Mita tarkoittaa kaytannossa, etta perhe on tyota tarkeampi? Minkalaisia ratkaisuja tallainen ihminen tekee? Kertokaa mielikuvianne ja odotuksianne.

- teen koulutustani vastaavaa työtä mutta kunnalla säännöllisten työaikojen ja toivottavasti varmemman paikan takia

- siirsin työaikani aikaisemmaksi jotta olisin myös aikaisemmin kotona

- olin lasten ekan kouluvuoden aikana lyhennetyllä työajalla, tein 6 tuntisia päiviä. Rahallisti kärsin joka kuukausi n. 250 euroa

- odotan, että lapset kasvavat vielä hiukan vanhemmiksi ja haen sitten paremmin palkattua ja haastavampaa työtä

- en tee lähes koskaan ylitöitä enkä muutenkaan vetelehdi missään, vaan tulen suoraan kotiin töistä tekemään lapsille ruokaa. Osittain omasta halustani mutta toisaalta myös käytännön pakosta. Olen tehnyt tätä jo niin monta vuotta etten taida osata muutakaan.



Siinä ensimmäiset mitkä tulivat mieleeni. Toivottavasti saan tietää miksi kysyt:)

Perhe on minulle tärkein mutta silti menen mielummin töihin juksemaan materian perässä. Jos yhtään välittää 1,5v lapsesta niin varmasti hoitaa tätä kotona vielä saman verran lisää.



Miesten töissäkäynti on ihan eri asia. Kautta aikojen miehet ovat elättäneet perheensä ja vaimot hoitaneet kodin ja lapset. Lapset saavat ihan riittävän isäsuhteen muodostettua vaikka isä työssä käykin. Mutta jos äiti lähtee töihin niin äiti-suhde kärsii todellakin. Äidin luonto on pysyä lapsen luona ja nainen joka jättää 9kk-1v lapsen isän hoitoon palatakseen töihin ei tiedä äitiydestä mitään.

Mies vaihtoi työtä, koska entinen työ matkusteluineen ei sopinut perhe-elämän kanssa. Rahassa häviämme, mutta perheen yhteinen aika on tärkeämpää.



Minä olen kotona kunnes nuorin on 3-vuotias ja sen jälkeen mietimme mahdollisuutta lyhennettyyn työaikaan jomman kumman vanhemman osalta (todennäköisesti minä, sillä se onnistuu paremmin).

Vain toinen on työelämässä koska molempien työnkuva on vaativaa ja päivät venyy on matkustamista jne. Molemmat eivät voi keskittyä työelämässä olemiseen siten kuin se vaatisi.



Raha-asiat on mietitty niin, että ne riittävät kattamaan 4 hengen asumisen Helsingissä hyvällä alueella ja kun oman asunnon kustannukset nousivat kattoon niin muutimme lähes lähitaloon joka on kaupunginasunto.

(On muuten kaikin puolin kievempi asunto! ja tätä mieltä on olleet kaikki)!



Nyt on lapsilla toinen vanhempi aina kotona, leikkimässä, auttamassa läksyissä, viemässä treeneihin jne.



Meille ainoa oikea ratkaisu, kun ei tuota tukiverkkoa ole, enkä itse viitsi 6v opiskelujen jälkeen mennä mihin vaan työhön, koska ei ole taloudellinen pakko, sosiaalisesta painostuksesta en välitä.

Meillä on selkeästi aika paljon tuota ilmassa. Lähinnä tarkoittaa sitä, että ei juosta esim. hienon tittelin tai suuren rahasumman perässä vaan ennemminkin niin, että on se perus 7,5 tunnin työpäivä ja mielellään vielä ajalllisesti lyhyet työmatkat. Lisäksi plussaa töissä on, jos on pitkät lomat. Nykyaikana valitettavasti vaan monilla akateemisilla aloilla ainakin maksetaan suht hyvää palkkaa ja sitten periaatteessa päivä on tuon 7,5 h, mutta samanaikaisesti odotetaan, että " hommat hoituu" . Käytännössä on siis aika moni kiva työ saattaa näiden kriteerien perusteella karsiutua ja kyllähän se on niin, että aika moni ihmettelee, että miksi ei oteta vaikka työtä vastaan, joka on " niin paljon hienomman kuuloinen ja siitä saa vielä 1000 euroa kuussa enemmän rahaa" . Itse olen vaihtanut tämmöisestä työstä pois jo lähemmäs 9 vuotta sitten pois.



Lisäksi meillä on mm. säästetty rahaa hoitovapaata varten, että ei ole taloudellisesti pakko viedä hoitoon heti äitiysloman jälkeen. Lisäksi ollaan varauduttu siihen, että toinen tekee hoitoon viemisen jälkeen 6-tuntista päivää, vaikka taloudellisesti se on todellakin järjetöntä. Nyky Suomessa se on vaan usein niin, että oma vanhempi on kaikista kallein hoitaja lapselle, jos on yhtään jollain muulla kuin matalapalkka-alalla.



Käytännössä meillä myös elellään suht vaatimattomasti, joten jos jotain erityistä tulee elämään, niin voimme elellä ihan hyvin toisen palkalla jonkin aikaa ja tarvittaessa voimme sitten vaikka realisoida omaisuutta, jotta sitä pystyy jatkamaan. Lisäksi olemme rytmittäneet esim. omia työpäiviämme (sekä exän että nyt lapsen isäpuolen kanssa) niin, että lapsen hoitopäivät eivät ole olleet juuri koskaan yli 7 tuntia. Lisäksi työt on valittu niin ettei ole paljon esim. matkustusta.

- kotihoidin lapsiani yli 2-vuotiaisksi molempia

- tein lyhennettyä työpäivää ja teen edelleen

- jos jompi kumpi lapsista sairastuu, hoidan lasta itse

- en tee ylitöitä vaan vietän senkin ajan lapseni kanssa

ja hellitään paljon.



Pyritään löytämään perheelle sellaiset ratkaisut mitä ovat lapsiystävällisiä, esim asuinpaikka ja työelämän sovittaminen lasten tarpeisiin.



Meillä tuo työelämä tarkoittaa sitä että lapset kotihoidetaan 1,5v asti ja sen jälkeen vanhemmat tekevät vajaata työaikaa niin ettei hoitopäivät veny yli 6h ja vapaapäiviäkin löytyy.



Lasten eteen on tehrty myös se että esikoinen on omista erityistarpeistaan laitettu päiväkotiin (lyhyet hoitopäivät) alle 2v vaikka toinen vanhempi onkin ollut nuoremman kanssa kotona. Paras ratkaisu molemmille lapsille ja myös vanhemmille siinä sivussa.



Vietetään aikaa koko perheen voimin, syödään yhdessä, ulkoillaan jne. Osin lasten takia harkitaan nyt myös koiran ottamista.



Mies on koti-isänä.

noudatetaan työaikaa - työt pitää ehtiä tekemään 8 tunnissa, jos ei, niin se on työnantajan ongelma ei mun. Jos tunteja kertyy yli niin pidetään vapaana, kukaanhan ei enää niistä maksa. Samoin lomat pidetään täysimääräisinä, siihen on lain suoma oikeus.





Työmatkoilla ollaan mieluiten ti-to, helpompaa lastenhoidon kannalta. Jos paluu osuu perjantaille niin viimeistään 5 aikaan kotona. Kurssi/vuosi voi olla poikkeus, niistä ei aina pääse lähtemään ajoissa. Molemmat vanhemmat tarvittaessa hoitaa esim sairasta lasta kotona, käytännössä se joka ei ole työmatkalla tai jolla ei ole tärkeitä palavereja ko päivänä.

Vierailija:

Perhe on minulle tärkein mutta silti menen mielummin töihin juksemaan materian perässä. Jos yhtään välittää 1,5v lapsesta niin varmasti hoitaa tätä kotona vielä saman verran lisää.

Miesten töissäkäynti on ihan eri asia. Kautta aikojen miehet ovat elättäneet perheensä ja vaimot hoitaneet kodin ja lapset. Lapset saavat ihan riittävän isäsuhteen muodostettua vaikka isä työssä käykin. Mutta jos äiti lähtee töihin niin äiti-suhde kärsii todellakin. Äidin luonto on pysyä lapsen luona ja nainen joka jättää 9kk-1v lapsen isän hoitoon palatakseen töihin ei tiedä äitiydestä mitään.

Erilaisia ratkaisuja ja järjestelyjä asian takia tietysti toisinaan tarvitaan, mutta ne ovat nimenomaan sellaisia, että niiden kautta pyritään parantamaan asiantilaa.



Työasiat eivät tunnu niin merkityksellisiltä kuin ennen. Jos esim. lapsi on sairas niin ei mene töihin ellei ole ihan pakko. Tai jos työnteko vie aikaa lapsen tai kumppanin kanssa olemiselta niin lykkää niitä aina mahdollisuuksien mukaan muuhun ajankohtaan esim. aikaiseen aamuun. Tai jos tehtävä on helppo ja tietää suoriutuvansa siitä helposti ei välttämättä tavoittele parempaa tulosta vaan tekee sen rutiinilla ja tyytyy siihen.

pakollisessa tilanteessa toinen vanhemmista on valmis jäämään kotiin kahdestaan lapsen kanssa täysin. Eli olemaan ottamatta vastaan mitään työpaikkaa tai olemaan hakematta mitään työtä.

Perhekeskeisyyttä ei minusta ainakaan ole se, että äitien täytyy jäädä kotiin vuosiksi vaikka hampaat irvessä. Se, että vain kotiäitiydestä nauttivilla tai siihen sopeutuvilla olisi oikeus hankkia lapsia, on jo ajatuksena todella epäperhekeskeinen! Sellaisessa yhteiskunnassa vain syntyvyys laskisi.



Perhekeskeisyys on mielestäni sitä, että pyritään ratkaisuihin, jossa kaikkien perheen jäsenten tarpeet otetaan huomioon ja että koko perhe on tyytyväinen. Jos se tarkoittaa toisessa perheessä sitä, että äiti SAA jäädä kotiin ja isä tuo leivän, se on ok. Toisessa perheessä se tarkottaa sitä, että äitikin saa tehdä omasta mielestään haasteellisia ja kehittäviä hommia kodin ulkopuolella ja lapselle etitään aidosti hyvä hoitopaikka.

tämän ketjun perusteella oelvan täysin eri asia.



Mies

- tekee 8-16 päivää

- ei hanki montaa harrastusta

- pyrkii vähentämään työmatkoja



Nainen

- vaikka kuinka korkeasti koulutettu, on kotona n. 6-9 vuotta

- tarvittaessa irtisanoutuu työpaikastaan vaikka hänellä ei olisi tiedossa uutta työpaikkaa, jos työnantaja ei suostu osapäivätyöhön tms.



....hiukan eri panokset. Tasa-arvsta ei tietoakaan.



Jos miehen ja naisen vanhemmuus on ' yhtä arvokasta' , niin eikö silloin heidän tekemiensä satsausten ja ottamiensa työelämäriskien pitäisi olla samankokoisia?!

Kertokaa mitä hyvää tässä ketjussa on, että sitä pitää koko ajan nostaa?



Onko nostaja joku kotiäiti, joka on mielestään kirjoittanut jotakin yliluonnollisen mahtavaa tähän ketjuun?



Referoikaa!

Meillä perheen tärkeys näkyy siinä, että teen osa-aikatyötä, jotta aikaa ja energiaa riittää kotiinkin. Sairaat lapset hoitaa jompi kumpi vanhempi, ei palkattu hoitaja.



Aika on se avainsana, joka löytyy monista vastauksista ja minunkin mielestäni asian ydin.

viettää enemmän aikaa lastensa kanssa.

Sitä että ihmiselle on perhe niin tärkeä että hän järjestää tarpeeksi aikaa olla heidän kanssaan. Jos on aina töissä, niin on silkkaa valehtelua sanoa että perhe on tärkeä. Ihminen löytää aina aikaa siihen minkä kokee mielenkiintoiseksi ja tärkeäksi, jokainen meistä tietää sen.

Meillä mies viettää harrastuksen ja työn parissa suurimman osan ajastaan.

Ja se pikku ripaus mikä jää on sitten perheelle.



Ja sitten taas itselläni toisinpäin..

Eli yritän viettää mahdollisimman paljon aikaa lapsen kanssa.

siis kun lapset vielä alle kouluikäisiä,

niin katsoimme parhaaksi vielä ettei meillä ole niin helkutin kiire aina ja aina!!

nyt riittää aikaa kaikille...

Minä olen hoitovapaalla, kunnes nuorin on 3-vuotias.

Mies vaihtoi työpaikkaa, koska halusi olla enemmän perheensä kanssa. Entisessä työpaikassa paljon matkustelua, nyt on työssä mihin ei kuulu matkustamista. Rahaa tässä häviää, mutta tärkeintä nyt on perhe.