Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies ei juurikaan piitannut minun tarpeistani kuuteen vuoteen, nyt ihmettelee
27.08.2018 |
kun minä en enää ole kiinnostunut seurastaan tai jutuistaan, kun hän ilmeisesti on nyt vasta kasvamassa jokseenkin tähän lapsiperhearkeen jne..
Kun ei odota mitään; ei voi pettyä, sen olen vuosien varrella oppinut.
Enkä usko että tätä tilannetta saa enää korjattuakaan... ? Kokemuksia?
Kommentit (39)
Onko mitään esimerkkiä miten jätti piittaamatta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko mitään esimerkkiä miten jätti piittaamatta?
No varmaan lukuisia. Esim. minun väsymys ei ole ollut koskaan mitään. Olispa ollut esim. joku aamu kun mies olisi omatoimisesti ja sanomatta heränyt lasten kanssa ja antanut minun nukkua. Ei.
Tai jos miehellä oli vaikka synttärit niin minut oli ok jättää aina lapsenpiiaksi, mitäs sitä nyt omaa vaimoa kemuihin kutsumaan.
Aika monta vuotta odotin että mies joskus hankkisi lapsille hoitajan ja veisi minut johonkin (kyllähän minäkin tein niin hänelle). Mutta ei. Koskaan.
No nyt haluaisi sitä sun tätä mutta minulta on tunteet jo kuollut. Olen liitossa vain koska en halua eroa lapsistani.
Niin, itsehän et ole vastuussa mistään. Odptat aina, että toinen tekee!! Vaikka itsestään sinulle kivan aviomiehen!!
Vierailija kirjoitti:
Niin, itsehän et ole vastuussa mistään. Odptat aina, että toinen tekee!! Vaikka itsestään sinulle kivan aviomiehen!!
Nimenomaan en odota enää yhtään mitään. Ja se toimi ihan ok pari vuotta. Mutta nyt mies on alkanut odottamaan asioita minulta ja se pilaa kyllä homman koska en niitä hänelle kykene enää antamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, itsehän et ole vastuussa mistään. Odptat aina, että toinen tekee!! Vaikka itsestään sinulle kivan aviomiehen!!
Nimenomaan en odota enää yhtään mitään. Ja se toimi ihan ok pari vuotta. Mutta nyt mies on alkanut odottamaan asioita minulta ja se pilaa kyllä homman koska en niitä hänelle kykene enää antamaan.
Millälailla se pilaa homman? Harmittaako, jos mies ei haluakaan elää liitossa sen jälkeen, kun ei saa mitä tahtoo?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, itsehän et ole vastuussa mistään. Odptat aina, että toinen tekee!! Vaikka itsestään sinulle kivan aviomiehen!!
Nimenomaan en odota enää yhtään mitään. Ja se toimi ihan ok pari vuotta. Mutta nyt mies on alkanut odottamaan asioita minulta ja se pilaa kyllä homman koska en niitä hänelle kykene enää antamaan.
Millälailla se pilaa homman? Harmittaako, jos mies ei haluakaan elää liitossa sen jälkeen, kun ei saa mitä tahtoo?
No eroonhan se johtaa. Tässä kohtaa haittaa siten että joudun jatkuvasti torjumaan miehen ja mies siitä loukkaantuu (joka ei ole minun pyrkimys, mutta kun en vaan pysty niin en pysty vastaamaan enää hänen tarpeisiinsa), kun lasten vuoksi en itse eropäätökseen ihan vielä kykene.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko mitään esimerkkiä miten jätti piittaamatta?
No varmaan lukuisia. Esim. minun väsymys ei ole ollut koskaan mitään. Olispa ollut esim. joku aamu kun mies olisi omatoimisesti ja sanomatta heränyt lasten kanssa ja antanut minun nukkua. Ei.
Tai jos miehellä oli vaikka synttärit niin minut oli ok jättää aina lapsenpiiaksi, mitäs sitä nyt omaa vaimoa kemuihin kutsumaan.
Aika monta vuotta odotin että mies joskus hankkisi lapsille hoitajan ja veisi minut johonkin (kyllähän minäkin tein niin hänelle). Mutta ei. Koskaan.
No nyt haluaisi sitä sun tätä mutta minulta on tunteet jo kuollut. Olen liitossa vain koska en halua eroa lapsistani.
Tää kuulosti kyllä siltä, ettet ole siis kuuteen vuoteen sanonut mitään. Ollut vaan marttyyri ja miettinyt " et en kyllä sano mitään, itse pitää tajuta." Tosi lapsellinen asenne.
Jaa. Miltäköhän miehen versio tapahtumista kuulostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten sinä piittasit miehen tarpeista?
Tai ihan turha kai kysyä. Valehtelet tähän kuitenkin jtn.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, itsehän et ole vastuussa mistään. Odptat aina, että toinen tekee!! Vaikka itsestään sinulle kivan aviomiehen!!
Nimenomaan en odota enää yhtään mitään. Ja se toimi ihan ok pari vuotta. Mutta nyt mies on alkanut odottamaan asioita minulta ja se pilaa kyllä homman koska en niitä hänelle kykene enää antamaan.
Eli pariin vuoteen et ole vastannut miehen tarpeisiin ja nyt valitat tänne, että mies on alkanut loukkaantumaan. Ei kai sentään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko mitään esimerkkiä miten jätti piittaamatta?
No varmaan lukuisia. Esim. minun väsymys ei ole ollut koskaan mitään. Olispa ollut esim. joku aamu kun mies olisi omatoimisesti ja sanomatta heränyt lasten kanssa ja antanut minun nukkua. Ei.
Tai jos miehellä oli vaikka synttärit niin minut oli ok jättää aina lapsenpiiaksi, mitäs sitä nyt omaa vaimoa kemuihin kutsumaan.
Aika monta vuotta odotin että mies joskus hankkisi lapsille hoitajan ja veisi minut johonkin (kyllähän minäkin tein niin hänelle). Mutta ei. Koskaan.
No nyt haluaisi sitä sun tätä mutta minulta on tunteet jo kuollut. Olen liitossa vain koska en halua eroa lapsistani.
Tää kuulosti kyllä siltä, ettet ole siis kuuteen vuoteen sanonut mitään. Ollut vaan marttyyri ja miettinyt " et en kyllä sano mitään, itse pitää tajuta." Tosi lapsellinen asenne.
Ei pidä paikkaansa. Monesti sanonut ja aina mies luvannut "tehdä muutoksia". Jos ei lapsia olisi ollut olisin kyllä kytkintä nostanut aikoja sitten.
No ehkä seuraava saa siitä hyvän miehen sitten.
Tuttua! Odotan vain, että lapset kasvavat ja lähtevät pesästä. En todellakaan jää kodinhengettäreksi enää sen jälkeen miehelleni. Olen tehnyt tämän kaiken lasten vuoksi, en mieheni. Hän on laskelmoinut kaikki nämä vuodet miten pääsee, kuin koira veräjästä perheen arjesta. Kovat ajat edessä hänelle, kun joutuu likaamaan kätensä kotitöihin. Ehkä joku toinen äiti ottaa hoteisiinsa mun mieheni kun alan elämään omaa elämääni vihdoinkin. Miehet on useimmat varsin lyhytnäköisiä näissä asioissa. Rakkauden voi todellakin kuluttaa pois huonolla kohtelulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ap vaikuta tarpeeksi henkisesti kypsältä parisuhteeseen. Rankaiset miestäsi siitä, ettei hän ole lukenut ajatuksiasi?
Oletko sinä ollut unelmakumppani? Mitkä sinun huonot puolesi ovat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, itsehän et ole vastuussa mistään. Odptat aina, että toinen tekee!! Vaikka itsestään sinulle kivan aviomiehen!!
Nimenomaan en odota enää yhtään mitään. Ja se toimi ihan ok pari vuotta. Mutta nyt mies on alkanut odottamaan asioita minulta ja se pilaa kyllä homman koska en niitä hänelle kykene enää antamaan.
Eli pariin vuoteen et ole vastannut miehen tarpeisiin ja nyt valitat tänne, että mies on alkanut loukkaantumaan. Ei kai sentään.
Ei. Vaan myöskään mies ei ole kaivannut minulta mitään tähän saakka. Paitsi siis siivoojaa ja lapsenlikkaa. Nyt yhtäkkiä pitäis köllötellä kainalossa ja lähteä yhdessä johonkin. Juu ei kiitos. Vähän myöhäistä.
Vierailija kirjoitti:
Tuttua! Odotan vain, että lapset kasvavat ja lähtevät pesästä. En todellakaan jää kodinhengettäreksi enää sen jälkeen miehelleni. Olen tehnyt tämän kaiken lasten vuoksi, en mieheni. Hän on laskelmoinut kaikki nämä vuodet miten pääsee, kuin koira veräjästä perheen arjesta. Kovat ajat edessä hänelle, kun joutuu likaamaan kätensä kotitöihin. Ehkä joku toinen äiti ottaa hoteisiinsa mun mieheni kun alan elämään omaa elämääni vihdoinkin. Miehet on useimmat varsin lyhytnäköisiä näissä asioissa. Rakkauden voi todellakin kuluttaa pois huonolla kohtelulla.
Ihan nyt sanon sinulle nainen toiselle naiselle...mulla oli kanssa noita harhakuvitelmia, kun erottiin. NYT mies huomaa miten paljon minä tein. EI takuulla osaa pitää huolta huushollista. No kyllä osasi. Se olin minä, joka olin pulassa monessa asiassa, kun en voinut niitä miehelle lykätä. Lopulta oli vaihdettava omakotitalo kerrostaloon. En vain selvinnyt vanha talon kanssa ilman miestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, itsehän et ole vastuussa mistään. Odptat aina, että toinen tekee!! Vaikka itsestään sinulle kivan aviomiehen!!
Nimenomaan en odota enää yhtään mitään. Ja se toimi ihan ok pari vuotta. Mutta nyt mies on alkanut odottamaan asioita minulta ja se pilaa kyllä homman koska en niitä hänelle kykene enää antamaan.
Eli pariin vuoteen et ole vastannut miehen tarpeisiin ja nyt valitat tänne, että mies on alkanut loukkaantumaan. Ei kai sentään.
Ei. Vaan myöskään mies ei ole kaivannut minulta mitään tähän saakka. Paitsi siis siivoojaa ja lapsenlikkaa. Nyt yhtäkkiä pitäis köllötellä kainalossa ja lähteä yhdessä johonkin. Juu ei kiitos. Vähän myöhäistä.
Eli mies huomannut teidän ajautuneen erilleen ( syytä molemmissa) ja koittaa korjata tilannetta. Hieno homma! Ero on todella raskas lapsille. Ja sinä kiukuttelet?
Eli mies hi
Vierailija kirjoitti:
Tuttua! Odotan vain, että lapset kasvavat ja lähtevät pesästä. En todellakaan jää kodinhengettäreksi enää sen jälkeen miehelleni. Olen tehnyt tämän kaiken lasten vuoksi, en mieheni. Hän on laskelmoinut kaikki nämä vuodet miten pääsee, kuin koira veräjästä perheen arjesta. Kovat ajat edessä hänelle, kun joutuu likaamaan kätensä kotitöihin. Ehkä joku toinen äiti ottaa hoteisiinsa mun mieheni kun alan elämään omaa elämääni vihdoinkin. Miehet on useimmat varsin lyhytnäköisiä näissä asioissa. Rakkauden voi todellakin kuluttaa pois huonolla kohtelulla.
Miksi ihmeessä olet alkanut äidiksi miehellesi?
Vierailija kirjoitti:
Et ap vaikuta tarpeeksi henkisesti kypsältä parisuhteeseen. Rankaiset miestäsi siitä, ettei hän ole lukenut ajatuksiasi?
Oletko sinä ollut unelmakumppani? Mitkä sinun huonot puolesi ovat?
Asiat on sanottu miehelle moneen otteeseen.
Enkä rankaise. Pikemminkin tuntuu pahalta se etten enää pysty tuntemaan niitä tunteita, mitä hän nyt ehkä vihdoin odottaa. Minä kuoletin ne silloin kun yksin istuin iltoja lapsia nukuttamassa; miehen mennessä menojaan... olen aina tehnyt selväksi mitä haluan, mutta en ole ryhtynyt rajoittamaan miehen menoja tms - ja hän kyllä otti siitä hyödyn irti.
Parisuhteessakin voi niin oppia pärjäämään yksin. Enpä olisi ikinä uskonut.
Alue: Aihe vapaa
up