Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miten jaksatte kutsua vieraita kylään?
28.08.2018 |
Ihana olisi tavata ystäviä - mutta miten jaksatte kutsua heitä kotiin kylään? Itse esimerkiksi nyt aivan puhki viime viikonlopun jälkeen; lauantai aamulla ruokakauppaan (sinne meni noin 200 eur), sitten palataan kotiin valmistamaan ruokaa. Siivotaan koko asunto ja tehdään sitä ruokaa, aina klo 5 saakka. Kun vieraat saapuu, olet jo siinä vaiheessa aivan väsynyt. Mutta ihana nähdä heitä kyllä. Illan emännöit; korjaat pöydän ja vaihdat kattausta (alkuruoka, pääruoka, kahvit). Vieraat viipyvät pitkään; kiva tietty, että viihtyvät. Pääset nukkumaan klo 2 yöllä, lapset herää klo 8 aamulla. Seuraavan päivän siivoatte taas; edellisillan tiskit ja muut. Koko sunnuntai menee väsymyksessä. Minä en ihan oikeasti jaksa näitä - kertokaa, miten te muut toimitte tai jaksatte (jos jaksatte)?
Kommentit (43)
Hyvin jaksetaan:) Toki mua etukäteen uuvuttaa edes ajatella koko juttua erityisesti siksi etten jaksaisi valvoa myöhään ja yleensä viimeinen vieras lähtee 04 mutta toisaalta ystävistä saa voimaa.
Sitten kun koko perheen voimin siivotaan ja tehdään ruokaa sitä innostuu kuitenkin. Porukka tulee yleensä lauantaina klo 16 ja pöydässä istutaan aamuyön tunneille saakka:D Juttua riittää, jossain vaiheessa aletaan aina muistelemaan vanhoja juttuja ja nauretaan leuat krampissa. Ilta on mielenkiintoinen ja omalla tavallaan raskas kun pöydässä puhutaan suomea, ruotsia, englantia ja ranskaa (ja kohta espanjaakin) sekaisin ja pitäisi jaksaa pysyä juonessa mukana:)
Jos kylässä on omaa perhettä - aikuiset lapset perheineen, jonkun appikset ja mun anoppi ilta loppuu ehkä hieman aiemmin jotta lapsenlapset pääsevät kotiin nukkumaan. Vaikka toki joskus on tehty siskonpeti makuuhuoneeseen ja sieltä sitten noukittu omat mukaan kotiin lähtiessä. Syödään hyvin, käydään kuulumisia läpi, ehkä skypetetään kaukana olevalle. Jossain vaiheessa iltaa pelataan jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En aina jaksaisi, valmistelut näissä stressaa kun pitää siivota ja koittaa järjestää jotain kahville, tosin on niitäkin ystäviä jotka uskaltaa päästää kaaoksen keskelle ja tietää että ei tarvitse kuulla motkotusta... Mutta yritetän kyllä pitää suhteita yllä, eihän ne pelkästään itseäni varten ole vaan myös lapsia kummit yms.
En jaksa kutsua ollenkaan! Tälläiset vierailut/kyläilyt on vaan niin last season juttuja. Haluan olla omassa kodissani rauhassa pitkin ja poikin niinkuin haluan. En jaksa typerää lätinää ja kahvi kuppien tuijottelua ja sitä että kotiani katellaan ja arvostellaan. Ehei, ei kiitos ketään vieraita, ei edes sukulaisia!!
Vierailija kirjoitti:
Hyvin jaksetaan:) Toki mua etukäteen uuvuttaa edes ajatella koko juttua erityisesti siksi etten jaksaisi valvoa myöhään ja yleensä viimeinen vieras lähtee 04 mutta toisaalta ystävistä saa voimaa.
Sitten kun koko perheen voimin siivotaan ja tehdään ruokaa sitä innostuu kuitenkin. Porukka tulee yleensä lauantaina klo 16 ja pöydässä istutaan aamuyön tunneille saakka:D Juttua riittää, jossain vaiheessa aletaan aina muistelemaan vanhoja juttuja ja nauretaan leuat krampissa. Ilta on mielenkiintoinen ja omalla tavallaan raskas kun pöydässä puhutaan suomea, ruotsia, englantia ja ranskaa (ja kohta espanjaakin) sekaisin ja pitäisi jaksaa pysyä juonessa mukana:)
Jos kylässä on omaa perhettä - aikuiset lapset perheineen, jonkun appikset ja mun anoppi ilta loppuu ehkä hieman aiemmin jotta lapsenlapset pääsevät kotiin nukkumaan. Vaikka toki joskus on tehty siskonpeti makuuhuoneeseen ja sieltä sitten noukittu omat mukaan kotiin lähtiessä. Syödään hyvin, käydään kuulumisia läpi, ehkä skypetetään kaukana olevalle. Jossain vaiheessa iltaa pelataan jotain.
Jatkan vielä: siivous siis edellisenä päivänä, samoin pöydän kattaus. Kaupassakäynti myös. Jos tarjoamme pataruokaa teen sen päivää ennen, paranee vaan, joitain blinejä tms ei tietty voi tehdä etukäteen.
Yleensä ruokapöytään katetaan valmiiksi (keitto ja) pääruokalautaset ja lasit. Alkuruoka kuitataan useinmiten aperitivoilla eli pikkusuolaisilla jotka syödään seisten samalla kun vaihdetaan kuulumiset kuohuviinin tms kera. Kattaus vaihdetaan vasta jälkiruualle ja kahville. Tuleehan tuosta esim 14 hengeltä n 3 koneellista tiskiä. Nopeasti vain koneeseen ja kone päälle. Viimeisen koneellisen pesen yleensä vasta aamulla. Meillä ystävät on niin läheisiä että saattaapa joku vieraistakin latoa lautasia koneeseen:)
Aamulla herään 8-9 aikaan, muut nukkuvat ainakin klo 10 saakka. Siivoan ja pesen loput astiat ja koti on taas perussiisti.
Vierailija kirjoitti:
Ei kutsuta miehen kanssa ketään. Ennemmin käydään ite. Edelliseen asuntoon kutsuttiin. Uudessa ei ole käynyt ketään. Jotenki meille koti on sellane paikka, että ei halua sinne muita. Se on jotenkin niin tuskasta touhua.
Oi että, te olette oikein jokaisen unelmavieraat. Itse menette mielellänne muille, mutta koskaan ette kutsu ketään teille. Älkää sitten itkekö, kun kutsut alkavat jostain syystä loppumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En jaksa kutsua ollenkaan! Tälläiset vierailut/kyläilyt on vaan niin last season juttuja. Haluan olla omassa kodissani rauhassa pitkin ja poikin niinkuin haluan. En jaksa typerää lätinää ja kahvi kuppien tuijottelua ja sitä että kotiani katellaan ja arvostellaan. Ehei, ei kiitos ketään vieraita, ei edes sukulaisia!!
Missä sitten tapaat ystäviä ja sukulaisia? Kahvilassa?
Meillä tulee joka viikonloppu "vieraita". Hassu sana sinänsä, eihän ne vieraita ole vaan tuttuja ;) Tuovat juomaa ja syötävää (leipää, salaatteja jne) mukanaan, mies laittaa usein jonkun tajine-aterian tulille ja itsestäänhän tuo siinä valmistuu. Sitten vaan tajine pöytään ja jokainen saa itse närppiä siitä. Jos joku on tuonut viiniä niin avataan se, muuten nautitaan omista varastoista. Jälkiruuaksi teetä ja vesipiippu kiertoon.
Ruokailun jälkeen yleensä "vieraat" huolehtii astiat astianpesukoneeseen, minä tai mies raivataan sillä välin pöytä muuten. Me ei siivota vieraita varten ikinä erikseen.
Ei ainakaan meidän ystäviä varten tarvitse väkisin pönöttää tai niitä jotenkin erikseen passata? Jos haluavat täyden palvelun niin menkööt ravintolaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole kyllä koskaan ollut päivällisellä ystävienikään luona, jossa olisi tarjottu vain keittoa. Usein se on alkuruoka.
Me taas suosimme pikkusuolaisia alkupaloina tai sitten vaikka Tost Skagen, joka on aina menestys. Pääruoka valmistuu usein helposti uunissa kuten Hassalbackan perunat ja naudanfile tai haukimureke ja perunakohokas. Jälkiruokana on usein vain joku pieni makea espresson kanssa.
Jos minun luokseni tulee joku käymään kylässä niin ihan vaan kahvit keitän ja jotain itse tehtyä pullaa/leivonnaista yms tarjoan (enkä sitäkään ala varta vasten leipomaan, tarjoan jos sattuu olemaan juuri sillä hetkellä), tai sitten ostan vaan kaupasta jonkun pitkon.
Miks kattausta pitää vaihdella? Kai sitä voi syödä samasta.. Ihme hifistelyä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ihan oikeasti ole jaksanut kutsua vieraita (paitsi omat ja miehen vanhemmat) sen koommin, kun lapset syntyivät. Viikonoput on vaan niin lyhyitä, että käytän ajan toipumiseen työstä ja arkiviikosta.
Toki tunnen huonoa omaatuntoa ja kaipailen kavereitakin, mutten vain JAKSA. Luotan siihen, että ne ymmärtää, kun kaivaudun joskus vuosien päästä esiin luolastani. Eipä sillä, ei niistä kavereistakaan kuulu mitään, kun ovat perheellistyneet.
Mieluummin tapailisin heitä vaikka kahvilassa/ravintolassa, niin ei tarvitse miettiä siivoamisista ja ruuanlaitoista. Mutta kun ei ole aikaa edes soitella ja sopia siitäkään.
Ehkä eläkkeellä sit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän tuttavapiirissä ei oikein ole tyypillistä, että kutsutaan kylään ja tarjoillaan keitto & jälkiruoaksi jäätelö. Useimmat kokkaa gourmet-tason ruokia, kun mennään heille kylään. Jotenkin ihan uuvuttaa nää vapaa-ajan haasteet, itse en tykkää viettää keittiössä vähäistä vapaa-aikaani tuntitolkulla..
Mä oon itse alkanut hölläämään siivoamisen ja tarjoilujen kanssa, koska ajattelin, etten halua ylläpitää "suorituspaineita" tuttavaporukassa. Ja huomasin, että muutama kaverikin on alkanut ottaa vähän rennommin, mikä on mielestäni ihanaa.
Tuo on totta!
Muistan, kuinka opiskeluaikoina riitti kotibiletarjoiluiksi jotkut patongit ja levitteet. Salaattia ja sipsejäkin kenties. Pääasia, että juomaa oli ja vieraathan toivat omat juomansa muutenkin. Se oli niin helppoa.
Nyt, keski-iässä pitäisi olla moninkertaiset ateriat ja kahvitukset sekä koti tip top ennen kuin kehtaa ketään edes pyytää käymään. Paineet kasvaa, kun jokainen kaverikin ajattelee näin ja tarjoaa gourmeeta. Ja pääasiahan olisi kuitenkin vaan nähdä niitä tuttuja ja jutella. Mutta kun ei kehtaa pelkkää porkkanakeittoakaan enää tarjota :-/
Miten tää tällaiseksi meni???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä miksi pitää kutsua pitkän kaavan mukaan syömään jos se tuntuu noin raskaalta. Eikö voi pitää rentoja illanistujaisia joihin vieraatkin tuo jotain ja sitten vaan olette keskenänne rennosti. Tuollaiset pönötysillalliset kuulostaa juuri niin ahdistavilta kuin kuvailit. Jos se ei tule luonnostaan että suit sait sukkelaan kokkailee ja emännöi niin kannattaa suosiolla jättää muille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän tuttavapiirissä ei oikein ole tyypillistä, että kutsutaan kylään ja tarjoillaan keitto & jälkiruoaksi jäätelö. Useimmat kokkaa gourmet-tason ruokia, kun mennään heille kylään. Jotenkin ihan uuvuttaa nää vapaa-ajan haasteet, itse en tykkää viettää keittiössä vähäistä vapaa-aikaani tuntitolkulla..
Mä oon itse alkanut hölläämään siivoamisen ja tarjoilujen kanssa, koska ajattelin, etten halua ylläpitää "suorituspaineita" tuttavaporukassa. Ja huomasin, että muutama kaverikin on alkanut ottaa vähän rennommin, mikä on mielestäni ihanaa.
Tuo on totta!
Muistan, kuinka opiskeluaikoina riitti kotibiletarjoiluiksi jotkut patongit ja levitteet. Salaattia ja sipsejäkin kenties. Pääasia, että juomaa oli ja vieraathan toivat omat juomansa muutenkin. Se oli niin helppoa.Nyt, keski-iässä pitäisi olla moninkertaiset ateriat ja kahvitukset sekä koti tip top ennen kuin kehtaa ketään edes pyytää käymään. Paineet kasvaa, kun jokainen kaverikin ajattelee näin ja tarjoaa gourmeeta. Ja pääasiahan olisi kuitenkin vaan nähdä niitä tuttuja ja jutella. Mutta kun ei kehtaa pelkkää porkkanakeittoakaan enää tarjota :-/
Miten tää tällaiseksi meni???
Se meni sellaiseksi koska ihmiset ei uskalla olla omanlaisiaan vaan menevät jonkun vanhan tavan mukaan ja sitten tämä että vertaillaan toisiaan. Aina pitää tehdä paremmin ja hienommin kun joku muu. Kamalat paineet sitten esitellä itseään, kotiaan ja taitojaan.
Eikä nämä kaiken maailman kodin stailaus ja kokkaus ohjelmat ainakaan lievitä ihmisten paineita, kun pitää olla samanlaista.
Mikä siinäkin on niin tärkeää. Muille näyttäminen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän tuttavapiirissä ei oikein ole tyypillistä, että kutsutaan kylään ja tarjoillaan keitto & jälkiruoaksi jäätelö. Useimmat kokkaa gourmet-tason ruokia, kun mennään heille kylään. Jotenkin ihan uuvuttaa nää vapaa-ajan haasteet, itse en tykkää viettää keittiössä vähäistä vapaa-aikaani tuntitolkulla..
Mä oon itse alkanut hölläämään siivoamisen ja tarjoilujen kanssa, koska ajattelin, etten halua ylläpitää "suorituspaineita" tuttavaporukassa. Ja huomasin, että muutama kaverikin on alkanut ottaa vähän rennommin, mikä on mielestäni ihanaa.
Tuo on totta!
Muistan, kuinka opiskeluaikoina riitti kotibiletarjoiluiksi jotkut patongit ja levitteet. Salaattia ja sipsejäkin kenties. Pääasia, että juomaa oli ja vieraathan toivat omat juomansa muutenkin. Se oli niin helppoa.Nyt, keski-iässä pitäisi olla moninkertaiset ateriat ja kahvitukset sekä koti tip top ennen kuin kehtaa ketään edes pyytää käymään. Paineet kasvaa, kun jokainen kaverikin ajattelee näin ja tarjoaa gourmeeta. Ja pääasiahan olisi kuitenkin vaan nähdä niitä tuttuja ja jutella. Mutta kun ei kehtaa pelkkää porkkanakeittoakaan enää tarjota :-/
Miten tää tällaiseksi meni???
Kyllä me opiskeluaikanakin harrastettiin kavereiden kanssa ihan kunnon päivällisiä. Vaihdettiin reseptejä ja vuoroin kokattiin solussa tai pikkuyksiöissä.
Nykyisin ruoka on useimmilla ystävillä harrastus; mies kuuluu teekkarien jälkiruokakerhoon.
Ei kolmen ruokalajin kokkaamisen tarvitse olla mikään voimanponnistus. Meillä syödään arkenakin ensin alkusalaatti tai vaikka lohileipä ja sitten pääruoka ja jälkkäriksi usein vain pala brietä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin jaksetaan:) Toki mua etukäteen uuvuttaa edes ajatella koko juttua erityisesti siksi etten jaksaisi valvoa myöhään ja yleensä viimeinen vieras lähtee 04 mutta toisaalta ystävistä saa voimaa.
Sitten kun koko perheen voimin siivotaan ja tehdään ruokaa sitä innostuu kuitenkin. Porukka tulee yleensä lauantaina klo 16 ja pöydässä istutaan aamuyön tunneille saakka:D Juttua riittää, jossain vaiheessa aletaan aina muistelemaan vanhoja juttuja ja nauretaan leuat krampissa. Ilta on mielenkiintoinen ja omalla tavallaan raskas kun pöydässä puhutaan suomea, ruotsia, englantia ja ranskaa (ja kohta espanjaakin) sekaisin ja pitäisi jaksaa pysyä juonessa mukana:)
Jos kylässä on omaa perhettä - aikuiset lapset perheineen, jonkun appikset ja mun anoppi ilta loppuu ehkä hieman aiemmin jotta lapsenlapset pääsevät kotiin nukkumaan. Vaikka toki joskus on tehty siskonpeti makuuhuoneeseen ja sieltä sitten noukittu omat mukaan kotiin lähtiessä. Syödään hyvin, käydään kuulumisia läpi, ehkä skypetetään kaukana olevalle. Jossain vaiheessa iltaa pelataan jotain.
Jatkan vielä: siivous siis edellisenä päivänä, samoin pöydän kattaus. Kaupassakäynti myös. Jos tarjoamme pataruokaa teen sen päivää ennen, paranee vaan, joitain blinejä tms ei tietty voi tehdä etukäteen.
Yleensä ruokapöytään katetaan valmiiksi (keitto ja) pääruokalautaset ja lasit. Alkuruoka kuitataan useinmiten aperitivoilla eli pikkusuolaisilla jotka syödään seisten samalla kun vaihdetaan kuulumiset kuohuviinin tms kera. Kattaus vaihdetaan vasta jälkiruualle ja kahville. Tuleehan tuosta esim 14 hengeltä n 3 koneellista tiskiä. Nopeasti vain koneeseen ja kone päälle. Viimeisen koneellisen pesen yleensä vasta aamulla. Meillä ystävät on niin läheisiä että saattaapa joku vieraistakin latoa lautasia koneeseen:)
Aamulla herään 8-9 aikaan, muut nukkuvat ainakin klo 10 saakka. Siivoan ja pesen loput astiat ja koti on taas perussiisti.
...eli tässä menee vierailua vääntäessä yli puoli viikonloppua! Sitten pitäisi yrittää toipua ja olla rauhassa sunnuntai. En jaksaisi, mutta kiva kun sinä jaksat :-)
Ehkä se johtuu siitäkin, etten saa voimaa muiden kanssa olemisesta. Päin vastoin, mua stressaa seurustelu ja muut ihmiset. Mieluiten olen oman perheen kanssa ja teen omia juttuja rauhassa. Pelkkä toisten luona vierailukin on vähän rasittavaa, kun menee yleensä se toinen päivä viikonlopusta seurustelussa ja toinen sitä tapaamista jännittäessä tai siitä toipuessa.
Näin me olemme erilaisia.
Olen hoitovapaalla ja aika säännöllisesti kutsun tuttuja kotona olevia äitejä meille kylään lasten kanssa. Kahvit ja kaupan keksejä/karjalanpiirakkaa/tms tarjolle, tai sitten samaa arkista ruokaa kuin meilläkin.
Vaikea sanoa mikä kenellekin on siistiä. Vessan yritän yleensä pestä ja keittiön siivota ennen vieraita, mutta en tiedä onko meillä ikinä tosi siistiä ja tiptop:D
Illallisvieraita kutsutaan harvemmin. Tehdään yleensä helpohko ruoka. Sen tekee joko minä tai mies. Jälkkäri on aina jotain valmista. Ehkä vähän enemmän siivotaan, mutta sama kuin edelliseen..On se toki sen verran työläämpää, että ei tule koko ajan kutsuttua. Suurin syy on kyllä yleinen ajanpuute, eli viikonlopuilla on sen verran puuhaa muutenkin ettei tule sovittua lisätapahtumia.
Niin monilla on pieniä lapsia, että helpompi nähdä kotona kuin ravintolassa tai kahvilassa. Ei muillakaan ole mitään supertarjoiluja tai kaikki tosi puunattua. Lelut levällään jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän tuttavapiirissä ei oikein ole tyypillistä, että kutsutaan kylään ja tarjoillaan keitto & jälkiruoaksi jäätelö. Useimmat kokkaa gourmet-tason ruokia, kun mennään heille kylään. Jotenkin ihan uuvuttaa nää vapaa-ajan haasteet, itse en tykkää viettää keittiössä vähäistä vapaa-aikaani tuntitolkulla..
Mä oon itse alkanut hölläämään siivoamisen ja tarjoilujen kanssa, koska ajattelin, etten halua ylläpitää "suorituspaineita" tuttavaporukassa. Ja huomasin, että muutama kaverikin on alkanut ottaa vähän rennommin, mikä on mielestäni ihanaa.
Tuo on totta!
Muistan, kuinka opiskeluaikoina riitti kotibiletarjoiluiksi jotkut patongit ja levitteet. Salaattia ja sipsejäkin kenties. Pääasia, että juomaa oli ja vieraathan toivat omat juomansa muutenkin. Se oli niin helppoa.Nyt, keski-iässä pitäisi olla moninkertaiset ateriat ja kahvitukset sekä koti tip top ennen kuin kehtaa ketään edes pyytää käymään. Paineet kasvaa, kun jokainen kaverikin ajattelee näin ja tarjoaa gourmeeta. Ja pääasiahan olisi kuitenkin vaan nähdä niitä tuttuja ja jutella. Mutta kun ei kehtaa pelkkää porkkanakeittoakaan enää tarjota :-/
Miten tää tällaiseksi meni???
Se meni sellaiseksi koska ihmiset ei uskalla olla omanlaisiaan vaan menevät jonkun vanhan tavan mukaan ja sitten tämä että vertaillaan toisiaan. Aina pitää tehdä paremmin ja hienommin kun joku muu. Kamalat paineet sitten esitellä itseään, kotiaan ja taitojaan.
Eikä nämä kaiken maailman kodin stailaus ja kokkaus ohjelmat ainakaan lievitä ihmisten paineita, kun pitää olla samanlaista.
Mikä siinäkin on niin tärkeää. Muille näyttäminen?
Tulee eräs tuttava mieleeni. Hänen piti olla aina ja kaikessa paras. Toki järjesti hyvin emännöidyt juhlat, joissa kukaan ei nälkää nähnyt. Mutta toisaalta: kukaan vieraista ei sitten enää kehdannut heitä kutsua omiin juhliinsa, joissa hieman niukempi meininki.
Vierailija kirjoitti:
En aina jaksaisi, valmistelut näissä stressaa kun pitää siivota ja koittaa järjestää jotain kahville, tosin on niitäkin ystäviä jotka uskaltaa päästää kaaoksen keskelle ja tietää että ei tarvitse kuulla motkotusta... Mutta yritetän kyllä pitää suhteita yllä, eihän ne pelkästään itseäni varten ole vaan myös lapsia kummit yms.
Miksi pitää siivota? Kiillota lavuaari ja pönttö, pyyhkeitä tarjolla. Eteisen naulakko tyhjäksi. Ylimääräiset tavarat olkkarin pöydältä piiloon. Luo yleissilmäys. Se on siinä.
Siivoat seuraavana päivänä. Näin mellään ollaan järjestetty isojakin juhlia. Kukaan ei mene sohavan tai pianon taakse taskulampulla tsiikaamaan.
Näin pääset yhdellä siivouksella.
Alue: Aihe vapaa
Ei siivoamista samalle päivälle. Kun joka päivä siivoilee 15-30 min, mitään suursiivoa ei oikeastaan edes tarvita.
Jos kokkailen vieraille, en ikinä jätä myöskään kauppareissua samalle päivälle. Kaupassakäynti on uuvuttavaa, ja sen jälkeen ei heti jaksa ruveta säätämään. Ostokset siis valmiiksi jo torstai- tai perjaintai-iltana!
Kokkaaminenkin kannattaa mitoittaa oman kiinnostuksen mukaiseksi. Mitä järkeä laittaa gourmet-ruokaa, jos sen laittamisesta ei saa ollenkaan iloa? Ei tarvitse olla keitto ja jäätelö, muttei kaikkein työläintäkään. Itse tykkään panostaa ruokaan, mutta mietin laitettavan ruoan syöjien määrän ja käytettävissä olevan ajan, jaksamisen ja rahan mukaan. Pitäähän ruokaa tehdä omallekin sakille, miksi se vieraille on erityisen työlästä?
Meillä minä hoidan kokkauksen, ja mies taas hoitaa päävastuun vieraiden aikana ja huolehtii, että kaikilla on juomaa, kahvia, paikat päällysvaatteille ja mitä nyt milloinkin tarvitaan. Hän on yleensä myös siivonnut jäljet siihen mennessä, kun itse nousen sunnuntaina ylös. Tiskikone korkeintaan vielä hurisee.