hyvä työpaikka oli odottamassa - ja vaikka mies opiskeli. (Eli oli taloudellinen " katastrofi" , mutta maailman ihaninta aikaa silti:))

Vaikka minua olisi uhattu työpaikan menettämisellä, en olisi palannut aikaisemmin töihin, koska koin ehdottoman hyväksi ja oikeaksi ratkaisuksi olla lapsen kanssa tuon ajan kotona.



Otan niin vähän töitä kuin mahdollista, minulla on lyhyet työajat jne.

Perheen isä tekee kahta työtä, ja silti äiti meni töihin nuorimman ollessa alle vuoden (perheessä myös kaksi muuta alle kouluikäistä). Hän sai määräaikaisen työsuhteen, jonne työmatkatkin vievät päivässä 1,5h. Sen vuoksi lapset vuoropäivähoitoon. Sen lisäksi että vanhemmat tekevät yhteensä kolmea työtä, isä harrastaa kaiken vapaa-aikansa, kaikki menopelit löytyvät (moottoripyörä, -kelkka, mönkijä). Tekee myös sukellusmatkoja ulkomaille, ja muutenkin on ulkomaanmatkoja tehtävä (onneksi lähes koko perheen kesken, pienin jää kotiin).



Heistä näkee niin selvästi kuinka materiaalinen hyvä ja oma virkistäytyminen menevät kaiken edelle. Lapset tulevat arvoasteikolla vasta hyvin häntäpäässä, heihin ei uhrata edes omaa aikaa. Yhtään ei voida tavaroista ja matkustelusta luopus että lasten kotihoito tai mahdollisesti isän toisen työn poisjättäminen olisi mahdollista. Surettaa lasten puolesta, heitä ei kukaan pidä maailman tärkeimpänä asiana.

Perhe on minulle tärkein mutta silti menen mielummin töihin juksemaan materian perässä. Jos yhtään välittää 1,5v lapsesta niin varmasti hoitaa tätä kotona vielä saman verran lisää.



Miesten töissäkäynti on ihan eri asia. Kautta aikojen miehet ovat elättäneet perheensä ja vaimot hoitaneet kodin ja lapset. Lapset saavat ihan riittävän isäsuhteen muodostettua vaikka isä työssä käykin. Mutta jos äiti lähtee töihin niin äiti-suhde kärsii todellakin. Äidin luonto on pysyä lapsen luona ja nainen joka jättää 9kk-1v lapsen isän hoitoon palatakseen töihin ei tiedä äitiydestä mitään.

[/quote]

[/quote]

Näin saan yli 60 h lisäaikaa kuukaudessa. Tämän ajan aion viettää perheeni kanssa.

pääasiassa sitä että, irtosanouduin vaKituisesta hyvästä työstä, jäin kotiin hoitamaan lapsiani, ja otin lisäksi kaksi hoitolasta.



Työn ohella olen suorittanut pph:n ammattitutkinnon.



Menoista on jouduttu tinkimään, mutta ei rajusti, luovuimme toisesta autosta, En tarvitse "asiakaspalvelutasoisia" vaatteita, vaan pärjään vapaa-ajan vaatteilla (farkut). Olemme myös luopuneet matkustelusta tosin ehkä se olisi muutenkin vähentynyt lasten myötä.



Jos olisin jatkanut entisessä työssäni olisin nähdyt lapsiani n. 2-3 tuntia päivässä, ja se olisi ollut kaupassa käyntiä , ruuanlaittoa arjen pyöritystä, aamuhärdelliä ja iltanukutustouhuja..



Nyt lapset saavat herätä omaan tahtiin, ehditään kerhoilemaan, lapset pääsevät iltaharrastuksiin. Olemme perheenä yhdessä paljon.

Lapsien hankkimista ei siis viivytetä sen takia että työnantaja ei tykkäis vaan tehdään niin kuin itselle sopii parhaiten.

ja neuvolakäynnin yhteydessä minut lähetttiin heti keskussairaalaan.

Soitin miehelle asiasta, joka oli toisella puolella suomea sillon töissä.

Sairaalassa saon kuulla sikiön kuolleen, soitin miehelle, joka tuli kuuden tunnin päästä kotiin/sairaalaan tukemaan mua.

Perhe on tärkeämpi kuin palkka (joka miehellä määräytyy työtuntien mukaan) ja ei olla rikkaita, ei, kaikki menee mikä tulee (ei turhuuksiin)

a) Käyn päivätöissä ja teen ylitöitä (tosin ylityöt saan ottaa vapaana. Ensi kesänä siis pari ylimääräistä lomaviikkoa)

b) Lapseni menivät hoitoon heti täytettyään vuoden (ovat aina tehneet lyhennettyä hoitoaikaa tai nelipäiväistä viikkoa)

c) Rakastan lapsiani, mutta nautin myös kovasti töistäni

d) Noin kerran pari kuussa vietän yhden viikonloppuillan ystävieni kanssa

e) Vuosi sitten vietin pääsiäisen Roomassa mieheni kanssa ilman lapsia

f) Minulla on muutakin elämää kuin lapseni. Harrastankin noin kaksi kertaa viikossa lenkkeilyä (harrastuksenä lenkkeily, koska tarvitsee olla poissa kotoa vainlenkin ajan) ja tosiaan silloin tällöin näen ystäviäni (joko lasten kanssa tai ilman)



Ja mieheni vasta urakeskeinen onkin, hän on juuri kahden viikon työmatkalla (ja uskaltaa jättää lapsemme tämän hunsvottiäidin kanssa). Miehelläni on myös pari muuta työmatkaa tämän vuoden puolella. työmatkat tosin ovat alle viikon mittaisia. Ja mieheni tekee nelipäiväistä viikkoa ollakseen lasten kanssa maanantait kotona.



Ai hei, nyt saan varmaan perhepisteitä: kerroin etten mieluiten lähde työmatkalle neljäksi päiväksi Eurooppaan kuukausi sitten. Eli kaiketi teidän mielestänne jotain positiivista?



No joo, totean vain että perhe on minulle tärkein, uskon vaan että perheemme voi hyvin ja lapsemme saavat hyviä roolimalleja vanhemmistaan kun vanhemmilla on kiintoisat työt ja elämää kodin ulkopuolellakin. Iltaisin ja viikonloppuisin teemme vaikka mitä; yhdessä koko perhe tai lapset jommankumman vanhemman kanssa.



Mä en ole ymmärtänyt, että perheen edellelaittaminen tarkoittaa noita asioita, mitä olette kirjoittaneet. Olen aina kokenut, että vanhemmilleni perhe on etusijalla, ja silti he ovat molemmat akateemisesti koulutettuja, ja olleet aina työelämässä (tosin eivät ole johtajia).



Terveisin Iida