Lue keskustelun säännöt.
Olenko liian itsekäs?
29.08.2018 |
Tilannetta..olen seurustellut 1,5 vuotta. Mies on aivan ihana ja ollaan todella rakastuneita. Minulla on vaan yksi mutta..olisin valmis sitoutumaan jo paljon enemmän, kuin mitä vkl yhdessä antaa. Haluaisin elää arkea yhdessä eli muuttaa yhteen.
Tähän ei kuitenkaan ole vielä mahdollisuutta, koska miehen lapsi(18v) asuu hänen kanssaan. Mua vaivaa tää tilanne tosi paljon. Olen onnellinen, kun olemme yhdessä, mutta tää tilanne jopa ahdistaa mua välillä.
Olen ajatellut seuraavia vaihtoehtoja. Sanon miehelle, että tarvitsen tiedon milloin voisimme muuttaa yhteen (esim 1-1,5v päästä) tai sitten meidän pitää lopettaa suhde, vaikka jo ajatuskin tuntuu jo pahalta. Miltä tämä teistä kuulostaa? Painostaisinko liikaa miestä?
Kommentit (22)
Miksi se yhteenmuutto on elinehto suhteelle? Oudolta tuntuu, että miehen pitäisi potkia lapsensa ulos takiasi, olkoonkin että poika on täysi-ikäinen. Kyllä, kuulostat aika itsekkäältä ja keskenkasvuiselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vai että ero, jos ei yhteenmuuttoa tai ainakin sen ajankohdan ilmoittamista tapahdu, huh huh. Mikä teitä estää viettämästä enemmän aikaa yhdessä tällä hetkellä, välimatkako? Jos taas muut kiireet estävät, niin tuskin sitä yhteistä aikaa yhteenmuuton jälkeenkään olisi olennaisesti enemmän.
Näinköhän ap edes sopeutuu asumaan ja viettämään arkea kenenkään kanssa, se kuitenkin vaatii aina kompromisseja ja kärsivällisyyttä.
erillään asuminenhan saattaa jopa olla suhteelle parempi asia kun ette oo 24/7 yhdessä, jos oot 1,5v sitä jaksanu ja mies on täydellinen ym. niin miksi ei voi odottaa että hetki on sopiva? kauanko olet asiasta maininnut miehelle? yhteen muutto on iso asia ja saattaa tarvita aikaa, että voi päättää haluaako ylipäänsä asua yhdessä. Jos asur kauempana niin voisitko aluksi hommata oman asunnon lähempää miestä?
Keskustelkaa tulevaisuudennäkymistä, millaiset on toiveenne tulevaisuudesta. Erolla uhkaaminen kuulostaa jotenkin oudolta, jos oikeasti toisesta välittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies varmaan sanonut pojalleen, että " jää vaan tänne asumaan vaikka kolmekymppiseksi, niin se ap ei tuppaa tänne".
Miksi näette niin harvoin? Tulisiko tähän joku olennainen ero, jos asuisitte yhdessä. Ja onko sinulla todellakin noin kiire. Miehen lapsi on hov täysi-ikäinen. Eli ei todennäköisesti tule asumaan kovin montaa vuotta kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle on luonnollista, kun seurustellaan niin jossain vaiheessa muutetaan myös yhteen. Olen ajatellut, että tuon 1,5 vuotta vielä jaksaisin odottaa. Silloin poika olisi jo lähes 20 vuotta ja mun mielestä sen ikäisen pitäisi jo itsenäistyä. Voisihan mies antaa vaikka asunnon pojan käyttöön.
En jaksa vaan mitään epämääräistä, sitten kun poika muuttaa pois. Entä, jos oikeasti muuttaisi vaikka just 30-vuotiaana.
Tiedän, että erolla uhkailu on jopa lapsellista. Mutta mulla on paha olo, kun ei ole mitään lupausta tulevaisuudesta, muuta kun sitten joskus. Mies on sanonut, että haluaa muuttaa kanssani asumaan, sitten joskus, kun..
Tunnustan mun on vaikea elää vaan hetkessä. Mää haluan suunnitella tulevaisuutta, kaikki ei toteudu tiedän, mutta sitten suunnitelmat muuttuu. Ap
Vierailija kirjoitti:
Näinköhän ap edes sopeutuu asumaan ja viettämään arkea kenenkään kanssa, se kuitenkin vaatii aina kompromisseja ja kärsivällisyyttä.
Kyllä ap sopeutuu. Olen asunut miehen kanssa 17 vuotta. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkalaista ratkaisua te ehdottaisitte? Ap
Vierailija kirjoitti:
Mulle on luonnollista, kun seurustellaan niin jossain vaiheessa muutetaan myös yhteen. Olen ajatellut, että tuon 1,5 vuotta vielä jaksaisin odottaa. Silloin poika olisi jo lähes 20 vuotta ja mun mielestä sen ikäisen pitäisi jo itsenäistyä. Voisihan mies antaa vaikka asunnon pojan käyttöön.
En jaksa vaan mitään epämääräistä, sitten kun poika muuttaa pois. Entä, jos oikeasti muuttaisi vaikka just 30-vuotiaana.Tiedän, että erolla uhkailu on jopa lapsellista. Mutta mulla on paha olo, kun ei ole mitään lupausta tulevaisuudesta, muuta kun sitten joskus. Mies on sanonut, että haluaa muuttaa kanssani asumaan, sitten joskus, kun..
Tunnustan mun on vaikea elää vaan hetkessä. Mää haluan suunnitella tulevaisuutta, kaikki ei toteudu tiedän, mutta sitten suunnitelmat muuttuu. Ap
no se lapsi on jo joka tapauksessa itsenäistymisen kynnyksellä eli muutama vuosi korkeintaan, ja hän muuttaa isänsä luota pois joka tapauksessa. Olet mielestäsi liian itsekäs jos ajattelet, että nuoren pitäisi muuttaa omasta kodistaan ennen aikojaan pois, jotta sinä saisit muuttaa sinne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuota vastailetko sä ap itse aloitukseesi vai mistä joku keksi et lapsi on poika? Onko se taas joku toimittajanplanttu asialla..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkalaista ratkaisua te ehdottaisitte? Ap
Ehdotan että jatkatte samaan malliin vielä pari vuotta ja tilanne ratkeaa sitten aivan itsestään. Normaalit nuoret haluaa ihan itse muuttaa omilleen kun sen aika on. Siihen asti vaan hyväksyt, että tilanne on mikä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle on luonnollista, kun seurustellaan niin jossain vaiheessa muutetaan myös yhteen. Olen ajatellut, että tuon 1,5 vuotta vielä jaksaisin odottaa. Silloin poika olisi jo lähes 20 vuotta ja mun mielestä sen ikäisen pitäisi jo itsenäistyä. Voisihan mies antaa vaikka asunnon pojan käyttöön.
En jaksa vaan mitään epämääräistä, sitten kun poika muuttaa pois. Entä, jos oikeasti muuttaisi vaikka just 30-vuotiaana.Tiedän, että erolla uhkailu on jopa lapsellista. Mutta mulla on paha olo, kun ei ole mitään lupausta tulevaisuudesta, muuta kun sitten joskus. Mies on sanonut, että haluaa muuttaa kanssani asumaan, sitten joskus, kun..
Tunnustan mun on vaikea elää vaan hetkessä. Mää haluan suunnitella tulevaisuutta, kaikki ei toteudu tiedän, mutta sitten suunnitelmat muuttuu. Apno se lapsi on jo joka tapauksessa itsenäistymisen kynnyksellä eli muutama vuosi korkeintaan, ja hän muuttaa isänsä luota pois joka tapauksessa. Olet mielestäsi liian itsekäs jos ajattelet, että nuoren pitäisi muuttaa omasta kodistaan ennen aikojaan pois, jotta sinä saisit muuttaa sinne.
Minä en välttämättä muuttaisi miehen luo, vaan hän voisi muuttaa myös minun luokseni. Ap
Te kontrollifriikit olette rasittavia.
Ehtojen asettaminen sopii objektiivisesti mitattaviin asioihin, ei vain sinun päsmärimäisiin oikkuihin.
Jos näet lapsen kilpailijana, vika on vain sinussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkalaista ratkaisua te ehdottaisitte? Ap
Ehdotan että jatkatte samaan malliin vielä pari vuotta ja tilanne ratkeaa sitten aivan itsestään. Normaalit nuoret haluaa ihan itse muuttaa omilleen kun sen aika on. Siihen asti vaan hyväksyt, että tilanne on mikä on.
Näinhän se ois viisainta järkevästi ajatellen, mutta miten taon mielelleni sen, kun olen yksinäinen ja kaipaan miestä viereen, että odota vielä kaksi, kolme, neljä tai viisi vuotta niin se on mahdollista. Ap
Huh, huh. Eikö reilusti täysikäinen pysty jo asumaan yksinkin. Miks aikuisia pitää paapoa ja passata.
Mielestäni on ihanteellinen tilanne että suhde on hyvä mutta ei asuta yhdessä! Olisin tosi tyytyväinen tähän tilanteeseen.
Ai että mies antaisi lapselleen häätökäskyn sinun vuoksesi? Juu, painostat liikaa.