Lue keskustelun säännöt.
Koulu alkoi - ekaluokkalaisille kohtuuttomia vaateita?
29.08.2018 |
Ilmeisesti uuden ops:n mukaan on tarkoitus, että lapsi vastaa yhä enemmän oppimisestaan ja läksyistään. Läksyjä tulee joka päivä, paitsi viikonlopuiksi. Katson, että lapsi tekee ne, eikä siitä ole noottia tullutkaan.
Ilmeisesti kotona pitäisi kuitenkin katsoa jo edeltä käsin koulukirjojen seuraavia asioita ja aiheita ja osata nämä seuraavalla tunnilla. Aiheeseen liittyen opettaja laittoikin Wilma-viestiä yhteisesti kaikille ekaluokkalaisten vanhemmille. Viestin mukaan vanhempien pitäisi huolehtia, että lapsi valmistautuu seuraavalle tunnille ja toisaalta lapsen pitäisi jotenkin kummallisesti älytä tehdä tämä itse.
Vähän tuntuu, että mitä koulu oikein odottaa. Ekaluokkalaisen on käyneet koulua vasta muutaman viikon ja eikö niissä läksyissä itsessään olisi jo tarpeeksi näin pienille.
Onko muilla vastaavaa?
Kommentit (77)
Vierailija kirjoitti:
No meillä ekaluokkalainen tekee läksyt noin 5 minuutissa ja ne on aina oikein, et ei voi kyllä sanoa, että mitenkään lasta niillä ylityöllistettäisiin. Musta niitä vois olla enemmänkin ja vähän jopa vaikeampiakin.
kaikki lapset ei ole samanlaisia kuin teidän ekaluokkalainen. On kohtuutonta vaatia että kaikki ekaluokkalaiset tekisivät läksyt 5 minuutissa ja aina oikein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ekaluokkalaiset ei opettele ja tankuta kirjaimia ollenkaan, mutta jos nyt lähdetään siitä, että näin tapahtuisi niin sitäkin voi etukäteen kotona opiskella. Otetaan esim kirjain S. Lapsen kanssa voi makustella, miltä se kuulostaa ja voi leikkiä esim matoa, jossa pitää vuorotellen sanoa sanoja jne. Lapsen kanssa voi vaikka kulkea kotona ja panna keltaisen huomiolapun kymmeneen sellaiseen esineeseen jonka nimessä on S.
Tajuatteko?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
APn tilanne kuulostaa kohtuuttomalta. Näin alkusyksystä monille ekaluokkalaisille on haastetta jo tulla aamulla kouluun oikeiden kirjojen kanssa. Mitä enemmän vastuuta näille pikkukoululaisille lykätään, sitä eriarvoisempi lopputulos saadaan. Hyvin harva 6-7 vuotias aidosti osaa ottaa vastuun omasta oppimisestaan, vaan tarvitsee siihen aikuisen tuen. Jos tätä tukea ei saa koulusta, jää tukeminen kodin tehtäväksi. Hyväosaisessa perheessä tukea osataan antaa (tai jos ei itse osata niin voidaan ostaa). Huono-osaisen perheen lapsi jää usein ilman kodin tukea.
Ei sillä ekaluokkalaisella edes ole kovin montaa kirjaa ja ne kirjat joista ei ole läksyä jää alunperinkin kouluun.
Meidän ekaluokkalaisella on jäänyt kouluun sellainenkin kirja, josta on ollut läksyä.
No meillä esikoisella jäi alakoulussa monesti sinne kouluun kirja, josta oli läksyä. Sitten niitä haettiin sieltä niin monta kertaa, että oppi katsomaan ennen kuin lähtee pulpettinsa luota.
Toisille se on vaikeampaa, joten sitten pitää harjoitella ja harjoitella. Ja harjoitella.
Kuopukseltani on jäänyt kuuden vuoden aikana yhden ainoan kerran tällä lailla kirja kouluun. Esikoisellani jäi melkein joka päivä yhdessä vaiheessa.
Mä hain itsekin iltapäivisin kirjoja monet kerrat, mutta olen vasta opettelemassa nykypäivän ekaluokkalaisen vanhemmaksi. Olen kuvitellut, että luokkien ovet pistetään lukkoon nykyään.
Vahtimestari tai koulusihteeri tulee avaamaan. Ja jos pääsee heti tunnin päätyttyä niin silloin useimmiten opekin on siellä vielä.
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti uuden ops:n mukaan on tarkoitus, että lapsi vastaa yhä enemmän oppimisestaan ja läksyistään. Läksyjä tulee joka päivä, paitsi viikonlopuiksi. Katson, että lapsi tekee ne, eikä siitä ole noottia tullutkaan.
Ilmeisesti kotona pitäisi kuitenkin katsoa jo edeltä käsin koulukirjojen seuraavia asioita ja aiheita ja osata nämä seuraavalla tunnilla. Aiheeseen liittyen opettaja laittoikin Wilma-viestiä yhteisesti kaikille ekaluokkalaisten vanhemmille. Viestin mukaan vanhempien pitäisi huolehtia, että lapsi valmistautuu seuraavalle tunnille ja toisaalta lapsen pitäisi jotenkin kummallisesti älytä tehdä tämä itse.
Vähän tuntuu, että mitä koulu oikein odottaa. Ekaluokkalaisen on käyneet koulua vasta muutaman viikon ja eikö niissä läksyissä itsessään olisi jo tarpeeksi näin pienille.
Onko muilla vastaavaa?
No ei ole. Läksyjä ei ole juuri koskaan tai sitten lapsi ehtii tehdä ne jo koulussa tai iltapäiväkerhossa. Aika tylsää on, kun tavataan jotain kirjaimia ja lapsi osaa lukea. Numerotkin ovta tietenkin tuttuja, ja sitten koulussa opetellaan jotain vitosta.
Saisi alkaa vauhdikkaammin, kun sitä on kerran kauan jo odotettu!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
APn tilanne kuulostaa kohtuuttomalta. Näin alkusyksystä monille ekaluokkalaisille on haastetta jo tulla aamulla kouluun oikeiden kirjojen kanssa. Mitä enemmän vastuuta näille pikkukoululaisille lykätään, sitä eriarvoisempi lopputulos saadaan. Hyvin harva 6-7 vuotias aidosti osaa ottaa vastuun omasta oppimisestaan, vaan tarvitsee siihen aikuisen tuen. Jos tätä tukea ei saa koulusta, jää tukeminen kodin tehtäväksi. Hyväosaisessa perheessä tukea osataan antaa (tai jos ei itse osata niin voidaan ostaa). Huono-osaisen perheen lapsi jää usein ilman kodin tukea.
Ei sillä ekaluokkalaisella edes ole kovin montaa kirjaa ja ne kirjat joista ei ole läksyä jää alunperinkin kouluun.
Meidän ekaluokkalaisella on jäänyt kouluun sellainenkin kirja, josta on ollut läksyä.
No meillä esikoisella jäi alakoulussa monesti sinne kouluun kirja, josta oli läksyä. Sitten niitä haettiin sieltä niin monta kertaa, että oppi katsomaan ennen kuin lähtee pulpettinsa luota.
Toisille se on vaikeampaa, joten sitten pitää harjoitella ja harjoitella. Ja harjoitella.
Kuopukseltani on jäänyt kuuden vuoden aikana yhden ainoan kerran tällä lailla kirja kouluun. Esikoisellani jäi melkein joka päivä yhdessä vaiheessa.
Mä hain itsekin iltapäivisin kirjoja monet kerrat, mutta olen vasta opettelemassa nykypäivän ekaluokkalaisen vanhemmaksi. Olen kuvitellut, että luokkien ovet pistetään lukkoon nykyään.
Vahtimestari tai koulusihteeri tulee avaamaan. Ja jos pääsee heti tunnin päätyttyä niin silloin useimmiten opekin on siellä vielä.
Miten se kirjan puuttuminen voisi selvitä heti tunnin päätyttyä? Ensin lapsi menee kotiin, syö välipalan ja sitten alkaa tehdä läksyjä.
Mutta joo, täytynee sitten selvittää, mistä löytyy vahtimestari/koulusihteeri. Itse kävin koulun 40 oppilaan kyläkoulussa. Lapseni alakoulu on isompi kuin oma yläasteeni/lukioni. Että siksi näin tyhmänä kyselen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
APn tilanne kuulostaa kohtuuttomalta. Näin alkusyksystä monille ekaluokkalaisille on haastetta jo tulla aamulla kouluun oikeiden kirjojen kanssa. Mitä enemmän vastuuta näille pikkukoululaisille lykätään, sitä eriarvoisempi lopputulos saadaan. Hyvin harva 6-7 vuotias aidosti osaa ottaa vastuun omasta oppimisestaan, vaan tarvitsee siihen aikuisen tuen. Jos tätä tukea ei saa koulusta, jää tukeminen kodin tehtäväksi. Hyväosaisessa perheessä tukea osataan antaa (tai jos ei itse osata niin voidaan ostaa). Huono-osaisen perheen lapsi jää usein ilman kodin tukea.
Ei sillä ekaluokkalaisella edes ole kovin montaa kirjaa ja ne kirjat joista ei ole läksyä jää alunperinkin kouluun.
Meidän ekaluokkalaisella on jäänyt kouluun sellainenkin kirja, josta on ollut läksyä.
No meillä esikoisella jäi alakoulussa monesti sinne kouluun kirja, josta oli läksyä. Sitten niitä haettiin sieltä niin monta kertaa, että oppi katsomaan ennen kuin lähtee pulpettinsa luota.
Toisille se on vaikeampaa, joten sitten pitää harjoitella ja harjoitella. Ja harjoitella.
Kuopukseltani on jäänyt kuuden vuoden aikana yhden ainoan kerran tällä lailla kirja kouluun. Esikoisellani jäi melkein joka päivä yhdessä vaiheessa.
Mä hain itsekin iltapäivisin kirjoja monet kerrat, mutta olen vasta opettelemassa nykypäivän ekaluokkalaisen vanhemmaksi. Olen kuvitellut, että luokkien ovet pistetään lukkoon nykyään.
Vahtimestari tai koulusihteeri tulee avaamaan. Ja jos pääsee heti tunnin päätyttyä niin silloin useimmiten opekin on siellä vielä.
Miten se kirjan puuttuminen voisi selvitä heti tunnin päätyttyä? Ensin lapsi menee kotiin, syö välipalan ja sitten alkaa tehdä läksyjä.
Mutta joo, täytynee sitten selvittää, mistä löytyy vahtimestari/koulusihteeri. Itse kävin koulun 40 oppilaan kyläkoulussa. Lapseni alakoulu on isompi kuin oma yläasteeni/lukioni. Että siksi näin tyhmänä kyselen.
Jos lapsesi on hajamielinen, kai sinä tarkastat heti, missä mennään, onko kaikki mukana. Esim puhelin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
APn tilanne kuulostaa kohtuuttomalta. Näin alkusyksystä monille ekaluokkalaisille on haastetta jo tulla aamulla kouluun oikeiden kirjojen kanssa. Mitä enemmän vastuuta näille pikkukoululaisille lykätään, sitä eriarvoisempi lopputulos saadaan. Hyvin harva 6-7 vuotias aidosti osaa ottaa vastuun omasta oppimisestaan, vaan tarvitsee siihen aikuisen tuen. Jos tätä tukea ei saa koulusta, jää tukeminen kodin tehtäväksi. Hyväosaisessa perheessä tukea osataan antaa (tai jos ei itse osata niin voidaan ostaa). Huono-osaisen perheen lapsi jää usein ilman kodin tukea.
Ei sillä ekaluokkalaisella edes ole kovin montaa kirjaa ja ne kirjat joista ei ole läksyä jää alunperinkin kouluun.
Meidän ekaluokkalaisella on jäänyt kouluun sellainenkin kirja, josta on ollut läksyä.
No meillä esikoisella jäi alakoulussa monesti sinne kouluun kirja, josta oli läksyä. Sitten niitä haettiin sieltä niin monta kertaa, että oppi katsomaan ennen kuin lähtee pulpettinsa luota.
Toisille se on vaikeampaa, joten sitten pitää harjoitella ja harjoitella. Ja harjoitella.
Kuopukseltani on jäänyt kuuden vuoden aikana yhden ainoan kerran tällä lailla kirja kouluun. Esikoisellani jäi melkein joka päivä yhdessä vaiheessa.
Mä hain itsekin iltapäivisin kirjoja monet kerrat, mutta olen vasta opettelemassa nykypäivän ekaluokkalaisen vanhemmaksi. Olen kuvitellut, että luokkien ovet pistetään lukkoon nykyään.
Vahtimestari tai koulusihteeri tulee avaamaan. Ja jos pääsee heti tunnin päätyttyä niin silloin useimmiten opekin on siellä vielä.
Miten se kirjan puuttuminen voisi selvitä heti tunnin päätyttyä? Ensin lapsi menee kotiin, syö välipalan ja sitten alkaa tehdä läksyjä.
Mutta joo, täytynee sitten selvittää, mistä löytyy vahtimestari/koulusihteeri. Itse kävin koulun 40 oppilaan kyläkoulussa. Lapseni alakoulu on isompi kuin oma yläasteeni/lukioni. Että siksi näin tyhmänä kyselen.
Jos lapsesi on hajamielinen, kai sinä tarkastat heti, missä mennään, onko kaikki mukana. Esim puhelin.
Toki parhaani mukaan tuen ja tarkastan, mutta ei se helppoa ole, kun lukujärjestykseen ei ole merkitty aineita, ja lapsi itse hädin tuskin muistaa, mitä tunteja on samana päivänä ollut.
Lapsi on mielestäni ihan fiksu ja lukee jo pitkiä kirjoja, mutta hän on armottoman hajamielinen, aivan kuten minäkin aikanaan.
No, kai se Siperia opettaa. Mutta periaatteessa ymmärrän oikein hyvin ap:ta. Kodin pitäisi tukea lasta, ja tuen oikein mielelläni, mutta ei se helppoa ole, kun lapsi ei vielä kykene kuljettamaan tietoa koulun ja kodin välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
APn tilanne kuulostaa kohtuuttomalta. Näin alkusyksystä monille ekaluokkalaisille on haastetta jo tulla aamulla kouluun oikeiden kirjojen kanssa. Mitä enemmän vastuuta näille pikkukoululaisille lykätään, sitä eriarvoisempi lopputulos saadaan. Hyvin harva 6-7 vuotias aidosti osaa ottaa vastuun omasta oppimisestaan, vaan tarvitsee siihen aikuisen tuen. Jos tätä tukea ei saa koulusta, jää tukeminen kodin tehtäväksi. Hyväosaisessa perheessä tukea osataan antaa (tai jos ei itse osata niin voidaan ostaa). Huono-osaisen perheen lapsi jää usein ilman kodin tukea.
Ei sillä ekaluokkalaisella edes ole kovin montaa kirjaa ja ne kirjat joista ei ole läksyä jää alunperinkin kouluun.
Meidän ekaluokkalaisella on jäänyt kouluun sellainenkin kirja, josta on ollut läksyä.
No meillä esikoisella jäi alakoulussa monesti sinne kouluun kirja, josta oli läksyä. Sitten niitä haettiin sieltä niin monta kertaa, että oppi katsomaan ennen kuin lähtee pulpettinsa luota.
Toisille se on vaikeampaa, joten sitten pitää harjoitella ja harjoitella. Ja harjoitella.
Kuopukseltani on jäänyt kuuden vuoden aikana yhden ainoan kerran tällä lailla kirja kouluun. Esikoisellani jäi melkein joka päivä yhdessä vaiheessa.
Mä hain itsekin iltapäivisin kirjoja monet kerrat, mutta olen vasta opettelemassa nykypäivän ekaluokkalaisen vanhemmaksi. Olen kuvitellut, että luokkien ovet pistetään lukkoon nykyään.
Vahtimestari tai koulusihteeri tulee avaamaan. Ja jos pääsee heti tunnin päätyttyä niin silloin useimmiten opekin on siellä vielä.
Miten se kirjan puuttuminen voisi selvitä heti tunnin päätyttyä? Ensin lapsi menee kotiin, syö välipalan ja sitten alkaa tehdä läksyjä.
Mutta joo, täytynee sitten selvittää, mistä löytyy vahtimestari/koulusihteeri. Itse kävin koulun 40 oppilaan kyläkoulussa. Lapseni alakoulu on isompi kuin oma yläasteeni/lukioni. Että siksi näin tyhmänä kyselen.
Jos lapsesi on hajamielinen, kai sinä tarkastat heti, missä mennään, onko kaikki mukana. Esim puhelin.
Toki parhaani mukaan tuen ja tarkastan, mutta ei se helppoa ole, kun lukujärjestykseen ei ole merkitty aineita, ja lapsi itse hädin tuskin muistaa, mitä tunteja on samana päivänä ollut.
Lapsi on mielestäni ihan fiksu ja lukee jo pitkiä kirjoja, mutta hän on armottoman hajamielinen, aivan kuten minäkin aikanaan.
No, kai se Siperia opettaa. Mutta periaatteessa ymmärrän oikein hyvin ap:ta. Kodin pitäisi tukea lasta, ja tuen oikein mielelläni, mutta ei se helppoa ole, kun lapsi ei vielä kykene kuljettamaan tietoa koulun ja kodin välillä.
Sinulla on oikeus lyhennettyyn työpäivään tokan luokan loppuun. Käytä sitä.
Ekaluokkalaiset harjoittelevat koulunkäynnin taitoja ja koululaiseksi kasvamista, kohtuutonta vaatia että perehtyisi seuraavalla tunnilla opetettavaan asiaan kotona, riittää kun tekee läksyt ja katsoo seuraavan päivän tavarat mukaan.
Ainakin minä käyn läpi opetettavan asian ensin toiminnallisesti sen jälkeen aletaan tutustua kirjan kanssa asiaan. Lukemaanopettaessa vanhemmat usein tekevät virheen kun yrittävät kirjain kirjaimelta opettaa lukemaan,eikä äänteitä liuttaen. Myös kirjainten ja numeroiden oikeaa suuntaa ja mistä lähdetään tekemään esim pikku a-kirjainta. Nämä on opettajan asioita opettaa pienille, ei kotona.
Isompien koululaisten kohdalla voi hyvin ajatella että oppilas tutustuu opettettavaan asiaan (aineesta riippuen) jo kotona alustavasti ja tunnilla käydään asiaa läpi syvällisemmin.
Ekaluokkalainen on vielä pieni ja jos lapsi osaa jo lukea/kirjoittaa/laskea niin hyvä, sitten eriytetään ja haasteita voi olla muualla,esim kirjoituksen siisteydessä näkee yhä enenevissä määrin ongelmia, kirjamet eivät pysy viivoilla, ovat liian isoja tai pieniä jne. (hienomotoriikka/silmäkäsi koordinaatio) Vähän myöhemmin ekalla pitää alkaa muistamaan isot alkukirjaimet, pisteet ja sanavälit. Myös monesti vanhemmat sotkevat mekaanisen lukutaidon siihen,että lapsi osaisi lukea ja ymmärtäisi lukemansa, se että osaa lukea, ei tarkoita, että pystyy syvällisemmin ymmärtämään lukemaansa tai poimimaan tekstistä tietoa. Matematiikan kanssa sama mekaanisesta, apuvälinein tapahtuvasta laskemisesta on matkaa siihen, että laskeminen muuttuu automaattiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
APn tilanne kuulostaa kohtuuttomalta. Näin alkusyksystä monille ekaluokkalaisille on haastetta jo tulla aamulla kouluun oikeiden kirjojen kanssa. Mitä enemmän vastuuta näille pikkukoululaisille lykätään, sitä eriarvoisempi lopputulos saadaan. Hyvin harva 6-7 vuotias aidosti osaa ottaa vastuun omasta oppimisestaan, vaan tarvitsee siihen aikuisen tuen. Jos tätä tukea ei saa koulusta, jää tukeminen kodin tehtäväksi. Hyväosaisessa perheessä tukea osataan antaa (tai jos ei itse osata niin voidaan ostaa). Huono-osaisen perheen lapsi jää usein ilman kodin tukea.
Ei sillä ekaluokkalaisella edes ole kovin montaa kirjaa ja ne kirjat joista ei ole läksyä jää alunperinkin kouluun.
Meidän ekaluokkalaisella on jäänyt kouluun sellainenkin kirja, josta on ollut läksyä.
No meillä esikoisella jäi alakoulussa monesti sinne kouluun kirja, josta oli läksyä. Sitten niitä haettiin sieltä niin monta kertaa, että oppi katsomaan ennen kuin lähtee pulpettinsa luota.
Toisille se on vaikeampaa, joten sitten pitää harjoitella ja harjoitella. Ja harjoitella.
Kuopukseltani on jäänyt kuuden vuoden aikana yhden ainoan kerran tällä lailla kirja kouluun. Esikoisellani jäi melkein joka päivä yhdessä vaiheessa.
Mä hain itsekin iltapäivisin kirjoja monet kerrat, mutta olen vasta opettelemassa nykypäivän ekaluokkalaisen vanhemmaksi. Olen kuvitellut, että luokkien ovet pistetään lukkoon nykyään.
Vahtimestari tai koulusihteeri tulee avaamaan. Ja jos pääsee heti tunnin päätyttyä niin silloin useimmiten opekin on siellä vielä.
Miten se kirjan puuttuminen voisi selvitä heti tunnin päätyttyä? Ensin lapsi menee kotiin, syö välipalan ja sitten alkaa tehdä läksyjä.
Mutta joo, täytynee sitten selvittää, mistä löytyy vahtimestari/koulusihteeri. Itse kävin koulun 40 oppilaan kyläkoulussa. Lapseni alakoulu on isompi kuin oma yläasteeni/lukioni. Että siksi näin tyhmänä kyselen.
Jos lapsesi on hajamielinen, kai sinä tarkastat heti, missä mennään, onko kaikki mukana. Esim puhelin.
Toki parhaani mukaan tuen ja tarkastan, mutta ei se helppoa ole, kun lukujärjestykseen ei ole merkitty aineita, ja lapsi itse hädin tuskin muistaa, mitä tunteja on samana päivänä ollut.
Lapsi on mielestäni ihan fiksu ja lukee jo pitkiä kirjoja, mutta hän on armottoman hajamielinen, aivan kuten minäkin aikanaan.
No, kai se Siperia opettaa. Mutta periaatteessa ymmärrän oikein hyvin ap:ta. Kodin pitäisi tukea lasta, ja tuen oikein mielelläni, mutta ei se helppoa ole, kun lapsi ei vielä kykene kuljettamaan tietoa koulun ja kodin välillä.
Sinulla on oikeus lyhennettyyn työpäivään tokan luokan loppuun. Käytä sitä.
Olen kotona vauvan kanssa sinne tokan luokan loppuun. Miten minä muuten tässä keskellä päivää keskustelisinkaan?
Mutta se on samantekevää, olenko kotona vai töissä, jos lapsi ei muista kotiin tultuaan läksyjään. Aakkosia pystyisin hyvin opettamaan kotona, mutta kun opetin ne jo vuosia sitten. Vaikeampaa on opettaa hajamieliselle elämänhallintaa, koska niin kauan kuin teen asiat hänen puolestaan, hidastan hänen oppimistaan. Eli kaivataan sellaisia neuvoja, jotka eivät johtaisi curling-vanhemmuuteen, mutta jotka eivät myöskään tekisi tuhoa ekaluokkalaisen hauraalle itsetunnolle.
Vierailija kirjoitti:
Ekaluokkalaiset ei opettele ja tankuta kirjaimia ollenkaan, mutta jos nyt lähdetään siitä, että näin tapahtuisi niin sitäkin voi etukäteen kotona opiskella. Otetaan esim kirjain S. Lapsen kanssa voi makustella, miltä se kuulostaa ja voi leikkiä esim matoa, jossa pitää vuorotellen sanoa sanoja jne. Lapsen kanssa voi vaikka kulkea kotona ja panna keltaisen huomiolapun kymmeneen sellaiseen esineeseen jonka nimessä on S.
Tajuatteko?
Tajuatko, ettei kaikilla ekaluokkalaisilla ole mahdollisuutta saada tämän kaltaista tukea kotoa? Jos koulussa edellytetään, että kaikki käyvät esittämälläsi tavalla läpi seuraavan päivän aiheet, putoaa osa lapsista kelkasta heti alkumetreillä. Minusta uusi OPS menee metsään siinä, että se sälyttää liian pienille lapsille liian ison vastuun oppimisesta, tavotteiden asettamisesta ja tulosten arvioinnista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ekaluokkalaiset harjoittelevat koulunkäynnin taitoja ja koululaiseksi kasvamista, kohtuutonta vaatia että perehtyisi seuraavalla tunnilla opetettavaan asiaan kotona, riittää kun tekee läksyt ja katsoo seuraavan päivän tavarat mukaan.
Ainakin minä käyn läpi opetettavan asian ensin toiminnallisesti sen jälkeen aletaan tutustua kirjan kanssa asiaan. Lukemaanopettaessa vanhemmat usein tekevät virheen kun yrittävät kirjain kirjaimelta opettaa lukemaan,eikä äänteitä liuttaen. Myös kirjainten ja numeroiden oikeaa suuntaa ja mistä lähdetään tekemään esim pikku a-kirjainta. Nämä on opettajan asioita opettaa pienille, ei kotona.
Isompien koululaisten kohdalla voi hyvin ajatella että oppilas tutustuu opettettavaan asiaan (aineesta riippuen) jo kotona alustavasti ja tunnilla käydään asiaa läpi syvällisemmin.
Ekaluokkalainen on vielä pieni ja jos lapsi osaa jo lukea/kirjoittaa/laskea niin hyvä, sitten eriytetään ja haasteita voi olla muualla,esim kirjoituksen siisteydessä näkee yhä enenevissä määrin ongelmia, kirjamet eivät pysy viivoilla, ovat liian isoja tai pieniä jne. (hienomotoriikka/silmäkäsi koordinaatio) Vähän myöhemmin ekalla pitää alkaa muistamaan isot alkukirjaimet, pisteet ja sanavälit. Myös monesti vanhemmat sotkevat mekaanisen lukutaidon siihen,että lapsi osaisi lukea ja ymmärtäisi lukemansa, se että osaa lukea, ei tarkoita, että pystyy syvällisemmin ymmärtämään lukemaansa tai poimimaan tekstistä tietoa. Matematiikan kanssa sama mekaanisesta, apuvälinein tapahtuvasta laskemisesta on matkaa siihen, että laskeminen muuttuu automaattiseksi.
Hienoa, että opettaja on paikalla. Olisiko sinulle vinkkejä tuon käsialan kanssa?
Lapsella on vahva lukutaito (myös luetun ymmärtäminen) ja hänellä oli eskarissa pölkkykirjaimilla hieno käsiala, mutta koulussa se on muuttunut aivan syheröksi. Kuulemma koulussa on koko ajan kiire. Jotenkin kummasti se kiire on kotiläksyjäkin tehdessä.
Pikkukirjaimien suunnat ovat aivan hakusessa. Mietin, nalkutanko kotona asiasta (ja opetan ehkä väärin) vai jätänkö opettajalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
APn tilanne kuulostaa kohtuuttomalta. Näin alkusyksystä monille ekaluokkalaisille on haastetta jo tulla aamulla kouluun oikeiden kirjojen kanssa. Mitä enemmän vastuuta näille pikkukoululaisille lykätään, sitä eriarvoisempi lopputulos saadaan. Hyvin harva 6-7 vuotias aidosti osaa ottaa vastuun omasta oppimisestaan, vaan tarvitsee siihen aikuisen tuen. Jos tätä tukea ei saa koulusta, jää tukeminen kodin tehtäväksi. Hyväosaisessa perheessä tukea osataan antaa (tai jos ei itse osata niin voidaan ostaa). Huono-osaisen perheen lapsi jää usein ilman kodin tukea.
Ei sillä ekaluokkalaisella edes ole kovin montaa kirjaa ja ne kirjat joista ei ole läksyä jää alunperinkin kouluun.
Meidän ekaluokkalaisella on jäänyt kouluun sellainenkin kirja, josta on ollut läksyä.
No meillä esikoisella jäi alakoulussa monesti sinne kouluun kirja, josta oli läksyä. Sitten niitä haettiin sieltä niin monta kertaa, että oppi katsomaan ennen kuin lähtee pulpettinsa luota.
Toisille se on vaikeampaa, joten sitten pitää harjoitella ja harjoitella. Ja harjoitella.
Kuopukseltani on jäänyt kuuden vuoden aikana yhden ainoan kerran tällä lailla kirja kouluun. Esikoisellani jäi melkein joka päivä yhdessä vaiheessa.
Mä hain itsekin iltapäivisin kirjoja monet kerrat, mutta olen vasta opettelemassa nykypäivän ekaluokkalaisen vanhemmaksi. Olen kuvitellut, että luokkien ovet pistetään lukkoon nykyään.
Vahtimestari tai koulusihteeri tulee avaamaan. Ja jos pääsee heti tunnin päätyttyä niin silloin useimmiten opekin on siellä vielä.
Miten se kirjan puuttuminen voisi selvitä heti tunnin päätyttyä? Ensin lapsi menee kotiin, syö välipalan ja sitten alkaa tehdä läksyjä.
Mutta joo, täytynee sitten selvittää, mistä löytyy vahtimestari/koulusihteeri. Itse kävin koulun 40 oppilaan kyläkoulussa. Lapseni alakoulu on isompi kuin oma yläasteeni/lukioni. Että siksi näin tyhmänä kyselen.
Jos lapsesi on hajamielinen, kai sinä tarkastat heti, missä mennään, onko kaikki mukana. Esim puhelin.
Toki parhaani mukaan tuen ja tarkastan, mutta ei se helppoa ole, kun lukujärjestykseen ei ole merkitty aineita, ja lapsi itse hädin tuskin muistaa, mitä tunteja on samana päivänä ollut.
Lapsi on mielestäni ihan fiksu ja lukee jo pitkiä kirjoja, mutta hän on armottoman hajamielinen, aivan kuten minäkin aikanaan.
No, kai se Siperia opettaa. Mutta periaatteessa ymmärrän oikein hyvin ap:ta. Kodin pitäisi tukea lasta, ja tuen oikein mielelläni, mutta ei se helppoa ole, kun lapsi ei vielä kykene kuljettamaan tietoa koulun ja kodin välillä.
Sinulla on oikeus lyhennettyyn työpäivään tokan luokan loppuun. Käytä sitä.
Olen kotona vauvan kanssa sinne tokan luokan loppuun. Miten minä muuten tässä keskellä päivää keskustelisinkaan?
Mutta se on samantekevää, olenko kotona vai töissä, jos lapsi ei muista kotiin tultuaan läksyjään. Aakkosia pystyisin hyvin opettamaan kotona, mutta kun opetin ne jo vuosia sitten. Vaikeampaa on opettaa hajamieliselle elämänhallintaa, koska niin kauan kuin teen asiat hänen puolestaan, hidastan hänen oppimistaan. Eli kaivataan sellaisia neuvoja, jotka eivät johtaisi curling-vanhemmuuteen, mutta jotka eivät myöskään tekisi tuhoa ekaluokkalaisen hauraalle itsetunnolle.
Mene koululle vastaan. Tarkista reppu ja hakekaa puuttuvat tavarat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä tietää seuraavan tunnin aiheen?
Lapsella on Aapinen, mutta sitä ei käydä järjestyksessä läpi. Jonain kertana opetellaan kirjaimia, seuraavalla luetaankin satu (kirjan loppupuolelta). Matemattikassa taas painotettiin, että etukäteen ei saa tehdä mitään, koska tarkoitus on oppia eikä suorittaa.
Kaiken lisäksi opettaja kertoi, että päivät menevät "jaksamisen mukaan" eli joskus voi olla koko päivä ympäristöretkeilyä (ihan hyvä juttu vaikka tällaisena päivänä), mutta miten siihen voi etukäteen varautua?
Opettajalta saa kyllä siellä koulussa tiedon esim. seuravaan tunnin aiheesta. Aiheeseen tutusminen ei tarkoita, että pitäsi aina tehdä jotakin. Asioita voi ihan vain silmäillä ja lukeminen ei ole koskaan huono asia vaikka koulussa ei seuravan päivänä sitä tehtäisikään.
Ympäristöretkeilyyn olisi ihan hyvä varatutua yksinkertaisesti ulkoilemalla joka päivä vaikka sitä ei koulussa oliskaan.
Siis pitääkö minun soittaa sille opettajalle joka päivä ja kysyä seuraavan tunnin aihe? Kun tietoa ei ole merkitty kirjaan, ei Wilmaan eikä kukaan luokan lapsista sitä tiedä.
Lapseni osaa jo lukea, mikä on opettajan mielestä huono asia. Lukutaidoton silmäilemässä seuraavia sivuja tarkoittaa sitä, että lapsi katselee kuvia eikä välttämättä ymmärrä, että miksi. No ei hätää, vanhempi lukee lapselle ne sanat, mutta kun ei saisi lukea, pitäisi liu'uttaa. Fiksu lapsi oppii ne sanat nopeasti ulkoa ja koulussa opettaja on hyvässä uskossa kehittyvästä lukutaidosta.
Ympäristöretkkeilyssä ei riitä se, että ulkoillaan joka päivä. Et taida ymmärtää ilmiöoppimisen ja ulkoilun eroa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ekaluokkalaiset ei opettele ja tankuta kirjaimia ollenkaan, mutta jos nyt lähdetään siitä, että näin tapahtuisi niin sitäkin voi etukäteen kotona opiskella. Otetaan esim kirjain S. Lapsen kanssa voi makustella, miltä se kuulostaa ja voi leikkiä esim matoa, jossa pitää vuorotellen sanoa sanoja jne. Lapsen kanssa voi vaikka kulkea kotona ja panna keltaisen huomiolapun kymmeneen sellaiseen esineeseen jonka nimessä on S.
Tajuatteko?
Tajuatko, ettei kaikilla ekaluokkalaisilla ole mahdollisuutta saada tämän kaltaista tukea kotoa? Jos koulussa edellytetään, että kaikki käyvät esittämälläsi tavalla läpi seuraavan päivän aiheet, putoaa osa lapsista kelkasta heti alkumetreillä. Minusta uusi OPS menee metsään siinä, että se sälyttää liian pienille lapsille liian ison vastuun oppimisesta, tavotteiden asettamisesta ja tulosten arvioinnista.
Elämä on. Ei kaikki voi aina mennä hitaimman, tyhmimmän ja laiskimman mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ekaluokkalaiset ei opettele ja tankuta kirjaimia ollenkaan, mutta jos nyt lähdetään siitä, että näin tapahtuisi niin sitäkin voi etukäteen kotona opiskella. Otetaan esim kirjain S. Lapsen kanssa voi makustella, miltä se kuulostaa ja voi leikkiä esim matoa, jossa pitää vuorotellen sanoa sanoja jne. Lapsen kanssa voi vaikka kulkea kotona ja panna keltaisen huomiolapun kymmeneen sellaiseen esineeseen jonka nimessä on S.
Tajuatteko?
Tajuatko, ettei kaikilla ekaluokkalaisilla ole mahdollisuutta saada tämän kaltaista tukea kotoa? Jos koulussa edellytetään, että kaikki käyvät esittämälläsi tavalla läpi seuraavan päivän aiheet, putoaa osa lapsista kelkasta heti alkumetreillä. Minusta uusi OPS menee metsään siinä, että se sälyttää liian pienille lapsille liian ison vastuun oppimisesta, tavotteiden asettamisesta ja tulosten arvioinnista.
Tää voi tulla sulle järkytyksenä mutta meillä on aina luettu lapsille paljon, molemmat on oppineet lukemaan nelivuotiaina. Kieliä olen opettanut jo reilusti alle kouluikäisille, käytännössä joka päivä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No meillä ekaluokkalainen tekee läksyt noin 5 minuutissa ja ne on aina oikein, et ei voi kyllä sanoa, että mitenkään lasta niillä ylityöllistettäisiin. Musta niitä vois olla enemmänkin ja vähän jopa vaikeampiakin.
kaikki lapset ei ole samanlaisia kuin teidän ekaluokkalainen. On kohtuutonta vaatia että kaikki ekaluokkalaiset tekisivät läksyt 5 minuutissa ja aina oikein.
No ihmettelen kyllä. Meidän ekaluokkalainen ei ole mikään tavallista kummempi neropatti, mutta kyllä se osaa piirtää isomman talon ja pienemmän talon keskikokoisen talon viereen.
Vierailija kirjoitti:
Kohtuutonta vaatia vähän sitä omatoimisuuttakin?! Asioiden selville ottamista?! Etukäteen valimistautumista?!
Olisi hauska tietää mitä ap sen koulun oikein kuvitteli olevan.
Onko sinulla lapsi ekalla tai tokalla luokalla?
Vielä edelliseen, ongelma ei ole se ettei lapsi ja vanhemmat pärjää, mutta koulu on niin sekaisin että on mahdotonta tietää mitä tehdään milloinkin ja miten asiat etenee koulussa. Myös palautteen saaminen koulusta on miltei mahdotonta
. Mutta hei, reksin mukaan tämä on Kiva koulu. Kaikkein lisäksi Unicef koulu....
Ei se vaikuta siihen mitenkään miten on tutkittu että oppiminen tapahtuu parhaiten. Se tapahtuu parhaiten juurikin noiden eri vaiheiden kautta.
Puolet ekaluokkalaisista osaa lukea, joten tuo väite ei pidä paikkansa.