Mitä sarjoja/elokuvaa olet katsonut aikuisena siksi, että muistat sen lapsuudestasi

Oma lapsi katsoo nyt samoja Muumilaakso-jaksoja kuin minä itse lapsena, ja sarja on minusta kestänyt hyvin aikaa. Suurimmaksi osaksi se taitaa olla Tove Janssonin luomien hahmojen ajattomuuden ansiota, mutta japanilainen animaatiojälki on sekin edelleen hyvää. Ääninäyttelijät vain taitavat olla nyt vaihtuneet?

Paska: Ritari Ässä. Edelleen hyvä: MacGyver.

M44

Uudistettu Dallas ei säväyttänyt. McGyveriä( alkuperäistä) saatan katsoa jakson verran silloin tällöin. Twin Peaks toimii, näitä uusimpia jaksoja en katsonut. Murhasta tuli totta: ei huono aikoinaan, mutta en vaan jaksa katsella enää.

Hopeanuoli. Suomidubeilla sekä alkuperäisillä äänillä. Toimii edelleen, ainakin japanilaisella ääniraidalla.

Vanhat sarjat on tosi hidastempoisia verrattuna nykyisiin. Ehkä 2000-luvun puolella alkoi vauhti niissä kiihtymään.

Monet amerikkalaiset sarjat. Aikuisena näkee sen siirapin taakse eri tavalla. Esim kaikki Pieni talo preerialla -jaksot ei ole kovin hyviä.

Sen sijaan Heikki ja Kaija oli edelleen tosi hyvä! Oikein hämmästyin.

Vihollinen Vuoteessani, Omaa Luokkaansa ja Forrest Gump on sellassia mitkä nostalgia syistä tulee aina katottua jos satun kanavalle.

Indiana Jonesit (1-3) ovat edelleen erinomaisia. Sen sijaan lapsuuden suursuokikkielokuva Päättymätön Tarina, jota katsoin aina uudelleen ja uudelleen, ei enää aikuisena ollutkaan niin vaikuttava (tosin Atreyun kuolema oli edelleen aika tiukka paikka) 😕

Pieni talo preerialla.

Pidin siitä nyt vielä enemmän.

Anna Ystävämme, Megan Follows Annana. Aina vaan yhtä ihana.

Kloppina Emmanuellet räjäytti tajunnan (ja jotain muutakin), mutta eipä nuo enää kovin säväytä. Turhan pliisua menoa.

Hiidenvirta, jännitti lapsena hurjasti ja oli ihan katsottava vielä aikuisenakin.

Tsaarin kuriiri ei enää säväyttänyt. Just katsoin dvd lta Soittorasian, eipä enää jännittänyt, enemmän katsoin sitä seiskytluvun muotia ja miljöötä huvittuneena, plus Uuden päivän Ensio Haavisto-Esko Roinetta nuorena kundina.

McGyver on haalistunut, Ritari Ässä naurettavaa hupailua. Yleensä ottaen ovat kumman verkkaista katsottavaa tämän päivän tahtiin verrattuna.

Mother love, tv draama minisarja vuodelta 1989.

Muistan 8-vuotiaana nähneeni kohtauksen tästä sarjasta, jossa nainen myrkyttää ihanilla leivoksillaan lapsen.

Enpä ole sen jälkeen kyseistä ohjelmaa nähnyt, mutta sen verran Googlesta kaivoin, ettei se ainakaan unta ollut vaan todellinen tv ohjelma.

päänäyttelijänä on Diana Rigg. Entinen Bond tyttö.

Nyt olisi mielenkiintoista nähdä tämä, koska se ei arvostelujen mukaan aivan surkea ole ja diana rigg sai myös jotain palkintoja tästä työstä.

Vierailija kirjoitti:

Vanhat sarjat on tosi hidastempoisia verrattuna nykyisiin. Ehkä 2000-luvun puolella alkoi vauhti niissä kiihtymään.

Pitää kyllä paikkansa. Voisikohan niitä katsoa pikakelauksella?

Safiiri ja Teräs oli kauheaa kökköä aikuiiälöä katsottuna.

Olipa kerran elämä toimii yhä