Oliko sinulla lapsuudessa naapurin mummu, jonka luona kävit mehulla ja kekseillä?

Ei ollut. En tuntenut kaikkia naapureita. 

Joo oli. Käytiin ulkoiluttamassa sen mummon koiraa ja sain usein keksin siinä odotellessa.

Ajatelkaas, jos kyseessä olisikin naapurin pappa, joka lapsille tarjoaa mehua ja keksiä.

Vierailija kirjoitti:

Ajatelkaas, jos kyseessä olisikin naapurin pappa, joka lapsille tarjoaa mehua ja keksiä.

No mitä sitten? Usein vaan se rouva on se, joka jää henkiin.

Lapsen mummu paikassa on kyllä vaarikin. Oikein hauska vaari.

Olin naapurin mummolla päivähoidossa melko vakituisesti. Ehkä n. kerran kk:ssa minun mutsi tuli hakemaan (muuten kävelin 200 m kotiin) ja samalla yritti tuputtaa mummolle seteleitä maksuksi. Mummo aina kursaili ja kiemurteli että "Eihän tällainen eläkeläinen päivisin muutakaan keksi kuin katsella vähän lasten perään, eikä siitä nyt noin paljon tartte maksaa.." Mutsi oli, että "Eikun otat ne rahat nyt tuosta noin, tottakai kai otat.." jne. jne.

Sama näytelmä joka kerta.. =)

Ei ollut, oli vaan ilkeä akka joka pelotteli käärmeillä ja heitti lasia lampeen jossa uimme

Moni yksinäinen vanhus varmaan tykkäisi vieläkin.

Meillä asui se oikea mummo naapurissa. Asuttiin maalla, talo rakennettiin mummolan viereen entiselle pellolle.

Oli, vieläpä sukulaismummo. Kannaksen murteella puhui vanhoista suvun asioista, ihmisistä ja sodasta, siitä kun lähtivät evakkoon. Ei sitä kymmenvuotiaana tajunnut niin tarkkaan kuunnella, nyt antaisin mitä vaan että voisi vielä kysellä noita asioita, kun sukututkimus ja oma sukuhistoria on alkanut kiinnostamaan. Kaikki tuon sukupolven ihmiset ovat jo kuolleet😕

Oli naapurin täti ja setä. Kävin siellä lapsena aika usein kylässä ja akuja lukemassa. Mehua ja pullaa oli myös.

Oli. Hänen nimensä oli Alli. Aivan ihana ja kävimme pikkusiskon kanssa aina kyläilemässä hänen luonaan. Alli tuli myös istumaan penkille katselemaan kun leikimme pihalla ja vilkutti aina ikkunan ohi kävellessään. Alli eli yli 90-vuotiaaksi.

N24

Meillä oli naapurissa metsän takana mummeli joka rakasti uuniuustoa, siihen taas saatiin ternimaitoa meidän lehmistä. Me kiikutimme maitokannun mummolle joka suu messingillä tarjoili meille jätskit vohvelit mehut ja mansikat.

Toinen naapuri oli vanha pappa jonka luona kävimme katsomassa telkkua, hänellä kun näkyi muitakin kanavia kuin meidän vanhassa laatikossa jossa tais näkyä pelkästään tv1 ja huonosti sekin. Pappa tarjosi ranskalaisia pastilleja ja katselimme yhdessä Avaruusasema Alfat ja muut... oli jännää palata kotiin talvi-iltana kuunvalossa.

Kumpikin on kuollut jo kauan sitten. Mukavaa näitä muistella.

Miksi mummo kutsui aina kylään, oliko hänellä jotain pedollista mielessä...

Nyt alkoi surettaa kun muistelen kuollutta naapurin mummoa ja huoletonta lapsuuttani. Huoh..

Oli! Naapurin Sirkka. Siellä aina käytiin kekseillä ja mehulla ja Naapurin Sirkka levitteli kasan A4-papereita ja värikyniä keittiönpöydälle. :’)

Vierailija kirjoitti:

Oli! Naapurin Sirkka. Siellä aina käytiin kekseillä ja mehulla ja Naapurin Sirkka levitteli kasan A4-papereita ja värikyniä keittiönpöydälle. :’)

Meilläkin oli naapurin Sirkka, jonka luona käytiin lapsina herkkuja kärkkymässä. Mistä päin?

Oli ja hän oli minulle iso tuki ja turva. Sen lisäksi kävin vanhuspariskunnan luona silittelemässä kissoja ja kissanpentuja. Molemat paikat olivat tosi mukavia. Olen hemmoteltu, koska molempien oikeiden mummoloideni naapureissa asui vanhuspariskunnat, joissakävin myös. Minulla oli siis ainakin 4 vanhuspaikkaa, jossa kävin ja sitten muita sekalaisia setä-tätipaikkoja, jotka eivät myöskään olleet sukua.

Vierailija kirjoitti:

Oli, vieläpä sukulaismummo. Kannaksen murteella puhui vanhoista suvun asioista, ihmisistä ja sodasta, siitä kun lähtivät evakkoon. Ei sitä kymmenvuotiaana tajunnut niin tarkkaan kuunnella, nyt antaisin mitä vaan että voisi vielä kysellä noita asioita, kun sukututkimus ja oma sukuhistoria on alkanut kiinnostamaan. Kaikki tuon sukupolven ihmiset ovat jo kuolleet😕

Sanos muuta. <3

Oli alakerran Tyyne mummo. Tarjosi mehua, keksejä ja joskus kettu karkkeja. Ihana pellavapäinen hymyilevä, aina iloinen mummo.

Kutsui minut ja äitini syntymäpäivilleen. Jäänyt mieleen se "kukkameri"

Oli myös Laineen setä, joka istui talomme edessä ulkona usein. Juttelin hänen kanssaan paljon. Nykyvanhemmat varmasti kieltäisivät tälkaisen. Jäänyt hänestäkin lämpimät muistot. Synnyin -71.

Ei ollut. Olin hyvin arka ja ujo lapsi. Ei olisi tullut mieleenkään mennä kyläilemään minnekään.