Mita tarkoittaa kaytannossa, etta perhe on tyota tarkeampi? Minkalaisia ratkaisuja tallainen ihminen tekee? Kertokaa mielikuvianne ja odotuksianne.

Tuo olisikin jokaisen hyvä muistaa, että työnantajalleen kukaan ei koskaan ole korvaamaton, perheelleen sen sijaan on täysin korvaamaton.

Nykyään tekee 6-tuntista päivää ja viettää kaiken vapaa-aikansa perheensä parissa. Minusta siinä on yksi hyvä esimerkki.

Lapset kotona aina kun mahdollista. Mulla ja miehellä ei harrastuksia oikeastaan ole. Minä lenkkeilen, mutta vasta lasten mentyä nukkumaan.

Minä teen osa-aikatyötä, minulla eikä miehelläni ei ole omia harrastuksia.



lapset hoidossa mahdollisimman vähän.



Siinä meidän "uhraukset" perhee hyväksi.

Joten työ on tärkeää, koska perhe on tärkeä.

Mutta mä olen mennyt pph:lle 10 kk vanhana=) Ja ihan normaali ihminen oon=) Ja on näin aikuisena erittäin lämmin suhde äitiin, samoin on aina ollut

Äidin luonto on pysyä lapsen luona ja nainen joka jättää 9kk-1v lapsen isän hoitoon palatakseen töihin ei tiedä äitiydestä mitään.

Kotiäitiyttä ja vähintään 3 lasta

että molemmat vanhemmat ovat vähentäneet omia juoksujaan radikaalisti. Perheen kanssa vietetään paljon LAATU-aikaa, ulkoillaan, luetaan jne. Mutta myös tavallista arkea tietty.



Itse teen etätöitä ettei lapsilla olisi pitkä päivä hoidossa. Ovat vain n. 6 h hoidossa. Mies hoitaa myös joinain päivinä koska on iltaisin töissä.



Harrastuksia ei juuri ole, ei olisi aikaa eikä haluja.

Se tarkoittaa sitä, että ei jäädä ylitöihin perheen yhteisen ajan kustannuksella.



Tai sitä, että vain toinen vanhemmista käy tienaamassa.

Mieheni saa palkkaa lähes 90 000 ¬ vodessa - miksi minä sitoisin itseni toisen palkkalaiseksi? Minulla on tarpeeksi sisältöä elämääni ja osaan nauttia asioista ilman että joku laskee työtuntejani. Perheeni mahdollistaa sen.

En ole tehnyt sellaisia uhrauksia tai valintoja, joita aikaisemmissa viesteissä on tehty. Olen korkeasti koulutettu, upeassa ja haastavassa työpaikassa ja tienaan todella hyvin. Olen varmasti pahapaha äiti, kun en ole jäänyt lasteni kanssa kotiin vuosikausiksi. Rakastan lapsiani ja perhettäni ja lapset rakastavat minua, vaikka en olekaan pullantuoksuinen kotiäiti.



Pyrin tekemään työni 8-17 välillä ja lasten hoitopäivä on saatu miehen kanssa tehdyillä järjestelyillä pysymään keskimäärin 7,5 tunnissa. Teen töitä kotona, kun lapset ovat menneet nukkumaan.



Sen ajan, kun olemme kotona lasten kanssa, olemme todella perhekeskeisiä. Syömme aina yhdessä, meillä vanhemmilla ei ole omia harrastuksia ja lasten harrastuksetkin on pyritty minimoimaan.



Vastustan sitä ajattelutapaa, että hyvä äiti on vain kotiäiti. Uskon, että lapseni ovat onnellisia. Minä olen onnellinen, kun saan käydä töissä. Aineellisesti elämä on tietysti hyvää ja sekin lisää onnellisuutta, uskokaa vain.

Se tarkoittaa sitä, että ei jäädä ylitöihin perheen yhteisen ajan kustannuksella.

Tai sitä, että vain toinen vanhemmista käy tienaamassa.

Mieheni saa palkkaa lähes 90 000 ¬ vodessa - miksi minä sitoisin itseni toisen palkkalaiseksi? Minulla on tarpeeksi sisältöä elämääni ja osaan nauttia asioista ilman että joku laskee työtuntejani. Perheeni mahdollistaa sen.

Minunkin mieheni saa palkkaa lähes tuon verran. Ja enpä ole muuten siitä itsekään kauheasti jäljessä. Miksi minun pitäisi jäädä kotiin, miksi aina naisen, miksei miehen? Tällä palstalla löytyy ihan valtavasti ihmisiä, jotka ajattelevat, että miehen pitää elättää perhe ja naisen hoitaa perhe.

Meidän perheessämme kokemus kyllä on, että kun molemmat vanhemmat tekevät vuorotyötä, jää aikaa perheelle paljon enemmän kuin säännöllistä työaikaa tekevien vanhempien perheissä. Tämä järjestely on meidän vanhempien yhteinen päätös, ja tavoitteena on juuri se, että lapsille jää mahdollisimman paljon aikaa.

Meillä vuorotyön ansioista lapset ovat päiväkodissa vain 2-4 päivää viikossa ja silloinkin useimmiten max 7 tuntia kerrallaan (nuorin lapsi 4v.).

Vuorotyöt järjestelemme niin, että kumpikaan vanhemmista ei ole samaan aikaan esim. yövuorossa . Lapset eivät ole ikinä olleet vuorotyön takia (eivätkä itseasiassa minkäåän muunkaan syyn takia) yötä poissa kotoa. Vuorotyöstä saadun palkan avulla koko perhe saa sitten yhdessä jotain kivaa ekstraa.

Lomarahat vapaiksi vaihtamalla lomaa on monta viikkoa vuodessa, ne pyritään pitämään yhtä aikaa.

Molempien vanhempien työ on erittäin haastavaa ja suhtaudumme työhömme kunnianhimoisesti. Se ei kuitenkaan ole pois perheeltä.

- ei työmatkoja tai öitä pois

- ei ylipitkiä työpäiviä, illan viettoja

- vapaa-aika on vapaata, ei tarvitse olla henkisesti töissä

- työ joustaa, jos lapset sairaana tsm voi kuvitella jäävänsä kotiin

- työpaikka on suht lähellä, jotta työmatkoihin ei mene turhaa aikaa

- työ antaa kuitenkin riittävän toimeentulon perheelle että esim perheellä on mahdollisuus asua sopivan kokoisessa kodissa, mahdollisuus harrastuksiin ja terveelliseen ruokaan. Ettei tarvitse kantaa huolta rahan riittämisestä.

-olen ollut kotona 5v ja lapsia 2kpl

-en aio mennä 8h per päivä töihin seuraavaan 10v

-teen töitä syksystä alkaen noin 5h per päivä

-lapseni ei mene koko päivä kouluun (asumme ulkoimailla)

-matkustamme lasten kanssa

-lasten paras menee aina aikuisten edun edelle

-olen korkeasti koulutettu ja tavallaan koulutukseni on mennyt hukkaan koska halusin lapsia ja olen ollut kotona näin kauan. Tulen siis tekemään työtä joka ei vastaa koulutustani koska se on perheeni etu

mutta perheen tärkeämpi asema näkyy siinä, että jos pitää valita työn ja perheen välillä (esim. työ vaatisi muuttoa työviikkojen ajaksi pois perheen luota) niin valitsisin perheen.



Se että teen itselleni mielekästä tekee minusta paremman äidinkin. Kotona ollessani aloin kutistua henkisesti, tulla kateelliseksi ja kärttyisäksi.

Suurin osa on maaritellyt tyoajan lyhentamisen perhekeskeiseksi mutta kukaan ei ole maininnut mikalaista se aika perheen kanssa on.

Mua vahan hammastyttaa tama "ma sanoin etten tee ylitoita ja teen lyhennettya viikkoa". Me emme asu Suomessa ja en todella voisi kuvitellakkaan etta MA sanelisin ehdot tyonantajalle...kylla se vahan eri suuntaan se sanelu sujuu.



Ma olin kotona 2 v lapsen kanssa ja sitten toihin. Mutta me priorisoimme ajan perheen kesken siihen todelliseen olemiseen yhdessa mika tarkoittaa etta meilla kay siivooja (en siis siivoile harmissani viikonloppuisin tai nalkuta miehelle siivoamisesta), ruuat tilataan netista (ei tarvetta raahata kirkuvaa, vasynytta lasta kauppaan), siivooja silittaa ja mankeloi, mina lenkkeilen illalla 21 jalkeen kun lapsi nukkuu ja mies punttiksella lounastauolla.



Hoidamme suhdettamme keksimalla kerran/kk tai pari omaa iltaohjelmaa miehen kanssa. Otamme hoitajan mutta laitamme lapsen itse illalla nukkumaan ja menemme sitten vasta ulos kun lapsi nukkuu ja hoitjaa ikaankun passissa. Koska parisuhe on on tarkea osa perhetta :)



Musta on lapsellista uskotella etta kotiaitiys olisi mikaan maare kuinka hyva tai perhekeskeinen aiti olet. Sisalta se tulee.

jatkuvaa kouluttautumista. Työpaikka lähellä kotia. Ei pyri etenemään uralla tai ottamaan isompia vastuita. On kotona lasten kanssa kunnes lapset ovat itsenäisiä...

Menee töihin vasta sitten ja vain sellaisilla ehdoilla, ettei siitä ole mitään kielteistä vaikutusta perhe-elämään. Esim jos osa-aikatyöt sopivat perheelle parhaiten, mutta työnantaja haluaa kokopäiväiseen työhön, niin sitten joutuu sanomaan, ettei voi ottaa työtä vastaan.

ja erittäin paljon poissa kotoa työmatkojen takia. Tekee paljon töitä ja haluaa edetä uralla osittain rahan takia, mutta myös varmasti, koska työ haastavaa ja mielenkiintoista.



Silti koen, että miehelleni perhe on työtä tärkeämpää. Mieheni tee myös kotona töitä iltaisin tai viikonloppuisinkin. Hänellä ei ole työn ulkopuolisia harrastuksia ja kaiken (erittäin vähäinen aika) vapaa-ajan viettää perheen kanssa.



Asiat ei ole niin mustavalkoisia.

Minulle ei kolmen lapsen äitinä ole ollut realistista mennä töihin. Osa-aikaisista juristeista en ole kuullut ja mies ei ole halukas joustamaan omissa työajoissaan. Joten perhe ensin ( jos toisella puolella ovat henkilökohtaiset ambitioni).