Olenkohan masentunut vai vaan laiska?

Laiska, koska olosi kerran ei ole masentunut. Useimmat on tuollaisia jos ei ole ihan pakko tehdä mitään, eikä siinä mitään vikaa ole. Itsekin sinkkuna olen vaan silloin kun en ole töissä.

Et välttämättä kumpaakaan. Mukavuudenhaluinen ehkä?

Masentunut. Käy puhumassa lääkärille ennenkuin musta aukko nielaisee sinutkin. Sitten et saa enää aikaiseksi sitäkään.

Varmasti saisit antidepressantit.

Mukavuudenhaluinen. Monelle ihmiselle luonnollinen piirre, joka  ei ole minkään sortin ongelma. Toki jos haluaa maksimoida mukavuuden ja helpon elämän, kannattaa välttää esim. lapsiperhe-elämää, niin saa rauhassa työn lisäksi vain olla möllöttää itsekseen netflixin parissa jne. Itsekin olen tällainen, 44 v vela, ja nautin täysillä mukavasta ja helposta elämästäni. Kotona minäkin suurimman osan ajasta olen koska olen introvertti joka viihdyn parhaiten yksikseni. Ja olen tyytyväinen elämääni.

Vierailija kirjoitti:

En saa mitään tehtyä. Viikot käyn töissä, viikonloput kirjaimellisesti sohvalla löhötessä. Kotityöt jäävät tekemättä ja kahvittelua kavereiden kanssa perun kun en vaan jaksa.

Kun löhöän olen kyllä tyytyväinen sillä hetkellä olotilaani. En pode syyllisyyttä tai huonommuutta. En olisi missään mielummin kuin kotona, löhöämässä. Karkkia kuluu ja netflix pyörii.

Mitä mieltä olette, masentunut vai laiska?

Mukavuudenhaluinen. Masentunutta ihmistå yleensä ahdistaa se, kun saa aikaiseksi paljon vähemmän kuin mitä haluaisi. Silloin on myös vaikea keskittyä nauttimaan asioista eikä saa kunnolla rentouduttua.

Kyllä nuo masennuksen ensiasteilta vaikuttavat. Ei laiskaksi yhtäkkiä muututa.

Saliharrastus toimi itsellä, tavoitteellinen harjoittelu ja ruokavalio, kaikki ylös paperille että näkee oman kehityksen viikottain. Pahinta on jatkaa samaa rataa, voimavarat vaan laskee ja paniikkihäiriönkin riski tulee.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä nuo masennuksen ensiasteilta vaikuttavat. Ei laiskaksi yhtäkkiä muututa.

Saliharrastus toimi itsellä, tavoitteellinen harjoittelu ja ruokavalio, kaikki ylös paperille että näkee oman kehityksen viikottain. Pahinta on jatkaa samaa rataa, voimavarat vaan laskee ja paniikkihäiriönkin riski tulee.

Minua ei itketä, en syö suruun tai ole kadottanut ruokahalua, ei itsetuhoisia ajatuksia, ei alemmuudentunnetta, koen tunteita edelleen mutta ei vaan huvita oikein muu kuin löhöily. No okei, matkustan jonkun verran ja siellä en löhöä vaan viipottaa menemään. Kotona olen sitten tällainen vätys.. Töissä hoidan hommat ja olen ihan aikaansaava työntekijä. Ei sairaspoissaoloja tai muutakaan.

Masentunut. Tavallisessa kodissa kotityöt hoituvat puolessa tunnissa per viikko + pakolliset ruoanlaitot ja pyörimässä olevat kodinkoneet. Tämän nyt voi jaksaa! Todellisessa elämässä monella on tavaraa liikaa, tai puolisolla tai lapsilla on, kaikki on hujan hajan eikä mikään suju. Ei ihme, että yksitoikkoisia kotitöitä ei vain jaksa tehdä! Kotityöt ,taistellen näitä tuulimyllyjä vastaan kun veisivät kaiken vapaa-ajan ja sama sotku olisi seuraavana päivänä taas! Kodin kuuluu olla kaunis ja helppohoitoinen!