Oliko sinulla lapsuudessa naapurin mummu, jonka luona kävit mehulla ja kekseillä?

Voi, oli! Ihana Sylvi ihanassa koristeellisessa talossaan, josta hän kertoi juttuja, kuten, että tuon kaarevan saderäystään etu-ulko-oven yläpuolella olemme hankkineet siltä ja siltä kadulta...

Sylvillä oli ihana hupsu puutarha aurinkokelloineen. Hän oli ollut merillä töissä keittiössä, ja kertoi monenlaisia juttuja.

Minä kävin hyvin usein Sylvillä. Kerran Sylvi järjesti meille naapuruston tenaville maalaustalkoot:

hän antoi kaikille (nyt ymmärrän että poisheitettäviä) maalattavaksi joitain juttuja, kuten vaikka jakkaran, metallisangon jne.

Me ahersimme kovasti, ja talkooporukalle Sylvi loihti ihanan aterian, jonka Sylvin hassussa puutarhassa nautimme. Muistan ainakin pikkunakit ja letut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli! Naapurin Sirkka. Siellä aina käytiin kekseillä ja mehulla ja Naapurin Sirkka levitteli kasan A4-papereita ja värikyniä keittiönpöydälle. :’)

Meilläkin oli naapurin Sirkka, jonka luona käytiin lapsina herkkuja kärkkymässä. Mistä päin?

Joensuussa. :)

Vierailija kirjoitti:

Oli. Hänen nimensä oli Alli. Aivan ihana ja kävimme pikkusiskon kanssa aina kyläilemässä hänen luonaan. Alli tuli myös istumaan penkille katselemaan kun leikimme pihalla ja vilkutti aina ikkunan ohi kävellessään. Alli eli yli 90-vuotiaaksi.

N24

Asuiko Alli Hiidenkiventiellä? 

Vierailija kirjoitti:

Miksi mummo kutsui aina kylään, oliko hänellä jotain pedollista mielessä...

Valtaosa naisista on normaaleja. Onneksi.

Vierailija kirjoitti:

Meillä asui se oikea mummo naapurissa. Asuttiin maalla, talo rakennettiin mummolan viereen entiselle pellolle.

Samoin! 😊

Oli, pappa samasta kerrostalosta. Hyviä muistoja:)

Ei ollut. Toinen mummo asui kaukana, ja toinen oli kaupunkilaismummo, jokacei ollut kovin mummomainen.

Oli kolme. Aune, Saimi ja Sylvi 🙂

Mun mummo oli tollanen joillekin lapsille, onneksi se asu ihan vieressä joten sain ruokaa ja herkkuja ihan omalta mummolta. Menin mummolaan aina koulun jälkeen ala-asteella.

Vierailija kirjoitti:

Oli alakerran Tyyne mummo. Tarjosi mehua, keksejä ja joskus kettu karkkeja. Ihana pellavapäinen hymyilevä, aina iloinen mummo.

Kutsui minut ja äitini syntymäpäivilleen. Jäänyt mieleen se "kukkameri"

Oli myös Laineen setä, joka istui talomme edessä ulkona usein. Juttelin hänen kanssaan paljon. Nykyvanhemmat varmasti kieltäisivät tälkaisen. Jäänyt hänestäkin lämpimät muistot. Synnyin -71.

Oliko Tyyne mummo Helsingissä? :)

Meillä oli yläkerran pariskunta, joilla ei ollut omia lapsenlapsia. Saatoin nuhaisena sairastaa heillä päivisin kun äiti oli töissä ja kouluun en voinut mennä ja minulle tehtiin lämmintä lohikeittoa ja sitä söin suoraan sängystä kupista ryystäen. Muistan saaneeni myös hunajamaitoa! Välillä kävimme siskon kanssa siellä kyläilemässä kun oli niin lyhyt matka. Vielä aikuisiälläkin olemme tekemisissä.

Alakerrassa asui Tyyne niminen mumma. Siellä oli aina keksejä ja yltiömakeaa vadelmamehua.

Vierailija kirjoitti:

Ajatelkaas, jos kyseessä olisikin naapurin pappa, joka lapsille tarjoaa mehua ja keksiä.

Minulla se oli vanha naapurin pariskunta. Mummeli tarjosi herkkuja ja papparainen opetti soittamaan kitaraa. Ihania muistoja. <3

Oli! Asuttiin kerrostalossa, muistaakseni samassa kerroksessa. Pakenin sinne toisinaan riiteleviä vanhempiani, joskus vain tädin seuraksi hälle kirjoja ”lukemaan” :) olin 3-4-vuotias tuolloin. Muistan, että siellä oli joskus käymässä sellainen nuorempi mies, joka aina tupakoi liesituulettimen alla. Jäi mieleen.

Oli. Asuttiin maalla. Naapurissa asui mummo joka kävi ostamassa meiltä maitoa ja kananmunia lähes päivittäin. Kuuntelin aina mielelläni kun hän höpötti asioitaan. Usein myös kävin hänen luonaan milloin milläkin asialla. Hänellä oli kauhean epäsiistiä mutta  hän aina halusi tarjota jotain. Muistelen että ne tarjoilut ei niin maistuneet mutta hänestä jäi lämmin kiva muisto. Pidin häntä varmaan mummonani koska omia isovanhempia mulla ei ollut. Vanhempani oli saaneet minut iäkkäinä ja molemmat isovanhemmat oli kuoleet joko ennen syntymääni tai kun olin hyvin pieni.

Kyllä oli. Rauha hänen muistolleen.